Valokuvaus tulee syrjäyttämään maalaustaiteen. Gustave Flaubert
Valokuva, pakenevan todellisuuden
kuvajainen. Leena Saraste
Photography (kreikasta phos - valo ja graphein
- kirjoittaa). Sir John FW Herschel 1839
Luvussa käsitellään valo, koska se liittyy
valokuvaan.
Nuotiota käytetään myös valaisuun. Homo erectus ottaa 700 000 eaa tulen käyttöönsä. Tulisija on
lisäksi valonlähde. Pihkaiset puut
valaisevat hyvin. Pihkaa kerätään
puukepin päähän soihduksi. Käytetään
myös pikeä ja rasvaa. Keksitään päre
havumetsien alueella. Päre palaa
neljännestunnin, mutta vastaa 20-50 kynttilän valoa. Mehiläisvaha on kallista kynttilöissä, ja
keskiajalla vahaa korvataan talilla.
15 000 eaa:
Ranskassa Lascauxin luolissa tehdään lamppuja kivestä, simpukankuorista
ja sarvista, jotka täytetään rasvalla.
Varhaisin tulentekotapa lienee kitkatuli, joka perustuu kahden
vastakkain hangattavan puupalan välisen kitkan synnyttämään lämpöön. Hankauskohdasta irtoaa hienoa jauhoa, jonka
kuumuus sytyttää. Kytevä kipinä
puhalletaan sytykkeisiin ja kehitetään tuleksi.
8000-7000:
Mesopotamiassa valmistetaan lamppuja poltetusta savesta.
3000:
Babylonialaiset hallitsevat perspektiivin käsitteen päätellen
säilyneistä kuvista.
3000:
Egyptiläiset keksivät arvelujen mukaan kynttilän. Kynttilät tehdään talista, myöhemmin
esimerkiksi kaskelotista saadusta öljystä ja nykyään parafiinista.
2700:
Egyptiläiset ja persialaiset valmistavat kupari- ja pronssilamppuja.
2000:
Babylonialaiset tuntevat valon suoraviivaisen etenemisen.
1600-luku:
Egyptissä valmistetaan kynttilänjalkoja.
500-400:
Kreikassa lamppu alkaa yleistyä kotikäyttöön. Lampussa poltetaan kasviöljyä.
500-luku:
Shezuanin (Sichuan) suolakaivoksia ja koteja valaistaan
maakaasulla. Kaasua siirretään
bambuputkilla.
423:
Kreikkalaisen Aristofaneen (450-388) näytelmässä Nephelai - Pilvet keskustellaan pyöreästä lasipallosta:
Strepsiades: Apteekeissa sä nähnyt olet varmaankin pyöreen kiven, jolla voi
sytyttää tulen? Sokrates: Polttolasia
tarkoitat? Kun velkojan lasku asetetaan
tulilasin viereen, lasku tuhoutuu.
400:
Kreikkalaiset ja roomalaiset käyttävät öljyä valaistukseen.
300-luku:
Camera obscura -
neulanreikäkamera (kirjaimellinen suomennos latinasta on pimeä huone) on
tunnettu Kiinassa.
300-luku:
Kreikkalainen Aristoteles (384-322) käsittelee valon taittumista ja
kuvailee camera obscuran neulanreikäkuvien tekemiseksi teoksessa Ongelmia. Hän havaitsee, että yhdessä seinässä olevan
reiän kautta vastapäiselle seinälle kuvautuu ylösalaisin aurinko. Aristoteles esittää väriopin.
300:
Kreikkalainen Teophrastus kirjoittaa väriopin.
100-luku:
Todennäköisesti tiedetään, että kumpikin silmä näkee hieman erilaisen
kuvan.
100:
Kreikkalainen Geminos jakaa optiikan neljään lajiin: optiikka eli
näkemisen oppi, katoptriikka eli oppi heijastuksesta (tästä ovat kirjoittaneet
Euklides, Arkhimedes, Heron ja Ptolemaios), skenografia eli perspektiivioppi
(Anaksagoras (500-428) määritti katoamispisteen) ja dioptriikka eli
kulmamittaus diopterilla (Heron kirjoitti teoksen aiheesta).
40:
Kreikkalainen Kleomedes havainnollistaa valon taittumista veden
rajapinnassa.
1-luku jaa:
Lucius Annaeus Seneca (4 eaa -65) kirjoittaa lasipallosta tai -pullosta
suurentavana laitteena teoksessaan Naturales Quaestiones. Hän havaitsee, että särmikkään lasin läpi katsotun
esineen reunat näyttävät värillisiltä.
50:
Roomalainen kirjailija Gaius Plinius Secundus vanhempi (23-79)
kirjoittaa mineraaliöljyn käytöstä lampussa.
77:
Plinius vanhempi kokoaa yli 2000 lähteestä klassikkoteoksensa Historia
naturalis - Luonnonhistoria, joka on 37-osainen. Siinä hän kirjoittaa, että lasipallolla voi
polttaa haavoja.
100-luku:
Ptolemaios (87-165) selvittää kirjassaan De opticis valon taittumislakia
eri väliaineille. Hän löytää
kokonaisheijastuksen rajakulman.
100-luku:
Ranskasta Avignonin läheltä löydetty kynttilä on tiettävästi vanhin
tunnettu kynttilä.
400-luku:
Kynttilää kehitellään. Niiden
käyttö yleistyy 1300-luvulla. Vahasta ja
talista tehdään kynttilöitä.
500-600-luvut:
Suomessa soikeat tuluskivet ja niihin kuuluva tuliora vaihtuvat
piinpalaseen ja tulusrautaan eli karkkuun.
Pohjoismaihin roomalaisilta peritty tekniikka säilyy 1800-luvun
lopulle. Tulitikun edeltäjiä
valmistetaan kotona. Tikkujen kapea pää
kastetaan sulaan rikkiin. Pissutikulla
tai pissastikulla saadaan tuli syttymään kytevästä taulasta tai hiilestä.
800-luku:
Arabialainen filosofi Abu Yusuf al-Kindi (801-866) tekee kokeita valolla
ja huomaa, että valo liikkuu suoraviivaisesti.
900-luku:
Córdoban kadut on valaistu.
Pariisissa ja Lontoossa katuvalot asennetaan satoja vuosia myöhemmin.
1040:
Arabialainen matemaatikko Abu Ali Alhazen eli Ibn al-Haytham tai Haitam
(956-1040) toistaa Ptolemaioksen kokeita ja kuvailee camera obscuran (camera -
huone, ob - ympärillä ja scur - pimeä, arabiaksi bayt al zulma - pimeä)
periaatteen, sen käytön auringon pimennyksen tarkastelussa sekä valon
taittumisen perussäännöt. Alhazen
oivaltaa, että näkeminen perustuu kohteesta lähtevän valon tulemiseen
silmään. Samalla selittyy perspektiivi. Hän keksii sanat vornea sarveiskalvo ja
retina verkkokalvo. Alhazenin kirja
käännetään 1270 latinaksi nimellä Opticae thesaurus Alhazeni.
1100-luvun loppu: Arabiasta tulee Eurooppaan lukukivi, joka on
vuorikristallista (beryllium) hiottu. Se
laitetaan tekstin päälle. Lukukivi
leviää 1200-luvulla Eurooppaan ja on rillien edeltäjä.
1200-luku:
Puolalainen filosofi Witelo (1230-75) kirjoittaa yhteenvedon Optica
Euklideen, Ptolemaioksen ja Alhazenin optiikan tutkimuksista. Hän esittää ensimmäisenä, että sateenkaari
syntyy auringonsäteiden taittumisesta ja heijastumisesta sadepisaroissa.
1200-luku:
Marco Polo kuvailee matkaselostuksessaan Bakun öljylähteitä ja niiden
öljyn käyttöä valaistukseen.
1260:
Persialainen al-Sirasi ymmärtää, että sateenkaari johtuu valon
taittumisesta sadepisaroissa.
1267:
Englantilainen tiedemies Roger Bacon (1214-94) rakentaa neulanreikäkameran. Hän valmistaa myös suurennuslasin. Teoksessaan Opus Majus - Suuri teos hän
kirjoittaa optiikasta tekstiä, jonka katsotaan viittaavan silmälaseihin ja
kaukoputkeen. Doctor Mirabilis -
ihmetohtori ja dominus experimentorum - kokeiden herra Bacon karkotetaan maasta
1277 harhaoppisena.
1271:
Italialaiset käsityöläiset valmistavat jonkinlaisia silmälaseja hiotusta
lasista. Näitä voivat käyttää vain
pitkänäköiset ihmiset, sillä lyhytnäköisten silmälasit keksitään vasta
1430. Keksijöiksi mainitaan kaksi
italialaista munkkia Alessandro della Spina ja Salvino d’Amarto degli
Amarti. Mahdollisesti silmälaseja
kutsutaan nimellä lente di vetro - lasinen linssi. Lente tarkoittaa alunperin linssikasvia. Toisaalta väitetään, että lenti - lente tulee
käyttöön 1600-luvun alussa aikaisemman occhiali-sanan sijaan.
1299:
Kuperat silmälasilinssit mainitaan eräässä käsikirjoituksessa.
1311:
Saksalainen Theodoricus de Saxonia esittää kirjassaan De radialibus
impressionibus sateenkaaren johtuvan valon taittumisesta ja yhdestä tai
useammasta heijastuksesta vesipisarassa.
1335:
Ranskan juutalainen filosofi, matemaatikko ja tähtitieteilijä Levi ben
Gershon (1288-1344) kehittää edelleen camera obscuraa ja seuraa kuun pimennystä
sekä 1337 auringon pimennystä.
1342:
Petrus Aleksandrialainen kuvailee camera obscuran.
1363:
Professori Guy de Chauliac mainitsee teoksessaan Chiriurgia magna -
Suuri kirurgia lasiset tai berylliset silmälasit - ocularios vitri aut
berillorum.
1373:
Petrarcha (1304-74) kirjoittaa omaelämäkerrassaan, että hänen täytyi
hakea apua silmälaseista - ocularium... auxilium.
1386:
Chaucer mainitsee Canterburyn tarinoiden osassa Kartanonherran tarina
peileistä ja perspektiiveistä.
1400-luku:
Arabialaiset alkemistit havaitsevat, että hopeasuolat muuttuvat mustiksi
auringonvalossa.
1400-luku:
Suomessa hamppuöljyn säiliönä on koverrettu nauris ja sydämenä
pellavapunos. Naurislamppuja käytetään
vielä 1700-luvulla.
1450:
Silmälasintekijöiden ammattikunta alkaa levitä Euroopan suurimpiin
kaupunkeihin.
1480:
Leonardo da Vinci (1452-1519) tekee lampun liekin yläpuolelle
savupiipun, jolloin lisääntynyt veto kirkastaa liekkiä.
1482:
Nürnbergissä aletaan hioa linssejä ja valmistaa rillejä.
1490-92:
Leonardo da Vinci tutkii valon käyttäytymistä sekä kuvailee
kirjoituksissaan ja esittää piirustuksin kuvan synnyn
neulanreikäkameralla. Hän arvelee, että
silmä toimii kuin camera obscura.
1500-luku:
Talikynttilöitä käytetään.
1530-luku:
Italialainen Daniele Barbaro (1514-70) keksii himmentimen, joka terävöittää
neulanreikäkuvaa.
1535:
Espanjalainen tutkimusmatkailija Fernandez de Oviedo seuraa, kuinka
Antillien asukkaat käyttävät tulikärpäsiä.
Ne hohtavat niin kirkkaasti, että niiden valossa näkee lukea tai
kirjoittaa. Jos niitä sitoo neljä tai
viisi lankaan, ne toimivat lyhdyn tavoin.
1538:
Veronalainen lääkäri Girolamo Fracastoro (1478-1553) kuvaa kirjassaan
Homocentrica, kuinka linssin teho paranee, kun asetetaan kaksi linssiä
peräkkäin.
1544:
Camera obscuraa käytetään Louvainissa auringonpimennyksen
tarkasteluun. Tästä tapauksesta on
piirros.
1545:
Alankomaalainen Reiner Gemma Frisius julkaisee kuvan camera
obscurasta. Hän katselee 1568 laitteella
auringonpimennystä.
1550:
Italialainen Girolamo Cardano eli Hieronymus Cardanus (1501-76) ehdottaa
koveran peilin käyttämistä kameran edessä.
1553:
Napolilainen Giambattista della Porta (1535-1615) julkaisee teoksessaan
Magia naturalis (julkaistaan 1658 englanniksi Natural magic) tarkan selostuksen
neulanreikäkameran toiminnasta ja opastaa käyttämään sitä todenmukaisessa
maisemamaalauksessa sekä mainitsee linssit.
Porta selittää, miten tärkeitä silmälasit - specillum ovat
ihmisille. Hän ja Hieronymus Cardanus
(1501-76) parantavat myöhemmin neulanreikäkameran kuvantoistoa kuperalla
linssillä. Paduan yliopiston professori
Daniele Barbaro suunnittelee 1568 himmentimen tapaisen valon rajoittimen kuvan
terävyyden parantamiseksi ja käyttää kamerassa kokoojalinssiä. Barbaro on perehtynyt perspektiiviin. Porta täydentää kirjansa 1589, selittää siinä
linssien hionnan ja kertoo tuntevansa lumen kylmyyden polttopeilin kautta, kun
vie silmänsä polttopisteeseen. Hän
koettaa selittää 1593 linssejä teoksessaan De Refractione, optices parte. Hän ilmoittaa koveran ja kuperan linssin
yhdistelmän sopivaksi välineeksi nähdä kauas.
Porta käyttää kameraansa toisin päin, joka on taikalyhty - laterna
magica eli projektori.
1565:
Hopeasuolojen tummuminen tunnetaan.
1568:
Daniele Barbaro esittelee kirjassaan La pratica della prospettiva camera
obscuran käyttöä perspektiivipiirrosten teossa.
Hän ehdottaa kuperan linssin käyttöä ja himmennystä.
1573:
Egnatio Danti (1536-86) kääntää kameran ylösalaisin olevan kuvan
objektiivin takana olevalla peilillä oikeinpäin.
1575:
Kreikkalainen Franciscus Maurolykos (1494-1577) kirjoittaa Messinassa
valo-opista kirjan Photismi de lumine et umbra.
Lehtimetsässä maassa näyvät soikeat valoläikät hän selittää camera
obscura -ilmiöksi. Sateenkaaren
seitsemän väriä hän selittää taittumisella kuten lasiprismassa.
1579:
Englantilainen Thomas Digges (1543-95) kirjoittaa selostuksen, jonka
mukaan hänen isänsä Leonard Digges (1510-58) rakensi perspektiivilasin -
Perspective Glasses.
1586:
Giovanni Battista della Portan (1535-1615) camera obscurassa linssistä
tuleva kuva käännetään peilillä oikein päin.
1590:
Mikroskooppi rakennetaan lisäämällä kuperan linssin avuksi kovera. Keksijäksi arvellaan Hans Jansen ja poikansa
Zacharias.
1590:
Tuntematon italialainen silmälasintekijä valmistaa kaukoputken koveran
ja kuperan linssin yhdistelmänä. Tällainen
lienee firenzeläisellä Raffaello Gualterottilla käsissään, sillä hän kirjoittaa
siitä kirjeen suurherttualle Cosimo II.
1500-luvun loppu: Tycho Brahe (1546-1601) määrää camera
obscuralla Auringon näkökulman.
1600-luvun alku: Englantilainen Rumford (1554-1614) vertailee
valon voimakkuuksia vertaamalla varjojen tummuuksia. Hän johtaa valon intensiteetin riippuvan
etäisyyden käänteisestä neliöstä.
1600-luku:
Englantilainen Robert Boyle (1627-92) esittelee laatikkokameran, jossa
on öljytty läpinäkyvä paperi, jolle kuva projisoidaan.
1600-luku:
Accademia del Cimento -tiedeseura asettaa kokeessa 250 kiloa jäätä
koveran peilin eteen. Polttopisteessä
oleva lämpömittari näyttää heti lämpötilan laskua.
1600-luku:
Euroopan kaupungeissa öisillä kulkijoilla on öljylyhty mukanaan.
1604-11:
Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler (1571-1630)
työskennellessään optisen astronomian parissa ehdottaa koveran linssin käyttöä
kuperan linssin takana, jotta saadaan suurempi kuva. Kepler julkaisee 1604 kirjan optiikasta. Hän tulkitsee kuvan muodostumisen
verkkokalvolle ja selittää silmälasien merkityksen. Kepler selittää akkomodaation silmämunan
muodon muuttumiseksi. Christopher
Scheiner (1575-1650) oivaltaa 1625, että silmälinssin muoto muuttuu kohteen
etäisyyden mukaan. Kepler ennakoi
kaukoputken lisäksi telefoto- eli kauko-objektiivia. Kepler julkaisee 1609 teoksensa Astronomia
nova. Kepler määrittää camera obscuralla
Auringon näkökulman. Hän parantaa
mikroskooppia suunnittelemalla 1611 kahden kuperan linssin rakenteen. Scheiner rakentaa 1628 toimivan mikroskoopin.
1606: F
Risnerin (-1580) teos julkaistaan. Siinä
hän kuvaa kuvan suurentamisen ja pienentämisen menetelmiä sekä kuvailee
tarkoitukseen sopivan kannettavan laatikon.
1608:
Alankomaalainen silmälasienvalmistaja Hans tai Jan Lippershey keksii
kaukoputken asettamalla kaksi silmälasin linssiä sopivalle etäisyydelle
peräkkäin. Hän haluaa kojeelleen kijker
30 vuoden yksinoikeuden, mutta saa patentin sijaan rahapalkkion, sillä Jacob
Adriaanzoon Metius lähettää anomuksen samanlaisen laitteen puolesta ja Hans
Jansen esittää vaateen saman kojeen keksimisestä. Poika Zacharias Jansen väittää Lippersheyn
saaneen kaukoputken ajatuksen isältään.
1609:
Teleskooppeja on myytävänä Pariisissa.
Suurennos on korkeintaan kolminkertainen. Kaukoputket ilmestyvät pian Milanoon,
Padovaan ja Venetsiaan.
1609:
Italialainen Galileo Galilei (1564-1642) rakentaa ensin kolme kertaa
suurentavan kaukoputken, sitten kahdeksan kertaa ja lopulta 33 kertaa suurentavan
kaukoputken. Hän julkaisee 1610
teoksensa Sidereus Nuncius - Tähtisanansaattaja, jossa hän kertoo
kaukoputkesta, ja löytää Jupiterin neljä kuuta.
Galilein kaukoputket ovat muita parempia.
1611:
Dominis kuvailee komplementtivärien additiivisen järjestelmän.
1611:
Kepler ehdottaa kirjassaan Dioptrice kahden kuperan linssin käyttöä
kaukoputkessa. Tällaisen rakentaa 1613
Scheiner. Kuva on ylösalaisin.
1616:
Nicolaus Succhius (1586-1670) rakentaa koveraan pallopeiliin ja pieneen
kuperaan hyperboliseen apupeiliin perustuvan kaukoputken. Mersenne korvaa 1644 pallopeilin
parabolisella peilillä. N Cassegrain
parantaa 1672 sitä. Jacob Gregory
(1638-75) korvaa 1663 hyperbolisen apupeilin elliptisellä. Newton korvaa sen 45 asteen kulmassa olevalla
lasilevyllä, joka heijastaa valon sivussa olevaan kaukoputkeen.
1620:
Leydenilainen professori Willebrord Snel eli Snellius (1591-1626) keksii
valon taittumislain. Isaak Vossius
(1618-89) julkaisee 1662 kirjassaan Snelin johdon, ja Huygens kirjassaan 1698.
