Käsikirjoitus -1500         

Habent sua fata manuscripta - Käsikirjoituksilla on kohtalonsa

Nuorukaiselle on ohjaus hyvään kirjallisuuteen tarpeellisempi kuin lapselle opetus kävelemiseen.  Plutarkos

Kirjojani voin aina tutkiskella, ne ovat aina palveluksessani.  Cicero

4500 eaa:  Ensimmäinen egyptiläinen kuolleidenkirja kirjoitetaan.

3000:  Sumerilaisilla on kirjoja savitauluina korissa. He käyttävät leimasimena sinettisormusta ja -sylinteriä, jossa on rotaatiopainamisen periaate.

3000:  Kiinassa kirjoitetaan Keisarin keltainen sisätautikirja, joka muodostaa perustan käsitykselle ihmisen ja muun luonnon välisestä tasapainosta.  Tämän pohjalta kehittyy taoismi.

3000:  Intiassa syntyy Ajur Veda, suullinen ohjeisto terveydestä.  Tästä kehittyy jooga.  Ensimmäiset kirjalliset joogaohjeet ilmestyvät 600 eaa Upanishads-julkaisussa.

2550:  Egyptissä Sneferu antaa kertomuksensa ensin hallitsijan luettavaksi.  Sneferun poika Kheops (Khufu) kertoo lapsilleen tarinoita kokoelmasta, joka tunnetaan nimellä Westcarin papyrus.

2500-2000:  Nuolenpääkirjoituksella aletaan kirjoittaa pitempiä asiakirjoja, taloustekstejä ja historiallisia esityksiä.  Papit kirjoittavat jumalaissatujaan, joita tunnemme vanhasta testamentista.  Oppineet kirjoituttavat kirjureillaan eri tieteenalojen tuloksia savitauluihin, tuomarit oikeudenpäätöksiä, kuninkaat kehuvat sotaretkiään ja voittojaan.  Nuolenpääkirjoituksista löytyy merkkejä ateismista.

2300:  Kuninkaan Unas hautakammiossa on kuolleidenkirja papyruskäärönä.

2100: Gilgamesh-eepos on maailman vanhin sankaritaru.  Heettiläiset ja hurrilaiset kääntävät sen omalle kielelleen. Sumerilaisen renesanssin aikana on olemassa Gilgamesh-eepoksen painos.  Eepos tallennetaan ensi kertaa kirjalliseen muotoon 1700 eaa.  Gilgamesh on Urukin kaupungin tarumainen sumerikuningas.

2000:  Egyptiläisten varhaisimpia tarinoita on Haaksirikkoutuneen merimiehen kertomus.  Egyptiläiset purjehtivat Punaisen meren poikki Siinain erämaahan kaivoksille.

2000-1100:  Egyptissä kirjoitetaan Sinuhen kertomus (varhaisin kopio Amherstin papyrus 2000) ja sitä kopioidaan usein.  Päähenkilö elää kuninkaiden Amenemhet I (hallitsee 2000-1970) ja Sesostris I (hallitsee 1970-36) aikana.  Täydellinen Sinuhen kertomus löydetään kuudelta papyrukselta ja 11 ostrakonilta.

1792-50:  Babyloniassa Hammurabi hallitsee 1750 saakka.  Hän laatii maailman vanhimman säilyneen lakikokoelman, joka hakataan kivipaasiin ja kirjoitetaan savitauluihin.  Se on hakattu Mesopotamiassa (Etelä-Iranissa) Susassa dioriittistelaan eli mustaan basalttipylvääseen.  Siinä Hammurabin kuvan alla on kaiverrettu laajin säilynyt lakikokoelma 282 lakia.  Lain loppupuolella pykälät 241-277 käsittelevät yksinomaan palkkoja ja vuokria.  Savitauluille kirjoitettuja lakeja kiertää opettajilla ja lakikoulujen oppilailla.  Babylonialaisten luomiseepos on Enuma elish.

1765-1123:  Vanhimmat kiinalaiset kirjoitukset osoittavat, että kirja on ilmeisesti olemassa jo Zhang- tai Chang-dynastian aikana.

1700:  Egyptissä kirjoitetaan Kaunopuheisen talonpojan kertomus, jota löytyy neljä käsikirjoitusta eri otsikoin.  Kertomusta kopioidaan ilmeisesti usein.

1600-1300-luvut:  Etelä-Aasian vanhin kirjallisuus Veda saapuu Intiaan luoteesta vaeltaneiden indoarjalaisten mukana.  Veda-kirjallisuus on suullista perinnettä.

1650:  Papyrus Ebers on 20,3 metriä pitkä ja 30 senttimetriä korkea.

1600:  Hevonen kesytetään Mesopotamiassa, mistä ovat vanhimmat tunnetut säilyneet hevosenhoidon opaskirjat.

1600:  Vanhin tunnettu opetusteksti Rhindin papyrus opastaa tekemään laskutoimituksia, joita Egyptin kirjurit tarvitsevat pinta-alojen laskemiseen.

1500-1000-luvut:  Intian Rigveda - Laulujen tai hymnien tieto luodaan ja kootaan.  Se on maailman vanhin uskonnollinen teksti.  Siihen lisätään 900-760 Samaveda, Yajurveda ja Atharvaveda sekä Brahmana-tekstit, jotka ovat Veda-hymnien selityksiä, 1000-500 Upanishadit, jotka ovat Vedaan pohjautuvia filosofisia pohdintoja ja Suutrat, jotka ovat lakia ja rituaaleja käsittelevien tekstien kokoelma.  Intialainen filosofia mahdollisesti takautuu Induksen Harappa-kulttuuriin 4000 vuoden taakse.  Jo Vedaan liittyy tieteitä - vedangat: fonetiikka, etymologia, metriikka, astronomia ja -logia, kielioppi ja kalpa, joka sisältää uhrausohjeita neljässä osassa.  Tekstit ovat sanskritinkielisiä.  Veda-hymnien eräs kirjoittaja Vasishtha on ylistetty hindulainen tietäjä - rishi. Oppinut Chyavana teki useita lauluja Rigvedaan.  Eräs sen kirjoittaja Brihaspathy on Intian ensimmäinen tunnettu ateisti.

1500: Egyptissä kirjurit kirjoittavat balladeja, oodeja ja säkeitä.

1300-luku:  Mitannilainen Kikkuli (Mitanni sijaitsee Syyriassa) kirjoittaa heettiläisille ohjekirjan siitä, miten vaunuhevosia on harjoitettava.

1320:  Egyptiläinen kenraali Horemhab (1332-1305) julkaisee dekreetin, jolla hän vakiinnuttaa egyptiläisten kansalaisoikeudet.  Dekreetti tunnetaan nimellä Horemhabin lait.  Se on ainoa säilynyt lakikirjaa muistuttava egyptiläinen asiakirja.

1270:  Syyrialainen oppinut kokoaa tietosanakirjan.

1200:  Egyptiläinen kronikka on 46 metriä pitkä papyrus.

1100-900:  Kiinassa kootaan ensimmäinen kiinankielen sanakirja.

1050-1000:  Kiinalaisten Shih chingin - Laulujen kirjan ja Shang shun eli Shu chingin - Kirjoitusten kirjan vanhimmat teksit kirjoitetaan.

1000-600-luvut:  Intialaisten hymnikokoelmien samhita proosakommentaarit eli brahmanat ovat kuivan asiallisia.  Kertomuksien joukossa on muun muassa vedenpaisumustarina.

1000-800-luvut:  Keskivedalaisista teksteistä tunnetaan Mahabharatan kauravien kuninkaat Dhritarashtra ja Parikshit.  Eepoksen Pandava-veljekset mainitaan Mahabharatan ulkopuolella 400-luvulla.

1000-600-luvut:  Korealaiset muodostavat ensimmäisen valtionsa Kojoson.  Siellä on rikosten estämiseksi kirjallinen kahdeksankohtainen rikoslaki, josta tunnetaan edelleen kolme artiklaa.

1000:  Intiassa Atharvaveda - Loitsujen tieto sisältää manaus- ja rukousmuotoisia hymnejä.

900-600-luvut:  Intiassa Brahmana-teksteissä selitetään Veda-mantrojen ja Veda-uhrirituaalien yksityiskohtien alkuperää, merkitystä ja tarkoitusta.

911:  Assyrian kuninkaana Adad-nerari II aloittaa kaiverruttaa kivitauluja, joihin saavutukset merkitään muistiin.

800-600-luvut:  Intian nuorempaan Veda-kirjallisuuteen kuuluvat aranyakat ja 600-300-luvuilla upanishadit.

898:  Syyriankielisessä luettelossa babylonialaisista kuninkaista esiintyy Gilgamesh, joka eli noin 2600 eaa.

800:  Profeetta Zarathushtran laulut ovat Avestan vanhimpia osia puhutuilla iranilaisilla kielillä.

700-500-luvut:  Vanhin tunnettu sanskritin sanakirja on Nighantu.

784:  Troijan valloituksen 1184 kuvaus, Homeroksen Ilias kirjataan muistiin.  Runoilija Homeros on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen nimeltä tunnettu edustaja.  Ei ole varmaa, onko Homeros Odysseian luoja.

750:  Maailman vanhin toistaiseksi tunnettu kirjeenväärennös on kirjoitettu sumerilaisen kuninkaan Gilgamesh nimissä.  Hän vaikutti noin 2600 eaa ja hänet tunnetaan maailman vanhimmasta sankarieepoksesta, Gilgamesh-eepos.  Kirjoittaja muistaa hänet väärin Urin kuninkaana, vaikka Gilgamesh oli Uruk-Kullabin eli Erekin kuningas.  Kirjeessä puhutaan hevosista ja raudasta, mutta ne eivät olleet Gilgameshin aikana käytössä.  Kirje on assyrialaisen koiranleuan kujeilua.

700:  Vedaan kuuluvassa Shatapathabrahmanassa sanotaan, että maito ja kulta ovat peräisin tulenjumalan Agni siemenestä.

621:  Ateenalainen Drakon säätää kirjoitetut lait, jotka ovat hyvin ankarat.  Ateenan perustuslaki rekonstruoidaan Niilin laakson papyruslöytöjen avulla.

605:  Babylonian kuningas Nebukadnessar II hallitsee yli 40 vuotta.  Savilieriön nuolenpääkirjoitus kertoo, miten hän rakennutti uudelleen auringonjumala Samashin temppelin.

600-100:  Gilgamesh-eepoksesta kopioidaan uusia versioita.  Eräästä uudesta versiosta löytyy 1998 eepoksen alusta palanen British Museumin kätköistä pahvilaatikosta tuhansien savitaulun palasten joukosta.

600-500:  Intialaisista upanishadeista vanhimpia ovat Jaiminiya-upanishad-brahmana, Brihad-aranyaka-upanishad ja Chandogya-upanishad.

600-500:  Intiassa ritualisti Baudhayana laatii vanhimman shrauta-uhreja käsittelevän rituaalikäsikirjan shrautasutra.

600:  Intialaisessa Brihad-aranyaka-upanishadissa annetaan ohjeita naisen lähestymistä ja yhdyntää varten.  Teoksessa on myös tantrisen joogan juuret.

500-luku:  Intialainen kielitieteen isä Panini laatii maailman ensimmäisen generatiivisen kieliopin sanskritista.

500-luku:  Historia syntyy Kreikassa itsenäisenä kirjallisuudenlajina.  Historioitsijoita ovat Hekataios (546-480), Herodotos (485-425), Thukydides (460-395) ja Polybios (200-120).

500:  Kreikkalaisen murhenäytelmän kirjoittajan Aiskhylos (525-456) ensimmäinen näytelmä esitetään.  Hänen säilyneet seitsemän näytelmäänsä on suomennettu.

500-400-lukujen vaihde:  Kiinalainen filosofi Konfutse (551-479) kokoaa kirjat Laulujen kirja, Tapojen kirja, Historian kirja, Kevät ja syksy, Muutosten kirja ja Keskustelut.

500-300:  Valmikin sepittämä Ramayanan varhainen versio syntyy keskisessä Gangesin laaksossa.  Alkuperäinen aineisto saattaa olla 600-luvulta.

400-luku:  Syrakusalainen Teisias kirjoittaa ensimmäisen puhetaidon käsikirjan Tekhne.  Teisiaan mukaan puhujan tulee pitää kiinni siitä, mikä on todennäköistä - eikos.  Tätä Platon arvostelee, sillä pitäisi tähdätä totuuteen.

400-luku:  Kreikkalainen Aristeides (530-467) sanoo: "Temppelit pyhitetään jumalille, kirjat hyville miehille".

400-200-luvut:  Intian suuret eepokset Mahabharata - Suuri eepos Bharatan jälkeläisten sodasta (Pohjois-Intian heimosotia 800-luvulla) ja Ramayana - Raman tarina saavat muotonsa.  Eepokset ovat sanskritinkielisiä.  Mahabharata (ydintarina 800-700-luvuilta) on maailman laajin eeppinen runoelma, ja se rakentuu noin 100 000 pitkästä kaksoissäkeestä.  Mahabharata käännetään 1000-luvulla muinaisjaavaksi.  Ramayana käsittää 24 000 säettä.  Ramayana kulkeutuu hindukulttuurin mukana Indonesiaan, jossa siitä muovautuu oma versio.  

400-390:   Kiinalainen filosofi Mozi (Mo Tsu, Motse, Mo-tze, Mee-Tse) (470-390) tai hänen seuraajansa kirjoittavat tekstin Mozi, joka suomennetaan 1964 nimellä Kaksitoista kirjaa.

468:  Kreikkalainen tragediakirjailija Sofokles (497-406) voittaa Aiskhyloksen draamakilpailussa, mutta näytelmä Triptolemos on kadonnut.  Antigone esitetään 442 ja kuningas Oidipus valmistuu 430-425.  Sofokleen säilyneistä seitsemästä näytelmästä on suomennettu Kuningas Oidipus ja Antigone.

450:  Ateenassa alkaa kirjojen järjestelmällinen tuotanto.  Sokrates halveksii kirjoja ja vastustaa bibliomaniaa sekä tukee Aristofanesta ja Platonia.

442:  Kreikkalainen näytelmäkirjailija Euripides (480-407) saa ensimmäisen voittonsa.  Hänen lähes 80 näytelmästään on säilynyt katkelmien lisäksi 18 kokonaista draamaa muun muassa Medeia ja Herakles.

430-luku:  Historiankirjoituksen isä Herodotos (484-425) viimeistelee Ateenassa teoksensa Historiai.

420-luku:  Kreikkalainen huvinäytelmän kirjoittaja Aristofanes (445-385) aloittaa kirjailijana.  Hän pilkkaa Sokratesta näytelmässä Pilvet.

400:  Kiinassa Sunzi eli Sun Tzu eli mestari Sun kirjoittaa klassikkokirjan Sodankäynnin taito.  Se kirjoitetaan bambusäleille siveltimellä ja musteella.  Tähän aikaan Kiinassa on vähän lukutaitoisia ihmisiä.  Lausujien tai oraattorien koulukunta kiertää ympäri Kiinaa.  He yrittävät tulla palkatuiksi eri hallitsijoiden hoveihin ja kenraalikuntiin.  Sodankäynnin taidosta tehdään vanhin ja laajin editio 140 eaa.  Tekstejä löydetään 1970-luvulla.

400:  Kiinassa ilmestyy Lakien kirja - Fajing tai Fa-ching.

400-300-lukujen vaihde:  Lääketieteen isä Hippokrates (460-377) johtaa kotisaarellaan Kos lääketieteellistä koulua ja kirjoittaa paljon teoksia.  Demokritos (460-370) ajattelee, että jumalat ovat olemassa ihmisten asioihin puuttumatta ja koostuvat tavallista hienommasta aineesta.