1620:
Filosofi Francis Bacon (1561-1626) selostaa kirjassaan Novum organum,
että kuumasta esineestä säteilevää lämpöä voidaan kohdistaa linssillä ja
peilillä.
1620:
Kepler piirtää pienessä mustassa teltassa paperille mestarillisen
maisemapiirroksen, sanoo englantilainen diplomaatti Henry Wotton.
1626:
Srell van Rojen (1581-1626) keksii valontaittumisen lain ja luo pohjan
tieteelliselle optiikan tutkimiselle.
1637:
Ranskalainen filosofi René Descartes (1596-1650) esittää teoksessaan
Dioptrique valon oikean taittumislain, mutta väärän analogian pohjalta.
1645:
Schyrl de Rheita valmistaa neljästä kuperasta linssistä kaukoputken,
joka kääntää kuvan oikeinpäin.
1645-46:
Saksalainen Athanasius Kircher (1602-80) kuvaa piirroksella teoksessaan
Ars Magna Lucis et umbrae in mundo camera obscuran, jonka hän näki 1640-luvulla
Saksassa.
1648:
Böömiläinen lääketieteen professori Marcus Marci (1595-1667) tutkii
prismaa ja julkaisee kirjan valon väreistä.
1650-luku:
Pariisissa lyhyiden katujen päissä on öljylyhdyt ja pitkillä kaduilla
keskikohdalla.
1650:
Italialainen Francesco Maria Grimaldi (1618-63) havaitsee valon taipuvan
esteen reunan kohdalla sekä valoreunan suuntaisia valo- ja varjoraitoja. Hän kutsuu ilmiötä diffraktioksi.
1655-56:
Hollantilainen Christiaan Huygens (1629-95) havaitsee rakentamallaan
Keplerin kaukoputkella Saturnuksen kirkkaimman kuun Titan ja renkaan.
1657:
Saksalainen Athanasius Kircherin oppilas Kaspar Schott (1608-66)
kirjoittaa kannettavaksi laatikoksi pienentyneestä camera obscurasta, jonka
piirustuksen hän näkee Espanjassa. Hän
rakentaa kameran, jossa on kaksi linssiä ja säädettävä tarkennus.
1659:
Hollantilainen Christiaan Huygens (1629-95) kehittää valon
aaltoliiketeorian ja selvittää polarisaation.
1660-luku:
Saksalainen Otto von Guericke huomaa, että rikkipalloa hangatessa syntyy
sähkön aiheuttamia valoilmiöitä.
1660:
Gotlantilainen Walgesteen (1627-81) aloittaa Roomasta laterna magica -
eli taikalyhtykiertueensa Euroopan suurkaupunkeihin.
1665: J
Zahn esittelee julkaistussa kirjassaan kannettavan camera obscuran, jossa on
kaksi tai kolme objektiivia. Siinä on
myös vastavalosuojana toimivat siivekkeet, jotka estävät liiallisen valon
tulon.
1665:
Englantilainen Robert Hooke (1635-1703) julkaisee teoksensa
Micrographia. Hän tutkii diffraktiota ja
ehdottaa, että valo on poikittaista värähtelyä.
1665:
Francesco Grimaldin De lumine painetaan postuumisti. Teoksessa käsitellään valon diffraktiota.
1666:
Englantilainen fyysikko Isaac Newton (1643-1727) keksii valon hajoamisen
spektriksi eli kirjoksi ja selvittää interferenssikuviot, jotka hänen mukaansa
saavat nimekseen Newtonin renkaat. Hän
osoittaa, että linssin värivirheet johtuvat eri värien erilaisesta
taittumisesta. Hän valmistaa 1668
peilikaukoputken, jossa ei ole värivirheitä, ja kehittelee 1670 värioppia. Newton esittää 1678 valon luonteen
hiukkasteorian.
1669:
Tanskalainen Rasmus Bartolin eli Erasmus Bartolinus (1625-98) julkaisee
havaintonsa valon kahtaistaittumisesta islanninsälvässä.
1671:
Athanasius Kircher esittää kuvassaan camera obscuran, jota hän
kehittelee laterna magicaksi.
1674:
Ranskalainen Dechales julkaisee kunnollisen kuvauksen laterna magicasta.
1676:
Tanskalainen astronomi Olaus Römer (1644-1710) laskee valonnopeudeksi
220 000 kilometriä sekunnissa Jupiterin sisimmän kuun pimennysten avulla. Römerin kiertoaikaero on 22 minuuttia, mutta
nykytiedon mukaan 16 minuuttia 36 sekuntia, jolloin saadaan nopeudeksi
300 000 kilometriä sekunnissa.
1676:
Saksalainen Johann Sturm esittää maalattuja taikalyhtykuvia. Hän asensi laatikkokameraan 45 asteen kulmaan
asetetun peilin, joka heijastaa kuvan oikein päin. Se on ensimmäinen kannettava peilikamera.
1677:
Englantilainen fysiikan professori Francis Glisson (1597-1677) kehittää
ehkä maailman ensimmäisen värien määrittelyjärjestelmän.
1680:
Berliinissä määrätään, että joka kolmannen talon on laitettava palava
öljylyhty talon ulkopuolelle. Kaupunki
joutuu asentamaan lyhdyt asukkaiden kustannuksella.
1681:
Mariotte puhuu ihmisen värinäön kolmesta peruselementistä.
1685:
Teleskooppitutkija Johann Zahn parantaa Johann Sturmin kameraa ja
kehittää kannettavaa camera obscuraa. Se
muistuttaa Hasselbladia. Zahn korvaa
öljytyn paperin opaalilasilla ja lisää teleskooppilinssin, joka koostuu
koverasta ja kuperasta linssistä.
1688:
Ranskan kuninkaan juhlia Versaillesin puistossa valaisee 24 000
vahakynttilää.
1690:
Christiaan Huygens esittää valon pitkittäisen aaltoteorian teoksessaan
Traité de la lumiére. Se ei tunne
polarisaatiota.
1691:
Englantilainen kemisti John Clayton huomaa, että puusta ja kivihiilestä
syntyy kuumennettaessa palavaa kaasua.
1694:
Saksalainen asianajaja W Gomberg keksii hopeanitraattiin upotettujen
häränluiden valonherkkyyden.
1600-luvun loppu: Pariisissa on öljylyhty kadun kummassakin
päässä ja pitkillä kaduilla keskelläkin.
Välimatkaksi vakiintuu 20 metriä.
1700-luvun alku: Kannettava camera obscura on
kauppatavaraa. Harrastelijataiteilijat
käyttävät sitä luontokuvien piirtämiseen.
1700-luvun alku: Englantilainen Francis Hauksbee huomaa, että
ohennetulla ilmalla täytetty lasipallo alkaa hohtaa valoa, kun se hangataan
sähköiseksi.
1700-luku:
Italialaiset taiteilijat Giovanni Antonio Canal alias Canaletto
(1697-1768) ja Francesco Guardi (1712-93) käyttävät camera obscuraa.
1700-luku:
Peltisestä kynttilälyhdystä tulee ulkovalaisin.
1700-luku:
Suomen pappiloissa käytetään vielä naurislamppua, joka on koverrettu
nauris. Sydämenä on pellavapunos ja
öljynä liinaöljy.
1704:
Newton julkaisee valo-oppia koskevan teoriansa tutkimuksessaan Opticks -
Optiikka, jossa on hänen hiukkasteoriansa.
Hänen mukaansa punaiset valohiukkaset ovat suurimpia ja violetit
pienimpiä.
1710:
Augsburgilainen taidekauppias Jeremias Wolff kustantaa teoksen
Perspectiva practica...
1722:
Saksalainen Le Blon käyttää Pariisissa kolmiväripainatusta käyttäen
punaista, keltaista ja sinistä laattaa.
1722:
Hollantilainen Antony van Leeuwenhoek tekee havaintoja tappi- ja
sauvasoluista.
1725:
Venäläinen kreivi Alexei Petrovitsh Bestuzhev (1639-1766) havaitsee
metallisuolojen valonherkkyyden.
1725-27:
Saksalainen lääkäri Johann Heinrich Schulze (1687-1744) havaitsee Halle
an der Saalessa, että liitusakka hopeanitraattiliuoksessa värjäytyy valossa
tummaksi. Hän valmistaa kopioidun
valokuvan liimaamalla seospullon kylkeen mallineen eli stensiilin ja luo
valokuvauksen perusteet sekä kuvailee hopeasuolojen valonherkkyyttä. Kokeita tekee 1763 W Lewis.
1728:
Englantilainen astronomian professori James Bradley määrittää valon
nopeudeksi suunnilleen saman kuin Römer.
1729:
Englantilainen Sir Chester More Hall valmistaa tiettävästi ensimmäiset
akromaattiset linssit yhdistämällä tavallista ja piilasia, jossa on
lyijyoksidia. Hän rakentaa 1733
akromaattisen kaukoputken. Englannin
kuninkaan optisten kojeiden rakentaja John Dollond saa selville Hallin linssin
ja esittelee 1758 oman akromaattisen linssinsä Lontoossa. Hän valmistaa poikansa kanssa kolminkertaisen
objektiivilinssin, jossa kahden kuperan linssin välissä on kovera linssi.
1737:
Jean Hellot huomaa, että hopeanitraattiin kastettu paperi mustuu
valossa. Hän kirjoittaa hopeanitraatilla
paperille. Salakirjoitus pysyy
näkymättömänä kunnes sitä valotetaan auringonvalolla.
1739:
Puu- ja kivihiilikaasusta julkaistaan artikkeli.
1742:
Saksalainen Winkler esittelee elohopeakaasulla täytettyä lasipalloa,
joka hohtaa sähköiseksi hangattuna.
1747:
Matemaatikko Leonhard Euler (1707-83) päättelee, että linssin värivirhe
voidaan poistaa asettamalla eri tavalla värejä taittavia linssejä peräkkäin eli
rakentaa akromaattinen linssi. Hänen mielestään
värit vastaavat eri aallonpituuksia.
Pian ruotsalainen Samuel Klingenstjerne (1698-1765) osoittaa, että
aineet taittavat värejä eri tavoin.
1756:
Pariisilainen apteekkari Quinquet alkaa valmistaa lampun savupiippuja
lasista.
1757:
Fysiikan professori Giacomo Battista Beccaria havaitsee Turinissa
hopeakloridin valonherkkyyden ja valmistaa varjovalokuvia eli siluetteja.
1758:
Tobias Mayer ehdottaa kolmiulotteista värijärjestelmää, joka on
kaksoispyramidin muotoinen.
1760:
Johann Heinrich Lambert julkaisee Augsburgissa teoksensa Photometria,
jossa hän esittelee valon tieteellistä mittaamista. Hän kuvailee keksimäänsä valomittaria.
1763:
Ranskan tiedeakatemia julistaa kilpailun öljylyhdyn kehittämiseksi. Voittaneessa mallissa on neljä poltinta ja
heijastinta. Noin 6000 vanhaa lyhtyä
korvataan 1200 uudella. Välit tulevat
liian pitkät noin 60 metriä, ja lyhtyjä lisätään.
1772:
Johann Heinrich Lambert esittää värijärjestelmäksi pyramidin muotoa.
1773:
Öljylampun pyöreän sydämen tilalle tulee litteä sydän.
1777:
Ruotsalainen kemisti Carl Wilhelm Scheele (1742-86) jatkaa Schultzen
pohjalta ja esittää tietoja hopeakloridista.
Hän löysi 1772 hapen ja 1774 kloorin.
Scheele asettaa hopeakloridilla sivellyn paperin valon spektriin ja
huomaa, että sinisessä ja violetissa osassa mustuminen tapahtuu nopeammin kuin
punaisessa tai oranssissa valossa. Hän
keksii kiinnitteen huomaamalla, että mustunut hopeakloridi ei liukene
ammoniakkiin, mutta mustumaton hopeakloridi liukenee ammoniakkiin. Scheele osoittaa, että lämpösäteily on
ominaisuuksiltaan valon kaltaista.
1782:
Geneveläinen oppinut Johann Senebier kuvailee auringonvalon
fotokemiallista vaikutusta hartseihin, öljyihin ja väreihin. Hän toteaa, että hopeakloridi ei ainostaan
mustu valossa, vaan myös värjäytyy riippuen vaikuttavasta valosta.
1783:
Sveitsiläinen kemisti Francois Aimé Argand (1750-1803) kehittää
öljylampun rakenteen, jossa on putkimainen sydän, lasiputki liekin ympärillä ja
sydämen nostaja. Pyöröpolttimossa
öljylampun sisälle saadaan ilmaa ja lampun valo kirkastuu. Öljylampun valovoimakkuus vastaa kymmentä
kynttilää.
1786:
Ranskalainen kaivertaja Gilles Luis Chrétien (1754-1811) keksii
physionotracen, jolla valmistetaan siluettikuvia. Istuvan henkilön profiili kuvautuu
lasilevylle. Profiilin ääriviivoja
seurataan kynällä, joka on yhdistetty vivuilla eli pantografilla kaivertavaan
kärkeen. Se kaivertaa piennetyssä
mittakaavassa profiilin kuparilevylle, jolla voi painaa miniatyyrikuvia. Kun painettu kuva täytetään värillä, saadaan
siluetti.
1793:
Ranskalaiset veljekset Claude (1763-1828) ja Nicéphore Niépce
(1765-1833) tekevät Italiassa Cagliarissa Ranskan tasavaltaisen armeijan
palveluksessa ensimmäiset kokeensa valmistaa kemiallisesti pysyvä kuva camera
obscuralla.
1798:
Louis Vauquelin havaitsee hopeakromaatin valonherkkyyden.
1799:
Ranskalainen Philippe Lebon patentoin kotien kaasun käytön thermo-lampe,
johon kuuluu valaistus, lämmitys ja ruoanvalmistus. Järjestelmä ei tule käyttöön.
1800-luku:
Valon voimakkuuden määrittelyssä yksi kynttilä (candle power) on valo,
joka lähtee valaanöljykynttilästä, joka painaa paunan kuudesosan ja pienentyy
palaessaan 120 grammaa tunnissa.
1800-luku:
Suomalainen talo kuluttaa noin 20 000 pärettä vuodessa.
1800:
Englantilainen Thomas Tom Wedgwood (1771-1805) tutkii hopeasuolojen
valonherkkiä ominaisuuksia ja valmistaa fotogrammeja. Hän käsittelee paperia ja nahkaa
hopeanitraatilla ja -kloridilla sekä saa valottamalla lasimaalausten,
prässättyjen kukkien ja lehtien sekä hyönteisten siipien läpi allaolevalle
paperille tai nahalle vastaavan kuvan.
Hän saa aikaan siluetteja eli fotogrammeja, jotka ovat kiinnittämättömiä
ja pysymättömiä. Wedgwood päättelee,
että camera obscuraa voi käyttää kuvien ottoon, mutta hänen materiaalinsa on
siihen liian epäherkkä. Hän julkaisee
1802 menetelmänsä.
1800:
Englantilainen lääketieteen tohtori Thomas Young (1773-1829) julkaisee
aaltoteorian puolesta kirjoituksen Experiments on sound and light. Hän selittää 1801 aaltojen interferenssin. Young päättelee valon aallonpituuksiksi
kahden läheisen neulanrei'än läpi tulevan valon interferenssikuvioista
punaiselle 0,7 mikrometriä ja violetille 0,4 mikrometriä. Hän aloittaa 1814 hieroglyfien ratkaisemisen
tutkimalla Rosettan kiveä ja päättelee, että kirjoitus on foneettinen.
1800:
Saksalais-englantilainen astronomi Friedrich Wilhelm eli Sir William
Herschel (1738-1822) keksii infrapuna- eli IR-säteet. Hän hajottaa Auringon valon prismassa ja
mittaa spektrin osien lämpötilan.
Lämpösäteily löytyy punaisesta päästä, josta nimi.
1800:
Ranskalainen Carcel kehittää kellokoneistolla öljyä syöttävän
öljylampun. Niitä on vielä 1900-luvulla
majataloissa.
1800:
Englannissa kivihiilikaasulla aletaan valaista tehtaita.
1801:
Saksalainen Johann Wilhelm Ritter (1776-1810) keksii ultravioletti- eli
UV-säteet. Hän havaitsee tämän
näkymättömän spektrinosan tummentavan valkoista hopeaa.
1801:
Thomas Young huomaa valon interferenssi-ilmiön eli sekaantumisen, kun
yksivärinen natriumvalo kulkee kapean raon läpi varjostimelle. Tähän perustuu muun muassa holografia. Hän esittää värinäkemisen kolmiväriteorian.
1801:
Englantilainen professori kemisti ja fyysikko Humphrey Davy (1778-1829)
huomaa, että platinalanka hehkuu valoa, kun sähkövirta kuumentaa sitä. Davy löysi jodin.
1802: Humphrey
Davy kokeilee valokuvien tekoa samoin kuin Tom Wedgwood. He julkaisevat kuvauksen Selostus lasikuvien
kopiointimenetelmästä ja silhuettien tekemisestä valon hopeanitraatissa
aiheuttaman tummumisen avulla.
1802:
Englantilanen kemisti William Hyde Wollaston (1766-1828) huomaa Auringon
spektrissä seitsemän tummaa viivaa.
1802:
Euroopan ensimmäinen pysyvä kaasuvalaistus asennetaan Birminghamin
teollisuuskeskukseen. William Murdoch
rakentaa kaasulaitoksen, jonka säiliöstä kaasu siirretään putkilla.
1805:
Manchesteriin rakennetaan kaasulaitos.
1807:
Englantilainen fyysikko William Hyde Wollaston keksii camera lucidan eli
camera claran - valoisan huoneen.
Piirustustason päälle on varrella kiinnitetty prisma. Kun piirtäjä katsoo prisman päällä olevasta
tirkistysrei'ästä, hän näkee saman aikaisesti sekä piirrettävän kohteen että
piirustuspaperin. Näin voidaan
mekaanisesti korvata taiteellinen taito.
Hän asentaa 1812 koverankuperan linssin meniskus eli meniski camera
lucidaan.
1808:
Ranskalainen fyysikko Etienne Louis Malus (1775-1812) keksii
polarisaation.
1808:
Englantilainen Humphrey Davy löytää magnesiumin. Hän keksii 1809 valokaaren. Sen valovoimakkuus vastaa monta tuhatta
kynttilää. Davy käyttää puuhiiltä, joka
kuluu nopeasti.
1809:
Saksalainen runoilija ja luonnontieteilijä Johann Wolfgang von Goethe
(1749-1832) kuvaa romaanissaan Vaaliheimolaiset englantilaista matkailijaa,
joka piirtää camera obscuralla, ja kirjoittaa 1810 väreistä teoksen Zur
Farbenlehre.
1810:
Fyysikko Thomas Johann Seebeck tietää Goethen Väriopin perusteella, että
hopeakloridin ominaisuudet ovat erilaiset auringonvalon spektrin eri
osille. Hän valmistaa ensimmäisen
värillisen auringonvalon spektrin hopeakloridipaperille. Värejä ei voi kiinnittää, eikä menetelmällä ole
käytännöllistä arvoa. Saman asian
havaitsevat 1840 Sir J Herschel sekä myöhemmin E Becquerel ja Claude Niepce de
Saint-Victor.
1810:
Saksalainen maalari Philip Otto Runge ehdottaa pallon muotoista
värijärjestelmää.
1810:
Suomessa palovaaran vuoksi päreen käyttö ulkotiloissa kielletään.
1810:
Englannin kaupunkeihin aletaan rakentaa kaasulaitoksia. Lontoossa on 1814 yksi kaasulaitos ja
kaasusäiliö. Kaasulaitoksia on 1822 neljä
ja 47 kaasusäiliötä. Kaasuputkiston
pituus on noin 300 kilometriä.