300-luku:  Kreikkalainen sotapäällikkö ja kirjailija Ksenofon (430-355) kuvaa teoksessaan Anabasis - Retki sisämaahan tai Keskitysmarssi, kuinka kreikkalaiset palaavat Kunaksasta.  Ksenofon on Sokrateen oppilas.  Anabasiksen alku ilmestyy 1832 Wolmar Schildtin karjalais-savolaiselle murteelle kääntämänä Kyyroksen sotavaellus Ksenofuonilta.

300-luku:  Platonin veljenpoika Speusippos (-339) koonnee jonkinmoisen tietosanakirjan.  Sen sisältöä ei tunneta, mutta säilyneiden katkelmien mukaan siinä on kirjoituksia luonnonhistoriasta, matematiikasta ja filosofiasta.  Encyclopaedia tulee kreikan sanoista enkyklios paideia - yleinen kasvatus.

300-luku:  Eukleides kirjoittaa matematiikan oppikirjan Stoikheia - latinaksi Elementa - Alkeet.  Se käännetään kreikasta arabiaksi 800-luvulla.  Adelard Bathialainen kääntää 1120 sen latinaksi Elementa.  Pekka Aschan kääntää 1859 teoksen osan suomeksi Alkeet.  Eukleideen alkeista kuusi ensimmäistä kirjaa on tasapinta-mitannon-oppi.  Sama osa oli painettu Turussa ruotsinkielisenä Henrik Heikelin kääntämänä.

300-luku:  Ateenassa Gorgiaan oppilas Alkidamas koettaa vastustaa puheiden ulkolukua ja puolustaa improvisointia.  Retoriikka ja kirjallinen proosa ovat nivoutuneet toisiinsa eikä niitä voi enää erottaa.

300-luku:  Pohjois-Pakistanissa Gandharan Salaturassa grammaatikko Dakshiputra Panini laatii sanskritin kieliopin Ashtadhyayi, joka syrjäyttää edeltäjänsä.

390:  Platon kirjoittaa teoksen Valtio.

350:  Kreikkalainen Archestratus kirjoittaa keittokirjansa Hedypatheia - Miellyttävä elämä.

350:  Intialaisen Shvetashvatara-upanishadin toisessa luvussa on mainittu lähes kaikki klassisen joogan olennaiset piirteet.  Mahabharatassa on viittauksia joogaan.

330-322:  Kreikkalainen filosofi Aristoteles (384-322) kirjoittaa teoksen Peri Poietikes - Runousoppi - Poetica.  Hänen kirjoituksiaan on aloilta logiikka, fysiikka ja luonnontieteet, metafysiikka, etiikka ja estetiikka.

330-320:  Intian kuninkaan Chandragupta Mauryan brahmaanineuvonantaja Kautilya oletettavasti kirjoittaa Arthashastran - Aineellisen hyödyn tieteen, joka on politiikan ja hallinnon taitoa käsittelevä intialainen klassikkoteksti.

322:  Ateenalainen näytelmäkirjailija Menandros (342-291) alkaa kirjoitella.  Hän kirjoittaa toista sataa komediaa, mutta niistä on säilynyt vain katkelmia.

300-luvun loppu:  Kreikkalainen Epikuros (341-270) luo perustan positiiviselle ateismille.

300-200-lukujen vaihde:  Kreikkalainen Megasthenes oleskelee Intiassa Candraguptan hovissa Seleukoksen lähettiläänä ja kirjoittaa teoksen Indika, josta säilyy katkelmia.

200-luku:  Kiinan vanhin sanakirja - Er ya ilmestyy.

200-luku:  Kreikkalaisista papyruksista löytyy aakkosjärjestyksen ituja.

200-luku:  Kreikkalainen Poseidippos kirjoittaa 112 epigrammin runokirjan papyrukselle.  Lyhyet muisto- ja omistuskirjoitusrunot ovat käärössä, joka löytyy 1990-luvulla milanolaisen henkilön hallussa olevasta egyptiläisestä muumiosta.

200-luku:  Kreikkalainen sotavanki Livius Andronicus kääntää Odysseuksen latinaksi.  Sitä luetaan Rooman kouluissa 1-luvulle.

200-luku:  Varhaisen buddhalaisuuden kirjakieleksi vakiintuu läntinen paliprakrit, jolla kirjoitetaan vanhin tunnettu kaanon eli Theravada-koulukunnan Tipitaka (sanskritiksi Tripitaka - Kolme koria).

200-200-luvut jaa:  Hindulaisuuden pyhä teksti Bhagavadgita tai Gita - Herran laulu sepitetään.

240:  Ciceron mukaan ensimmäistä kertaa kirjoitetaan kreikkalainen komedia latinaksi roomalaiselle yleisölle.  Kääntäjä on Livius Andronicus, joka kirjoittanee itsekin näytelmiä.

100-luku:  Intiassa Manun lakikirja - Manavadharmasastra saa nykyisen muotonsa.  Perinteisesti sen sai Svayambhuva Manu ilmestyksenä isältään Brahmalta aikojen alussa.

100-luku:  Kreikkalainen herkkusuu Athenaeus kirjoittaa keittokirjan Deipnosophistai - Oppineet pidot.  Athenaeus mainitsee yli 20 häntä varhaisempaa keittokirjan tekijää.

100-luku:  Kreikkalaisista ja roomalaisista romaaneista säilyy katkelmia.  Kreikkalaiset käyttävät romaaneista nimityksia historia, mythos, drama tai plasma ja roomalaiset fabula.

183:  Roomalainen konsuli sensori Cato kirjoittaa pojalleen tietosanakirjan tapaisen teoksen Praecepta ad filium - Neuvo pojalle.

150-68 jaa:  Qumranin luostarissa asuva essealainen juutalaisyhdyskunta kirjoittaa katkelmia heprealaisen raamatun kirjoista Esterin kirjaa lukuunottamatta papyrukselle ja pergamentille hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi.  Kirjoittajia on yli 500.  Kuolleenmeren luoteispäästä löydetään 1947 luolasta saviruukkuihin kätkettyjä nahkaisia kirjakääröjä.  Sitten niitä löytyy lisää yli 600 kappaletta 11 luolasta.

150:  Intiassa Patañjalin suuressa kommentaarissa Mahabhashya on muun muassa Katyayanan (200-luku) kommentit 4300 huomautuksessa varttika Paninin sutrista.  Mahabhashya on vanhin klassisella sanskritilla kirjoitettu laaja proosateksti.

110:  Saddukeusten Juhlien kirja on juhlakalenteri.

100:  Meleagros Gadaralainen panee alulle Anthologia (kreikassa kukkakimppu) Graecan eli kreikkalaisten epigrammien kokoelman, jota laajennetaan uusilla runoilla.

1-luku:  Roomalainen oppinut Marcus Terentius Varro (116-27) kirjoittaa suuren tietosanakirjasarjan Disciplinarum libri IX - Tiedonhaarojen yhdeksän kirjaa, Rerum divinarum et humanarum antiquitates - Jumalallisten ja inhimillisten asioiden muinaisuudet ja Imagines - Esi-isien kuvat.  Tässä teoksessa on 700 käsin piirrettyä kuvaa useassa käärössä.

1-luku:  Roomalainen filosofi ja runoilija Titus Lucretius Carus (96-55)  kirjoittaa filosofisen runoelman De rerum natura - Asioiden luonteesta tai Maailmankaikkeudesta.  Se on esitys Epikuroksen materialismista ja koettaa vapauttaa ihmiset jumalien ja kuoleman pelosta.  Lucretiuksen mielestä uskonto on pelosta syntynyt ja kärsimysten lähde ihmiskunnalle.  Hän kuvaa myös magneettikiveä.  Vähässä-Aasiassa Magnesia-kaupungin lähellä on megnetiittimalmiesiintymä.

1-luku:  Latinalainen runoilija Publius Vergilius Maro (70-19) kirjoittaa Aeneis-eepoksen.  Aeneis suomennetaan 1888 nimekkeellä Aeneidi.  Suomentaja on Inkerin kirkkoherra Konstantin Siitonen ja teos painetaan Sortavalassa.

1-luku:  Roomalainen rakennusmestari ja arkkitehti Vitruvius Pollio (79-) kirjoittaa kymmenen kirjaa rakennustaidosta De Architectura libri decem.

1-luku:  Kirjailija Marcus Tullius Cicero (106-43) sanoo, että juutalaisuus on barbara superstitio - vieras taikausko.  Hänen mukaansa juutalaiset ovat orjuuteen syntynyt kansa.

90-luku:  Kiinalainen Ssu-ma Ch'ien saa valmiiksi Kiinan ensimmäisen suuren historiateoksen Shih chi.

89-77:  Sri Lankassa kuninkaan Vattagamani Abhaya aikana buddhalaisen lausutun perinteen ensimmäinen kirjoittaminen alkaa.  Munkit kirjoittavat sen kuivatuista palmunlehdistä valmistetuille liuskoille Alu-viharan luostarissa.  Kunkin kirjoituksen liuskat sidotaan yhdeksi nipuksi liuskojen ja koristeltujen puukansien päihin tehtyjen reikien läpi pujotetulla langalla.  Ehkä tämän vuoksi buddhalaiset alkavat käyttää paalin sanaa sutta, sanskriitiksi suutra - lanka, säie, erityisesti kaanonin toisen kokoelman kirjoituksista opetusten säie tai yhteenpunotut opetukset.  Kirjoituskokoelmia säilytetään ja kuljetetaan punotuissa koreissa, joita tarvitaan kolme.  Pyhiä kirjoituksia ruvetaan nimittämään Tripitakaksi, paaliksi Tipitaka - Kolme koria.

83:  Tulipalo tuhoaa Rooman Colosseumissa Juppiter Capitolinuksen temppelissä Cumaen Sibyllan yhdeksästä pyhästä kirjasta jäljelle jääneet kolme kirjaa.  Kirjat ovat alkuperältään hämärä kreikankielinen kirjoituskokoelma.

80:  Tuntematon roomalainen kirjoittaa Herenniukselle omistetun retoriikan oppikirjan Rhetorica ad Herennium, joka perustuu kreikkalaisiin käsikirjoihin.

65-30:  Diodoros Sisilialainen kirjoittaa 40-osaisen maailman historia kreikaksi.

25-20:  Kreikkalainen maantieteilijä ja historioitsija Strabon (63-20 jaa) kiertelee Egyptissä.  Hänen teoksestaan Hypomnemata historika on säilynyt katkelmia, mutta 17 osainen Geographika on suurelta osin säilynyt.

17 eaa:  Latinalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus (65-8) saa kunniatehtävän kirjoittaa kantaatin suureen vuosisataisjuhlaan.  Hänen opetusrunonsa on Ars poetica.  Horatius sanoo luoneensa runoissaan pronssipatsaita kestävämmän muistomerkin.  Runosta on sanonta ut pictura poesia - niin kuin kuva, niin myös runous.

1-luku jaa:  Aulus Cornelius Celsus kirjoittaa tietosanakirjan, joka käsittelee maanviljelystä, sotataitoa, retoriikkaa, filosofiaa, lainoppia ja lääketiedettä.  Vain viimeksi mainittu osa on säilynyt.  De medicina, jonka paavi Nikolai V (1397-1455) löytää, julkaistaan painettuna vasta 1478.

1-luku:  Filosofi Filon Aleksandrialainen (20 eaa-50 jaa) kirjoittaa lukuisia tutkielmia.

1-luku:  Kiinalainen runoilija Wang Chong (27-100) kirjoittaa esseekokoelmansa Tasapainon arviointeja.  Hän arvelee, että kuoleman jälkeen ihminen muuttuu tomuksi ja että ihmisen onnellisuus riippuu hänen omista yrityksistään.  Hengillä ja demoneilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

1-luku:  Latinalainen kirjailija ja keisari Neron aikainen elegantiae arbiter - aistikkuuden tuntija ja tyylituomari Titus tai Gajus Petronius Arbiter (20-66) kirjoittaa teoksen Satyricon, josta on säilynyt katkelmia muun muassa Trimalkion pidot.  Se löytyy 1650 Dalmatiasta.  Petronius kuvaa syntymässä olevan kauppiasluokan makua, joka on kitschiä.  Federico Fellini ohjaa 1969 koko säilyneestä aineistosta elokuvan Satyricon.

1-8:  Roomalainen Publius Ovidius Naso - Nenäkäs (43 eaa-18 jaa) kirjoittaa teoksen Metamorphoseon libri I-XV - Muodonmuutoksia.  Raamattuun verrattava teos sisältää noin 250 myyttistä tarinaa.

14-37:  Roomalainen Marcus Gavius Apicius kirjoittaa Tiberiuksen hallituskaudella keittokirjan De re coquinaria - Roomalainen keittokirja 2002.  Siitä on säilynyt useita kappaleita nykypäiviin asti.

50-luku:  Intialainen varhaisin tunnettu klassinen kirjailija Ashvaghosha kirjoittaa eepokset Saundarananda ja Buddhacarita.  Hänen säilyneistä näytelmäkatkelmistaan tärkein on Sariputraprakarana.

50-luku:  Intialainen kuningas Hala kokoaa muktaka-runojen antologian Sattasai - 700 laulua.

50:  Intian valtameren rannikkokäsikirja Periplus maris Erythraei laaditaan.

77:  Roomalainen historioitsija Gaius Plinius Secundus vanhempi (23-79) kokoaa yli 2000 teoksesta 500 tekijältä klassikkoteoksensa Naturalis historia - Luonnonhistoria, joka on 37-osainen.  Siinä hän sanoo, että jos ei kirjoja olisi, kaikki inhimillinen kulttuuri vaipuisi unohduksiin yhtä nopeasti kuin ihmiset itse.  Laaja teos sisältää luokitellun kokoelman tietoa, mutta vain kasvit luetellaan aakkosjärjestyksessä ensimmäisen kirjaimen mukaan.  Se on tietosanakirjojen tärkein lähde 1500 vuoden ajan.  Plinius mainitsee kirjassaan meripihkan, turmaliinin ja väitetyn rubiinin puoleensa vetämisen kyvyn.  Hän kertoo kirjassaan, että paimen Magnes huomasi Ida-vuorella sandaaliensa rautanaulojen ja sauvansa rautakärjen tarttuvan kiveen.

77:  Kreikkalainen kasvitieteilijä Pedacius Dioscorides Anazarbeus (40-90) kirjoittaa kirjan De materia medica, joka esittelee 600 kasvia, 90 mineraalia ja 30 eläintuotetta, joilla on parantavia vaikutuksia.  Haroun al-Rashid määrää sen käännettäväksi arabiaksi, ja syntyy kuvitettu Kitab-ul-Hashaish.

98:  Latinalainen historioitsija Publius (tai Gaius) Cornelius Tacitus (55-120) kirjoittaa teoksen Germania, jossa mainitaan fenni, joka tarkoittanee saamelaisia tai lappalaisia.  Tacituksen vertailu roomalaisten veltostuneen rappiotilan ja germaanien puhtaan rodun ja terveen elämäntavan välillä vaikuttaa silloin ja myöhemmin saksalaisten itsetuntoon.  Germania painetaan 1490 Stefano Guarnierin teettämän kopion perusteella.  Gaius Plinius Caecilius Secundus nuorempi (61-113) kirjoittaa Historiaan kuvauksen Vesuviuksen purkautumisesta.  Tacitus kirjoittaa "... idän ollessa assyrialaisten, medialaisten ja persialaisten hallinnassa juutalaisia pidettiin heidän alamaisistaan kaikkein viheliäisimpinä..."  Hän kirjoittaa teokset Annales, joka käsittää vuodet 14-68, ja Historiae 69-96.