1811: Saksalainen Joseph Fraunhofer (1787-1826)
havaitsee Auringon spektrissä ohuita tummia viivoja Fraunhoferin viivat ja
kartoittaa niitä 574 kappaletta. Hän
määrittelee valon aallonpituuden.
Fraunhoferin viivat ovat optisen spektroskopian alku. Alaa kehittävät kemisti Bunsen ja fyysikko
Kirchhoff.
1815:
Ranskalainen fyysikko Jean Baptiste Biot (1774-1862) havaitsee, että
valon polarisaatio kiertyy valon kulkiessa kvartsikiteen läpi. Tätä sanotaan aineen optiseksi aktiivisuudeksi.
1816:
Ranskalainen Joseph Nicéphore Niépce (1765-1833) kokeilee
Chalon-sur-Saônessa aluksi hopeakloridilla.
Hän kalvottaa metallilevyn asfaltilla, kopioi, syövyttää ja painaa
sen. Niépcen tavoitteena on parantaa
litografiaa fotomekaaniseksi, koska hän ei osaa piirtää. Hänen poikansa Isidore toimii piirtäjänä,
kunnes menee asepalvelukseen. Niépce
kokeilee camera obscuran kuvan vangitsemista tinalevyille. Hän kutsuu näitä kuvia heliografioiksi. Niépcen ja hänen veljensä Clauden kokeet
hopeakloridilla sivellyllä paperilla eivät vielä onnistu kunnolla. Osittainen kiinnitys tapahtuu
typpihapolla. Paperin läpi ei voi
kopioida positiivia.
1817:
Kuurinmaalainen vapaaherra von Grotthuss tuntee kemiallisen paruslain,
että vain absorboitunut valo on kemiallisesti vaikuttavaa.
1817: Englannissa Covent Gardenissa on
kaasuvalaistus.
1818:
Ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius (1779-1848) eristää
seleenin. Sen sähkönjohtavuus reagoi
valoon.
1818:
Helsingissä määrätään, että joka talon on asetettava öljylyhty portin
yläpuolelle. Heikon valaisun vuoksi
yöllisillä liikkujilla on oma öljylyhty mukanaan.
1819:
Englantilainen astronomi Sir John Frederick William Herschel (1792-1871)
keksii tiosulfaatit (hypo) ja osoittaa, että natriumtiosulfaatti on
hopeahalogenidien tehokas kiinnite. Se
poistaa liuottamalla valottumattomat hopeasuolat kehitetystä kuvasta.
1820-luku:
Telttakamerassa kolmijalalla on ylhäällä kamera, ja siinä on kupera
linssi ja peili, joka heijastaa kuvan alas pöydällä olevalle
piirustuslehtiölle.
1820:
Young ja sitten ranskalainen fyysikko Augustin Jean Fresnel (1788-1827)
selittävät polarisaation johtuvan valon poikittaisesta värähtelystä. Fresnel johtaa teorian yksiakseliselle
kiteelle ja 1821 kaksiakseliselle kiteelle.
1822:
Fresnel suunnittelee yhteenliitetyistä prismoista litteän
linssijärjestelmän majakoihin. Niitä on
nykyään piirtoheittimessä.
1822-27:
Nicéphore Niépce tutkii edelleen valokuvausta kokeilemalla raudan,
mangaanin ja muiden yhdisteiden valonherkkyyttä sekä kiven, metallin kuten
sinkki, kupari ja tina-lyijyseos, lasin ja paperin käyttöä kuvan alustana. Niépce valmistaa ensimmäisen valokuvan
piirroksesta pinnakkaiskopiona Judean bitumilla herkistetylle lasilevylle. Valottunut bitumi ei liukene
laventelinkukkaöljyyn. Sitten hän
valmistaa teräspiirroksesta Cardinal Georges d'Amboise valokuvan. Hän tekee teräspiirroksen läpinäkyväksi
parafiinilla, kopioi piirroksen valonherkällä asfaltilla eli Judean bitumilla
päällystetylle kuparille, liuottaa valottumattoman asfaltin tärpätillä ja
syövyttää hapolla laatan. Sillä voidaan
painaa käyttämällä rasvaista väriä.
Valomekaaninen reproduktiomenetelmä on kehitetty. Niépce kutsuu menetelmäänsä
heliografiaksi. Kaksi painolevyä on
Châlon-sur-Saônen museossa. Hän ottaa
1827 ikkunastaan näkyvästä maisemasta maailman ensimmäisen luontovalokuvan,
jonka valotus kestää kahdeksan tuntia.
Se on kestävä positiivinen kuva, joka on valmistettu bitumilla
herkistetylle tina-lyijylejeeringille.
Samana vuonna Niépce lähettää syövytetyn metallilevyn G Lemaîtrelle
Pariisiin painettavaksi. Lemaître
ehdottaa hopeoidun kuparilevyn käyttöä.
Niépce käyttää 1827 camera
obscuraa ja valonherkkää asfalttia.
Luontokuvissa valotusaika on useita tunteja eli koko aurinkoinen
päivä. Hänen menetelmällään
valmistettuja kuvia ei voi monistaa.
Yhdessä Daguerren kanssa Niépce suunnittelee 1829 käytännöllistä
kamerajärjestelmää.
1823:
Ranskalainen kemisti ME Chevreul erottaa rasvan aineosat rasvahapot ja
glyseriinin. Niitä käsittelemällä hän
saa steariinihappoa, josta valmistetaan kynttilöitä.
1823:
Lontoon kaduilla on 40 000 kaasulamppua.
1824:
Fraunhoferin suunnittelema kaukoputki valmistuu Tarton
yliopistolle. Linssin halkaisija on 24,4
senttimetriä. Fraunhoferin Optinen instituutti
piristää saksalaista teollisuutta ja synnyttää Leitzin ja Zeissin tehtaat.
1825:
Kalkkivalo keksitään. Valonlähde
syntyy, kun kalsiumoksidia lämmitetään kaasuliekissä.
1826:
Antoine Jeromé Balard (1802-1876) keksii bromin ja käyttää sitä
hopeabromidi-kopiokalvoissa.
1926:
Ranskalainen Hippolythe Bayard (1807-87) valmistaa positiivikuvia
paperille. Hänen 1839 tekemänsä ja
päiväämänsä kuva on museossa Musée d'Orsay.
1827:
Nicéphore Niépce ottaa maailman ensimmäisen varsinaisen valokuvan
valottamalla kahdeksan tuntia levylle näkymää työhuoneensa ikkunasta Grasissa
Châlon-sur-Sâonen lähellä.
1827:
Englantilainen John Walker keksii kitkatulitikut.
1828:
Optikot C ja Vincent Chevalier valmistavat akromaattisen linssin camera
obscuraan.
1828:
Wattles mahdollisesti tekee valokuvia.
1828:
Englantilainen Basil Hall julkaisee matkakirjan Neljäkymmentä camera
lucidalla tehtyä etsausta Pohjois-Amerikasta vuosina 1827 ja 1828.
1829:
Optikko Vincent Chevalier valmistaa Nicéphore Niépcelle ja
ranskalaiselle maalarille Louis Jacques Mandé Daguerrelle (1787-1851) linssin
kameraan. Chevalier tutustuttaa heidät
toisiinsa, ja he aloittavat yhteistyön tekemällä kymmenvuotisen
sopimuksen. Niépcen kuoltua 1833 hänen
poikansa Isidore jatkaa kumppanuutta.
1830:
Kerosiinilamppu keksitään.
Lukijat voivat lukea painotuotteita vapaa-aikanaan.
1831:
Nicéphore Niépce ja Louis Jacques Mandé Daguerre keksivät
hopeajodidikalvot. Kuva kehittyy levylle
elohopeahöyryssä. He onnistuvat ennen
1833 lyhentämään valokuvantallennuksen valotusajan puoleen tuntiin.
1832:
Saksalainen Gustav I Suckow (1803-67) huomaa kaliumbikromaatin
gelatiinia herkistävän vaikutuksen.
Bikromaattien ja orgaanisten aineiden yhdisteiden valonherkkyydestä on Vauquelin
1798 maininnut.
1832:
Englantilainen fyysikko Charles Wheatstone (1802-75) huomaa, että jos
valmistetaan kaksi piirrosta hieman eri näkökulmasta ja katsotaan niitä peilien
ja prismojen muodostamalla laitteella, niin kolmiulotteisuuden vaikutelma
saadaan aikaan, ja kuvailee stereokuvan periaatteen. Hän rakentaa myöhemmin kuvaparien
katselulaitteen stereoskoopin peileineen.
1833-35:
Englantilainen tiedemies, matemaatikko ja kielitieteilijä William Henry
Fox Talbot (1800-77) valokuvaa parannetulla neulanreikäkameralla. Hän onnistuu Wedgwoodin kokeiden perusteella
valmistamaan maailman ensimmäisen
valokuvapaperinegatiivin suolalla ja hopeanitraatilla herkistetylle
paperille, jolloin muodostuu hopeakloridia.
Talbot käyttää kaliumjodidikiinnitettä.
Fox Talbot kuvaa 1835 kotinsa ikkunan Lacock Abbeyssa. Hän lähettää 1839 Royal Societylle
selostuksen kokeiluistaan negatiivi-positiivi -menetelmästä.
1834:
Saksalainen Gottfried Treviranus varmistaa tappi- ja sauvasolujen olevan
valonherkkiä.
1835:
Isidore Niépce julkaisee taidelehdessä Journal des artistes tietoja
camera obscuran kuvien vangitsemisesta, vaikka kiinnitysmenetelmä puuttuu
vielä.
1836:
Hubert julkaisee tietoja omista kokeistaan.
1836:
Samuel FB Morse (1791-1872) saa aikaan negatiiveja.
1836:
Sveitsiläinen eläinlääketieteen professori Friedrich Gerber kokeilee
mikroskooppikuvia. Hän opetti
menetelmänsä kapteenille Boscawen Ibbetson, joka vedostaa paperinegatiiveista
kansiollisen kuvia. Ibbetson näyttää
1840 ne Pariisissa Aragolle.
1836:
Franchot keksii moderaattorilampun.
Öjysäiliössä on kierrejousi, joka painaa männällä öljyä sydämeen.
1836:
Englantilainen WE Staite rakentaa kaarilampun hiiliä vakionopeudella
lähentävän kellokoneiston.
1837:
Joseph Bancroft Reade (1801-70) tekee mikroskooppikuvia. Hän herkistää paperin suolan ja
hopeanitraatin seoksella, jotka tuottavat hopeakloridia. Reade käyttää gallushappoa kehitteenä
valelemalla sillä paperia juuri ennen valotusta ja sen aikana. Reade kiinnittää hypolla, sillä hän oli lukenut
Herschelin tutkimuksista.
1837-39:
Louis Daguerre saa Niépcen menetelmää kehittämällä kuvan luonnosta
aikaan aluksi puolessa tunnissa, sitten neljässä minuutissa. Daguerre sivelee kiilloitetun hopealevyn
jodilla (myöhemmin 1840 herkistää bromilla), valottaa sen kamerassa ja kehittää levyn
elohopeahöyryssä. Kuva kiinnitetään
keittosuolalla tai natriumtiosulfaatilla ja sävytetään kultakloridilla. Valokuvaaja nimittää kuvaa
daguerrotypiaksi. Hän esittelee 1839
keksintönsä Ranskan tiedeakatemialle ja taideakatemialle yhteiskokouksessa
fyysikon ja tähtitieteilijän Francois Dominique Arago ilmoitettua
keksinnöstä. Tätä vuotta pidetään
valokuvauksen syntymisvuotena.
Puutteellisuudet ovat, että daguerrotypia-kuvaa on tarkasteltava
sopivassa sivuvalaistuksessa, eikä kuvaa voi monistaa. Käytännön valokuvaustaito on keksitty ja Daguerre
julkaisee 1839 menetelmästään maailman ensimmäisen valokuvauksen oppikirjan
Daguerrotypian salaisuus. Ranskan
parlamentti ostaa daguerrotypian oikeudet ja julistaa sen samalla Ranskan
kansan lahjaksi ihmiskunnalle. Daguerre
ja Isidore Niépce saavat eläkkeen.
Daguerren keksintö suojataan Englannissa patentilla, ja Talbot suojaa
keksintönsä ranskalaisella patentilla.
Daguerrotypia-innostus pyyhkii porvarispiireissä yli Manner-Euroopan
1840-luvulla, vaikkei 50 kiloa painavasta ja kalliista daguerrotypiakamerasta
tule massa-artikkelia.
1838:
Englantilainen fyysikko Sir Charles Wheatstone (1802-75) huomaa, että
vasemmalla ja oikealla silmällä nähdään hieman eri tavalla. Tämän perusteella hän luo stereoskoopin,
jossa kaksi kummankin silmän näkemää vastaavat kuvat heijastetaan päällekkäin
ja saadaan aikaan kolmiulotteinen vaikutelma.
1838:
Professori Jobard kokeilee Brysselissä sähköllä tyhjiössä hehkuvaa
hiilipuikkoa.
1839:
John Herschel esittelee valokuviaan ja menetelmiään Royal Societyssa.
1839:
Englantilainen Joseph Bancroft Reade pitää Lontoossa valokuvanäyttelyn.
1839:
Daguerren dioramateatteri palaa.
Hän esitti Pariisin tulipaloja ja ukkosmyrskyjä paljon komeammin
dioramassa. Daguerre julkaisee oppikirjan
Histoire et description des procédés du daguerréotypie et du diorama ja
esittelee viikoittain menetelmäänsä yleisölle.
Kirjasta otetaan viidessä kuukaudessa 30 painosta, käännöstä tai
lyhennelmää. Ruotsissa ilmestyy 1839
lopulla Daguerrotypen. Beskrifning å den märkvärdiga uppfinningen att fixera
framställda bilder.
1839:
Robert Hunt, The Art of Photography on ensimmäinen englanninkielinen
alan käsikirja.
1839:
Astronomi ja fyysikko Dominique Francois Arago (1786-1853) kirjoittaa
selostuksen Rapport de M Arago sur le Daguerréotypie, jonka Ranskan
tiedeakatemia julkaisee. Hän kokeilee
valonherkillä papereilla. Arago
esitelmöi Ranskan tiedeakatemialle ja taideakatemialle valokuvauksesta.
1839:
Pariisissa taiteilija Hippolyte Bayard kokeilee suoraa positiivikuvausta
hopeakloridipaperille. Hän pitää Ranskan
ensimmäisen valokuvanäyttelyn ja on ensimmäinen valokuvataiteilija.
1839:
Saksassa julkaistaan 68-sivuinen kirja Das Daguerrotype oder
authentische Beschreibung des von Niépce und Daguerre erfundenen Verfahrens und
der Apparate zur Fixierung von Bildern der Camera obscura von Daguerre.
1839:
Baijerin tiedeakatemia Münchenissä saa tiedon Talbotin
menetelmästä. Professorit Carl August
von Steinbeil (1801-70) ja Franz von Kobell (1803-75) alkavat valokuvakokeilut.
1839:
Constance Talbot valmistaa kuvia miehensä reseptien mukaan.
1839: M
Faraday esittää julkisesti kokouksessa Fox Talbotin valokuvausprosessin
kuvauksen tiedeakatemian
edustajille. Kuukauden kuluttua Fox
Talbot esittelee Englannin tiedeakatemialle valonherkän valokuvapaperin. Hän käyttää hopeajodidiliuokseen upotettua
paperia, joka herkistetään hopeanitraatilla ja kehitetään gallushappo- ja
hopeanitraattiliuoksessa. Hän kiinnittää
kuvan aluksi kaliumbromidilla ja myöhemmin natriumtiosulfaatilla. 1841 Fox Talbot käyttää negatiivi-positiivi
-menetelmää, jonka hän patentoi (Her Majesty’s Royal Letters Patent No.
8842). Valmistamansa negatiivin hän
tekee läpikuultavaksi vahalla, rasvalla tai öljyllä. Kun tämä pinnakkaiskopioidaan samanlaiselle
materiaalille, saadaan kehityksessä positiivikuva. Talbot nimittää menetelmää
calotypiaksi (kreikasta kallos - kaunis kuva, kauneus), mutta myöhemmin se
nimetään talbotypiaksi. Kuvia voidaan
nyt monistaa ja käytännön valokuvaus alkaa.
Negatiivi, valokuvan ja elokuvan toistettavuuden ja teollisen
valmistuksen perusta sekä positiivi on luotu.
Kalotypian haitta on positiivin valmistuksen pitkähkö aika ja paperin
rakenteen toistuminen kuvassa.
1839:
Englantilainen yksityisopettaja Mungo Ponton (1801-80) käyttää
kaliumbikromaatilla kostuttamalla herkistettyä paperia pinnakkaisvedostukseen
ja saa kestävän kuvan.
1839:
Sir John FW Herschel ehdottaa Fox Talbotille photography-termin käyttöä
(kreikasta phos - valo ja graphein - kirjoittaa) sekä sanoja negatiivi ja
positiivi. Saksalaiset sanovat, että
astronomi Johann Heinrich von Mädler (1794-1874) ottaa sanan Photographie
ensimmäisenä käyttöön.
1839:
John Herschel valmistaa kuvan lasilevylle, joka on päällystetty
hopeakloridilla. Kuvanteko kestää useita
päiviä.
1839:
Josef Max Petzval (1807-91) alkaa suunnitella objektiiveja muotokuvausta
varten. Aloitteen tekijä on Wienin
yliopiston matematiikan ja fysiikan professori vapaaherra Andreas von
Ettingshausen, joka tutustui Pariisissa daguerrotypiaan. Petzvalin objektiivi on ensimmäinen
matemaattisesti laskettu linssi, jonka valovoima on f/3,6. Voigtländer alkaa valmistaa niitä.
1839:
Englantilainen John Frederick Goddard (1795-1866) ja muut suunnittelevat
herkistimiä. Goddard höyryttää hopeoitua
levyä ensin jodilla, ja sitten bromilla joko pelkästään tai yhdessä kloorin
kanssa. Herkistetty levy yhdessä
Petzvalin objektiivin kanssa sallii minuuttia lyhyemmän valotusajan.
1839:
Ranskalainen lääkäri Alfred Donné (1801-78) työskentelee kameralla, aqua
fortis -pullolla ja graafikon painoprässillä.
Hän tekee daguerrotypian painolevyksi syövyttämällä puhtaat hopeapinnat
pois ja tuo esiin huippuvalot juuri keksityllä elektrotypiaprosessilla. Kun laatta värjätään, sillä voi painaa kuten
syövytetyllä tai kaiverretulla laatalla.
Hippolyte Louis Fizeau (1819-96) parantaa menetelmää sirottelemalla
levylle hartsipölyä. Myös wieniläinen
lääkäri Josef Berres suunnittelee monistusmenetelmiä.
1839:
Edmond Becquerel havaitsee valosähköisen ilmiön.
1839:
Pariisilainen Alphonse Giroux valmistaa fotograafisen laatikon eli
kameran, jossa on kaksi sisäkkäin liukuvaa laatikkoa. Hän valmistaa niitä noin 250 kappaletta.
1839:
Ranskalainen Michel-Eugène Chevreul (1786-1889) julkaisee teoksen De la
loi du contraste simultané des couleurs - Värikontrastin laista. Hän luokittelee 1864 värit kolmiulotteisessa
puolipallomaisessa järjestelmässä ja julkaisee värikarttoja, joissa on
väriympyröitä.