100-luku:  Kiinalainen Hsü Shen laatii sanakirjan Shuo Wen Chieh Tzu - Kirjainmerkistön analyyttinen sanakirja.  Siinä chih - paperi on määritelty hylkykuiduista tehdyksi matoksi - hsü I chan yeh.  Hsü merkitsee vanhoista lumpuista ja silkkiäistoukan koteloista kudottua mattoa ja chan ruo’oista kudottua mattoa, jota käytetään peitteenä.

100-luku:  Latinalainen runoilija Decimus Junius Juvenalis (55-138) kysyy satiireissaan Kuka hyötyy? Kuka vartioi vartijoita?  Hän aloitti runoilun 50-vuotiaana.

100-luku:  Kreikkalainen historiankirjoittaja Appianos (95-165) laatii Rooman valtakunnan historian.

100-luku:  Kreikkalainen Lykianos (129-185) puolustaa tervettä järkeä ja ivailee jumalaistaruja. 

100-luku:  Kreikkalainen Artemidoros Daldislainen (135-200) kirjoittaa Vähässä-Aasiassa teoksen Oneirokritika - Suuri unikirja.  Se lienee myydyimpiä antiikin teoksia Suomessa.

100-luku:  Kreikkalainen kirjailija Pausanias kuvaa matkakertomuksessaan Periegis tes Hellados Kreikan maakuntia ja taidetta.

100-luku:  Essealainen juutalaisyhteisö piilottaa roomalaisilta papyruksensa ja pergamenttinsa Kuolleen meren lähelle Qumranin luoliin, joista ne löydetään 1947-56.  Noin 850 kirjoitusta löydetään 11 luolasta.  Teksteissä on hepreaa, arameaa, kreikkaa ja latinaa.  Tekstejä saadaan 1991 julkisuuteen, mutta ei ole varmaa, saadaanko kaikki tekstit.

100-200-luvut:  Nag Hammadin kirjakokoelma kirjoitetaan kreikaksi.  Kopiot ovat 200-300-luvuilta.  Ne käsittävät 13 papyruskirjaa, joissa on 52 tekstiä.  Ne löydetään 1945 Egyptistä al-Qasrin kylästä.

100-luvun alku:  Marian evankeliumi kertoo asioita, joita Jeesus uskoi Magdalan Marialle, mutta ei miespuolisille opetuslapsilleen.  Kirjoitus kopioidaan 200-luvulla kreikaksi ja 400-luvulla koptiksi.  Se löydetään 1896 Egyptistä.

100-600:  Etelä-Intiassa on muinaistamiliksi säilynyt tekstejä sangam-kirjallisuudesta, jonka kokooja on ilmeisesti jainalaisen munkkiyhteisön kirjallisuusakatemia.

110:  Tuomaan evankeliumi kirjoitetaan kreikaksi ja kopioidaan 350 koptinkielisenä käännöksenä.  Se löydetään 1945 Egyptistä.

110-150:  Pietarin evankeliumi kirjoitetaan.  Se löydetään 1886 Egyptistä.

121:  Kiinassa julkaistaan sanakirja, jossa selitetään 9000 merkkiä.

148:  Pitkä Onnen maan harmonia - Sukhavati-vyuha kuuluu mahayana-kirjallisuuden vanhimpaan kerrostumaan, ja sen käsikirjoitus tuodaan Kiinaan.

150-luku:  Juudaksen evankeliumi kirjoitetaan kreikaksi.  Se kopioidaan 220-340 koptiksi kreikkalaisin kirjaimin papyrukselle musteella, joka on sekoitettu gallushapon rautasuolasta valmistetusta musteesta ja nokimusteesta.  Papyrus löydetään 1970-luvulla Egyptistä läheltä El Minyaa.  Konservoijat alkavat 2001 koota hajonneista palasista tekstiä.  Tekstin rakenne paljastaa, että koptinkielinen teksti on käännetty kreikasta.  Evankeliumi on luonnollisesti kirkon kieltämä.

150:  Aleksandrialainen tähtitieteilijä Klaudios Ptolemaios (100-170) kirjoittaa teoksen Megiste syntaksis - Maailmanjärjestys.  Ptolemaios vaikuttaa Intiassa sanskritinkielisiin tähtitieteellisiin taulukoihin siddhanta noin 500 alkaen.  Arabit tutustuvat niiden kautta ptolemaiolaiseen tähtitieteeseen 770 alkaen ja kääntävät Syntaksiksen 820 arabiaksi.  Nimeksi tulee al-Magisti ja myöhemmin Länsi-Euroopassa Almagest.

150:  Totuuden evankeliumi kirjoitetaan koptinkielellä.  Se löydetään 1945 Egyptistä.

150:  Johanneksen salainen kirja kirjoitetaan.  Se löydetään 1896 Egyptistä Akhmimista.

150:  Intiassa nyaya - logiikka saa perustekstinsä Akshapada Gautaman laatiessa Nyayasutran.

150:  Intian jainalaisuudessa Umasvati luokittelee Tattvarthasutrassaan mietiskelyn - dhyana neljään tyyppiin.

161-66:  Galenos eli Claudius Galenus (129-99) on Roomassa gladiaattorien lääkäri ja kirjoittaa teoksia, joista on säilynyt Peri khreias morion - Ruumiinosien toiminnoista.  Osa teoksista on kadonnut ja osa tunnetaan arabiankielisinä käännöksinä.  Yli sata tutkimusta on säilynyt.

170:  Ptolemaios kirjoittaa kymmenosaisen Kreikan oppaan.

180-250:  Filippuksen evankeliumi kirjoitetaan syyriaksi tai kreikaksi.

200-luku:  Marttyyrien kokemukset - acta martyrum kukoistavat.  Varhaisimmat kirjoitukset ovat kreikankielisiä, mutta tunnetuimmat latinankielisiä.

200-luku:  Kiinalainen filosofi ja muusikko Hsi Khang (223-262) kirjoittaa runollisen tutkielman guqin-soittimesta, joka lienee 3000 vuoden ikäinen.

200-luku:  Intiassa musiikin ja monen muun taidemuodon teoria pohjautuu Natyashastra-ohjekirjaan, joka saa kirjallisen muotonsa tietäjän Bharata sepittämänä.  Ohjeet kiteytyivät vuosisatojen mittaan käytännön teatterityössä.  Natyashastran ohjeet koskevat teatteritaloa, näyttämöä, runousoppia, maskeja, pukua, äänenkäyttöä, tanssitekniikkaa, näyttelemistyylejä ja muuta.  Nykyinen muoto Bharatiya-Natyashastra on 400-luvulta.

200-luku:  Teos Physiologus - Luonnontieteilijä toimitetaan todennäköisesti Alexandriassa.

200-luku:  Kreikkalainen kirkkoisä Origenes (182-254) käyttää raamattuaan valmistaessaan työssä 50 naista.  Diktaattori voi sanella kirjan sisällyksen kerralla monelle kirjoittajalle.  Teoksesta voidaan saada 200 kappaleen kopioita.  Tekstiin tulee helposti virheitä.  Työnjaossa kalligrafi kirjoittaa tekstin, rubrikaattori tai krysografi piirtää otsakkeet, lukujen alkukirjaimet ja alkusanat sekä illuminaattori maalaa miniatyyrikuvat.

200-400-luvut:  Saksalaiskansallinen sankarieepos Nibelungein laulu syntyy muinaisgermaanisten tarujen ja satujen pohjalta.  Se muotoutuu nykyiselleen 1200 tienoilla.  Richard Wagnerin oopperatrilogian Der Ring des Nibelungen teksti on säveltäjän kirjoittama ja perustuu Nibelungein lauluun ja Eddaan.

200-400-luvut:  Intian dravidakielistä tamililla on kielioppi Tolkappiyam, joka kuvaa vanhojen runojen kieltä.

200-500-luvut:  Intialainen Bharatiya-Natyashastra käsittelee draaman teoriaa.

200:  Syyrian kirjallisuus alkaa kukoistaa.

200:  Mooseksen suullisesta toorasta patriarkan Jehuda ha-Nasi johdolla laaditaan Tiberiaassa ensimmäinen kokoelma Mishna - Toistaminen, opettaminen.  Sitä seuraa täydennys Tosefta ja Jerushalmi eli Palestiinan talmud, jonka kokoaminen päättyy 400.

200:  Intiassa Patañjali sepittää yoga-filosofian perusteoksen Yogasutra.

200-230:  Suuren Setin toinen opetus kirjoitetaan.  Sen mukaan Jeesuksen sijasta ristillä kuoli Simon Kyreneläinen.

220:  Keisarin käskystä valmistetaan ensimmäinen tunnettu kiinalainen tietosanakirja Huanglan - Keisarin peili.  Teoksesta ei ole säilynyt osia.

230:  Japanissa aletaan koota historiallisia aikakirjoja.

285:  Korealainen Wang-in opettaa Japanin vallanperilliselle Uji no Waka-iratsuko lukuisia kirjoja Nihon shokin mukaan.  Japanissa kirjaa tarkoittaa sana fumi - kirjoitukset, joka kirjoitetaan merkeillä, jotka nykyään lausutaan tenseki - kirjat.

200-300-lukujen vaihde:  Tekstikokoelma Tosefta - Lisäys kirjoitetaan (mahdollisesti 250-500).

300-luku:  Horapollon yrittää teoksessaan Hieroglyphica tallentaa elävän egyptiläisen hieroglyfikirjoituksen taidon viimeiset rippeet.  Hieroglyfeillä kirjoittaminen lakkaa.

300-luku:  Roomalainen grammatiikan opettaja Aelius Donatus laatii latinan kieliopin Ars minor, jota aletaan kutsua donaatiksi - Donatus pro puerulis.

300-luku:  Vatsyayana  kertoo rakastelun taidon oppikirjassaan Kamasutra sivistyneen kaupunkilaisen elämästä Intiassa sen klassisen kulttuurin kukoistuskaudella.

300-400-luvut:  Sri Lankan historialliset palinkieliset runomuotoiset kronikat Dipavamsa ja Mahavamsa laaditaan.

300-400:  Intiassa Gupta-kaudella runoilija Kalisadan tuotannossa nähdään kiteytyneenä sanskrit-runouden ihanne.

300:  Intiassa Buddhan aikaisempia syntymiä kuvaavia jataka-kertomuksia alkaa syntyä.

312:  Konstantinus Suuri antaa kristityille vapauden harjoittaa uskontoaan.  Pakanallisten kirjojen lukeminen vähenee.

320-550:  Intiassa hindulaisuus voimistuu ja aletaan koota monilukuisia ensyklopedisia purana-tekstejä - muinaisia kertomuksia.

374:  Laaditaan ensimmäinen luettelo kiinaksi julkaistuista buddhalaisista kirjoista.  Se sisältää 639 nimekettä.

300-luvun loppu:  Intiassa Candragupta Mauryan ministeri Kautilya (Kautalya) eli Canakya kirjoittaa sanskritinkielisen politiikan käsikirjan Arthashastra.  Teos saanee lopullisen muotonsa vuosisatoja myöhemmin.  Teokseen sisältyy tiettävästi vanhin säilynyt arkkitehtuuria käsittelevä jakso.

300-400-lukujen vaihde:  Intian kirjallisuuden klassikko Kalidasa kirjoittaa muun muassa eepokset Kumarasambhava - Sodanjumalan syntymä ja Raghuvamsha - Raghun suku.  Hän kirjoittaa Suomessakin esitetyn näytelmän Abhijñanashakuntalam - Shakuntalan tunnistaminen.  Tarinan aihe on Mahabharatasta.

400-luvun alku:  Intialainen Buddhaghosa kiteyttää Theravadan - Vanhempien munkkien opin teoksessaan Visuddhimagga.

400-luku:  Palestiinassa kirjoitetaan satuteos Midrash wajjiqra rabba.

400-luku:  Vahataulukirjoja valmistetaan Roomassa, myös pronssi- ja lyijytauluja.  Ne ovat joko diptyykkejä eli kahden renkailla toisiinsa liitetyn taulun muodostamia kirjoituslevyjä tai triptyykkejä eli kolmiosaisia kirjoitustauluja, joissa sivuosat kääntyvät keskiosan päälle.  Nykyisin diptyykillä tarkoitetaan adressia tai vastaavaa painotuotetta ja triptyykillä kirjansitomossa valmistettua kolmiosaista onnitteluadressia tai muuta vastaavaa.

400-luku:  Intiassa tamilinkielellä kirjoitetaan hindulaisen kirjallisuuden klassikoita.  Niistä tärkeimpiä on hienostunut tsangam-hovirunous.

400-luku:  Jainalaisuuden shvetambara-kaanon saa lopullisen muotonsa.  Se periytyi suullisessa ja muistinvaraisessa muodossa yli 800 vuoden ajan.  Jainalaisuuden kanonista kirjallisuutta kutsutaan perimätiedoksi - agama.  Ensimmäinen jaina-opin järjestelmällinen esitys on Umasvatin kokoama Tattvarthasutra - Todellisia merkityksiä koskevat muistilauselmat.

400-luku:  Gootit alkavat sepitellä säkeitä, joilla ylistetään kuninkaiden ja päälliköiden urotöitä.

400-luku:  Intiassa vanhin säilynyt tamil-eepos Cilappatikaram - Laulu nilkkarenkaasta on Etelä-Intiassa kansalliseepoksen asemassa.  Sen tekijänä pidetään Cera-prinssiä Ilankovatikal.

400-500-luvut:  Intiassa jumalattarien Devi ja Bhagavati hahmoja Durga ja Kali ilmestyy sanskrit-kirjallisuuteen.

400-800-luvut:  Intiassa alkaa syntyä tantra-tekstejä.

400-luvun alku:  Kutshalainen Kumarajiva kääntää kiinaksi buddhalaisia tekstejä.

400-luvun alku:  Espanjalainen historioitsija Orosius kirjoittaa teoksen Historiae adversus Paganos - Kertomuksia pakanoita vastaan.  Alfred Suuri käännättää 890-luvulla sen latinasta muinaisenglanniksi.  Tällöin siihen liitetään muun muassa pohjoisnorjalaisen talonpoikaispäällikön kertomus Pohjolasta.  Ottarin kertomus on vielä 1000-luvulla laaditussa käsikirjoituksessa.

400:  Palestiinan talmudin Jerushalmi kokoaminen päättyy.  Talmud tulee heprean sanasta lamad - oppia, opiskella, tutkia ja merkitsee tutkimista teoreettisena työskentelynä sekä myös opetusta ja oppia.  Talmud on mishnan kommentaari.

400:  Kirkkoisän Augustinus (354-430) kirjoittama Confessiones - Tunnustuksia lienee Euroopan tai länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen omaelämäkerta.

402:  Kumarajiva kiinantaa Lyhyen Onnen maan harmonian nimellä Omituo-jing.

405:  Uudesta testamentista valmistuu latinankielinen  käännös Vulgata.  Alkuaan kreikankielinen Uusi testamentti sai katolisessa kirkossa virallisen kaanonin aseman 400 mennessä.

490:  Roomalainen poliitikko ja historioitsija Cassiodorus avaa scriptoriumin eli kirjoitushuoneen käsikirjoituksia kopioiville munkeille.

400-luvun loppu:  Intiassa tähtitieteilijä ja matemaatikko Aryabhata (476-) kirjoittaa ensimmäisen matematiikan käsikirjan Aryabhatiya.  Se sisältää desimaalijärjestelmän nollineen, neliö- ja kuutiojuuret, erilaisten geometristen kuvioiden pinta-alat, pyramiidin tilavuuden, kaaren jänteet ja sinit, ensimmäisen asteen yhtälöt ja muuta.  Piin arvoksi annetaa 3 + 177/1250.  Aryabhata kehittää aurinkokeskeisen mallin.

500-luku:  Vanhin gruusiaksi eli georgiaksi kirjoitettu säilynyt teksti on Iakob Tsurtavelin kirjoittama Pyhän kuningatar Shushanikin marttyyrius - Tsamebai tsmindisa Shushanikisi, dedoplisa.