1839:
Yhdysvaltalainen Mathew B Brady (1823-96) menee maalaustaiteen professorin Samuel FB
Morse oppilaaksi New Yorkiin. Morse
tapasi aikaisemmin samana vuonna Louis Daguerren Pariisissa ja toi
daguerrotypian New Yorkiin. Brady avaa
1844 oman liikkeen Daguerran Miniature Gallery, johon hän palkkaa
kamerankäyttäjiä, kemistejä, retusoijia ja kehystäjiä. Brady kuvaa inhimillisiä erikoisuuksia PT
Barnumin kokoelmasta American Museum of Oddities (avattu 1842) kuten kääpiöitä
ja siamilaisia kaksosia. Brady kuvaa 24
huomattavaa yhdysvaltalaista ja julkaisee 1850 kivipainossa teoksen Gallery of
Illustrious Americans. Hän saa 1851
kultamitalin kirjastaan Lontoon kristallipalatsin kansainvälisessä
valokuvakilpailussa. Brady avaa 1853
uuden valokuvaamon, ja skotti valokuvaaja William Gardner, joka hallitsee
märkälevymenetelmän, liittyy 1856 Bradyn kumppaniksi. Uudella menetelmällä Bradyn studio tuottaa
yli 30 000 muotokuvaa vuodessa ja käyttää taitavia naisretusoijia. Brady avaa 1858 Washingtonissa
valokuvagallerian National Photographic Art Gallery. Hän valokuvaa 1860 New Yorkissa Walesin
prinssin Edward ja presidenttiehdokkaan Abraham Lincoln. Bradyn kuvaamia ovat muun muassa Mark Twain,
Walt Whitman ja Edgar Allen Poe. Brady
hakee ja saa luvan 1861 kuvata Yhdysvaltain sisällissotaa, jonne hän palkkaa
henkilökuntaa ja kuljettaa 20 cm x 25 cm kuvakoon kamerat ja
valokuvaustarvikkeet lukuisilla
vankkureilla. Koska valotusaika on vielä
useita sekunteja, on otettava poseerauskuvia.
Ainoa säilynyt toimintakuva on epäterävä. Brady kerää sodan aikana muilta noin 300
sotakuvaajalta heidän valokuvansa ja varmistaa oikeutensa niihin. Tähän kuluu 100 000 dollaria. Valokuvaajat Alexander Gardner, Timothy
O'Sullivan ja George Barnard eroavat Bradyn töistä, sillä hän ei anna heidän
kuvistaan julkista arvostusta. Vaikka
monet aikakauslehdet kuten Leslie's ja Harper's julkaisevat sotakuvia, ei
niiden suurimittainen kaupallinen levitys onnistu. Kansalaiset eivät halua enää muistella
vaikeita aikoja, ja toisaalta sanomalehtien rasterikuvat yleistyvät vasta
1890-luvulla. Vihdoin hallitus lunastaa
1875 Bradyn kuvat 25 000 dollarilla.
Tämän jälkeen Brady työskentelee muille valokuvaajille. Vaimonsa kuoleman 1887 jälkeen hän elää
masentuneena yksinäisyydessä.
1839:
Ranskalainen historiamaalari Horace Vernet lähtee kustantajan Adolphe
Goupil kanssa Egyptiin valokuvaamaan.
1839:
Yhdysvaltalainen Samuel Morse oppii Daguerrelta valokuvausmenetelmän ja
ryhtyy kokeilemaan ystävänsä John William Draper kanssa muotokuvausta.
1839:
Ensimmäiset stereovalokuvat tehdään valottamalla kaksi levyä siirtämällä
kameraa valotusten välillä suunnilleen silmien välin verran.
1839:
Suomeen tuodaan daguerrotypiakuva.
Se on 1840 tammikuussa esillä Turussa Suomen talousseuran huoneistossa.
1840-luku:
Kasvitieteilijä Anna Atkins käyttää valokuvia tieteellisten
tutkimustensa kuvittamiseen.
1840-luku:
Englannin kaupungeissa ja suurilla maaseutupaikkakunnilla on
kaasulaitos.
1840:
Yhdysvaltalainen Silliman käyttää todennäköisesti ensimmäisen kerran
kaarivaloa. Samoin tekevät Joseph Berres
(1796-1844) Wienissä ja AFJ Claudet (1797-1876) Lontoossa.
1840:
Yhdysvaltalainen Alexander S Wolcott (1804-44) patentoi peilikameran
muotokuvaukseen. Wolcott ja John Johnson
avaavat New Yorkissa valokuvastudion.
Kamerassa ei ole linssiä, vaan se on kuvattavan puolelta avoin
laatikko. Laatikon umpinaisessa päässä
on kovera peili, joka kokoaa valon etuosassa olevalle valokuvalevylle.
1840:
Herschel tutkii punaisen, vihreän ja sinisen valon vaikutuksia
hopeakloridipaperiin. Hän ei pysty
kiinnittämään värejä.
1840:
Ranskalainen Hippolyte Louis Fizeau käsittelee valmista kuvaa kuumalla
kultakloridilla, joka parantaa, pehmentää ja rikastaa daguerrotypiakuvan
sävyjä, ja julkistaa kultatoonausreseptinsä.
Hän myös syövyttää daguerretypialevyjä.
1840:
Chevalier suunnittelee ja rakentaa kokoonpantavan puukameran.
1840:
Brauschweigilainen optikko Peter Wilhelm Friedrich von Voigtländer
(1812-78) valmistaa Wienissä ensimmäisen
metallisen käsissä kannettavan kameransa ja 1841 Wienin yliopiston matematiikan
professorin Josef Max Petzval (1807-91) laskelmien mukaan ensimmäisen
valovoimaisen f/3.6 objektiivin, joka on tehty kitatusta ja kittaamattomasta
akromaatista. Hän onnistuu lyhentämään
valotusajan muutamaan minuuttiin.
Kameralla kuvataan daguerrotyyppejä pyöreille levyille halkaisijaltaan
noin kahdeksan senttimetriä.
Objektiivissa on kolme linssiä, joista käytetään kahta kerrallaan. Toisella parilla orthoskooppi kuvataan
maisemia ja toisella muotokuvia. Petzval
julkaisee 1843 työnsä. Voigtländer
valmistaa 1862 mennessä 10 000 objektiivia.
1840:
Lontoossa John Frederick Goddard, Philadelphiassa Paul Beck Goddard ja
Wienissä Franz Kratochwila esittelevät herkkyyttä lisääviä yhdisteitä
hopeajodidin sijaan. Jodin lisäksi
käytetään bromia ja klooria.
1840:
Edmond Becquerel parantaa kaliumbikromaattimenetelmää, ja 1843 R Hunt.
1840:
Itävaltalaisveljekset Johann ja Josef Natterer muuttavat
daguerrotypialevyjen valonherkän pinnan koostumusta jodin, bromin ja kloorin
seoksella. Daguerrotypian valotusaika
auringon valossa supistuu muutamaksi sekunniksi. 1840:
Optiikkaa kehittelevät Steinheil, Zschokke, E von Hoegh ja Carl Zeiss.
1840:
Sveitsiläinen Johann Baptist Isenning alkaa värittää valokuvia.
1840-44:
Pariisilainen optikko Noel-Marie Paymal Lerebours (1807-73) julkaisee
akvatintasyövytyksiä nimellä Excursions daguerriennes. Siinä on 114 kuvaa. Hän kirjoittaa Gaudinin kanssa
valokuvaustekniikan oppaan ja tuottaa ensimmäisen akromaattisen
valokuvauslinssin.
1840:
Ranskalainen valokuvaaja Hippolyte Bayard (1801-87) hakee julkisuutta
kuvaamalla itsensä hukkuneena omakuvassa Autoportrait en noyé.
1840-78:
Tehdään useita hehkulamppukeksintöjä.
1840:
Suomessa Turussa on näytteillä ensi kertaa valokuva daguerrotypia
kooltaan 15 cm x 20 cm. Se on
pariisilaisnäkymä. Kuva viedään helmikuussa
Helsinkiin
1841:
Saksalainen matemaatikko Carl Friedrich Gauss julkaisee kirjansa
geometrisesta optiikasta. 1852-56
Gaussin teoria laajennetaan viiden tärkeimmän linssipoikkeaman laskemiseksi. Nyt voidaan objektiiveja laskea, mutta
laskeminen käsin ja myöhemmin laskukoneella kestää kauan. Menetelmä säilyy käytössä noin sata vuotta.
1841:
Englantilainen Richard Beard (1802-85) avaa Lontoossa Euroopan
ensimmäisen muotokuvastudion polyteknisen koulun katolla.
1841:
Fox Talbot saa menetelmänsä valmiiksi ja patentoi sen kalotypiana. Se on yhtä nopea kuin Daguerren eli alle 30
sekunnin valotus on mahdollinen.
1841:
John Herschel käyttää ensi kerran nimityksiä negatiivi ja positiivi,
joita Fox Talbot käyttää vuodesta 1844 lähtien.
Herschel ehdottaa käytettäväksi lasilevyä, jolle hopeakloridi
levitetään. Englantilainen Robert Hunt
(1807-87) kirjoittaa ensimmäisen valokuvauksen oppikirjan.
1841:
Antoine Francois Jean Claudet (1797-1867) patentoi punaisen pimiövalon. Hän perustaa kuvaamon Lontooseen ja valokuvaa
Lontoo-panoraaman Illustrated London News -lehteä varten.
1841:
Isidore Niépce julkaisee valokuvauksen historiasta kirjan Historique de
la decouverte improprement nommée daguerréotype, ..., jossa hän tuo esiin
isänsä ansoita, koska Daguerre vähätteli niitä omassa teoksessaan.
1841:
Phonotyp-laite, jolla rekisteröidään ääni daguerrotypian avulla, on
ensimmäinen valokuvaukseen perustuva äänentallennuslaite.
1841:
Daguerrotypioita syövytetään galvaanisesti painettavaksi
syväpainokoneessa.
1841:
John Lloyd Stephens valokuvaa Keski-Amerikassa.
1841:
Englantilainen Frederick de Moleyns saa patentin hehkulampulle. Siinä on hiilestä ja platinasta tehty
hehkuelementti.
1841:
Pariisissa alkaa ilmestyä valokuvalehti La Lumiere - Valo.
1842:
Ranskalainen diplomaatti paroni Jean Baptiste Louis Gros (1793-1870)
valokuvaa Bogotássa Kolumbiassa.
1842:
John F Herschel keksii sinikopion käyttämällä orgaanisia
rautasuoloja. Paperi herkistetään
kaliumferrisyanidin ja ferriammoniumsitraatin seoksella. Valotuksessa jälkimmäinen muuttuu
ferroyhdisteeksi, joka paperia kostutettaessa yhdistyy ferrisyanidin kanssa
muodostaen preussinsinistä.
1842:
Hermann Biow (1810-50) ja Ferdinand Stelzner (1805-94) kuvaavat Hampurin
suuren tulipalon jälkiä daguerrotypiamenetelmällä. Otetuista 40 maailman ensimmäisestä
uutisvalokuvasta säilyy kolme.
Valokuvista kaiverretaan kuvalaattoja saksalaisiin lehtiin. Niiden jutut ovat ensimmäisiä
valokuvaselostuksia. Englantilainen
Illustrated London News käyttää puupiirrosta, joka kopioidaan British Museumin
maalauksesta lisäämällä liekit kuvaan.
Tulipalot ovat helppoja kuvattavia, sillä yölläkin riittää
valaistusta. Vähitellen voidaan alkaa
kuvata muita onnettomuuksia: kiskoiltaan suistuneita junia, pudonneita
ilmapalloja, haaksirikkoutuneita laivoja, myrskyjen ja tulvien tuhoja.
1842:
Muotokuvaamoja aletaan perustaa, sillä käytössä on riittävän herkkiä
hopeayhdisteitä. Kuvaamoja on 1843
"sivistyneessä maailmassa" myös Kalkutassa, sillä siirtomaavirkailijat
haluavat samat edut kuin Englannissa.
1842:
Turussa piirilääkäri Henrik Cajander ottaa kolme vuotta keksinnön
julkistamisen jälkeen Suomen ensimmäisen säilyneen ja tunnetun valokuvan
Nobelin talosta Turussa. Kuva on
hopeoitu daguerrotypia. Cajanderin
taidot ovat peräisin Pariisista.
1842-4:
Joseph Philibert Girault de Prangey ottaa yli tuhat valokuvalevyä
arabialaisesta arkkitehtuurista Keski-Idässä.
1842:
Ranskalainen Deleul valaisee kaarivalolla Pariisissa paviljongin.
1843: E
Becquerel keksii värivalokuvauksen klooratuilla hopealevyillä.
1843:
John W Draper (1811-82) keksii von Grotthussista riippumatta
valomekaanisen peruslain.
1843:
Kultakloridia myydään valokuvaajien tarpeisiin.
1843:
Yhdysvalloissa rakennetaan suurennuskone.
1843:
Talbotin apulainen Nicholas Hennemann myy Lontoossa väritettyjä
kalotypiamuotokuvia ja -maisemia.
1843-47:
Skotit taiteellisen valokuvauksen isä David Octavius Hill (1802-70) ja
Robert Adamson (1821-48) tuottavat Edinburghissa noin 2500 kalotypiaa.
1843:
Talbot patentoi menetelmänsä talbotypiana, johon kuuluu latentin kuvan
kehitys, ja Herschelin vanhan hopeasuolojen liuottimen omana
kiinnitteenään. Paperikuvia ei saa ottaa
maksamatta Talbotille korvausta.
1843:
Matkatoverit Beno Lipschütz ja Baptist Tensi työskentelevät nelisen
kuukautta Helsingissä, Turussa ja Viipurissa.
Heidän kuvansa jäävät signeeraamattomina tunnistamatta.
1843:
Lontoon teatteri Haymarket siirtyy kaasuvalaistukseen.
1843:
Tampereella Finlaysonin tehtaassa otetaan kaasuvalo käyttöön.
1844:
Fox Talbot perustaa kirjapainon ja valmistaa hopeakuvia teostaan The
Pencil of Nature varten. Kirja on
ensimmäinen, joka on kuvitettu valokuvin.
Hänellä on jo 1840 calotype-menetelmä, jossa kamerassa valotettu
hopeajodidilla käsitelty paperikuva kehitetään hopeanitraatti- ja
gallushappoliuoksessa. Talbot julkaisee
1845 toisen kuvateoksen Sun Pictures in Scotland. Miniatyyrimaalarit käyttävät kalotypiaa
muotokuvien maalaamisessa.
1844:
Robert Hunt keksii rautavihtrillin eli rautakloridin kehitysominaisuudet. Tästä tulee märän levyn kehite
reprokuvaamoihin pyrogallushapon (1851) ohella.
1844:
Ranskalainen kemisti Louis Pasteur (1822-95) selittää optisen
aktiivisuuden johtuvan kiraalisen aineen molekyylien epäsymmetrisyydestä.
1844:
Englantilainen David Brewster rakentaa laatikkostereoskoopin.
1844:
Turussa piirilääkäri Henrik Cajander ottaa omakuvan, joka on ensimmäinen
tunnettu suomalainen muotokuva.
1844-49:
Porvoossa toimii valokuvaajana ranskalais-venäläinen Auguste Joseph
Desarnod, joka on kivi- ja puupiirtäjä.
1844-51:
Suomen ensimmäinen ammattivalokuvaaja kirjansitoja mäntyharjulainen
Fredrik Rehnström (Helsingissä 1830-luvulla kirjansitojan opin saanut ja sitä
Pietarissa täydentäessään daguerrotypistin taidot hankkinut) työskentelee Pietarista
käsin Suomessa.
1844:
Ruotsalainen GE Pasch keksii varmuustulitikun.
1844:
Ranskalainen Léon Foucault keksii käyttää valokaaressa kaasulaitoksissa
syntynyttä kovaa retorttihiiltä, joka kestää kauemmin kuin puuhiili. Place de la Concorde on jonkin aikaa
valaistuna.
1845:
Kuvataan panoramadaguerrotyyppejä.
Ensimmäisen panoramakameran rakentaa F von Martens Pariisissa. Kamerassa käytetään taivutettuja daguerrotypialevyjä.
1845:
Yhdysvaltalainen JW Starr patentoi kaksi hehkulamppua Englannissa. Toisessa on platinaliuska ja toisessa
hiilipuikko lasikuvussa.
1846:
Skotit maalari David Hill (1802-70) ja valokuvaaja Robert Adamson
(1821-48) julkaisevat 22-kuvaisen teoksen A Series of Calotype Views of St.
Andrews.
1846:
Schönbein ja Böttger valmistavat nitrattua selluloosaa eli
pumpuliruutia. Kollodium valmistetaan
liuottamalla nitroselluloosaa alkoholiin ja eetteriin.
1846:
Saksasssa Zeiss alkaa objektiivien valmistuksen.
1846:
Pariisin oopperassa käytetään kaarivaloa esittämään aurinkoa.
1847: Ranskassa kokeillaan munanvalkuaista
kalvoaineena lasilevyllä. Romieu
ehdottaa kopiopapereiden emulsiossa käytettäväksi emäksisten bromidien ja
kloridien seosta, jossa on gelatiinia ja hieman hopeanitraattia.
1847:
Sir David Brewster ehdottaa kaksoisobjektiivista stereokameraa.
1847: E
Becquerel valmistaa interferenssimenetelmällä värikuvia eli fotokromioita
kloorilla käsitellyille hopealevyille.
1847:
Itävaltalainen matemaatikko Christian Doppler ehdottaa
värijärjestelmäksi pallon kahdeksatta osaa.
1847:
Suomen ensimmäisessä maanviljelyskokouksessa Turussa todetaan, että
pärevalo sopii maaseudun oloihin.
1848:
Niépcen serkun poika Claude Félix Abel Niépce de Saint-Victor (1805-70)
keksii munanvalkuais- eli albumiinilasinegatiivin, jonka valotus kestää noin 20
minuuttia. Lasilevy päällystetään
kaliumjodidipitoisella albumiinikerroksella ja upotetaan
hopeanitraattikylpyyn. Valotettu kuva
kehitetään gallushapolla. Menetelmää
kutsutaan niepsotypiaksi tai Niepceotypiaksi.
Kopiointi tapahtuu nopeammin kuin paperinegatiivilta ja antaa selvän
kuvan.
1848:
Yhdysvalloissa HH Snelling julkaisee kirjan valokuvauksen menetelmistä
ja historiasta.
1848:
Ranskalaiset Foucault ja Dubosq rakentavat kaarilampun sähkömagneettisen
säätölaitteen.
1848:
Englantilainen Joseph Wilson Swan alkaa kehittää hehkulamppua. Hänen lamppunsa 1860 on lähes toimiva. Swan esittelee 1878 kunnolla toimivan
hiililankahehkulampun ennen Edisonia.
Swan aloittaa vasta 1881 lamppujen massatuotannon, ja Edison on jo
valloittanut markkinat.
1848:
Didot-Bottinin Pariisin kauppaluettelossa on 13 daguerreotypistiä ja
1853 jo 95.
1848:
Tanskalaissyntyinen Pietariin asettunut Carl Neupert kuvaa Helsingissä
lähes vuoden.
1849:
Ranskalainen lääkäri Edmund Becquerel ottaa värivalokuvia spektristä,
mutta hän ei kykene kiinnittämään värejä.
1849:
Kaleidoskoopin keksijä David Brewster (1781-1868) rakentaa linssillisen
prismastereoskoopin, jossa on tirkistyslaatikossa katsojan molempia silmiä
varten oma kuva. Englantilaiset optikot
eivät innostu, ja Brewster menee Pariisiin.
Optikko Jules Dubosq alkaa rakentaa stereoskooppeja. Niitä myydään Lontoossa ja Pariisissa
Kristallipalatsin maailmannäyttelyn 1851 jälkeen yli 200 000 kappaletta
lyhyessä ajassa. Kaksilinssisiä
stereokameroita aletaan valmistaa 1850-luvulla.
1849:
Ranskan valtio tilaa valokuvia muistomerkeistä, joden kuvaajia ovat
Hippolyte Bayard (1801-87), Baldus ja
Gustave LeGray (1820-82). Ranskan
opetusministeriö tilaa valokuvia Lähi-Idästä, joiden kuvaaja on Maxime du Camp.
1849:
Ranskalainen Armand Hippolyte Fizeau (1819-96) saa valon nopeudeksi
311 000 kilometriä sekunnissa.
1849:
Pietarissa professori Jacobi asentaa kaarilampun Amiraliteetin
torninhuippuun. Valaistus toimii kello
19-22.
1849:
Yhdysvaltalainen Timothy O'Sullivan valokuvaa kultaryntäystä Nevadassa,
jossa kuvaa magnesiumvalolla kaivokset Comstock Lode.
1850-luku:
Ambrotypiamenetelmällä valmistetaan valokuvia. Kamerasta otettu vaalea märkälevy
(jodihopeakollodium) maalataan kääntöpuolelta mustalla lakalla tai asetetaan
mustalle kankaalle. Tällöin muodostuu
positiivinen kuva. Mustalle nahalle tai
vahakankaalle siirretty kollodiumkalvo on panotypia tai pannotypia (latinassa
pannus - kangas) ja mustaksi lakatulle rautapellille ferrotypia.
1850-luku:
Kaksiobjektiivisia stereokameroita tulee markkinoille.
1850-60-luvut:
Stereokuvapareilla tutkitaan kävelyä, kun sotaveteraaneille
suunnitellaan proteeseja.
1850-luku:
CSA Niépce de St Victor kokeilee värikuvilla ja onnistuu eräänlaisella
lakalla kiinnittämään värit.
1850-luku:
Ruotsalainen Rejlander asettuu asumaan Englantiin, jossa hänestä tulee
suosittu ateljeevalokuvaaja.
1850-luku:
Ammattimaisia naisdaguerrotypistejä toimii Englannissa ja Ranskassa.
1850-luku:
Parafiinivahaa saadaan kivihiilestä ja myöhemmin mineraaliöljystä. Kynttilät halpenevat. Kynttilöitä aletaan myöhemmin valmistaa
parafiinin ja steariinihapon seoksesta.
1850-luku:
Kerosiinilamput tulevat käyttöön.
1850-luku:
Saksalainen Otto von Bismarck (1825-98) mieltyy valokuvaukseen, luo valokuvaamossa
mieleisensä omakuvan ja kehittää määrätietoisesti julkista kuvaansa. Hän käyttää lehdistöä hyväkseen luodakseen
oman myyttinsä.
1850-luku:
Helsinki, Turku ja Viipuri saavat ensimmäiset vakiintuneet
ammattivalokuvaajat. Suomessa tuotetaan
pääasiassa daguerro- ja ambrotyyppejä.
Kalotyyppejä tavataan yksittäisinä kappaleina. Vahakankaalle tai nahalle kuvattuja
pannotyyppejä käytetään Suomessa vähän.
Valokuvan hinta on 7-10 ruplaa eli miniatyyrimaalausta huomattavasti
halvempi. Sekatyömiehen päiväansio on 40
kopeekkaa. Märkälevytekniikka syrjäyttää
Suomessa yksittäiskuvien tekniikat nopeasti.
1850:
Ranskalainen Gustav LeGray (1820-82) esittää kollodiumin käyttöä
kalvomateriaalina valonherkissä papereissa.
Hän ehdottaa kultasuolan käyttöä kopion värin parantamiseksi. Hän huomaa
1851, että paperin vahaaminen vahakylvyssä ennen herkistystä lisää negatiivin
läpinäkyvyyttä ja säilyvyyttä.
1850:
Ranskalainen Louis Désiré Blanquart-Evrard (1802-72) valmistaa
ensimmäisenä albumiinipaperia myyntiin vedostusta varten. Hän kokeili albumiinilla vuodesta 1847
lähtien, jotta valonherkkiä suoloja pysyisi enemmän paperin pinnalla. Hän siirtyy 1851 käyttämään gelatiinipaperia
ja julkaisee ensimmäisen numeronsa Album photographique -lehteä. Blanquart-Evrardin paperilla saadaan
yksityiskohtaisempia kuvia kuin Fox Talbotin, ja se tulee kopioiden teossa
yleiseksi menetelmäksi vuosisadan loppuun mennessä.
1850: Philadelphialaisveljekset Frederick (1809-79)
ja William (1807-74) Langenheim patentoivat diapositiivin.
1850:
Yhdysvaltalainen baptistipappi Levi L Hill (1816-65) julkistaa
lehdistölle, että hän on onnistunut kiinnittämään luonnon värit. Hill kertoo 1852 pamfletissaan, että hän on
kohdannut vaikeuksia menetelmän hallinnassa.
1850:
Marseillessa on vielä viitisen miniatyyrimaalaria. He maalaavat noin 50 pientä muotokuvaa
vuodessa. Muutama vuosi myöhemmin
kaupungissa on 40-50 valokuvaajaa.
Jotkut maalarit siirtyvät valokuvaamaan itse tai värittämään
valokuvia. Valokuvaaja tuottaa runsaat
tuhat kuvaa vuodessa.
1851:
Saksalainen Justus von Liebig (1803-73) keksii pyrogallolin märkälevyn
kehitteeksi. Sen keksii samaan aikaan HV
Regnault Pariisissa. Uusi kehite sallii
lyhyemmän valotusajan, ja sitä käytetään sekä märkien että kuivien levyjen
kehitykseen.
1851:
Englantilainen arkkitehti Frederick Scott Archer (1813-57) keksii
Lontoossa Gustave LeGraystä tietämättä hopeajodidi-kollodium -menetelmän. Hän lisää pyroksyliinin eli pumpuliruudin
eetteri- ja alkoholiliuokseen kaliumjodidia ja tavallisesti hieman -bromidia
sekä päällystää sillä lasilevyn. Hän
käyttää märkää kollodiummenetelmää (kreikasta kolla - liima). Hopeanitraatilla pimiössä herkistetty
märkälevy valotetaan, kehitetään märkänä pyrogalloli- ja etikkahappo- tai
rautasulfaattiliuoksessa ja kiinnitetään natriumtiosulfaatti- tai
kaliumsyanidiliuoksessa. Näin hän
valmistaa lasinegatiivin, josta voi valmistaa pinnakkaiskopioita ja
suurennoksia. Archer keksii myös, kuinka
kollodiumkalvo voidaan irrottaa lasista.
Märkälevy syrjäyttää kalotypian ja daguerrotypian noin neljässä vuodessa
ja siitä tulee yli sadan vuoden ajaksi klassinen reproduktiomenetelmä. Alle kolmen sekunnin valotusaika tulee
mahdolliseksi. Archer ei patentoi
keksintöään. Hän keksii Peter Fryn
kanssa ambrotypian. Kun ohut alivalotettu
lasilla oleva kollodiumnegatiivi asetetaan tummalle taustalle, se kääntää sävyt
päinvastaisiksi ja saa ne näyttämään positiiveilta. Koska märkälevy on valmistettava välittömästi
ennen valotusta ja kehitettävä heti valotuksen jälkeen, ehdottavat J Spiller ja
W Crookes levyjen valmistamista hygroskooppisen suolan liuoksessa, jotta levyä
voi säilyttää jonkin aikaa ennen ja jälkeen valotuksen.
1851:
Lontoossa Richard Beard (1801-85) kuvaa teollistumisen nurjaa puolta.
1851:
Fox Talbot ottaa salamavalokuvan 1/100 000 sekunnin valotuksella.
1851:
Ensimmäinen paljekamera rakennetaan.
Ensimmäiset stereoskoopit esitellään maailmannäyttelyssä. David Brewster esittelee linssistereoskooppinsa. Se on prismaparin sisältävä laatikko, johon
kaksi stereokuvaa sijoitetaan vierekkäin.
Lontoolainen daguerrotypisti Antoine Claudet ottaa kahdella
vierekkäisellä kameralla stereodaguerrotyyppejä Kristallipalatsista. Valokuvausvälineoppaita ja -lehtiä aletaan
julkaista. Opitaan valokuvaamaan pilvet
ja maisema eri negatiiveille.
1851:
Ranskassa perustetaan valokuvaajien yhdistys Societé Heliographique -
kreikasta helios - aurinko ja grafein - piirtää. Siihen liittyy perustamisvuonna maalari
Delacroix.
1851:
Delamotte kuvaa viikottain Kristallipalatsin rakentamista. Siellä pidetään maailmannäyttelyssä myös
stereodaguerreotypioiden katselulaitteiden esittely. Eroottiset daguerreotypiat edeltävät
peep-showta. Hillin ja Adamsonin työ
sekä muiden kuvakokoelmia on esillä.
1851-66:
Niépce de Saint-Victor valmistaa värillisiä daguerrotypioita, mutta ne
eivät ole pysyviä. Vain muutama pimeässä
arkistoitu kuva on säilynyt.
1851:
Alois Löcherer valokuvaa Bavaria-patsaan pystyttämisestä
kuvasarjan. Hän lavastaa työtilanteita,
joissa kaikki työläiset näyttävät olevan työssä.
1851:
Pietarin saksalainen Friedrich Mebius tarjoaa "daguerrotypioita
paperille" Helsingissä ja Turussa.
1852-8:
Fox Talbot keksii kromaattigelatiinin kovettumisen ja liukenemattomaksi
muuttumisen valossa sekä rasterin idean.
Hän patentoi 1852 menetelmänsä "valokuvattujen terässyövytysten
valmistamiseksi". Talbot käyttää
mustaksi värjättyä harsokangasta kopioidessaan kasvinlehtiä ja pitsinpaloja
kaliumbikromaatilla ja gelatiinilla herkistetylle teräslevylle, jonka hän
syövyttää ja painaa. Hän käyttää myös
kuparilevyä, jota syövytetään rautakloridilla.
Fox Talbot antaa menetelmälleen nimen photoglyphia. Laatta on syväpainolevy. Kromaattikolloidi muodostaa perustan
syväpainon pigmenttipaperin käytölle.
Talbotin ja wieniläisen Max Jaffén lailla JC Burnett, John G Bullock,
Egloffstein, Swan ja Lego kokeilevat rasterointia ja suorarasterointia
kamerassa käyttämällä silkkiharsoa, moskito- tai hienoa lankaverkkoa. Jaffé saa 1877 menetelmälleen patentin. Jaffé ei aseta mustaksi värjättyä
harsokangasta valonherkän kerroksen pinnalle, vaan hieman irti pinnasta. Burnett ehdottaa 1858 käytettäväksi
viivoitettua lasilevyä.
1852:
Noel-Marie Lerebours kehittelee suurennuskoneen periaatetta, jotta
kameran suurta kokoa voisi pienentää.
1852:
Saksalainen Hermann von Helmholtz (1821-94) esittää värinäkemisen
teorian. Hän ja James Clerk Maxwell
päätyvät toisistaan riippumatta värien näkemiseen: väri imee valosta pois muun
väriset osat paitsi sen, joka antaa kappaleelle värinsä.
1852:
Ranskalainen kirjailija Maxime duCamp kuvasi 1849 lähtien ystävänsä
Gustave Flaubert kanssa Egyptiä, Palestiinaa ja Nubiaa. Blanquart-Evrard vedostaa kuvat laitoksessaan
Lillen lähellä. Kuvat liimataan
yksitellen sivuille ja julkaistaan albumeina Egypte, Nubie, Palestine et Syrie.
1852: Englantilainen Roger Fenton (1819-69)
tilataan kuvaamaan siltatyömaata Venäjälle Kievin lähelle.
1852:
WH Thornewaite julkaisee valokuvausoppaan A Guide to Photography.
1852:
Boscawen Ibbetson asettaa valokuvakansionsa näytteille Society of
Artsiin.
1852:
Tanskalainen puuseppänä aloittanut Petter Christoffer Liebert asettuu
valokuvaajaksi Helsinkiin. Hän kaivertaa
myös puupiirroksia painolaatoiksi.
Liebert ottaa daguerrotypioita paperille eli kalotyyppejä. Hänen kuvaamonsa lasipaviljonki avataan 1858
yleisölle. Liebert toimittaa kuvat muun
muassa BO Schaumanin 1862-65 julkaisemaan Suomen taidekirjojen esikoiseen
Valokirjaus-kuvia suomalaisten maalarien tauluista.
1852:
Suomen ensimmäinen tulitikkutehdas perustetaan Kuopioon. Kauppias Birger Hallman ostaa 1880 tehtaan.
1853:
Marc-Antoine Augustin Gaudin (1804-80) esittää ajatuksen gelatiinin
käytöstä valokuvamateriaalin sideaineena.
Tämä johtaa myöhemmin hopeabromidigelatiinikuivalevyyn. Hän keksii kaliumsyanidin käytön märän levyn
kiinnittämisessä. Tätä kiinnitettä
käyttävät reprokuvaajat runsaat sata vuotta.
1853:
Ranskalainen valokuvaaja Adolphe Martin kuvailee menetelmän valmistaa
positiivikuvia tinatulle rautapellille.
Siitä tulee 1860 nimi ferrotypia ja USAssa tintypie.
1853:
Ranskalainen Renard julkaisee valokuvin kuvitetun kirjan Paris
photographié, joka on valokuvauksen inkunaabeli eli kehtopainos.
1853:
Englannissa perustetaan valokuvausyhdistys Photographic Society of
London. Vuodesta 1894 lähtien se on Royal Photographic Society
of Great Britain RPS.
1853:
Roger Fenton palkataan British Museumin valokuvaajaksi.
1853:
New Yorkissa on 86 muotokuvagalleriaa.
Daguerrotypiagallerioita on myös muissa kaupungeissa.
1853:
Upseeri Amos Bonsall ottaa daguerrotypioita arktisella retkellä. Hän asetta kuvat jäällä olevaan rekeen, mutta
jää irtoaa ja ajautuu pois. Nämä ovat
mahdollisesti ensimmäiset ja ainoat daguerrotypiat, jotka on otettu arktisella
alueella.
1854:
Yhdysvaltalainen James Ambrose Cutting (1814-67) Bostonista patentoi
Scott Archerin menetelmän.
Philadelphialainen daguerrotypisti Marcus A Root (1808-88) nimittää
kuvia ambrotypioiksi.
1854:
Ranskalainen André-Adolphe-Eugène Disdéri (1819-90) ottaa käyttöön ja
patentoi valokuvakäyntikortin carte-de-visite, josta tulee pian muodikas. Hänen kuvaamiaan ovat Napoleon III, jonka
matkimisesta alkaa 1859 muotivillitys, kuningatar Victoria ja Venäjän tsaari,
mutta Disdéri päättää uransa Monacon (erään tiedon mukaan Nizzan)
rantavalokuvaajana.
1854:
Englannissa JH Spencer ja AJ Melhuis patentoivat rullafilmin.
1854:
George Nottage perustaa The London Stereoscopic Companyn tuottamaan
halpoja stereoskooppeja ja kuvapareja sekä palkkaa valokuvaajia. Yhtiö valmistaa taskukokoisia stereokameroita. Parissa vuodessa yhtiö myy puolisen miljoonaa
katselulaitetta, joihin on tarjolla 10 000 erilaista kuvaparia. Yhtiön valokuvaaja William England kuvaa 1858
Irlannissa, 1859 USAssa - muun muassa juna ylittämässä Niagaraa - ja 1861
Pariisissa.
1854:
Sveitsissä aletaan valokuvata rikollisia tunnistamisen helpottamiseksi.
1854:
Ranskalainen entinen karikatyyripiirtääjä Félix Nadar, syntyjään Gaspard
Félix Tournachon (1820-1910) perustaa valokuva-ateljeen Pariisiin veljensä
Adrianin kanssa. Nadar ottaa 1858
ensimmäiset ilmavalokuvat Pariisista kuumailmapallosta käsin. Nadarin kuvaamia ovat muun muassa Wagner,
Liszt, Berlioz, Corot, Manet, Baudelaire, Victor Hugo, Flaubert, Sarah
Bernhardt ja George Sand.
1854:
Ranskalainen Gassiot huomaa, että kun ohuella kaasulla täytetyn
lasiastian läpi johdetaan sähköä, niin elektrodien välinen kaasu alkaa hohtaa
valoa. Eri kaasut hehkuvat eri
värisinä. Saksalainen Geissler rakentaa
hohtopurkausputkia.
1854:
Heinrich Göbel keksii hehkulampun.
1855:
Englantilainen fyysikko James Clerk Maxwell (1831-79) keksii additiivisen
kolmivärivalokuvauksen periaatteen. Hän
tekee värihyrrällä värien näkemiseen liittyviä kokeita. Edinburghilainen professori James D Forbes
käytti hyrrän sektoreissa punaista, sinistä ja keltaista, joiden piti näyttää
valkoista, mutta tulos oli harmaa.
Maxwell havaitsee, että kun vaihdetaan keltainen vihreäksi, niin hyrrä
näyttää valkoista.
1855:
Talbot julkaisee menetelmänsä Photoglyptic Engraving.
1855:
Ranskalainen kemisti JN Taupenot (1824-56) julkistaa kuivan menetelmän,
joka käyttää herkistettyjä munanvalkuais- ja kollodiumkerroksia.
1855: Roger Fenton kuvaa Krimin sodassa 350
lasinegatiivia lehdelle The Illustrated London News, joka julkaisee parhaita
näkymiä puupiirroksina. Fenton palaa
Englantiin koleran heikentämänä, ja hänen työtään jatkavat James Robertson ja
apulainen Felice Beato. Heidän kuvistaan
tehdään samoin puupiirroksia lehteen painamista varten.
1855:
Markkinoille tulee matkakameroita, joissa on pimiö herkistystä varten,
stereokameroita ja katselulaitteita sekä valokuva-albumeja.
1855:
Humbert de Molard ehdottaa, että hopeakloridi ensin saostetaan, sitten
pestään ja suspensoidaan gelatiiniliuokseen.
Tällä seoksella päällystetään kopiopaperi. Tämän saman prosessin WH Smith ja JE Palmer
ottavat 1865 jälleen käyttöön sekä Abney 1882.
1855-56:
Ranskalainen Alphonse Louis Poitevin (1819-82) kehittää
valopainomenetelmää käyttämällä bikromaatilla käsitellyn munanvalkuaisen
valonherkkyyttä hyväksi ja luo perustan offsetpainolevylle. Hän kokeilee myös muita kolloideja:
gelatiinia, liimaa ja arabikumia.
Poitevin esittää ensimmäiset valokuvaamalla saadut ja gelatiinikuvan
turpoamiseen perustuvat kuvansa teoksessaan Procédé d’Héliographie. Kuvilla on vain tyydyttävä sävyntoisto, mutta
hän saa patentin collotypia-menetelmästä.
Menetelmä sovelletaan myöhemmin kivipainoon.
1855:
Müncheniläinen valokuvaaja Franz Hanfstängl esittelee
maailmannäyttelyssä rinnakkain retusoidusta ja retusoimattomasta negatiivista
tehdyt vedokset. Aluksi korjataan
negatiivin virheitä, mutta 1860-luvulla retusointi joutuu turhamaisuuden
palvelukseen.
1855: Edward Bradley tekee nimellä Cuthbert Bede
kirjan Photographic Pleasures.
1855:
Yhdysvaltalainen Silliman rakentaa petroolilampun.
1855:
Itävaltalainen Paul Pretsch (1808-73) syövyttää Lontoossa
daguerrotypioita. Hän avaa kumppaneineen
liikkeen Patent-Photo-Galvano-Graphic-Company.
1856: E
de Caranza suosittelee platinan käyttöä kullan asemesta valokuvien
vedostuksessa.