500-luku:  Ranskalainen Gregorius Toursilainen kirjoittaa suurteostaan Historia Francorum rappeutuneella latinalla.

500-luku:  Japanin vanhin säilynyt kirjallisuus kirjoitetaan kiinaksi.

500-luku:  Kreikkalaisia lääketieteellisiä tekstejä käännetään syyriaan.

500-luku:  Kreikkalainen historioitsija Prokopios (500-65) kirjoittaa Suomen alueen asukkaista skrithifinneistä.

500-luku:  Intialainen arkkitehtuurikäsikirja Vishvakarmaprakasha edustaa Pohjois-Intian nagara-koulukuntaa temppelirakentamisessa.

500-luku:  Intiassa Amarasimha laatii klassisen ajan sanskritin sanakirjan Amarakosha eli Namalinganushasana - Nominien ja niiden sukujen oppikirja.

500-luku:  Intialainen grammaatikko Bhartrihari (480-540) kirjoittaa kielifilosofisen teoksen Vakyapadiya.

500-luku:  Intialainen Bharavi laatii runoeepoksen Kiratarjuniya.

500-700-luvut:  Pergamenttejä raaputetaan puhtaaksi.  Palimpsestit syntyvät ja hävittävät vanhoja tekstejä esimerkiksi Ciceron De re publica.

500:  Intialaiset astronomit ajantasaistavat kalenterin.

500:  Etelä-Intiassa pyhä valluva-pappi Tiruvalluvar sepittää filosofis-hengellisen teoksen Kural tai Tirukkural - Pyhät kural-säkeet muinaistamiliksi.

500:  Intiassa buddhalaisen meditaation - bhavana käsikirja on Buddhaghosan laaja Visuddhimagga.

524:  Roomalainen Anicius Manlius Severinus Boethius (475-524) kuolee.  Hänen laatimansa kirjoitus De musica antiikin viimeisenä teoriateoksena on keskiaikaisen musiikkiopin päälähde.  Siinä esitetään kreikkalainen säveljärjestelmä.

529:  Benedictus Nursialainen perustaa Monte Cassinon luostarin lähelle Napolia.  Munkit alkavat jäljentää käsikirjoituksia ja säilyttävät suuren osan antiikin tietämystä.

529:  Bysantissa Justinianus I (483-565) aloittaa vanhoihin roomalaisiin lakeihin pohjautuvien lakien kodifioinnin.  Lakeja kertyy kolme nidettä.  Hänen vaimonsa Theodoran vaikutuksesta naiset saavat oikeuden omaisuuteen, perintöön ja avioeroon.  Justinianus sisällyttää 534 säätämänsä lain kokoelmaan Corpus iuris civilis.  Laista huolimatta Bysantti syrjii pakanoita, vääräuskoisia ja juutalaisia.

550-luku:  Korealaisen Paekchen valtion kuningas lähettää Japaniin buddhalaisia suutria ja kiinalaisia klassikoita.

591:  Kiinankielinen buddhalainen suutra Renwang banyaojing loppuu kolofoniin, jossa on päiväys: “Yang-changin 31. hallitusvuonna (=591)”.  Mainittu kuningas hallitsee Turfanissa Gaochangin valtakuntaa 561-601.  CGE Mannerheim tuo suutran Suomeen parin tuhannen muun palasen ja melko kokonaisena säilyneen käärökirjan joukossa Aasian-ratsastukseltaan 1906-8.  Suutra on vanhin Suomessa säilytettävä kirjoitettu kirja.

500-luvun loppu:  Kiinalaiseen Tripitakaan kuuluu yli 2200 tekstiä.

600-luku:  Englantilaisten anglosaksilainen runoelma Beowulf syntyy.

600-luku:  Kiinalainen K'ung Ying-ta toimittaa kirjan Mao shih cheng-i Laulujen kirjasta.

600-luku:  Kiinalainen munkki Xuan Zhang tai Hsüan-tsang (596-664) matkustaa Intiaan hankkimaan täsmälliset jäljennökset buddhalaisista kirjoituksista.  Hän kiinantaa noin viidenneksen Tripitakan, kiinaksi Sanzang, sisällöstä.  Hän palaa 645 Kiinaan, jossa hänen pyhiinvaellusta käsittelevät kertomuksensa julkaistaan 1500-luvulla kokoelmana.

600-luku:  Intialainen Bhatti  kirjoittaa eepoksen Ravanavadha (eli Bhattikavya), joka kertoo Ramayanan tarinan.

600-luku:  Intialainen kriitikko Dandini kirjoittaa veijariromaanin Dashakumaracarita - Kymmenen prinssin seikkailut.

600-luku:  Kreikkalaisia lääketieteellisiä tekstejä käännetään arabiaksi.

600-luvun alku:  Intiassa Pallava-kuningas Mahendravikramavarman kirjoittaa farssin Mattavilasaprahasana - Juopuneet toilaukset, jossa pilkataan uskonnollisia lahkoja.

600-800:  Islamin laki shari’a synnyttää juridisen kirjallisuuden Fiqh.

600:  Babyloniassa kirjoitetaan Bavlia eli Babylonialaista talmudia, jolla perustekstinä on Mishna.

600:  Kiinalainen tietosanakirja Bianxhu (Pien-chu) - Kirjallisuuden helminauha valmistuu.  Siitä on osa säilynyt.

604:  Japanissa otetaan käyttöön ensimmäinen kirjallinen hallitusmuoto.

610-32:  Vanhin säilynyt arabialainen teksti on koraani, jos ei huomioida lyhyitä piirtokirjoituksia.

615:  Vanhin tunnettu säilynyt japanilainen kirjakäärö maki on kiinankielinen Selityksiä kolmeen suutraan - Sangyo gisho tai Hokke gisho.  Japanilainen Shotoku Taishi (574-622) kommentoi Lootus suutraa.  Se on kirjoitettu paperille.

620:  Kiinassa ilmestyy Yiwen leiju (I-wen lei-chü) - Taiteen ja kirjallisuuden valikoima.  Sen kokoaja on Ouyang Xun eli Ou-yang Hsün (557-641).  Teoksen 100 lukua on jaettu 47 osastoon.  Samoihin aikoihin kokoaa Yu Shinan eli Yü Shih-nan (558-638) teoksen Beitang shuchao (Pei-t'ang shu-ch'ao) - Kirjojen poiminto.  Siinä kiinnitetään huomiota julkisen hallinnon järjestämiseen.  Kong Guangtaon (K'ung Kuang-t'ao) selityksin varustettu laitos julkaistaan 1880.

622:  Isidoro de Sevilla eli Isidorus Sevillalainen (560-636) saa valmiiksi 20-osaisen tietosanakirjansa Etymologiarum sive originum libri XX, joka tunnetaan nimellä Origenes.  Kuudennessa osassa hän käsittelee kirjastoa.  Isidoro esittää ajatuksia musiikin kirjoittamisesta.

625:  Muhammad ryhtyy sanelemaan koraania.

640-luku:  Buddhalaista kirjallisuutta aletaan kääntää tiibetiksi.  Luodaan kashmirilaiseen kirjoitukseen perustuva tiibetiläinen kirjaimisto.

650:  Babylonialainen Talmud Bavlia, juutalaisten lakikokoelma, saatetaan valmiiksi.

650:  Intiassa julkaistaan sanakirja ja romanttinen novelli.

673:  Nihon shokin mukaan kopioijia sijoitetaan Kawahara-dera -temppeliin Yamatoon kopioimaan buddhalaista kaanonia Issai-kyo.  Työstä ei ole säilynyt mitään.  Suutrista Konkomyo-kyo ja Ninno-kyo tehdään 677 taas kopioita, mutta vasta 686 kopioitu Kongojo darani-kyo säilyy ja löydetään Kawachista eli nykyisestä Osaka-fusta.  Suutrakopiointi on shakyo.

680-luku:  Umaijadidynastian aikana tehdään ensimmäiset käännökset kreikasta arabiaan.

600-700-lukujen vaihde:  Intialainen Magha kirjoittaa eepoksen Shishupalavadha.

600-luvun loppu:  Englantilaisten Deor's Lament - Deorin valitus sepitetään.

700-luku:  Skribenttimunkki vaikertaa: "Oi mitä onnekkain lukija, pese kätesi ja tartu kirjaan, käännä lehtiä hellävaroen, pidä sormesi kaukana kirjaimista.  Hän, ken ei osaa kirjoittaa, ei usko, että tämä on työtä.  Voi kuinka vaikeaa on kirjoittaminen: se sumentaa silmiä, puristaa munuaisia ja tuottaa samalla kipua kaikkiin jäseniin.  Kolme sormea kirjoittaa, koko ruumis kärsii..."

700-luku:  Arabialainen historioitsija Ibn Ishaq (704-67) kirjoittaa profeetta Muhammadin elämäkerran - Sirat Rasul Allah - Allahin profeetan elämäkerta käyttäen lähteinään perinnekokoelmia.  Hän käyttää hadith-kirjallisuuden esitystapaa, jossa jokaista tietoa edeltää isnad - niiden henkilöiden ketju, joiden kautta tieto on saatu.  Elämäkerran varhaisin säilynyt versio on 800-luvulta.  Sen toimittaja on Ibn Hisham (-834).

700-luku:  Arabirunonkerääjät al-Mufaddal al-Dabbi (-780), Khalaf al-Ahmar (-780) ja Hammad al-Rawiya (-774) kokoavat kymmeniätuhansia säkeitä elävää suullista perinnettä.

700-luku:  Umaijadirunoilija viimeinen beduiini Dhu al-Rumma kirjoittaa divaanin eli runokokoelman.

700-luku:  Intian pyhimpiä tekstejä on runoelma Devimahatmya - Jumalattaren suuruuden ylistys.

700-luku:  Intialainen Madhavanidana on aikaisempiin teoksiin perustuva lääketieteen käsikirja.

700:  Kiinalainen Xu Jian eli Hsü Chien (659-729) toimittaa kumppaneineen tietosanakirjan Chuxue ji (Ch’u-hsüeh chi) - Sisäänastuminen opiskeluun.

700-900:  Länsi-Bengalissa ilmestyvät varhaisimmat bengalinkieliset tekstit.  Klassinen bengali kehittyy 1400-luvulla.

700-1000:  Muinaisenglanniksi kirjoitetaan eeppinen runo Beowulf.  Tarina sijoittuu Skandinaviaan.

710-94:  Japanissa perustetaan skriptorioita shakyo-sho moniin temppeleihin.  Keisarin hovissa ja aristokratian kodeissa on kopioijia.  Keisarillisessa skriptoriassa työskentelee pari kolme sataa kopioijaa ja sen yhteydessä on suuri arkisto.  Buddhan elämästä kertova rulla E-inga-kyo on kirjoitettu T'ang-kalligrafialla ja kuvitettu monivärisin maalauksin.  Se on varhaisin esimerkki kuvakääröstä emaki tai emakimono.  Varhaisinta kirjallisuutta on Man'yoshu - Kymmenen tuhannen lehden kokoelma.  Virallisia lehtiä fudoki kirjoitetaan, mutta niitä ei ole säilynyt 700-luvulta.

712:  Vanhimmat tunnetut säilyneet japaninkieliset tekstit ovat Vanhojen tapahtumien kirja - Kodzhiki eli Kojiki.  Muinaiset aikakirjat on kolmen niteen kokoelma vanhoja japanilaisia kertomuksia ja historian tapahtumia, jotka on kirjoitettu kiinalaisella kirjoituksella.

720:  Japanin aikakirjat Nihon Shoki täydennetään.

732:  Englantilainen munkki Beda (Bede) (672-735) saa valmiiksi teoksensa Historia ecclesiastica gentis Anglorum - Englannin kansan kirkkohistoria.  Se on kirjoitettu latinaksi, mutta käännetty englanniksi kuningas Alfredin hallituskaudella 871-899.  Bedaa on sanottu Englannin historian isäksi.  Hän on ensimmäinen historioitsija, joka ajoittaa tapahtumia Jeesuksen syntymän perusteella.

733:  Trigonometrian tutkimus alkaa islamin maailmassa, kun al-Fazari kääntää Bagdadissa intialaisen matematiikan teoksen Siddhanta.

750-luku:  Kalifi al-Mansur käännättää klassisia kreikkalaisia ja persialaisia tekstejä arabiaksi.  Kun arabit oppivat paperinvalmistuksen, heidän kykynsä tuottaa käsinkirjoitettua tekstiä kasvaa.

750-luku:  Arabialainen kirjoitettu adab - huvittaen opettaminen syntyy, kun persialaiset sadut, sananlaskut ja hovietikettiin liittyvä kirjallisuus käännetään arabiaksi.  Kirjailija Ibn al-Muqaffa' (-757) kääntää eläinsatukokoelman Kalila ja Dimna sekä sepittää varhaisimman arabialaisen ruhtinaspeilin al-Adab al-kabir.

764-772:  Aakkosellinen eräänlainen sanakirja Abrogans kootaan Saksassa.  Nimi tulee ensimmäisestä sanasta.

770:  Bagdadiin saapuu intialaisia oppineita mukanaan matemaattisia ja astronomisia sanskritinkielisiä tekstejä.  Ne käännetään arabiaksi.

775:  Tiibetiin perustetaan bSam-yas-luostari, ja buddhalaisen kirjallisuuden käännöstyö nopeutuu.  Käännöskomitea muotoilee sanskrit-tiibet-sanskrit -sanakirjan - sanskritiksi Mahavyutpatti.

778:  Chanson de Roland - Rolandin laulu saa alkunsa.  Baskit tuhoavat Espanjan sotaretkeltä vetäytyvän Kaarle Suuren armeijan jälkijoukon.

783-89:  Kaarle Suuri ottaa käyttöön benediktiinien säännön monistaa ja levittää antiikin ja uskonnollisia kirjoituksia ja määrää tehtäväksi näin valtakunnassaan.  Myös uusiin luostareihin perustetaan skriptorioita eli kirjoitustupia.  Kaarle Suuren määräyksestä julkaistaan 783-86 virheettömiä katolisia kirjoituksia kahdessa niteessä; piispat ja apotit velvoitetaan 787 parantamaan kielioppia ja tyylioppia, säädetään 789 koululaki ja perustetaan luostari-, tuomiokirkko-, hiippakunta- ja hovikouluja.  Kaarle oppi vaivoin lukemaan, muttei koskaan kirjoittamaan.

786-861:  Abbasidien aikana kalifit kustantavat järjestelmällistä käännöstyötä kreikasta arabiaan.  Käännetään luonnontieteellistä, lääketieteellistä ja filosofista kirjallisuutta.

700-luvun loppu:  Japanissa kootaan runouden antologia Man’yoshu.

700-luvun loppu:  Kiinalainen Lu Yu (733-804) kirjoittaa maailman ensimmäisen teoksen Chajing - Teekirja, joka käsittelee vain teetä.

700-luvun loppu:  Persialainen Sibawaihi (-793) kirjoittaa arabian kieliopin Kirja - al-Kitab, joka nykyisessä asussaan käsittää noin 2500 sivua.  Sitä käytetään lähes kaikkien arabian kielioppien perustana.  Sibawaihin opettaja omanialaissyntyinen arabi al-Khalil ibn Ahmad (-791) luo arabialaisen runomitan ja kirjoittaa arabian sanakirjan.

700-800-lukujen vaihde:  Intiassa Matangan teos Brihaddeshi käsittelee musiikkia ja tekee selkoa melodioiden pohjana olevasta moodi- eli raga-järjestelmästä.

800-luvun alku:  Abotti Theodoros Studite (Studium, Studios) (758-826) perustaa luostariinsa skriptoriumin, jota johtaa protokalligraphos - mestarikalligrafi.  Rangaistavaa on, jos käyttää liikaa liimaa, ei huolehdi oikein paperista, tekee virheitä kopioinnissa tai kirjoittaa oman tulkintansa alkuperäisten sanojen tilalle.  Bibliophylax - kirjastonhoitaja lainaa munkeille juhlapäivinä kirjoja.  Rangaistuksia tulee, jos ei palauta kirjaa, ei huolehdi kirjasta, ottaa kirjan luvatta, valittaa kirjasta tai piilottaa sen patjan alle.

800-luku:  Persialainen opettaja ja kielitieteilijä Ibn Qutaiba (828-889) kirjoittaa historian yleisesityksen Kitab al-ma’arif ja kokoaa tietosanakirjan Uyun al-akhbar - Valiokertomukset tai Parhaat perinteet, joka on sekä historian käsikirja että runoantologia.  Kymmenen kirjaa on järjestetty: valta, sota, ylevyys, luonne, oppiminen ja puhetaito, yksinkertainen elintapa, ystävyys, rukoukset, ruoka ja naiset.  Ibn Abd Rabbih (-940) parantaa Córdobassa teosta kirjassaan al-Iqd al-farid - Ainutlaatuinen kaulanauha lisäämällä Parhaisiin perinteisiin ajankohtaisia aiheita.

800-luku:  Kronikoitsija Nennius kirjoittaa teoksensa Historia Brittonum - Englannin historia.

800-luku:  Arabialaisia viljelysoppaita kirjoitetaan.

800-luku:  Hunain ibn Ishaq (-873) kirjoittaa kirjan näköaistista ja silmän anatomiasta.  Hän kääntää arabiaksi kreikan- ja syyriankielisiä Galenoksen (129-200), Hippokrateen (450-370), Aristoteleen (384-322), Eukleideen (330-275) ja Ptolemaioksen (100-170) tekstejä.

800-luku:  Ibrahim al-Mausilin poika Ishaq (767-850) kirjoittaa useita kirjoja musiikista.  Hän on musiikin teorian vakiinnuttaja.

800-luku:  Ibn Qutaiba (-889) kirjoittaa Runouden ja runoilijoiden kirjan.

800-luku:  Abu Tamman (-845) kirjoittaa Oodin Amoriumin valtauksen kunniaksi.  Sen säkeet 1-2: ”Miekka on luotettavampi uutistentuoja kuin kirjat (joista ennustajat olivat ennustaneet, ettei Amoriumia pitäisi koettaa vallata), sillä sen kärjessä on toden ja leikin ero:/ valkoiset terät, ei mustat sivut!  Niiden lappeet karkottavat epäilykset ja turhat luulot.”  Arabiassa mutun on miekan lape ja kirjan sivu.

800-luku:  Tuhannen ja yhden yön saduista - Alf laila wa-laila säilyy paperilla pala erästä satua ja kappale kehyskertomusta, joten kyseessä on laajan kokoelman osa.  Satujen vanhin osa on Intiasta Persian kautta tullutta lainatavaraa.

800-luku:  Intialaisen matematiikan tulokset leviävät arabeille, jotka välittävät edelleen Eurooppaan numeromerkit, desimaalijärjestelmän, nollan sekä yksinkertaisen algebran ja trigonometrian.  Arabeja ei kiinnosta negatiiviset luvut eikä korkeampi algebra, ja ne joudutaan keksimään Euroopassa uudelleen.

800-luku:  Kashmirilainen Medhatith kirjoittaa kommentaarin Manubhashya.

800-luku:  Tiibetiksi on käännetty 736 buddhalaista tekstiä.

800:  Book of Kells - Kellsin kirja valmistuu Irlannissa.  Käsikirjoituksessa on kuvitettu evankeliumit loisteliaasti.  Kirjaa säilytetään Dublinissa Trinity Collegessa.

800-1000:  Luostareiden scriptoriot (Suomessa Turun, Viipurin, Rauman ja Naantalin luostarit) ovat korkeimmassa kukoistuksessa.  Käsikirjoitukset kirjoitetaan ja kuvitetaan eli illuminoidaan.  Sitten niitä kopioivat jäljentäjät ja kuvittavat kirjojen maalaajat myös yliopistoissa ja kirjurituvissa.

800:  Saksalaisten Hildebrandin laulu merkitään muistiin.

801:  Kiinalainen Du You eli Tu Yu (735-812) kokoaa tietosanakirjan Tongdian (T'ung-tien) - Laajat säännöt.  Se sisältää yhdeksän osastoa: talous, tutkinnot ja oppiarvot, hallitus, riitit ja seremoniat, musiikki, armeija, laki, poliittinen maantiede ja kansallinen puolustus.  Teokseen liitetään 1273 Ma Duanlinin (Ma Tuan-lin) laaja ja arvostettu Wen xian tong kao (Wen hsien t'ung k'ao) - Kirjallisuuden jälkeenjääneiden teosten yleinen tutkielma.

825:  Bagdadin Viisauden talossa toimiva arabialainen matemaatikko algebran isä Abu Ja'far Muhammad ibn Musa al-Khwarizmi (780-850), syntyisin nykyisen Uzbekistanin Khorezmin (nyt Khiva) kaupungista, yhdistää kreikkalaisen, persialaisen ja intialaisen matemaattisen ja astronomisen osaamisen ja kehittää sitä.  Hän ottaa käyttöön intialaiset numerot, jotka Euroopassa tunnetaan arabialaisina.  Hänen teoksensa Al-kitab al-mukhtassar fi'l hisab al-jabr (gabr) wa'l-muqabalah - Suppea esitys laskemisesta al-gabrin ja al-muqabalan avulla. Gerhard Cremonalainen (1114-87) kääntää teoksen latinaksi Liber Maumetii filii Moysii alchoarismii de algebra et muchabala - Khwarizmilaisen Muhammad ibn Musan algebra ja muqabala.  Al-gabr ja al-muqabala ovat vaiheita yhtälön muokkaamisessa.  Hindu-arabialaista laskuoppia käyttäviä laskumestareita aletaan nimittää algoritmisteiksi, joka tulee latinasta algoritmus.  Se tulee nimestä al-Khwarizmi.  Hän julkaisee ptolemaiolaiseen tähtitieteeseen ja hindujen siddhanta-tauluihin perustuvat taulukkokirjat Zij al-sindhind taivaankappaleiden paikkojen laskemista varten.  Teos on varhaisin kokonaan säilynyt islamilaisen tähtitieteen teos.  Englantilainen Robert of Chester alias Robertus Castrensis kääntää 1145 laskukirjan nimellä Liber algebre.

830-luku:  Kukai (774-835) laatii Japanin vanhimman tunnetun sanakirjan.

874:  Kirjoitetaan varhaisin säilynyt ja tunnettu arabialaisia numeroita sisältävä käsikirjoitus.  Esimerkiksi saksankielinen Ziffer - numero tulee arabialaisesta nollaa merkitsevästä sanasta al-sifr.

891:  Alfred Suuren ohjauksella munkit alkavat pitää kirjaa tapahtumista ja kirjoittaa Englannin historiaa - Anglo-Saxon Chronicle.

800-luvun loppu:  Thabit ibn Qurra (836-901) kehittää taso- ja pallotrigonometrian teoriaa.  Hänen ansiostaan Eukleideen, Arkhimedeen, Apollonioksen ja muiden työt käännetään arabiaksi.  Ibn Qurra kirjoittaa teoksen lukuopista, jossa käyttää lukusuhteita ja murtolukuja, jotka hän yhdistää geometrisiin suhteisiin.

800-luvun loppu:  Al-Ya’qubi kirjoittaa Maiden kirjan - Kitab al-buldan, joka antaa taloudellisia tietoja ja kulttuurinkuvauksia.

800-900-lukujen vaihde:  Persialainen Muhammad ibn Zakariya al-Razi (865-925) eli Rhazes kirjoittaa pääteoksensa al-Hawi, joka koostuu sairaskertomuksista.  Se käännetään latinaksi nimellä Continens.  Tiettävästi kahvi mainitaan ensi kerran hänen lääkeluettelossaan.  Al-Razi kokoaa kirjaston.

800-900-lukujen vaihde:  Persialainen postin ja tiedustelupalvelun päällikkö Ibn Khordadhbeh (-912) kirjoittaa Teiden ja valtakuntien kirjan - Kitab al-Masalik wa-l-mamalik, jossa on tärkeät kauppareitit Espanjasta Kiinaan sekä Etelä-Arabiasta Konstantinopoliin, Kaspianmerelle ja Venäjän joille.

900-luku:  Lääketieteen isän Hippokrates (460-377) noin 70 teoksesta saadaan koottua noin 60 kirjoitusta käsittävä kokoelma Corpus Hippocraticum.  Kos-saaren lääketieteellisen koulun kirjasto siirrettiin Alexandrian kirjastoon.

900-luku:  Bysantin keisari Konstantinus VII Porphyrogenitus teettää sarjan tietosanakirjoja erilaisista aiheista.

900-luku:  Arabialainen Basrassa perustettu puolue Ikhwan as-Safa - Rehelliset veljet julkaisee tietosanakirjan Rasail Ikhwan as-Safa.  Se sisältää viiden tekijän 52 kirjoitusta, jotka sisältävät kaiken heidän saatavissaan olevan tiedon.  Teokseen sisältyvät osastot ovat 1) matematiikka, maantiede, musiikki, logiikka ja etiikka, 2) luonnontieteet ja filosofia, 3) metafysiikka ja 4) uskonto, astrologia eli tähdistä ennustaminen ja magiikka.  Teos julkaistaan täydellisenä 1887-89.

900-luku:  Juutalainen lääkäri ja filosofi Isaak Ben Salomon (880-955) kirjoittaa Tunisiassa Kairouanin lääketieteen koulussa teoksen Tutkielma kuumeista, joka käännetään 1000-luvulla latinaksi.  Hänen oppilaansa Ibn Jazzar (-980) kirjoittaa tutkielmia: Köyhien ja kurjien lääketiede, Kirja vatsasta ja Tutkielma lapsista.

900-luku:  Menahem ben Saruqin laatii hepreankielisen heprean sanakirjan Mahberet.

900-luku:  Tuhannen ja yhden yön tarinoita kirjoitetaan.  Tunnetaan persialainen satukokoelma Tuhat kertomusta.  Kehystarina tunnetaan Intiasta lähes 900 vuoden takaa.

900-luku:  Persialaisten kansalliseepos Shahname (Shah-nama) - Kuninkaiden kirja kootaan.  Firdausi, alunperin Abul Kasim Hasan (930-1021) hioo 25 vuotta eeppistä runoelmaa, joka ylistää vanhoja Persian hallitsijoita.  Eepoksessa on 50 000 säettä.

900-luku:  Viikinkien Thrymskirda-runoelma syntyy.

900-luku:  Bysanttilainen tietosanakirja Souda tai Suda kirjoitetaan.  Sen tekijänä pidetään pitkään väärinkäsityksen vuoksi Suidas-nimistä henkilöä.  Soudassa on useita tuhansia hakusanoja aakkosjärjestyksessä rivin pituisesta sivun pituiseen selostukseen.  Lähteenä on yli 400 kirjaa.  Souda painetaan 1499 Milanossa 800 kappaleena.  Painajat ovat Giovanni Bissoli ja Benedetto Mangio.  Mukana on kirjakauppias Alessandro Minucciano.  Demetrios Chalkokondyles tekee toimitustyön.  He päättävät, että kaksi kirjaa annetaan Taddeo Ugolettille, joka on Unkarin kuninkaan Matyas Corvinus ensimmäinen kirjastonhoitaja.

900-luku:  Runoilija Kalhana kirjoittaa Kashmirin historian Kuninkaitten virta - Rajatarangini.

900-luku:  Arkhimedeen (287-212) teksti kopioidaan papyrusrullilta pergamentille ja kirjaksi.  Joku sata vuotta myöhemmin kirjoitus pyyhitään pois pergamentilta ja se käytetään uudelleen.  Palimpsestikirja myydään 1998 huutokaupassa.  Tuntematon ostaja lahjoittaa sen tutkimuskäyttöön, jotta alkuperäinen teksti saadaan selvitettyä.

900-luku:  Intialainen Kannada-runoilija Pampa latii Mahabharatan kannadankielisen version.

900-luvun alku:  Persialainen Ibn Rusteh kertoo kirjassaan Kalleudet - al-A’laq al-nafisa maantiedon lisäksi suomalais-ugrilaisista ja slaavien - saqlabien tavoista kuten saunasta.

900-luvun alku:  Persialainen al-Tabar (-923) kirjoittaa Profeettojen ja kuninkaiden historian - Tarikh al-rusul wa-l-muluk.  Se säilyy lähes 8000 sivun lyhennelmänä.  Häntä lainaa muun muassa al-Mas’udi (900-957), joka matkustelee islamin maissa ja kirjoittaa matkoilta 37 teosta.

900-1100:  Maya-papit tekevät 45-sivuisen monivärisen pyhän kalenterin, joka tunnetaan nimellä Codex Dresdenis.

951:  Persialainen al-Istakhri kirjoittaa teoksen Valtakuntien tiet - Masalik al-mamalik.  Sen tarkistaa ja kirjoittaa uudelleen 977 Ibn Hauqal.

975-997:  Persialainen oppinut ja valtiomies Abu Abdallah Muhammad ibn Ahmad ibn Yusuf al-Khwarizmi alias al-Balkhi kokoaa tietosanakirjan Mafatih al-Ulum - Tieteiden avain.  Hän tuntee hyvin useiden tärkeiden kreikkalaisten kirjoitusten sisällön.  Hän jakaa teoksen kahteen osastoon.  Kotimainen tieto sisältää oikeustiedettä, filosofiaa, kielioppia, sihteerin velvollisuuksia, runousoppia ja runoutta sekä historiaa.  Ulkomainen tieto sisältää filosofiaa, logiikkaa, lääketiedettä, aritmetiikkaa, geometriaa, tähtitiedettä, musiikkia, mekaniikkaa ja alkemiaa.

978:  Kiinassa aloitetaan 1000-osaisen ensyklopedian kirjoitustyö keisarin Song Tai Zong eli Sung T'ai Tsung määräyksestä.  Valtiomies Li Fang järjestää laajan teoksen Taiping yulan (T'ai-p'ing yü-lan) - Keisarin peili kokoamisen.  Tietosanakirja valmistuu 984.  Teos tarkistetaan 1568-72 ja painetaan irtokirjakkeilla.  Yuan Yuan (Yüan Yüan) toimittaa uuden laitoksen, joka ilmestyy 1812.

985:  Intialaisen Udayanan teos Nyayakusumañjali - Kourallinen logiikan kukkia viittaa nimessään logiikkaan jumalan palvontana.

995:  Japanissa Fujiwara Michinagan hallituskaudella alkaa kirjallisuuden ja taiteiden kulta-aika, jota kestää vuoteen 1028.  Kirjoitetaan muun muassa Taketori monogatari - Bambunleikkaajan kertomuksia, Ise Monogatari - Isen kertomuksia, Genji monogatari - Genjin kertomuksia ja Kokinshu - Vanha ja uusi kokoelma kana-tavuilla.  Käsikirjoitukset tehdään entistä koristeellisempia käyttämällä värillisiä papereita, maalattua kuvitusta, lehtikultaa ja -hopeaa.

900-luvun loppu:  Arabi Abu al-Faraj al-Isfahani (-985) kertoo teoksessaan Kitab al-Aghani - Laulujen kirja runoilijoista ja anekdooteista heistä.  Hän pelastaa myöhemmin kadonnutta runoutta.  Al-Tanukhi (-994) käyttää kirjassaan al-Faraj ba’d al-shidda - Lopussa kiitos seisoo kuulemiaan tosi- ja kulkutarinoita.