1856:
Yhdysvaltalainen Hamilton L Smith patentoi tintypian eli ferrotypian
(Victor M Griswoldin nimitys) eli melainotypian (Neffien nimitys). Valokuvanegatiivin taustalla on musta pelti. Smith luovuttaa patentin Peter Neffille ja
Peter Neff nuoremmalle, jotka aloittavat levyjen valmistuksen.
1856:
Englantilainen JB Dancer rakentaa kaksilinssisen stereokameran. David Brewster ehdotti 1850 sitä.
1856:
Thomas Skaife rakentaa pistoolin muotoisen kameran.
1856:
Pariisilainen valokuvaaja E Baldus kuvaa Rhonen laakson tulvia.
1856:
Englantilainen pappi Lewis Carroll, alkujaan Charles Lutwidge Dodgson,
(1832-98) alkaa valokuvata enimmäkseen sieviä pikkutyttöjä. Hänen kuvauskohteensa 1858 on Alice Liddell,
joka on tyttö teoksessa Alice's Adventures in Wonderland - Liisa ihmemaassa.
1856: M
Thompson valokuvaa meren pohjaa.
1856:
Honoré Daumier tekee litografian valokuvaajan lasiateljeessa
poseeraavista niskatukeen kiinnitetyistä porvareista. Kärsivällisyys on aasien hyve.
1856-73:
Pietarsaarelainen entinen merimies Lars Johan Peldan on
ambrotypisti. Hän kuvaa lähinnä
Pohjanmaalla uskaltautumatta Turkuun tai Helsinkiin.
1857:
Hollantilainen Eduard Isaak Asser (1809-94) keksii tavan tehdä
valokuvakopioita rasvaista väriä hyväksi käyttäen.
1857: Englannissa Wolverhamptonissa asuvan
ruotsalaisen muotokuvamaalarin Oscar Gustaf Rejlander (1813-75) monivalotus Two
Ways of Life - Elämän kaksi tietä esitellään julkisuudessa. Se valotetaan 30 negatiivista, ja kuvan koko
on 40x75 neliösenttimetriä. Kuningatar
Viktoria ostaa sen. Rejlanderin kuvia
myydään myös käyntikorttikoossa. Kuvaa
Ginx's Baby myydään 24x30 koossa 60 000 kappaletta ja käyntikorttikokoisena 250
000 kappaletta.
1857:
Englantilainen valokuvaaja John Pouncy (1818-94) julkaisee teoksensa
Dorsetshire, joka on ensimmäinen englantilainen valomekaanisessa kivipainossa
painettu kirja.
1857:
Yhdysvaltalainen David A Woodward rakentaa kömpelön suurennuskoneen,
jota hän nimittää aurinkokameraksi. Kone
on ripustettu kattoon, ja sitä käännetään auringon mukaan.
1857:
Berchtoldin ranskalaisessa patentissa kuvaillaan lasirasteri, jossa on
yhdensuuntaiset viivat opaakilla taustalla.
1857-59:
Lääkäri David Walker ottaa valokuvia arktisella retkellä. Märkämenetelmällä otetu kuvat ovat
huonolaatuisia.
1857:
Litografista valokuvaajaksi opetellut Johan Jakob Reinberg avaa ateljeen
Turussa. Hän ottaa 1864 kuvan, jossa on
turkulaisia HG Porthanin patsaalla paljastusta seuraavana päivänä.
1857:
Todennäköisesti Petter Christoffer Liebert ottaa vanhimman tunnetun
Helsinkikuvan. Kalotyypissä nähdään
teatteritalo remonttimiehineen.
1858:
Valmiiksi sekoitettua kollodiumia tulee myyntiin.
1858:
Waterhouse ehdottaa emäksisen kultasuolaliuoksen käyttöä
valokuvakopioita valmistettaesa.
1858:
Thomas Skaife valmistaa pienen kuvakoon 2,5x2,5 neliösenttimetrin
kameran, jonka valovoima on f/2,2. Pieni
kuvakoko on mahdollinen, sillä kollodiumprosessi on parantunut.
1858-59:
Englantilainen Francis Frith julkaisee kaksiosaisen teoksensa Egypt,
Palestine, photographed and described by Francis Frith 2000 kappaleen
painoksena. Frith perustaa
vedostustehtaan. Hänen
lasinegatiiviarkistonsa tuhotaan melkein kokonaan, kun rikotuista levyistä
tehdään muuria yrityksen takapihalle.
Osa ehditään pelastaa.
1858:
Félix Nadar eli Gaspard Félix Tournachon (1820-1910) ottaa ensimmäisen
ilmavalokuvan.
1858:
Italialainen Albanian Shkodraan 1850 muuttanut taidemaalari ja
valokuvaaja Pietro (Pjëter) Marubi (1830-1904) ottaa Albanian ensimmäisen
valokuvan Hamza Kazazi. Marubi perustaa
studion Driteshkonja Marubi. Kuvia
julkaisevat muun muassa The London Illustrated News, La Guerra d'Oriente ja
L'Illustration. Marubin työtä jatkaa
albanialainen Kel Kodhel (1870-1940), joka muuttaa sukunimensä Marubiksi, ja
hänen poikansa Gegë Marubi (1907-84).
Hän lahjoittaa 150 000 valokuvan kokoelman 1978 Albanian valtiolle.
1858:
PC Liebert esittelee ensimmäisenä valokuvaajana kalotyyppejään Suomen
Taideyhdistyksen näyttelyssä.
1859:
CJ Burnett esittelee platinavedostuspaperin, joka on hopeaa kestävämpi.
1859:
Paul Pretsch, Alphonse Poitevin, Testud de Beauregard, H Garnier ja A Salmon sekä John Pouncy esittelevät
hiilimenetelmän. Siinä hiilipölyä
käytetään bikromaattigelatiinin pigmenttinä.
Koska valo kovettaa ensin gelatiinin ulkopinnan, heidän menetelmänsä ei
toimi liukoisen gelatiinin pois pesussa, vaan kaikki gelatiini häviää.
1859-62:
Col James Southamptonissa, Gillot Pariisissa, Angerer Wienissä ja Husnik
Prahassa valmistavat valomekaanisella menetelmällä ja syövyttämällä metalliin
kohopainolaattoja. Viivakuvalaattoja
kutsutaan gillotypioiksi. Heidän
tuotannossaan ei valokuvausta alun perin käytetty, vaan kuva piirrettiin käsin
tai siirrettiin litografisesti.
Valokuvanegatiivi sallii originaalikuvan suurentamisen tai pienentämisen
reproduktiota varten.
1859:
Kameraan rakennetaan laajakuvaobjektiivi.
1859:
Lontoossa ilmestyy kirja The Principles and Practice of Harmonious
Colouring, (...) as Applied to Photographs..., joka opastaa erilaisten
valokuvien värittämiseen monenlaisilla väreillä.
1859:
Ranskalainen Disdéri ottaa uudella kuvakoolla kuvan keisarista Napoleon
III. Käyntikorttikoko yleistyy
heti. Disdéri kuvaa kymmenlinssisellä
kameralla 10 negatiivia yhdelle lasilevylle.
1859-68:
Ranskalainen valokuvaaja Aimé Civiale (1821-93) valokuvaa Alppeja jopa
3266 metrin korkeudessa 27x37 neliösenttimetrin kuvakoon kamerallaan. Hän aloitteli 1857 ja kuvaa Alpit koko
pituudeltaan Tiroliin asti. Kirja Les
Alpes au point de vue de la géographie, fysique et de la géologie. Voyages
photographiques ilmestyy 1882 ja sisältää 41 panoraamaa.
1859:
Charles Darwin kertoo teoksessaan On the Origin of Species - Lajien
synty, että hän luotti tietoihin muurahaisten erityyppisistä leuoista siksi,
että Sir J Lubbock oli camera lucidalla piirtänyt kuvat niistä.
1859:
Wiborg-lehti kertoo uutisessaan, että kauppiaanleski Caroline Becker on
perustanut Viipuriin sen ensimmäisen vakinaisen valokuvaamon. Hän oppi valokuvaamisen ilmeisesti veljeltään.
1859:
Viipurilainen opettaja CE Elfström ryhtyy valokuvaajaksi.
1859:
Åbo Underrättelser kertoo ilmoituksessaan turkulaisen kellosepän
tyttären Hedvig Keppler ottavan muotokuvavalokuvia aluksi lasille. Kepplerin ilmoitus on kuvallinen, jollaista
myöhemmin 1859 käyttää tukholmalainen valokuvaaja Rudolf Spöry.
1859: Kivihiilen
öljytisleistä löydetään valopetrooli.
Petroolilamppu yleistyy, kun Pennsylvanian öljylähteet löydetään. Sisäpetroolilamppujen valovoimakkuus on noin
16 kynttilää.
1859:
Serrin rakentaa kaarilampun säätölaitteen, joka perustuu lampun virran
ohjaamaan sähkömagneettiin.
1860-luku:
Kollodiummenetelmän myötä stereovalokuvat saavat laajan levikin.
1860-luku:
Maisemavalokuvaajalla on runsas täyspakkaus selässään. Se käsittää kameran jalustoineen,
pimiöteltan, märkälevytarvikkeet, kemikalit ynnä muuta.
1860-luku:
Tukholmassa sadasta rekisteröidystä valokuvaajasta on 15 naisia. Tukholmassa on valokuvaajia lähes yhtä paljon
kuin Suomessa 1859-79 välisenä aikana.
Suomessa 1860-70-luvuilla vaikuttaneista 21 naisvalokuvaajasta ainakin
kuusi on Ruotsista.
1860-luvun alku: Standardoitu käyntikorttimuotokuva alkaa
voittokulkunsa Suomessa.
1860-luvulta lähtien: Johan Jacob Reinberg ja Ole Jonsen Aune
työskentelevät Turussa yli 30 vuotta.
Aunen retusoijana toimii Paulina Blomberg. Michael Seifert ja J Indurski asettuvat
Viipuriin. Julia Widgren ja BW Palin
vakiintuvat Vaasaan. Porissa kuvaa
Charles Riis, Oulussa Johan Björkman ja Kuopiossa Arnold Boos.
1860:
Saksalainen fyysikko ja aistifysiologi Hermann von Helmholtz (1821-94)
esittelee kartiomaisen värijärjestelmän.
Hän luo fysiologisen ääni- ja väriteorian.
1860:
Maailman ensimmäinen valokuvauskemiallinen tehdas Dr. Schleussner/Adox
perustetaan Frankfurtissa.
1860:
Nadar valokuvaa kuljetettavalla valaisimella Pariisin katakombeissa.
1860:
Pariisilaiset Bissonin valokuvaajaveljekset koettavat kiivetä Mont
Blancille kuvaamaan, mutta lumivyöryt estävät kuvaamisen.
1860:
Englannin kuningatar Victoria valokuvataan.
1860:
USAn presidentinvaalikampanjassa ehdokkaan kuva vedostetaan
ferrotypianappiin tai -rintamerkkiin.
Mathew Brady ottaa Abraham Lincolnista daguerrotyypin, joka peilillä
käännetään oikeaksi samalla kun se jäljennetään puulevylle. Taustaan lisätään koristeellisia
yksityiskohtia. Harper's Weekly
julkaisee kuvan kannessaan. Lincolnin mielestä
Brady teki hänestä presidentin.
1860:
Tuntematon valokuvaaja kuvaa kiinalaisen Takun linnoituksen sen jälkeen,
kun englatilais-ranskalaiset joukot ovat vallanneet sen.
1860:
Valaanöljystä tehdään kynttilöitä, joita käytetään myös valonmittauksen
standardina.
1860:
Englantilainen fyysikko ja kemisti Sir Joseph Wilson Swan (1828-1914)
saa hiililankahehkulampun lähes toimivaksi.
1860:
Pietarista saapuneet Borchardtin veljekset ryhtyvät markkinoimaan
Helsingissä pahville liimattuja käyntikorttikuvia. Niiden vaihto kuuluu vuosikymmeniä
porvarilliseen perhekeskeiseen seurusteluinstituutioon.
1860:
Valokuva-albumit tulevat kauppaan.
Käyntikorttikuvat on helppo sijoittaa sivulle työntämällä kuva raosta
sivun sisään. Käyntikorttikuvien aika
kestää 60 vuotta.
1860:
Helsinkiin tulee kaasuvalo ja katuja aletaan valaista
katulyhdyillä. Kaasulaitos perustetaan
nykyisen Postitalon kohdalle. Kaasuvalo
asennetaan Svenska Teaternin edeltäjään ja sen viereen Esplanadille. Teatterin sisustus palaa 1863. Kaasuvalo leviä 20 vuodessa kaupungin
laidoille. Kaasuvalo lopetetaan 1911
pääosin. Viimeiset kaasuvalot sammuvat
1946.
1861:
James Clerk Maxwell (1831-79) laittaa valokuvaajan Thomas Sutton
valokuvaamaan Royal Institutionin esittelyä varten skottilaisen tartankankaisen
nauhan kolme kertaa värillisten nestesuotimien (punainen, vihreä ja sininen)
läpi märkälevylle. Kolmella
projektorilla heijastetaan negatiiveista valmistetut positiivikuvat kuvat
vastaavien värisuotimien läpi tarkasti päällekkäin kankaalle, jolle syntyy
värikuva additiivisesti. Silloinen
valokuvamateriaali on epäherkkä punaiselle, joten Maxwellin filmi lienee
herkkää ultravioletille, jota kohteen punainen on heijastanut. Maxwell valmistaa suotimilla
värinerotteluja. Hän luo nykyaikaisen
värivalokuvauksen ja projisoinnin additiivisen värinmuodostuksen perustan eli
kolmiväriteorian. Maxwell julkaisee
kolmivärireproduktion teorian, jossa käytetään kolmea värisuodinta. Maxwell osoittaa kirjoituksessaan On physical
lines of force, että hänen sähkömagneettinen mallinsa pystyy siirtämään
poikittaista värähtelyä, ja esittää olettamuksenaan, että valo on poikittaista
värähtelyä samassa väliaineessa kuin missä sähkömagneettiset ilmiöt
tapahtuvat. Heinrich Hertz osoittaa
tämän kokeellisesti.
1861:
Vapaa hopeanitraatti on vielä kehitteen tärkeä osa. G Wardley osoittaa, että pelkkää pyrogallolia
voi käyttää kehitteenä.
1861-65:
Yhdysvaltalaisen valokuvaajan
Mathew Brady (1823-96) 20 valokuvaaja kuvaa Pohjois-Amerikan
sisällissotaa. Heitä ovat muun muassa
Alexander Gardener ja Timothy O'Sullivan.
Kollodiumnegatiivejä kertyy yli 6000 kappaletta. Osa negatiiveistä ja niiden oikeudet on
ostettu noin 300 muulta sotavalokuvaajalta.
1861:
Francis Frithin (1822-99) vedostusyritys valmistaa albumiinipaperia
kaupan.
1861: Alfred Wall julkaisee kuvien väritysoppaan A
Manual of Artistic Colouring.
1861:
Louis-Auguste Bisson (1814-76) kiipeää Mont Blancin huipulle
valokuvaamaan. Hänellä on opas ja hänen
varusteitaan (250 kiloa) kuljettamaan tarvitaan 25 ihmistä ja muuleja. Bisson valottaa kolme levyä. Hänen sanotaan ottaneen 1849 säveltäjästä
Frédéric Chopin ainoan tiedossa olevan valokuvan.
1861:
Yhdysvaltalainen lääkäri Oliver Wendell Holmes rakentaa avoimen
yksinkertaisen stereoskoopin.
1861:
Englantilainen Alexander Parkes (1813-90) keksii selluloosanitraatin,
jota hän nimittää Parkesineksi.
1861:
Pariisissa 23 000 ihmistä saa leipänsä valokuvauksesta.
1862:
Ranskalainen Louis Ducos du Hauron (1837-1920) esittää
kolmivärivalokuvauksen subtraktiivisen menetelmän periaatteen. Hän kuvaa värillisten oranssin, vihreän ja
violetin suotimien läpi kolme negatiivia, tekee 1868 näistä komplementtiväriset
(keltainen, magenta ja syaani) kuvakalvot ja asemoi ne päällekkäin
värikuvaksi. Hän saa 1868 patentin
kolmiväripainamiselle ja 1876 patentin Englannissa. Ducos du Hauron esittelee 1869 Ranskan
valokuvaseuralle ja Pariisin akatemialle työmenetelmänsä sekä esittää kaksi
valmistamaansa värivalokuvaa. Hän
julkaisee 1869 kirjan, joka luo perustan nykyaikaiselle
kolmivärivalokuvaukselle. Ducos du
Hauron käsittelee sekä additiivisen että subtraktiivisen
värinmuodostusmenetelmän. Samoihin
aikoihin Charles Cros (1842-88) julkaisee Les deux Mondes -lehdessä samanlaisen
menetelmän kuvauksen. Myöhemmin Ducos du
Hauron valmistaa värillisiä paperikuvia, joita on säilynyt hyvässä kunnossa,
sekä valokuvauskoneen melanochromoscope.
Sillä valotetaan osavärit samanaikaisesti objektiivin lisäksi kolmella
puoliläpäisevällä peilillä, kolmella linssillä ja värisuotimilla. Menetelmien käytännöllinen kehittäminen
viivästyy, kunnes pankromaattisia levyjä on saatavana. On mahdollista valmistaa värikuvia
kaksivärimenetelmällä käyttämällä spektrin puoliskojen, sinivihreän ja
oranssin, värinerotteluja, mutta kolmivärimenetelmä antaa paremman tuloksen.
1862:
Paul Pretsch esittelee Lontoon maailmannäyttelyssä rasterikuvalaattoja
kohopainoa varten. Poitevin keksii
Pretschin työstä tietämättä saman idean ja valmistaa gelatiinioriginaaleista
elektrotypiakohopainolaattoja. Venäjällä
George Scamoni kokeilee riippumattomasti samaa menetelmää onnistuneesti. Englannissa Swan ja Woodbury kehittävät 1866
Woodburytypian.
1862:
Jules-Louis Dubosq esittelee maailmannäyttelyssä Lontoossa parannetun
painoksen prismastereoskoopista ja hurmaa sillä valokuvauksesta innostuneen
kuningatar Victorian. Stereoskoopeista
tulee joka kodin viihdykettä, joka viktoriaanisten ihanteiden mukaisesti kokoaa
perheen yhteen. Laitteita valmistavan
yhtiön mainoslause kuuluu "No home without a stereoscope" - "ei
stereoskoopitonta kotia".
Ensimmäisen olohuoneen nurkanvaltaajan menestys kestää 1860-luvun
lopulle ja uuden lyhyen menestyksen 1890-luvulla. Televisiolle aletaan raivata tilaa.
1862:
Lontoon maailmannäyttelyssä palkituista kuvista puolet saa kunnian teknisin
perustein, neljännes maalauksen reproduktiosta ja vain neljännes on
"kauniita valokuvia".
1862:
Félix Nadar kuvaa kaarilampun avulla katakombeja.
1862:
Samuel Bourne alkaa kuvata Himalajaa.
Hänellä on 1864 Kashmirissa mukanaan 40 kantajaa, palveluskunta ja kuusi
lähettiä sekä kaksi kameraa, 650 isoa lasilevyä, teltta levyjen herkistämiseksi
ja kehittämiseksi sekä kemikaleja.
Bourne kuvaa 500 lasilevyä. Yhtiö
Bourne & Shepherd myy menestyksellä kuvia.
Bourne kuvaa ensimmäisenä yli 5000 metrin korkeudessa. UV-säteily haittaa, sillä UV-suotimia ei
vielä ole, ja taustavuoret häviävät näkymättömiin. Bourne tekee kolme matkaa vuoristoon, kuvaa
Intian kaupunkeja ja eurooppalaisten asuma-alueita.