900-luvun loppu:  Basran seudulla Puhtauden veljeskunta - Ikhwan al-safa jättää jälkeensä kirjeiden muotoon kirjoitetun oppinsa.

900-luvun loppu:  Iranilainen tähtitieteilijä Abu al-Husain al-Sufi eli Azophi julkaisee tähdistöjen ja kiintotähtien luettelon.  Monien tähtien nimet tulevat arabiankielestä: Kotkan Altair - al-nasr al-ta’ir - lentävä kotka, Härän Aldebaran - al-dabaran - Seulasten seuraaja, Orionin Betelgeuze - yad al-jauza - Orionin käsi ja Algol - al-ghul - demoni.

900-luvun loppu:  Abu al-Wafa (940-98) taulukoi trigonometristen funktioiden arvot.

900-1000-lukujen vaihde:  Egyptiläinen astronimi-astrologi Abu al-Hasan ibn Yunus julkaisee taulukkoteoksen ja rukoushetkitaulukot, joita käytetään Kairossa 1800-luvulle.

1000-luku:  Arabialainen oppinut al-Biruni (973-1050) kirjoittaa teoksen Muinaisten kansojen ajanlasku.

1000-luku:  Espanjalais-arabialainen Abu Muhammad Ibn Hazm al-Andaluci (994-1064) kirjoittaa traktaatin rakkaudesta ja rakastavaisista Tauq al-hamama - Kyyhkysen helminauha.

1000-luku:  Venäjän muinaisin lakikokoelma on Jaroslavin tai Russkaja Pravda - Venäjän oikeus.

1000-luku:  Syntyy itäturkkilainen kirjallisuus, jota kirjoitetaan tshagataiturkiksi.

1000-luku:  Volgan Bulgariassa sharia-oppinut Ahmed Bulhari kirjoittaa lainopilliset traktaatit Al-Tarikat ja Al-Favaid.

1000-luku:  Intian islamilainen kirjallisuus syntyy, kun turkkilaisperäiset valloittajat saapuvat Pohjois-Intiaan.

1000-luku:  Intiassa Nannaya tekee Mahabharatan telugunkielisen käännöksen.

1000-luku:  Tiibetissä alkaa buddhalaisen dharman toinen leviäminen intialaissyntyisen munkin Atisa johdolla.  Oppineet kääntävät kaiken saatavissa olevan intialaisen kirjallisuuden.  Kirjastoja ja myöhemmin kirjapainoja sijoitetaan luostareihin.

1000-luku:  Ranskalainen eeppinen runoelma Rolandin laulu - La Chanson de Roland kertoo Kaarle Suuren sodasta Espanjan saraseeneja vastaan.  Pohjana on taistelu Pyreneillä 700-luvulla.  Normandialainen runoilija Turold kirjoittaa sen muistiin.

1000-luvun alku:  Persialainen muslimifilosofi Abu Ali ibn Sina, hepreaksi Aven Sina ja latinaksi Avicenna (980-1037) kirjoittaa melkein kaikilta tieteenaloilta jopa 50 sivun päivävauhtia.  Sulttaanin Nuh ibn Mansur palveluksessa ollessaan hän saa käyttöönsä tämän kirjaston.  Lääkäreiden ruhtinaan pääteoksia on al-Qanun fi al-tibb - Lääketieteen kaanon, joka on Euroopassa lääketieteen perusteos (muun muassa Medici-kirjapaino painaa 1593) 1600-luvulle nimellä Canon.  Siinä kuvataan satoja sairauksia ja hoitomenetelmiä.  Hänen tunnetuin teoksensa on Kitab al-shifa' - Parantamisen kirja, joka tarkoittaa mielen parantamista.  Ibn Sina kirjoittaa yli sata teosta ja toimittaa 18 osaisen ensyklopedian.

1000-luku:  Bengalilainen Shriharsha laatii mahakavyan - taide-eepoksen Naishadhacarita.

1000-luku:  Kashmirilainen Bilhana kirjoittaa runoteoksen Caurapañcashika - Lemmenvarkaan 50 runoa.

1000-luvun alku:  Persialainen Abu al-Raihan (-1050) kirjoittaa noin 13 000 sivua eri tieteiden aloilta.

1000-luvun alku:  Warnerius Rouenilainen kirjoittaa satiirin Moriuht.  Päähenkilö on irlantilainen rakastaja ja runoilija tai niiden irvikuva.

1000-1300-luku:  Jaavan saaren hindukuningaskuntien hoveissa kehittyy rikas Intian mytologiasta ja kirjallisuudesta vaikutteita saanut kertomarunous ja näytelmäkirjallisuus.

1008:  Japanilainen hovinainen Murasaki Shikibu sepittää 54-osaisen Genjin tarinan.  Sitä pidetään maailman ensimmäisenä romaanina.

1010:  Persian kansalliseepos Shah-Namah - Kuninkaiden kirja kirjoitetaan.

1030:  Matkailija keskiaasialainen al-Biruni kuvaa keskiajan Intiaa.  Hänen arabiankielinen Intia-teoksensa kuvaa muun muassa cauparista (sanskriitissa catur - neljä ja pata -kangas) kehittynyttä neljän kuninkaan peliä caturaji, joka on shakin pohjana.  Myöhempiä Intian kuvaajia ovat Marco Polo 1200-luvun lopulla, Ibn Battuta 1300-luvulla sekä italialainen Niccolò de'Conti ja venäläinen Afanasij Nikitin 1400-luvulla.

1050-1300:  Arabien kreikasta kääntämää ja itse kirjoittamaa kirjallisuutta aletaan kääntää latinaksi ja romaanisille kielille Espanjassa, Etelä-Italiassa ja Sisiliassa.

1063-81:  Kashmirilainen Somadeva kirjoittaa teoksen Kathasaritsagara - Satujen valtameri.  Sen 350 tarinasta moni kuuluu kansainväliseen satuperinteeseen.

1077:  Filosofi Mikael Psellos (1017-78) kirjoittaa historiateoksen Chronographia neljästätoista Bysantin hallitsijasta.

1079:  Persialainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Omar ibn Ibrahim al-Khayyami (1048-1131) eli Ruba'iyyatin runoilija Omar Khaijam korjaa vanhaa persialaista kalenteria, jonka tarkkuus on 1 päivä 5000 vuotta kohti, ja laatii tähtitaulut Malik-shaahin taulut.  Hän kirjoittaa algebran oppikirjan, jossa käsitellään muun muassa kolmannen asteen yhtälöiden ratkaisemista.

1085:  Englannissa Vilhelm Valloittaja määrää toimeenpantavaksi tutkimuksen, jolla selvitetään maanomistus.  Laaditaan kiinteistöluettelo  Doomsday Book - Suuri maakirja, joka valmistuu 1086.

1095:  Povest vremennyh let - Kertomus menneistä ajoista eli Nestorin kronikka kirjoitettaneen.  Kiovan luostarin munkki Nestor kirjoittanee sen tai päivittänee aikaisempia kronikoita.

1099:  Espanjalainen El Cid alias Rodrigo Díaz kuolee.  Tuntematon tekijä kirjoittaa hänen taisteluistaan eepoksen.

1000-luvun loppu:  Toledolainen Abu Ishaq al-Zarqali eli Azarchel laatii Toledon taulut, joita käytetään latinalaisessa Euroopassa almanakkojen tekoon 1200-luvulle.  Silloin ilmestyvät Kastilian ja Leónin kuninkaan Alfonso X Viisas (1221-84) laatimat Alfonson taulut.  Al-Zarqali tutkii karttaprojektioita ja rakentaa laitteita.

1000-1100-luvun vaihde:  Mystikkorunoilija Milarepa (1040-1123) on Tiibetin kirjallisuuden suurin nimi.

1100-luku:  Kiinalainen historioitsija Zheng Qiao eli Cheng Ch'iao (1108-66)  kokoaa teoksen Tong zhi (T'ung chih) - Yleisiä tutkielmia.  Sen painettu laitos 1747 käsittää 118 osaa.

1100-luku:  Islantilainen perimätieto kertoo, että Islannin historiankirjoituksen isä Saemundr Viisas (1055-1133) sepittää tai ainakin kokoaa Edda-runot ajalta 900-1050 nimellä Saemundrin Edda tai Runo-Edda.  Se on 1643 löydetty pergamenttikäsikirjoitus, joka sisältää 29 runoa.  Kööpenhaminan kuninkaallisiin kokoelmiin liitettynä se saa nimen Codex Regius Nro 2365.

1100-luku:  Bagdadissa Oppineisuuden talossa käännetään antiikin ajan kreikkalaisia teoksia arabiaksi.

1100-luku:  Tietosanakirjassa Suda tai Suidas on sisältö järjestetty aakkosjärjestykseen. 

1100-luku:  Itäintialainen Jayadeva kirjoittaa bhakti-rakkausmystiikan innoittamaa runoutta.  Maineikkain bhakti-runoelma on Gitagovinda, joka 24 laulussa kuvaa Krishnan ja Radhan rakkautta.

1100-luku:  Italialaisnormanni Jean Drocos (Dreux) laatii teokseen Proselyytti Obadja notaatioita, jotka on merkitty kehittyneillä neumeilla.

1100-luku:  Saksan juutalaisten parissa syntyy Sefer hasidim - Vanhurskaiden kirja, joka heijastaa kansanomaisia uskomuksia ja käsitemaailmaa.  Sen kirjoittajana pidetään Regensburgissa Baijerissa elänyttä rabbia Jehuda he-Hasid.

1100-luku:  Santiago de Compostelan pyhiinvaellusopas Liber Sancti Jacobi mainitsee espanjalaisen Santa Cristinan hospitaalin Pyreneillä.  Suomalaiset kielentutkijat selvittävät 1997-99 hospitaalin asiakirjoja vuosilta 1100-1624.  Tekstit ovat latinaa, oksitaania ja aragoniaa.  Kirjoitus vaihtelee visigoottilaisesta karolingiseen ja kursiiviseen goottilaiseen.

1100-luku:  Sakartvelon eli Gruusian eli Georgian kansallisrunoilija Shota Rustaveli kirjoittaa runoeepoksen Pantterintaljainen tai Urho tiikerintaljassa.  Se on Kalevalan vertainen runoeepos.

1100-luku:  Volgan Bulgariassa historioitsija Jagkup ibn-Nugman kirjoittaa historiateoksen Tahiri Bolgar.

1100-luku:  Ibn Asakir (-1177) kirjoittaa elämäkertateoksen Damaskoksessa asuneista ihmisistä.

1100-luku:  Euroopassa al-Farghanin ja al-Battanin ptolemaiolaisen tähtitieteen esitykset käännetään latinaksi.

1100-luku:  Persialainen runoilijatar Mahsati kirjoittaa rakkaudesta.

1100-luku:  Jainalainen oppinut Hemacandra kirjoittaa prakrit-kieliopin ja lainaa monia prakrit-runoja.

1100-luku:  Arabialaisia tekstejä aletaan laajassa mitassa kääntää latinaksi.

1100-luku:  Córdobassa runoilija Ibn Quzman kirjoittaa rakkaudesta ja viinistä iloluontoisia lauluja zadjaleja, joita eräs arabi kirjoittaa muistiin sata vuotta myöhemmin Palestiinan Safadissa.

1100-luku:  Syyrialainen emiiri Usama (1095-1188) kirjoittaa muistelmansa Kitab al-I'tibar - Opetusten kirja ja teoksen Kitab al-manazil wal-diyar - Leiripaikkojen ja asumusten kirja Pohjois-Syyrian suuren maanjäristyksen 1157 jälkeen.

1100-luku:  Kiinalainen runoilija Fan Ch'eng-ta eli Shih-hu chün-shih - Kivisen järven syrjäänvetäytynyt oppinut eli Chih-neng - Sangen Kyvykäs (1126-93) kirjoittaa muun muassa Wu-hsienin seudun historian Wu chün chih.

1100-luvun alkupuolisko:  Matkailija Bathin Adelard (vaikuttaa 1116-42) oppii Sisiliassa arabian.  Hän kääntää teoksia arabiasta latinaksi, jolla on suuri merkitys latinalaiselle tieteelle.

1100-luvun alku:  Al-Maidan (-1124) kokoaa sananlasku- ja mietelausekokoelman Majma’ al-amthal selityksineen.

1100-1200-luvut:  Granadalaisen Ibn Tibbon-suvun kääntäjät tulkitsevat aikansa tärkeiden juutalaisten filosofien Bahja Ibn Paquda, Moses Maimonides, Jehuda ha-Levi ja muiden teokset arabiasta hepreaksi.  Ibn Tibbonit luovat uutta sanastoa, terminologiaa ja lauseoppia.

1110-40:  Theophilus kirjoittaa teoksen De diuersis artibus - Erilaisista taidoista.

1116:  Suurin Muinais-Venäjän kirjallisuuden muistomerkki Povest vremennyh let - Menneiden aikojen kronikkaa ilmestynee toisena versiona, kun Vidubitskyn luostarin apotti Sylvester kopioi Nestorin kronikan.  Se on laadittu niiden varhaisempien aikakirjojen pohjalla, jotka eivät ole meidän aikoihimme säilyneet.  Kirjan perusaatteina ovat ajatus slaavilaisten kansojen historiallisen kehityksen yhtenäisyydestä ja Muinais-Venäjän valtion mahdin ja voiman ylistäminen.  Vanhin säilynyt kopio on vuodelta 1377.  Kronikka kertoo slaavilaisen asutuksen leviämisestä ja Novgorodin perustamisesta 800-luvulta vuoteen 1116.

1123:  Persialainen matemaatikko ja tähtitieteilijä Omar Khaijam kirjoittaa runosikermän Rubaiyati - Teltantekijä.

1125:  Toledon arkkipiispa käännättää latinaksi Aristoteleen teoksia, jotka ovat säilyneet arabiankielisinä.

1127:  The Anglo-Saxon Chronicle valmistuu.

1131:  Intiassa Calukya-kuningas Someshvara kirjoittaa teoksen Manasollasa, jossa hän kuvaa yksityiskohtaisesti shakkia.

1140:  Espanjan kansalliseepos Cantar de Mío Cid - Cidin laulu syntyy.  Apotti Pietari vie sen kirjan kansiin vasta 1307 ja laatii siitä käsikirjoituksen.  El Cid eli Rodrigo Díaz (-1099) valloitti joukkoineen Valencian.

1140:  Sevillassa Johannes Hispalensis toimittaa al-Khwarizmin aritmetiikan kirjoista kaksi käännöstä De numero Indorum - Intialaisten laskutaidosta ja Liber Algorismi de practica arithmetice - Algorismin kirja aritmetiikan käytännöstä.  Al-Khwarizmi esittelee näissä intialaisen lukujärjestelmän, joka perustuu yhdeksään lukumerkkiin ja nollaan - shunya - tyhjä intialaisena nimityksenä.  Se käännetään arabiaksi al-sifr - tyhjyys.  Tästä tulevat saksan ja ruotsin numero - Ziffer ja siffra sekä englannin nolla - cipher, joka tarkoittaa myös lukua ja salakirjoitusta.  Suomen salakirjoitusmerkki on sifferi.

1141:  Reinin ennustaja Hildegard von Bingen (1098-1179) kirjoittaa näyistään ennustuskirjan Liber Scivias, jonka paavi vahvistaa oikeaperäiseksi.  Hildegard opiskeli itse lukemaan ja kirjoittamaan sekä tekstiä että nuotteja.  Hän kirjoittaa 1150 luonnonhistoriallisen kirjan Physica sekä yrttilääkkeistä ja parannuskeinoista kirjan Causae et curae.  Hildegard kirjoittaa 1150-63 Elämän ansioiden kirjan - Liber vitae meritorum ja 1163 Jumalan töiden kirjan - Liber divinorum operum.  Lisäksi hän kirjoittaa ja säveltää 77 liturgista laulua.

1147:  Arabialainen algebrateos Al-dzhebr käännetään latinaksi.

1150-luku:  Arabialainen kirja Vesikellojen rakentamisesta kirjoitetaan luultavasti alkuaan kreikankielistä teosta mukaillen.

1150-luku:  Sisilian Palermossa kuninkaan Roger II hovissa työskentelee Abu Abdallah Muhammad Ibn Idris (al-Hamudi, al-Hasani, al-Qurtubi - Córdobalainen, al-Siqilli - Sisilialainen, al-Sharif - kunnioitettu) eli al-Idrisi (1099-1166), joka kokoaa kirjoista maantieteen aineistoa.  Hän hankkii eri puolilta alkuperäisraportteja.  Niissä esiintyy Suomen kuvaus, jossa mainitaan Varsinais-Suomi - Finmark, Häme - Tabast, Turku - Abuwa, Ulvila - Dagwada, Ragwalda? ja Kalanti - Qalamark.  Kirjassa on 70 karttaa.  Hänellä on myös pyöreä maailmankartta.

1150:  Intialainen Bhaskara selvittää yhtälön ax² + bx + c = y², jonka Euler ja Lagrange Euroopassa ratkaisevat 1770.

1155:  Suomessa kirjoitetaan kronikka Chronicon Episcoporum Finlandensium.

1160:  Sisiliassa Almagest  käännetään latinaksi kreikasta ja 1175 latinaksi arabiasta.  Latinannos laaditaan 1451 kreikasta.  Saksalainen Johannes Müller von Königsberg eli Regiomontanus (1436-76) kirjoittaa siitä selostuksen.  Versio 1175 painetaan 1515.  Nämä ovat Kopernikuksen lähteet al-Battanin kirjan lisäksi.

1165-1204:  Córdobassa syntynyt juutalainen filosofi Moshe ben Maimon (Moses Maimonides, Rambam) (1135-1204) toimii Kairossa Egyptissä sulttaani Saladinin henkilääkärinä ja kirjoittaa arabiaksi raamatun ja talmudin tekstien selityksiä sekä käsittelee filosofiaa, matematiikkaa, astronomiaa ja lääketiedettä.  Hänen kirjoituksensa käännetään hepreaksi muun muassa Mishne tora eli Jad ha-hazaqa - Tooran toisto 1178 (kirjoitettu hepreaksi) ja filosofinen teos More nevukhim - Neuvottomien opastaja tai Opas hämmentyneille 1185-90 (kirjoitettu arabiaksi Dalalat al-kha'irin).

1168:  Islamilainen filosofi Abu al-Walid Muhammad ibn Ahmad ibn Rushd, latinaksi Averroes (1126-98) saa Córdobassa suojelijaltaan almohadihallitsijalta Abu Ya’qub Yusuf (-1184) sysäyksen paneutua Aristoteleen oppien selittämiseen.  Aristoteles-kommentaarien lisäksi ibn Rushd kirjoittaa teokset Fasl al-maqal - Ratkaiseva tutkielma (filosofian ja uskonnon yhteensopivuudesta) ja Tahafut al-tahafut - Epäjohdonmukaisuusväitteiden epäjohdonmukaisuus.  Hänen mukaansa Aristoteleen filosofia kiistää koko maailman luomisen ja ihmisen kuolemattomuuden.  Ibn Rushd joutuu sekä muslimien että kristittyjen vainon kohteeksi ja kuolee maanpaossa Marokossa.

1185-87:  Venäläinen Laulu Igorin sotaretkestä kehottaa yhdistymään ulkoapäin uhkaavaa vaaraa vastaan.

1187:  Englantilainen Alexander Neckam (1157-1217) kertoo kirjassaan De utensilibus kompassista.

1200-luvun alku:  Vanhoja käsinkirjoitettuja kirjoja säilytetään Jerevanin Matenadaran-käsikirjoitusmuseossa.  Suurin armenialainen pergamenttikäsikirjoitus 1200-luvun alusta on kooltaan 53x70,5 neliösenttimetriä ja painaa 27,5 kg.  Pienin armeniankielinen kirja , kalenteri vuodelta 1434, on kooltaan 3x4 neliösenttimetriä ja painaa 19 grammaa.  Koska armenian ääntäminen on monimutkaista, tarvitaan 38 kirjainta.

1200-luku:  Kiinassa sanakirjassa luetellaan 53 525 erilaista merkkiä.

1200-luku:  Villard de Honnecourt kirjoittaa teoksen Album, jota mekaaniset insinöörit opiskelevat.

1200-luku:  Ajan kulumista ja ajanlaskua käsittelevässä käsikirjoituksessa oppineet vertailevat kuu- ja aurinkovuosia.

1200-luku:  Kuten jonglöörit ja trubaduurit niin kirjailijat, kopioijat ja kääntäjät hakeutuvat kuninkaiden hoveihin ja aatelisten linnoihin päästäkseen isännän suojelukseen.  Isäntäjärjestelmä on 1300- ja 1400-luvuilla laajalle levinnyt.  Kirjoja tai niiden kopioita voidaan myös tilata.  Esimerkiksi Kaarle V palkkaa useita kääntäjiä.  Hän käännättää 1369-72 Nicole Oresmella Aristoteleen teoksia.  Herttua de Berry, aikansa suurin kirjanystävä, tilaa kirjataiteilijoilta useita loistoteoksia.  Hän hankkii Artturin kertomusten - Arthurian tales käsikirjoituksen kirjakauppiaalta Raoul du Montet.

1200-luku:  Intian islamilainen kirjallisuus vakiintuu, kun Iranista ja Keski-Aasiasta saapuu oppineita pakolaisia mesenaattien toivossa.  Persian lisäksi käytetään paikallisia kieliä, ja sanskritin ylivalta alkaa murentua.

1200-luku:  Intiassa Sharngadhara laatii terapeuttisen käsikirjan.

1200-luku:  Puolan kirjallinen historia alkaa.

1200-luku:  Espanjassa Toledosta tulee Euroopan johtava kulttuurikaupunki kuninkaan Alfonso X Viisas (1252-84) valtakaudella.  Hän kerää ympärilleen aikakauden oppineimmat miehet ja perustaa Toledon kääntäjäkoulukunnan, joka tutkii kreikkalaisia klassikkoja ja kääntää niitä arabian kautta latinaksi.

1200-luku:  Englannissa kirjoitetaan keittokirja The Form of Cury - Keitetyn ruoan malli.

1200-luku:  Suositusta opaskirjasta Mirabilia Romae tehdään runsaasti käsikirjoituksia vielä seuraavilla vuosisadoilla.

1200-luku:  Tshingis-kaanin pojanpoika Hülegü (1217-65) perustaa Persian Maraghaan tähtitornin.  Sitä johtava Nasir al-din al-Tusi (1201-74) laatii planeettaliikkeen mallin.  Hänen teoksensa piirros esittää maakeskistä ratkaisua.  Hän kehittää taso- ja pallotrigonometrian teoriaa.  Arabiaksi kirjoittaneiden matemaatikkojen taulukoita käännetään latinaksi ja niitä käytetään Euroopassa satoja vuosia.

1200-luku:  Ranskalainen Richard de Fournival (1190-1260) kirjoittaa teoksen Biblionomia.

1200-luvun alku:  Ibn al-Athir (-1233) kirjoittaa Damaskoksen historian.

1200-luku:  Nibelungen lied - Nibelungenlaulu sepitellään.  Ihmisten mielikuvitusta kiihotti verilöyly, jonka Attila pani toimeen 436 burgundien keskuudessa.  Laulun Siegfriedillä, Kriemhildellä, Brünhildellä, Etzelillä ja Hagenilla on islantilaiset vastineensa.

1202:  Italiassa firenzeläinen matemaatikko Leonardo Pisano alias Fibonacci (1170-1250) julkaisee teoksen Liber abaci hindulais-arabialaisesta lukujärjestelmästä, mikä johtaa Euroopassa nykyaikaisten numeroiden käyttöön.

1206:  Arabialainen mekaanikko Ibn-al-Razzaz al-Jazzari (1136-1206) kirjoittaa mekaniikan käsikirjan.

1207:  Indrikis kirjoittaa Latvian kronikan.

1210:  Strassburgin Gottfried kirjoittaa kirjan Tristan und Isolde.

1212:  Volgan Bulgariassa Kul Gali kirjoittaa maallisen kirjan Kyssa-i Jusuf - Kertomus Jusufista.

1215:  Englannissa säädetään Magna Carta - Suuri erioikeuskirja.

1220:  Islantilainen päällikkö ja oppinut Snorri Sturluson (Snorre Sturlason) (1178-1241) laatii mytologian ja runouden oppikirjan, jossa on Edda-runoutta.  Teos saa nimen Proosa-Edda.  Edda-sanalle on annettu kolme merkitystä: ódr - järki, sielu; eräässä runossa edda merkitsee isoäidin äitiä tai Edda on genetiivi sanasta Oddi, jossa Snorri Sturluson vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.  Edda-runot ovat viikinkiaikana (800-1050) puhuttua kieltä.  Tanskalainen kronikoitsija Saxo Grammaticus laatii 1200-luvun alussa Gesta Danorum-teoksen.  Hän käyttää historiallisina lähteinä islantilaisia muinaisrunoja.

1220-40:  Englantilainen munkki Bartholomaeus Anglicus kirjoittaa tietosanakirjan De proprietatibus rerum - Asioiden ominaisuuksista.  Se on tarkoitettu tavallisille ihmisille, ja siitä tulee Euroopan suosituin tietosanakirja kolmeksi sadaksi vuodeksi.  Hän kuvailee magneetteihin liittyviä uskomuksia.  Teos painetaan 1495.

1225:  Chronicon Heinrici Lyvoniae - Latvian Henrikin kronikka on eräs tärkeimpiä Latvian ja Riian historian lähteitä.  Siinä on myös muutamia virolaisia sanoja, paikan- ja henkilönnimiä.

1227:  Japanin ensimmäinen soto-mestari Dogen (1200-53) laatii Kyoton Kenninji-luostarissa ensimmäisen version Zazenin periaatteista - Fukan zazengi, joissa kuvataan soto-zen-koulukunnan zazen-meditaatiota.  Se sisältää 881 kanjia.  Hän laatii 1242 toisen version, jossa on 757 kirjoitusmerkkiä.

1235-48:  Pariisin yliopiston dominikaani Hugo de Sancto Caro kirjoittaa teoksen Postilla super Historiam scholasticam Petri Comestoris..., joka on varhaisin Suomeen tuotu käsikirjoitus.  Se kuuluu englantilaissyntyisen Suomen Piispan Tuomas (-1248) kirjastoon.  Tuomas lahjoittaa käsikirjoitussidoksen Sigtunan dominikaaneille ennen kuolemaansa.

1241:  Koreassa julkaistaan Yi Kyu-bon (1168-1241) 28-osainen Sang-jong Yemun.

1244-54:  Ranskan kuninkaan Ludvig IX poikien kasvattaja ja kuninkaallisen kirjaston hoitaja munkki Vincent de Beauvais (1190-1264) kirjoittaa tietosanakirjan Speculum maius - Suuri peili kolme osaa.  Teos käsittää lähes 10 000 lukua 80 kirjassa.  Vincent kerää tietoja latinan-, kreikan-, arabian- ja hepreankielisistä kirjoista.  Siinä on Kreikasta välittynyt tieteellinen tieto eli se on antiikin, arabien, kirkkoisien ja alkaneen keskiajan kirjallisuuden kooste.  Tietosanakirja käännetään 1328 ranskaksi ja painetaan 1495-96.  Käännöksiä tehdään useille kielille.  Teosta painetaan 1600-luvulla.  I osa on Speculum naturale, II Speculum doctrinale ja kolmas Speculum historiale.  IV osa Speculum morale lienee myöhempi lisäys.  Vielä 1863-79 teos painetaan täydellisenä.  Siinä on otteita monista teoksista, joista ei muita osia ole säilynyt.

1252-1398:  Etelä-Koreassa Haeinsan temppelissä Gyeongsangnam-dossa kootaan Aasian kattavin buddhalainen puukirjoitusten kokoelma.  Tripitaka Koreana käsittää yli 81 000 puulaattaa.

1267:  Kiinalainen oppinut Wang Yinglin eli Wang Ying-lin (1223-92) kokoaa tietosanakirjan  Yuhai (Yü-hai) - Jademeri.  Sen painos 1738 käsittää 240 osaa.  Se on eräs rikkaimpia ja tärkeimpiä kiinalaisia ensyklopedioita.

1270-luku:  Sulttaanin henkilääkäri ja lääketieteen opettaja Ibn al-Nafis (-1288) kuvaa Ibn Sinan Kaanoniin tekemässään kommentaarissa keuhkoverenkierron kuten se nykyään ymmärretään.  Sen julkaisevat Michael Servetus ja Realdus Colombo 1550-luvulla uudestaan mainitsematta Ibn al-Nafisin kuvausta.

1277:  Toledolainen rabbi Isaac ben Sid valmistaa sarjan uusia astronomisia taulukoita - Alfonson taulukot, sillä toimeksiantaja on Kastilian kuningas Alfonso X Viisas.  Rabbi julkaisee ne Tähtitieteellisen tiedon kirjoissa.

1280:  Kabbala-mystiikan perusteos on Zohar - Loisto, säteily, kirkkaus on suurimmaksi osaksi Moshe de Leonin Geronassa kirjoittama.

1290-luku:  Vanhin Suomea varten kirjoitettu teksti on Pyhälle Henrikille omistettu liturgia.

1200-luvun loppu:  Englannissa syntyy latinankielinen Gesta Romanorum, joka sisältää pilajuttuja, satuja ja legendoja.

1200-luvun loppu:  Turkin kansallisrunoilija Yunus Emre (1240-1320) kirjoittaa Anatolian kansanrunoutta.

1200-luvun loppu:  Persialainen Sa’di (-1292) kirjoittaa proosateoksen Golestan - Ruusutarha.  Se käännetään Euroopassa 1600-luvulla valtakielille.

1200-luvun loppu:  Suomessa kirjoitetaan legenda Vita et Miracula Sancti Henrici Episcopi et Martyris - Piispa ja marttyyri Pyhän Henrikin elämä ja ihme.

1200-luvun loppu:  Firenzeläinen Danten oppi-isä Brunetto Latini (1220-95) kirjoittaa italiaksi tietosanakirjan Il tesoro - Aarre ja suppeamman riimitetyn Il tesoretto - Aarteinen, jotka leviävät suurena määränä käsikirjoituksia.  Hän kirjoittaa 1260-67 ranskaksi proosan Li livres dou trésor - Aarrekirjat.

1200-luvun loppu:  Kublai Khanin (1215-94) hovissa toimii pääkokkina kiinalainen Huou.  Hän kirjoittaa keittokirjan Tärkeitä asioita tietää syömisestä ja juomisesta.

1300-luku:  Egyptiläinen historioitsija ja valtion virkamies an-Nuwairi (1272-1332) kokoaa 9000-sivuisen tietosanakirjan Nihayat al-arab fi funun al-adab - Tieteiden älyllinen pyrkimys.  Se käsittää: 1) maantiede, tähtitiede, ilmatiede, ajanlasku ja geologia, 2) ihmisen anatomia, kansatiede, hallinto ja politiikka, 3) eläintiede, 4) kasvitiede ja 5) historia.  Täydellinen laitos julkaistaan 1923.  Egyptiläinen al-Umari (1301-48) kirjoittaa teoksen Masalik al-absar - Kiertomatkoja, jossa on pääasiassa historiaa, maantiedettä ja runoutta.

1300-luku:  Tunisissa syntynyt Ibn Khaldoun (1332-1406) kirjoittaa Berberien historian, jota edelsi Prolegomena.  Siinä hän esittää menetelmänsä.