1862:
Majuri C Russell ottaa käyttöön emäksisen pyrogallolikehityksen, joka
lisää valonherkkyyttä. Tämän huomaa myös
J Leahy, joka tiedottaa asiasta julkaisussaan.
1862:
Blanquart-Evrard julkaisee tiedon albumiinin hylkäämisestä ja gelatiinin
käytöstä Thomas Suttonin kanssa perustamassaan valokuvalehdessä Photographic
Notes.
1862:
Helsingissä keskeisiksi kuvaajiksi kohoavat ruotsalais-suomalainen CA
Hårdh Ruotsista ja preussilaissyntyinen Eugen Hoffers Pietarista.
1862:
Ranskalainen Jean Foucault (1819-68) saa ranskalaisen Dominique Aragon
(1786-1853) pyörivää peiliä käyttämällä valon nopeudeksi 297 000
kilometriä sekunnissa.
1862:
Pariisin Théatre de la Gaitén katossa olevassa kaasuvalojärjestelmässä
on 1338 liekkiä. Kaasulampun
valovoimakkuus on noin kymmenen kynttilää.
1863:
Berliinin valokuvaajayhdistys perustetaan.
1863:
Karolina Tudeer aloittaa toimintansa Hämeenlinnassa. Hän jatkaa myöhemmin Helsingissä ja
Viipurissa.
1863:
Tanskalainen Charles Riis aloittaa valokuvaajana Porissa, josta hän
1870-luvun alussa muuttaa Helsinkiin.
1863:
Helsingissä kuvataan keisarivierailua.
Muun muassa Eugen Hoffers kuvaa sarjan.
1864:
Englantilainen Maxwell kehittää elektromagneettisen valon teoriaa.
1864:
BJ Sayce (1837-95) ja WB Bolton (1848-99) keksivät
hopeabromidikollodiumemulsion ja kuvailevat sen valmistuksen. Bolton pesee 1874 emulsion poistaakseen
hopeabromidin saostuessa syntyvät liukoiset suolat. Tohtori Eugen Albert ja vapaaherra Artur von
Hübl parantavat menetelmää käyttökelpoiseksi.
1864:
Englantilainen Sir Joseph Wilson Swan patentoi hiili- tai
pigmenttigelatiinimenetelmän. Hän
siirtää valotetun pigmenttikalvon alustalle, jolla hän pesee liukoisen
gelatiinin pois. Kalvo kehitetään taka-
eli valottamattomalta puolelta.
Pigmenttipaperin Autotype kaupallinen valmistus alkaa, ja menetelmä on
yli sata vuotta käytössä perinteisessä syväpainossa.
1864:
Englantilainen Kalkutassa syntynyt Julia Margaret Cameron (1815-79)
alkaa valokuvata. Hän kuvaa muun muassa
runoilijat Tennyson, Longfellow ja Browning.
1864:
Wienin valokuvanäyttelyssä on kirpusta metrin kokoinen suurennus, joka
herättää ihmetystä, kuinka se on tehty.
1864-69:
Yhdysvaltalainen Carleton Watkins (1829-1916) valokuvaa Tyynenmeren
rautatien rakentamista.
1864:
Euphrosyne Chiewitz ja Josefina Riego aloittavat valokuvaamisen Turussa,
Rosa Sandelin ja tuntematon naiskuvaaja Porissa sekä Julie Nordenstreng
Oulussa.
1865:
Saksalainen Hugo Adolph Steinheil (1832-93) valmistaa Münchenissä
akromatisoimattoman periskoopin, jonka muodostaa kaksi meniskustyyppistä
monokkelia symmetrisesti himmentimen molemmin puolin asetettuina.
1865:
Alphonse Louis Poitevin ottaa värikuvia hopeakloridipaperille.
1865: G
Wharton Simpson ottaa jälleen käyttöön hopeakloridikollodiumkopiopaperin. A Gaudin oli ehdottanut aikaisemmin
hopeakloridia kopiointiin.
1865:
Veljesten Bullock patentissa mainitaan rasterit. Egloffsteinin patentissa viivat kaiverretaan
teräkseen, eikä hänen menetelmällään ole menestystä.
1865:
Kauppias George Simpson McTavish ottaa inuiteista valokuvia
märkämenetelmällä Quebecin Little Whale -joella.
1865:
Karin ja Hilda Magito aloittavat valokuvaajina Helsingissä ja Eugenie
Roos Kristiinankaupungissa.
1865:
Johan Jacob Reinberg julkaisee panoraaman Turun Samppalinnanmäeltä.
1865:
Michael Seifert kuvaa Viipurin kellotornista kuvasarjan.
1865:
Saksalainen Hermann Sprengler keksii elohopeapumpun, jolla saadaan
entistä parempi tyhjiö hehkulamppuun.
1866:
Adolph Steinheil laskee Münchenissä aplanaattisen objektiivin pallo- ja
väripoikkeaman. Hän valmistaa korjatun
linssin. Aplanaatti on symmetrisesti
rakennettu kahdesta samanlaisesta akromaatista molemmin puolin himmennintä.
1866:
Walter Bentley Woodbury (1834-85) keksii valokuvan reproduktiomenetelmän
Woodburytypie. Hän asettaa negatiivin
gelatiinille, jonka hän tekee valonherkäksi kaliumbikromaatilla. Valotettu filmi kehitetään kuumassa vedessä,
jolloin siitä tulee reliefi. Tämä ja
lyijylevy puristetaan suurella voimalla yhteen, jolloin lyijylevystä muovautuu
painolaatta, joka värjätään tahmealla värillä, ja puristetaan paperia vasten.
1866:
JH Dallmeyer suunnitteleee soft focus -objektiivin eli pehmeästi
piirtävän muotokuvaobjektiivin.
1866:
Martinez-Sanchez ja J Laurent käyttävät Madridissa baryyttipaperia
valonherkän emulsion alustana.
1866:
Swan käyttää viivarasteria, ja samoin Leggo 1871 Yhdysvalloissa, Jaffe
1877 Wienissä ja Stephan H Horgan 1880.
1866:
Tanskan prinsessa Dagmar (sitten tsaaritar Maria Fjodorovna) ja
suuriruhtinas Aleksanteri käyntikorttikuvataan kihlakuvaksi (kuvaaja
Wesenberg). Mariasta otetaan käyntikorttikuva
poikansa selässään (kuvaaja Carl Lundelius, Tukholma). Samanlainen kuva on hänen sisarestaan
Aleksandra. Walesin prinsessaa eli
Viktorian miniää lapsineen myydään käyntikorttikuvana Englannissa 300 000
kappaletta.
1866:
Thora Liebert jatkaa vajaan vuoden isänsä valokuvaamon toimintaa
Helsingissä. Julia Widgren aloittaa
uransa Vaasassa. Hän oppi valokuvaamisen
Tukholmassa.
1866:
Eugen Hoffers kuvaa Nikolainkirkon tornista sarjan Fotografiskt
Fågelperspektiv. Helsingfors stad 1866.
1867:
Saksalainen Hermann Wilhelm Vogel (1834-98) esittää oppikirjassaan
ensimmäisen harmaa-arvoin varustetun väritalulun.
1867:
Ranskalainen Charles Cros esittää käytettäväksi värejä keltainen,
purppura ja sinivihreä. Hän julkistaa
1869 eri värimenetelmien teoreettista tarkastelua ja ehdottaa osavärien
katselulaitetta.
1867:
Yhdysvaltalainen valokuvaaja Timothy O'Sullivan (1840-82) valokuvaa
kaivoksessa magnesiumsalamalla. Hän
kuvaa 1870 Selfridgen retkikunnan mukana Panamassa ja sitten Pohjois-Amerikan
lounaisosia 1871-74 muun muassa Canyon de Chellyn kalliot.
1867:
Yhdysvaltalainen William Henry Jackson (1843-1942) perustaa veljensä
kanssa valokuvaamon Omahaan. Se
lopetetaan, kun Jackson pääsee tohtorin Hayden virallisen Yellowstonen
retkikunnan kuvaajaksi. Jackson kuvaa
1871 jopa 50x60 neliösenttimetrin kameralla muun muassa Grand Canyonin ja
Deluge Basinin geisiirien kraaterin.
Hayden vedostaa yhdeksän parasta kuvaa kaikille edustajainhuoneen ja
senaatin jäsenille. Laki Yellowstonen
kansallispuistosta hyväksytään 1872.
Jackson siirtyy kuivalevyjen käyttöön, mutta ne eivät ole vielä
luotettavia. Hänen työnsä 1877 menee
hukkaan valmistusvaiheessa valottuneiden kuivalevyjen takia.
1867:
Englantilainen entinen uutisvalokuvaaja Edward James Muggeridge sitten
Eadweard Muybridge (muutti Pohjois-Amerikkaan 1852 ja palaa Englantiin
eläkkeelle 1900) (1830-1904) opiskeli San Franciscossa ja kuvaa Yosemite
Valleyssä. Muulien selässä on teltta,
lasilevyjä, pulloja ja 56x71 neliösenttimetrin kamera. Kun USA ostaa 1868 Alaskan Venäjältä, niin
hänet palkataan kuvaamaan tätä. Vaimonsa
rakastajan ampumisen jälkeen Muybridge kuvaa Väli-Amerikassa yhdysvaltalaista
yritteliäisyyttä: kahviviljelmiä, laivalinjoja ja rautateitä. Hän kuvaa hieman kansanelämää ja maisemia
Guatemalassa ja Panamassa.
1867:
Liverpool Dry Plate and Photographic Printing Company alkaa markkinoida
kollodiumbromidikuivalevyjä.
1867:
Walesin prinsessasta vauva selässään myydään 300 000 käyntikorttikuvaa.
1867:
Kemisti Paul Mendelssohn-Bartholdy ja tohtori Carl Alexander von Martius
perustavat Berliiniin tehtaan, josta 1873 tulee Actien-Gesellschaft für
Anilin-Fabrikation, 1897 Agfa.
Agfa-vinoneliö eli rombus otetaan 1924 käyttöön.
1868:
WH Harrison kehittää hopeabromidigelatiiniin perustuvaa kuivalevyä. Sen herkkyys on vielä vähäinen.
1868:
JB Obernetter (1840-87) valmistaa Münchenissä kaupallisesti
hopeakloridipaperia eli selloidiinikopiointipaperia. Hän keksi 1864 hopeakylvyttömän
kopioimismenetelmän.
1868:
Ranskalainen Louis Ducos du Hauron saa ensimmäisen patentin
kolmivärirasterimenetelmälle, jossa värikuva muodostetaan pienillä erivärisillä
(punainen, keltainen ja sininen) väripisteillä.
Hän kuvailee 1869 myös subtraktiivisen värinmuodostuksen kirjassaan Les
couleurs en photographie, solution du probleme.
1868:
Englantilainen arkkitehti William Benson suunnittelee värijärjestelmän,
joka on kärjellään seisova kuutio.
Valkoinen on huipussa ja musta alakulmassa.
1868:
Englantilaisen Jersy Boucherettin kirjasta ilmestyy ruotsinnos Vinkar om
sjelfförsörjning, en bok för unga fruntimmer.
Kirjan kääntäjä on Catharina Böcker, turkulaisen valokuvaajan Ebba
Böcker sisar. Kirjoittaja suosittelee
valokuvaajan työtä hyvänä ammattina ja vaihtoehdoksi valokuvien värittämistä.
1869:
Hyatt valmistaa selluloidia Parkesin mukaan.
1869:
Charles Cros ja Louis Ducos du Hauron valmistavat kromoskoopin, jolla
katsellaan samanaikaisesti kolmea diapositiivia suodattimineen.
1869:
Yhdysvaltalainen maalari William Bradford ottaa satoja lasinegatiiveja
märkämenetelmällä Labradorissa ja Grönlannissa.
1869:
Englantilainen muotokuvaaja Henry Peach Robinson (1830-1901) julkaisee
teoksen Pictorial Effects in Photography - Valokuvauksen kuvallisia
vaikutelmia. Piktorialismi eli
maalauksellinen valokuvasuuntaus saa nimensä tästä. Hänen valokuvansa Fading Away - Haihtuminen
pois on valotettu kuudesta negatiivista ja kuvaa nuoren neidon kuolemaa. Kuva pahoittaa joidenkin katsojien mielen.
1869:
Siemens & Halsken insinööri von Hefner-Alteneck rakentaa
differentiaalikaarilampun. Niitä aletaan
käyttää 1880-luvulla Berliinin katuvalaistuksessa.
1870-luku:
Pariisilainen A Giroux valmistaa taikalyhtyjä.
1870-luku:
Englantilainen John Thomson on kiertelevä valokuvaaja.
1870-luku:
Aksel Berner kuvaa runonlaulajien oikean lauluasennon: aito asento
jättää toisen käden vapaaksi kaljatuoppia varten. Giuseppe Acerbin piirroksessa runonlaulajat
istuvat vastakkain kahareisin penkillä ja kiskovat toisiaan käsistä. Tämän mukaan myöhemmät valokuvaajat asettavat
runonlaulajat poseeraamaan. Asento
siirtyy laulujuhlille eli valokuvat vaikuttavat todellisuuteen.
1870-luku:
Bakun öljylähteiden hyödyntäminen lisää valopetroolin käyttöä
Euroopassa.
1870-luku:
Kaarivalo vakiintuu ulkovalaistukseen dynamon kehittymisen jälkeen
1900-luvulle asti.
1870:
Belgialainen Monckhofen rakentaa suurennuskoneen. Se on varustettu heliostaatilla, jota
kellokoneisto käyttää siten, että auringonsäteet tulevat kondensorilinssiin
samasta suunnasta pitkän valotuksen aikana.
1870-71:
Saksan-Ranskan sodassa ja Pariisin kommuunissa kameraa käytetään
ilmatiedustelussa. Kuumailmapallot ja
kirjekyyhkyset auttavat toimissa.
1870:
Yhdysvaltalainen maalari ja valokuvaaja William Henry Jackson
(1843-1942) kuvaa Yellowstonea. Hän valokuvaa 1873 Coloradon
Wasatchvuoristossa huipun Holy Cross - Pyhä risti. Jackson käyttää stereokameraa, 8x10
neliötuuman levykameraa ja 18x22 neliötuuman jättikameraa. Viidestä seitsemään miestä kuljettaa
kameroita, lasilevyjä, kemikaleja ja pimiötä muulien selässä.
1870:
Suomen ensimmäisen tieteelliseen valokuvaustyöhön tarkoitetun apurahan
myöntää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura yliopilas Reinhold Hausenille
historiallisten muistomerkkien, raunioiden, linnojen ja kirkkojen valokuvaamista
varten.
1870:
Passiasiakirjojen ja ilmoittelun perusteella Suomessa on toiminut noin
120 valokuvaajaa. Heistä suomalaisia on
55. Vierailevia kamerankäyttäjiä on
Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Pietarista
kustakin 10-15 kuvaajaa.
1871-78:
Kuivalevyä kehittelevät englantilainen lääkäri ja amatöörivalokuvaaja
Richard Leach Maddox (1816-1902), Wratten, Wainwright, John Burgess ja muut.
Maddox julkaisee 1871 hopeabromidigelatiinikuivalevyn reseptin. Hän tekee emulsion samaan tapaan kuin
kollodiumemulsion, mutta korvaa kollodiumin gelatiinilla. Kuivalevyn herkkyys on samaa luokkaa kuin
märän kollodiumlevyn. Burgess tarjoaa
1873 valmista gelatiiniemulsiota.
Richard Kennett tuo 1874 markkinoille kuivan ja pestyn emulsion, jota
valokuvaajat voivat liuottaa lämpimään veteen ja käyttää lasilevyjen
päällystämiseen. Hän käyttää siitä
nimitystä pellic - kalvo, kelmu.
Kuivalevyn kaupallinen valmistus alkaa pienessä mittakaavassa 1877.
1871:
Ny Illustrerad Tidning julkaisee ensimmäisen autotypiansa
Ruotsissa. CGV Carlemanin kehittämällä
viivarasterimenetelmällä tehdään P Eskilssonin maisemaluonnoksesta
valokuvaetsaus kaivertajan avutta.
1871:
Pariisin kommuunin jälkeen levitetään kuvaväärennöksiä propagandana.
1871:
Maria Hirn, joka avusti miehensä Fritz Hirn valokuvaamossa, aloittaa
Turussa itsenäisen liiketoiminnan. Hirn
hakee 1871 lehti-ilmoituksella ruotsin- ja suomenkielen taitoista apulaista,
joka haluaisi samalla oppia valokuvausta.
Hänen avustajanaan toimii Edla Fröberg.
1871:
Carolina Stenman aloittaa valokuvaamon Oulussa.
1872:
Edward Estabrook julkaisee kirjan ferrotypiasta.
1872:
Saksalaissyntyinen valokuvaaja John Karl Hellers (1843-1925) ottaa
ensimmäisenä kuvat Grand Canyonin pohjalta.
1872:
Helena Jurvelius aloittaa valokuvaamon Porissa ja Anna Helena Snellman
Helsingissä.
1873:
Gelatiinibromidipaperi kehitetään.
1873:
Berliinin teknillisen korkeakoulun professori tohtori Hermann Wilhelm
Vogel (1834-98) keksii Berliinissä valokuvaemulsion optiset
väriherkistysaineet. Tähän asti valonherkät
emulsiot ovat herkkiä vain siniselle, violetille ja ultravioletille
valolle. Vogel lisää keltaista väriä
kuivalevyn emulsioon estääkseen valopihan muodostumista. Hän huomaa, että viherherkkyys kasvaa. Näin saadaan ortokromaattinen eli sini- ja
viherherkkä filmi, ja värisävyn mustavalko- eli yksivärintoisto paranee. Eder, Hübl ja Valenta Wienissä sekä tohtori
Albert Münchenissä jatkavat tutkimuksia.
J Waterhouse huomaa, että eosiini väriherkistää kollodiumemulsiota. J Clayton ja PA Tailfer havaitsevat, että
eosiini väriherkistää myös gelatiiniemulsiota.
He saavat patentin Englannissa ja Ranskassa. Heidän kuivalevynsä tulevat markkinoille
nimellä isokromaattinen levy.
1873:
Englantilainen William Willis (1841-1923) keksii platinan käytön
valokuvien vedostuksessa.
1873-85:
Valokuva-alan lehdissä on runsaasti artikkeleja kokeiluista
gelatiiniemulsiolla. Sir William Abney
suosittelee pienen jodidi- ja bromidimäärän käyttöä, sillä hän huomaa näin
saatavan entistä herkemmän emulsion, jolla on vähäinen huntu.
1873: E
Abbe laskee optisen järjestelmän erotuskyvyn.
1873:
Rokusaburo Sugiura perustaa Tokioon yrityksen Konishiya Rokubeiten, joka
nimetään 1879: Konishi Honten. Se alkaa
1882 valmistaa kameroita ja tarvikkeita, tuottaa 1897 Japanin ensimmäisen elokuvan
ja valmistaa 1903 valokuvapaperia ja tarjoaa Cherry Hand kameraa.
1873-74:
Englannissa julkaistaan neliosainen kuva-albumi Kiina ja sen kansa. Sen kuvien valokuvaaja John Thomson muun
muassa paljasti 1870, millainen on ylhäisönaisen pieni sidottu jalka.
1873:
Thilda Cairenius avaa valokuvaamon Turussa ja ruotsalainen Mathilda
Hjertzell Helsingissä.
1874-1923:
Leninistä otetaan 410 valokuvaa, jotka kertyvät arkistoihin.
1874: E
Edwards kuvailee kopiointimenetelmän, jossa tapahtuu värinsiirtoa kerroksesta
toiseen. Tälle annetaan aluksi nimi
hydrofia, mutta se tulee tunnetuksi käsitteenä dye transfer. Charles Cros huomaa 1880 saman ilmiön ja
ehdottaa, että sitä käytetään hyväksi.