1300-luku:  Osmaniturkki alkaa saada omaa kirjallisuutta.

1300-luku:  Jakob ben Asher (-1340) kirjoittaa kirjasarjan Tur.

1300-luku:  Mabinogion on walesilaisten myyttien kokoelma.

1300-luku:  Durhamin piispa Richard de Bury (1287-1345) kirjoittaa kirjoja ylistävän teoksen Philobiblon sive de amore librorum - Kirjanystävä eli kirjojen rakastamisesta.  Se käsittää 20 lukua.  Siitä säilyy monta käsikirjoitusta.  Teos ilmestyy painettuna ensimmäisen kerran 1473 Kölnissä, ja se käännetään monelle kielelle.

1300-luku:  Tiibetin sankarieepos Kuningas Gesar syntyy suullisena.  Sen tekstilaitoksia ilmestyy 1600-luvulta alkaen.

1300-luku:  Intialainen Shukasaptati - Papukaijan 70 tarinaa käännetään monille kielille.  Siitä tehdään persialainen versio, joka käännetään turkiksi.  Muun muassa Boccaccio käyttää teosta lähteenään.

1300-luvun alku:  Dominikaanin Johannes Freiburgilainen (-1314) rippi-isien oppaassa Summa confessorum neuvotaan, miten kristittyjen tulee käyttäytyä juutalaisia ja saraseeneja eli muslimeja kohtaan.

1300-luvun alku:  Tiibetissä muodostetaan yhtenäinen buddhalainen kokoelma bKa'-'gyur - Kanjur - Käännetty sana tai oppi.  Kaanonin kommentaarit kootaan 225-osaiseksi kokoelmaksi bsTan-'gyur - Tanjur - Sanaan liittyvä oppi.  Se on tietosanakirjamainen kokoelma ylistyshymnejä, sanskritiksi stotra, rituaalitekstejä, annaaleja, legendoja, filosofiaa, magiaa, runousoppia, tähtitieteellisiä ja lääketieteellisiä kirjoituksia.  Siihen kuuluu Mahavyutpatti-sanakirja ja Kalidasan maallinen runoelma Meghaduta.

1300-1400-luvut:  Euroopan suurkaupungeissa muodostuu kirjoituspajoja, joissa työskentelee useita kirjoittajia.

1300-1400-luvut:  Venäjällä mongolilais-tataarilaisesta ikeestä vapauttamisen aate heijastuu Moskovan aikakirjoissa ja kaunokirjallisuudessa: Skazanije o Mamajevom poboishtshe - Kertomus Mamain taistelusta, Zhadonshtshina - Donin takana, Zhitije Dmitrija Donskogo - Dimitri Donskoin elämä ja Hronograf - Kronografi.

1300-1400-luvut:  Intiassa Madhavan perustama koulukunta Keralassa on matematiikassa ja astronomiassa satoja vuosia aikaansa edellä, mutta jää muualla Intiassa vähälle huomiolle ja unohduksiin.

1300-1521:  Keski-Amerikan méxicat eli asteekit kirjoittavat monia historiallisia kertomuksia piktografisina käsikirjoituksina.  Ne kertovat kansainvaelluksista, sukupuista, hallitsijoista ja valloituksista.

1300:  Espanjan Cerverassa julkaistaan kuvitettu heprealainen raamattu, jonka kolofonissa sanotaan: Minä Josef ha-Sarfati kuvitin kokonaan tämän kirjan.  Heprealaiset kirjaimet muodostuvat ihmispäistä, kaloista, linnuista, koirista ja muista eläimistä.

1300:  Tuntemattoman kirjoittama Compendium philosophiae - Filosofian käsikirja saavuttaa nykyaikaisen tietosanakirjan esitystavan.

1300:  Romanit ja arabit vievät pelikortit Eurooppaan idästä.  Intiassa on 1400-luvulla paljon erilaisia pelikortteja.

1304-6:  Dante Alighieri (1265-1321) kirjoittaa teoksen De vulgari eloquentia.  Siinä hän esittää kansankielen kehittämisen etuja.  Divina Commedian - Jumalaisen näytelmän hän kirjoittaa noin 1307-21.

1314:  Rashid ad-din laatii maailmanhistorian.  Arabialainen käsikirjoitus on hienosti ja runsaasti kuvitettu.

1324:  Claren kreivitär tilaa teoksen Vitae Patrum.  Siihen tarvitaan yli tuhannen eläimen nahka pergamenttiin.

1328:  Heinrich Seuse kirjoittaa kirjan Büchlein der ewigen Weisheit.

1350:  Saksalainen Konrad von Mengenberg kirjoittaa saksaksi luonnonhistoriasta kirjan Buch der Natur, joka painetaan 1475.  Se on kahdeksan osainen tietosanakirja.

1352-53:  Berberioppinut Ibn Battuta matkustaa Afrikan halki ja laatii matkakuvauksen näkemästään.

1356:  Käsikirjoitus Travels of Sir John Mandeville valmistuu.  Ennen kuin sitä painetaan lukuisina painoksina, se käännetään ja kopioidaan usealla kielellä:  73 saksaksi ja hollanniksi, 37 ranskaksi, 40 englanniksi, 50 latinaksi ja joitain kappaleita espanjaksi, italiaksi, tanskaksi, tshekiksi ja irlanniksi.  Näistä 1400-luvun alussa kiertäneistä kopioista on säilynyt meidän päiviimme 250 kappaletta.  Mandeville kirjoittaa käyneensä Kiinassa, mutta tätä epäillään.

1350-luku:  Yhteiselämän veljet Fratres communis vitae alkavat kopioida käsikirjoituksia hankkiakseen toimeentulonsa.

1377:  Sosiologian isä ja historianfilosofi espanjanarabialainen Ibn Khaldun (1332-1406) kirjoittaa maailmanhistoriansa johdannon al-Muqaddima.  Se on ensimmäinen järjestelmällinen yritys selvittää yhteiskunnan perusrakenteet ja sen muutoksia säätelevät lait.  Hänen käsitteitään ovat umran - sivilisaatio ja asabiyya - yhteenkuuluvuudentunne.  1378 syntyy osa hänen suurteoksestaan Valaisevien esimerkkien kirja - Kitab al-ibar, jossa hän pyrkii selittämään historian kulkua, analysoimaan sitä ja pohtimaan syy-yhteyksiä.  Länsi-Euroopassa tällainen historiallinen ajattelu alkaa vasta 1800-luvulla.  Ibn Khaldun kirjoittaa muun muassa: "Arabian kieliopin teoreettinen tuntemus ei välttämättä johda kirjoittamaan hyvää arabiaa sen enempää kuin kaikkien ompelun ja uinnin sääntöjen tunteminen tuottaa hyvän räätälin tai uimarin" ja "Kuuleminen on kielellisten taitojen isä".  Hän on 1400 valtuuskunnassa, joka neuvottelee Timur Lenkin kanssa Damaskoksessa.

1380:  Englantilainen John Wucliff kääntää raamatun englanniksi.  Hänet erotetaan 1382 Oxfordin yliopistosta, koska hän vastustaa kirkon oppeja.

1392-1910:  Korean Li-dynastian kuninkaalliset aikakirjat ovat kokoelma päivittäisiä merkintöjä 519 vuoden ajalta.  Aikakirjoja on lähes 900 nidettä, jotka sisältävät 1763 osaa.  Kirjat selvittävät poliittisia, taloudellisia, kulttuurisia ja sotilaallisia oloja sekä ulkomaan asioita.

1394:  Ranskassa kirjoitetaan keittokirja La Ménagier de Paris.

1300-luvun loppu:  Englantilainen Geoffrey Chaucer (1343-1400) kirjoittaa  teoksen The Canterbury Tales - Canterburyn tarinoita englantilaisista ristiretkeläisistä.  Myöhempien käsinkopiointien myötä pitkästä teoksesta syntyy noin 80 hiukan erilaista versiota.

1300-luvun loppu - 1500-luku:  Malissa Timbuktussa Sankoren yliopistomoskeijan muslimioppineet ulema luennoivat, ja kirjurit merkitsevät heidän sanansa muistiin kaarnalle, kamelin- ja lampaannahalle, papyrukselle tai idästä ja myöhemmin Italiasta tuodulle paperille.

1400-luvun alku:  Suomessa kirja eli käsikirjoitus maksaa kokonaisen maatilan.

1400-luku:  Euroopassa tehdään arkielämästä kuvitettuja kirjoja.

1400-luku:  Kirkkokalenteriin sijoitetaan mustien kirjainten päiviä, jotka ovat epäsuotuisia.  Tällaisia ovat Viattomien lasten päivä, Abelin murha, Sodoman ja Gomorran tuho sekä Juudas Iskariotin syntymäpäivä.

1400-luku:  Egyptiläinen al-Kalka-shandi (-1418) kokoaa hyvin järjestetyn tietosanakirjan Subh al-asha.  Se kattaa maantieteen, poliittisen historian, luonnonhistorian, eläintieteen, kivennäistieteen, maailman kuvauksen ja ajan mittaamisen.  Egyptiläinen Ibshihi toimittaa tietosanakirjan Mustatraf - Hengellisiä löytöjä.  Siihen sisältyy islamilainen uskonto, hallinto, laki, hengellinen laatu, työ, luonnonhistoria, musiikki, ruoka ja lääketiede.  Persialainen lakimies ad-Dauwani (1427-1501) julkaisee eräänlaisen tietosanakirjan Unmudag al-ulum, joka sisältää kysymyksiä ja vastauksia sekä teknisiä keksintöjä monilla aloilla. 

1400-luku:  Hovimestari John Russell laatii teoksen Boke of Nurture - Ravinnon kirja.  Hän on Gloucesterin herttuan Humphrey (1391-1447), Henrik IV nuorimman pojan, hovimestari.

1400-luku:  Islam leviää Kaakkois-Aasiaan.  Hindulaisuus ja buddhalaisuus syrjäytyvät rauhanomaisesti ja vähitellen.  Kirjoja ei polteta eikä temppeleitä tuhota.

1400-luku:  Timur Lenkin pojanpoika Ulugh Beg (1394-1449) perustaa Samarkandiin tähtitornin.  Siellä työskentelevät anatolialainen Qadizade al-Rumi ja persialainen Ghiyath al-din al-Kashi tai al-Kashani.  Observatorion havainnot ilmestyvät taulukkokirjana Zij-e Ulugh Beg, jossa on tarkkoja planeettahavaintoja.  Nämä havainnot ylittää vasta Tyko Brahe 1500-luvun lopulla.

1400-luku:  Egyptissä al-Maqrizi (-1442) kirjoittaa mamelukkiajan historian.

1400-luku:  Egyptissä kootaan laaja käsikirjoitus Tuhannen ja yhden yön saduista - Alf laila wa-laila.  Saduissa on irakilainen ja egyptiläinen kerrostuma sekä juutalaista tarinaperinnettä.  Lopullisen muotonsa kokoelma saavuttaa Egyptissä 1700-luvulla.  Ensimmäiset suomennokset ovat 1870-80-luvuilta.

1400-luku:  Intiassa keralalainen tuntematon brahmaani kirjoittaa asuinrakentamista käsittelevän arkkitehtuurikäsikirjan Manushyalayacandrika.

1402:  Italialaissyntyinen ranskalainen runoilija, historioitsija ja filosofi Christine de Pisan (1363-1434) kirjoittaa teoksen Le dit de la Rose - Rosen kertomus, joka on kritiikkiä Jean de Meun kirjoittaman Roman de la rosen toiseen osaan, ja 1405 Cité des Dames - Naisten kaupunki - kirjan, jota sanotaan ensimmäiseksi feministiseksi teokseksi.  Siinä vaaditaan tytöille samoja opiskelumahdollisuuksia kuin pojilla on.  Hän kirjoittaa 1414 neuvokirjan prinssille Le livre de paix - Rauhankirja.

1403-09:  Kiinalainen 22 937 lukua tai osaa käsittävä tietosanakirja kootaan vain kolmena sarjana.  Teoksen nimi on Yongle dadian (Yung-lo ta-tien) - Yongle-aikakauden suuri ohje.  Se on luultavasti suurin koskaan koottu ensyklopedia.  Pieni osa säilyneistä luvuista julkaistaan 1963.

1420:  Puolalais-amerikkalaisen kirjakeräilijän Wilfrid Voynich mukaan nimetty käsikirjoitus valmistuu.  Pergamenttikirjan sisältöä ei kukaan ole pystynyt selvittämään eikä sen merkkijärjestelmää.

1436:  Italialainen arkkitehti Leone B Alberti (1404-72) kirjoittaa teoksen De pittura - Kuvista.  Hänen muita teoksiaan ovat De Statua - Patsaista, De Architectura - Arkkitehtuurista 1450 ja arkkitehtuurin teoriasta De Re Aedificatoria 1452.

1450:  Intialaisen hathajoogan - ankaran joogan kirjallinen lähde on Svatmarama Svamin Hathayogapradipika.  Muita lähteitä ovat Gherandasamhita, Shivasamhita, Gorakshashataka ja myöhäiset jooga-upanishadit.

1453:  Konstantinopolin kukistumista seuraa pakolaisaalto, joka tuo kreikkalaisia käsikirjoituksia länteen.

1459:  Pihkovan kronikassa esiintyy tiettävästi ensi kertaa sana tshuhna (virolainen), joka on sanan tshudj (itämerensuomalainen) johdannainen.

1460-luku:  Sharaf al-din kirjoittaa kirurgian oppikirjan.  Siinä esitellään muun muassa kallon avaamista.

1469:  Pyhän Mechtildin (Matildan) ilmestyksiä koskeva ruotsinnos valmistuu.  Teos on Suomen varhaisimman nimeltään tunnetun kirjoittajan ensimmäinen tunnettu teos.  Tekijä on birgittalaisveli Jöns Budde (Raek) (1437-91).  Naantalin birgittalaisluostarissa on kirjastohuone - liberihuset.

1470:  Korealainen So Ko Jong (1420-88) osallistuu Ri-dynastian lakikokoelman Kyonggukdaejon kokoamiseen ja 1478 kirjallisen perinteen Tongmunson keräämiseen.  Hän osallistuu 1481 Korean maantiedon käsikirjan Tonggukyojisungnam toimittamiseen.

1484:  Nicolas Chuquet saa kirjoitettua aritmetiikan ja algebran kirjansa Triparty, mutta se jää painamatta.

1485:  Englannissa Canterburyn Christ Churchin luostariin sijoitetaan kirjankopioijien huoneita eli perustetaan luostarin scriptoria.

1494:  Johannes Trithemius kirjoittaa kirjan, jossa hän ylistää käsin pergamentille kirjoitettuja teoksia.  Ne kestävät tuhat vuotta, mutta kauanko kestää paperille painettu kirja?  Hän arvelee parisataa vuotta, mutta tämä ei pidä paikkaansa käsintehdyn paperin suhteen.

1497:  Iivana III laskee lakikokoelmallaan Sudebnik oikeudellisen perustan maaorjuusjärjestelmälle.

1400-luvun loppu:  Firenzeläisellä käsikirjoitusten valmistajalla Vespasiano de Bisticci on parisataa kalligrafia ja kirjan kuvittajaa työssä.

1400-luvun loppu:  Naantalin luostarin munkki Jöns Budde eli Raek (1437-91) kirjoittaa teoksen Jöns Budden kirja.

1400-luvun loppu:  Suuri joukko kirjoja kopioidaan käsin varhain painetuista kirjoista.  Käsityö ja painotyö esiintyvät vielä rinnan jonkin aikaa.

1500:  Portugalilainen Pêro Vaz de Caminha kirjoittaa kirjeen kuninkaalle Manuel Brasilian löytymisestä.  Caminha käyttää kursiivikirjoitusta cursiva processal.