1874:
Ranskalainen tähtitieteilijä Jansen valokuvaa ensimmäisen peräkkäisotoksen
Venuksen kulusta Auringon editse.
Sarjassa on 48 yksittäiskuvaa.
Hänen kameransa kuvaa automaattisesti määrävälein.
1874:
Edla Ahlstedt aloittaa valokuvaamisen Porissa.
1874:
Helsingissä AH Snellmanin (1839-79) ateljee ilmoittaa valokuvaavansa
rakennuksia, sisäkuvia ja laivoja.
1874-78:
Ranskalainen Cornu (1841-1902) saa valon nopeudeksi 299 990
kilometriä sekunnissa.
1875: L
Warnekke esittelee rullapaperikasetin, jolla voi ottaa sata kuvaa.
1875:
Ruotsalainen Fritz Hjertzell jatkaa Hårdhin ateljeeta tämän kuoleman
jälkeen Helsingissä.
1875:
Kanadalaiset Henry Woodward ja Matthew Evans patentoivat
hehkulampun. Heillä ei ole rahaa lampun
teolliseen valmistamiseen.
1875:
Norjalaissyntyinen Daniel Nyblin tulee Riisin apulaiseksi Helsinkiin,
mutta perustaa 1877 oman ateljeen.
1876-77:
Skotlantilainen valokuvaaja John Thomson (1837-1921) kuvaa Adolphe
Smithin kanssa kuukausilehteen Street Life in London sosiaalisia dokumentteja
katuelämästä.
1876:
Venäjän armeijan lennätininsinööri Pavel Jablochkoff (1847-94) rakentaa
Pariisissa kaarilampun, jonka hiilet ovat vierekkäin toisistaan
eristettyinä. Valokaari syntyy
hiilipuikkojen päiden välille, eikä säätölaitetta tarvita. Yhteen generaattoriin voi kytkeä 16
Jablochkoffin kynttilää, jotka vastaavat satoja normaalikynttilöitä. Jablochkoffin kynttilöitä on 1877 käytössä
Pariisin tavarataloissa.
1876-80:
Julkaistaan valokuvin kuvitettua havaintomateriaalia mielisairauden
ilmenemismuodoista Iconographie photographique de la Salpêtrière ja myöhemmin
1887 Nouvelle Iconographie de la Salpêtrière.
1877: The Liverpool Dry Plate Company markkinoi
gelatiinikuivalevyjä. Yrityksessä
ovat mukana Wratten, Wainwright ja BJ Edwards.
Markkinoilla on 1879 saatavana suhteellisen herkkiä kuivalevyjä.
1877: Eadweard Muybridge valokuvaa ensimmäisen
onnistuneen peräkkäisotoksen liikkuvasta kohteesta. Hän käyttää 12 vierekkäin asetettua kameraa
(myöhemmin 24) ja valokuvaa hevosen laukkaa 1/1000 sekunnin valotusajalla. Muybridge oli ensimmäisenä yhdysvaltalaisena kuvaajana Alaskassa. Hän yritti kuvata hevosen laukkaa jo 1872
Kaliforniassa lyhyellä valotusajalla ja useilla kameroilla. (Leland Stanford löi 1872 vetoa Frederick Mc
Crellishin kanssa siitä, että hevosen kaikki jalat ovat jossain vaiheessa
ilmassa.) Muybridge heijastaa 1879
liikesarjan kankaalle alkeellisena elokuvana kuvasarjoina - kronofotografioina
eli asennettuna stroboskooppilevylle.
Hän alkaa 1884 kuvata Pensylvanian yliopistossa liikekuvia Animal and
human Locomotion.
1877:
Louis Ducos du Hauron kokeilee subtraktiivisella värikuvalla (keltainen,
syani ja punainen).
1877:
Englannissa avataan ensimmäinen sähkövalostudio.
1877:
August Ahlqvist lähtee Uralin taakse ostjakkien ja vogulien luo. Retkikuntaan kiinnitetään sortavalalainen
ylioppilas Emil Boehm valokuvaajaksi.
Valokuvaustekniikan yksinkertaistuessa ryhtyvät tieteenharjoittajat
usein itse valokuvaajaksi.
1877:
Charlotta Nyberg aloittaa valokuvaajan toimintansa Porissa ja Ebba
Böcker Turussa.
1877:
Pariisin ooppera-aukio valaistaan kaarilampuilla.
1877:
Helsingissä Valtionrautateiden konepajalla sytytetään sähkövalo. Höyrykone käyttää ranskalaista generaattoria,
joka antaa virtaa ratapihan 1200 kynttilän kaarilamppuun. Sen peiliheijastimella suunnataan valoa eri
kohteisiin. Tapausta selostetaan
Helsingin ja Turun lehdissä. Konepajan
valimossa esitellään 1878 kaarivaloa.
Morgonbladetin toimittaja ennustaa sähkövalon yleistyvän, mutta
Helsingin Kaasuvalaistusyhtiöllä on 1860 lähtien yksinoikeus Helsingin
ulkovalaistukseen, joka hidastaa kaarivalon yleistymistä. Ravintoloitsija Carl Kämp asentaa kaarilampun
Kaivohuoneen musiikkipaviljongin katolle.
1878:
Yhdysvaltalainen pankkivirkailija George Eastman (1854 -1932) ottaa
valokuvia itse päällystämilleen kuivalevyille.
Hän saa sille patentin 1890. Hän
keksii 1879 kuivalevyjen emulsiopäällystyskoneen. Eastman on ensimmäinen kuivalevyjen
massatuottaja valokuvaajille. Eastman ja
perhetuttava Henry A Strong (1838-1919) muodostavat yrityksen Eastman Dry Plate
Company, ja Eastman irtisanoutuu toimestaan.
1878:
Englantilainen Charles Harper Bennett (1840-1927) keksii
hopeabromidirakeiden eli -jyvien kypsyttämismenetelmän lämmössä
gelatiiniemulsiossa, joka lisää olennaisesti kuivalevyn valonherkkyyttä. Emil Weeger oli 1852 kokeillut samanlaista
tapaa. J Johnson kypsytti 1876 emulsiota
ammoniakissa. DB van Monckhoven käyttää
1879 kypsytyksessä ammoniakkiliuosta valmistaessaan kuivalevyjä.
1878:
Valotusaika on 1/25 sekuntia ja jopa lyhyempi. Jalustaa ei aina tarvita. Kuvakoko alkaa pienentyä.
1878:
Englannissa neljä yritystä valmistaa kuivia gelatiinilevyjä
kaupallisesti.
1878: W
Willis esittelee ensimmäisen toimivan platinamenetelmän. Sen etu on kuvien pysyvyys. Platinan kalleus aiheuttaa menetelmän käytön
vähenemisen.
1878:
Turun rangaistusvankilan Kakola valokuvissa on puolivartalokuva, jonka
takana on nimi, ikä, rikos ja tuomion pituus.
Vuodesta 1900 lähtien otetaan kasvo- ja profiilikuva, jossa vuosiluvun
lisäksi on juokseva erilliseen luetteloon viittaava numero.
1878:
Berliinin raatitalo valaistaan kaarilampuilla.
1978:
Englantilainen Sir Joseph Swan saa kirjattua hehkulamppukeksintönsä.
1878:
Thomas Alva Edison aloittaa hehkulampun kehitystyön ostettuaan
Woodwardin ja Evansin patentin.
Lehtiuutisten jälkeen Menlo Parkin velho ja Wall Streetin rahamiehet
perustavat yhtiön The Edison Electric Light.
Edison siirtyy 1879 platinasta hiileen ja havaitsee, että öljylampun
noesta saa ohuen langan. Tästä muotoiltu
kierukka voidaan paistaa kovaksi. Hänen
käyttämänsä hiillytetty puuvillalanka palaa parisen vuorokautta. Piirustuskartongista hiillytetty hehkulanka
kestää 170 tuntia. Edison jättää
patenttianomuksen. Menlo Parkissa on
lehdistön ja yleisön nähtävänä koko sähköjärjestelmä ja sata hehkulamppua. Suomen lehdistössä kirjoitetaan 1878 Edisonin
valaistussuunnitelmista.
1878:
Helsingissä otetaan sähkövalo käyttöön.
1878:
Saksassa on yli 3000 valokuva-ateljeeta.
1879:
Ensimmäinen valokuvauskemian oppituoli perustetaan Berliinin teknillisen
korkeakoulun edeltäjänä olleeseen Gewerbe-instituuttiin. Tosin itävaltalainen Wilhelm J Burger
(1844-1920) oli vuosina 1864-66 opettanut valokuvausta Wienin
yliopistossa. Samoihin aikoihin alkaa
valokuvauksen opetus monissa muissakin yliopistoissa tai korkeakouluissa kuten
Budapestissä, Pariisissa, Dresdenissä, Karlsruhessa , Zürichissä ja Chicagossa.
1879:
Charles Cros suunnittelee laitteen, jonka avulla voidaan kolmesta
mustavalkoisesta värierottelupositiivista suodattimien avulla saada värillinen
kuva. Syväpainoissa pitkään käytössä
ollut Farbopter on keksitty. Hän
rakentaa laitteen Chromometre, jolla voi mitata ja analysoida värejä.
1879:
Platinotype Company markkinoi valmista esiherkistettyä
platinavedostuspaperia.
1879:
JW Swan patentoi hopeabromidiemulsiolla päällystetyn valokuvapaperin,
jossa ei ole ylimääräistä hopeaa kehitystä varten. Paperi ei tule yleiseen käyttöön ennen kuin
yhdysvaltalainen George Eastman (1854-1932) ja itävaltalainen E Just alkavat
1883 markkinoida sitä.
1879:
Lontoo on valokuvauksen keskus.
Yhdysvaltalainen pankkitoimihenkilö ja harrastelijavalokuvaaja George
Eastman (1854-1932) menee sinne
patentoimaan kuivalevynsä ja levynpäällystyskoneensa. Hän saa 1880 Yhdysvaltain patentin, jolloin
hän aloittaa kuivalevyjen valmistuksen Rochesterissa. Liikemies Henry A Strong sijoittaa rahaa
yritykseen. He perustavat yrityksen
Eastman Dry Plate. Eastman eroaa
Rochesterin pankista ja omistautuu tutkimukselleen yksinkertaistaa
valokuvausta. Hän suunnitteli 1878
lomamatkaa Santo Domingoon ja osti kameran märkälevyvarusteineen eli
hevoskuormallisen tavaraa. Eastman luki
englantilaisista valokuvauslehdistä, että valokuvaajat valmistavat itse
emulsionsa. Sillä päällystetty levy
säilyy kuivanakin valonherkkänä. Eastman
alkoi valmistaa gelatiiniemulsioita.
1879:
Hopeabromidigelatiinilevyjä tuottavat Johann Sachs Berliinissä,
Friedrich Wilde Görlitzissä ja Carl G Haack Wienissä.
1879:
Karel Klic (1841-1926) kehittelee Wienissä valomekaanista syväpainoa.
1879:
von Monckhoven huomaa emulsion kypsymisen.
1879:
Englannissa lehdet julkaisevat puupiirroksia J Burken valokuvista
Afganistanin sodasta. Burke ei saa
siellä hallitukselta entisiä etujaan ja lähtee kesken pois.
1879:
Sveitsiläinen Carl August Koch (1845-97) avaa oman valokuvastudion
Schaffhauseniin. Hans Carl Koch jatkaa
1911 studion toimintaa.
1879:
Edison patentoi hehkulamppunsa ja tekee siitä kaupallisen menestyksen.
1879:
Joseph Swan esittelee toimivan hehkulampun Englannissa todistaakseen
keksintönsä. Hänellä ei ole rahaa
teollisen tuotannon aloittamiseksi.
1879-82:
Yhdysvaltalaiset Michelson ja Newcomb saavat valon nopeuden, jonka virhe
on 50 kilometriä sekunnissa. Newcomb
pienentää virhettä arvoon 30 km/s ja Michelson 1926 arvoon 4 km/s.
1879:
Helsingissä Fritz Hjertzell (1850-1903) julistaa mainoksessaan kuvata
sairaita ja kuolleita heidän kotonaan.
1879:
Münchenin rautatieasema ja St Moritzin hotelli valaistaan
kaarilampuilla.
1880-luku:
Gelatiini alkaa syrjäyttää albumiinin.
1880-luku:
Markkinoilla on useita käsikameroita.
Monet ovat "etsivänkameroita" eli kävelykepeiksi, kelloiksi.
kirjoiksi ja muiksi esineiksi naamioituja kameroita.
1880-luku:
Thomas Eakins kuvaa kronofotografioita, joilla hän tutkii liikettä.
1880-luku:
Ohuelle pellille tehdyt ferrotyypit leviävät Suomessa laajasti. Esplanadilla on ferrotyyppejä tuottava
Bosco-automaatti. Kuivalevyt tulevat
käyttöön Suomessa, ja valotusajat laskevat sekunnin osiin. Valokuvauksesta tulee varakkaan yläluokan
muotiharrastus.
1880-luku:
Suomalainen taiteilija Ellen Favorin (1853-1919) ottaa välineekseen myös
kameran ja osallistuu 1889
maisemavalokuvasarjalla Pariisin maailmannäyttelyyn.
1880-luku:
Tampereen katuja valaisevat kynttilälyhdyt.
1880:
Stephen H Horgan julkistaa rasterikuvan lehdessä New York Daily Graphic. Menetelmän keksijä on Frederick Ives.
1880:
Valotustaulukoita aletaan markkinoida.
1880:
Valokuvauksen tiedemies Sir William de Wiveleslie Abney (1843-1920)
keksii hydrokinonikehitteen.
1880:
Josef Maria Eder kypsyttää ammoniakilla hopeabromidigelatiiniemulsiota.
1880:
Yhdysvaltalaiset veljekset Bert ja Elmer Underwood perustavat Kansasiin
yrityksen, joka ryhtyy ostamaan yksinoikeuksia stereokuviin. Underwood & Underwood myy stereokuvapareja
sarjoina, joita mainostetaan ja sitten lähetetään ovelta ovelle myyjät. Pääkonttori siirretään New Yorkiin, ja yhtiö
palkkaa 1890-luvulla omia valokuvaajia.
Kuvapareja tuotetaan 1901 peräti 25 000 päivässä eli seitsemän miljoonaa
vuodessa. OW Holmesin 1861
suunnittelemaa alumiinista katselulaitetta valmistetaan 300 000 kappaletta
vuodessa.
1880:
Berliinissä kokeillaan katuvalaistusta kaarilampuilla. Pysyvä valaistus tulee 1882.
1880:
Edison alkaa käyttää hiillytettyä bambukuitua, joka 1881 palaa 1589
tuntia. Valovoimakkuus on 16
kynttilää. Jakelujärjestelmä rakennetaan
1882 New Yorkin Manhattanille. Alueeseen
kuuluu Wall Street.
1880:
Mekaanikko Daniel Johannes Wadén valaisee kuudella Jablochkoffin
kynttilälampulla Helsingin Kaivohuoneen
edustaa. Hänen liikkeensä alkaa myydä
sähkövalaistuksen laitteita.
1881:
Ortokromaattiset levyt tulevat kauppaan.
1881:
Pariisissa Hutinet ja Lamy saavat erään varhaisimmista baryyttipaperin
patenteista. Se perustuu espanjalaisten
tutkijoiden Martinez-Sanchez ja Laurent työhön bariumsulfaattipäällystämisen
parissa.
1881:
JM Eder ja G Pizzighelli esittelevät hopeakloridigelatiinipaperin, joka
on hidas kehitepaperi eli kaasuvalopaperi.
Eder kuvailee pari vuotta myöhemmin kloridibromidiemulsion.
1881:
Saksalainen valokuvaaja Ottomar Anschütz kehittää verhosulkimen. Hän saa 1883 valmiiksi nopean verhosulkimen
lyhyitä valotusaikoja, jopa 1/1000 sekunti, varten.
1881:
Yhdysvaltalainen kirjailija Oliver Wendell Holmes suunnittelee
alumiinisen stereokuvien katselulaitteen.
1881:
Joseph Wilson Swan aloittaa hehkulamppujen massatuotannon. Swanin ja Edisonin yhtiöt sulautuvat
myöhemmin Englannissa yhteen: The Edison and Swan Electric Light.
1881:
Pariisin maailmannäyttelyssä hehkulamppuja esittelevät Yhdysvalloista
Edison ja Maxim sekä Englannista Swan ja Lane-Fox.
1881: Saksaan perustetaan Deutsche
Edisongesellschaft, joka alkaa rakentaa Berliiniin sähköverkkoa. Yhtiö muuttaa 1883 nimensä: Allgemeine
Elektrizitätsgesellschaft - AEG.
1881:
Englannissa on 7500 valokuvaajaa.
1881:
Pariisin maailmannäyttelyssä esitellään hehkulamppu.
1882:
PA Attout ja J Clayton tuovat markkinoille ensimmäisen teollisesti
valmistetun kuivalevyn. Se on eosiinilla
herkistetty ortokromaattinen levy. Sitä
käytetttäessä tarvitaan keltasuodin.
1882:
Englantilainen Herbert Bowyer Berkeley (1851-1890) suosittelee kehitteen
säilyvyyttä parantamaan natriumsulfiittia.
1882:
Meisenbach käyttää viivarasteria, jonka hän kääntää 90 astetta
ensimmäisen puolivalotusajan jälkeen.
1882-84:
Insinööri Karl Granit työskentelee Lappia tutkivan suomalaisen retkikunnan
valokuvaajana.
1882:
Tampereen Plevnassa Finlaysonin kutomosaliin asennetaan 150 hehkulamppua
sähkövaloa varten viidentenä Euroopassa.
Tehtaanjohtajan Wilhelm von Nottbeck poika Carl työskenneltyään Edisonin
tehtaassa sai Edisonin Itä-Euroopan edustuksen ja toi laitteet. Hän ryhtyy yhteistyöhön Wadénin kanssa. Helsingin lehdissä on ilmoituksia Edisonin
valaistuksesta.
1883:
George Eastman hämmästyttää valokuvausalaa julkistamalla valonherkän
rullan, joka rullanpitimen avulla sopii melkein jokaiseen levykameraan. Hän ja William H Walker keksivät
rullanpidikkeen, joka laitetaan kameraan lasilevyn sijaan. Eastman alkaa 1884 valmistaa
gelatiinikalvolla valonherkäksi käsiteltyjä negatiivipaperirullia, joille hän
antaa nimeksi filmi. Paperi ei ole hyvä
filmipohja, sillä paperin kuidut näkyvät kopioiduissa kuvissa. Eastman ratkaisee ongelman päällystämällä
paperin ensin pelkällä gelatiinilla ja sitten valonherkällä gelatiinilla
(stripping film). Valotuksen ja
kehityksen jälkeen kuva irroitetaan paperista, siirretään kirkaalle
gelatiiniarkille ja päällystetään kollodiumilla, joka muodostaa tukevan,
joustavan filmin. Eastman rakentaa
ensimmäisen kehitepaperin emulsion valukoneen.
14 osakkeenomistajaa perustaa yrityksen Eastman Dry Plate and Film Company.
1883:
Howard E Farmer keksii Farmerin heikenteen, joka on ferrisyanidin ja
hypon liuos.
1883:
Georg Meisenbach (1841-1912) valmistaa rasterikuvan Leipzigissa.
1883:
Pariisissa perustetaan valokuvauskerho.
1883:
Kenyonin savuava, melko hajuton salamapulveri tulee markkinoille.
1883:
Yritys Dr. E Just Wienissä alkaa valmistaa niin sanottua
kaasuvalopaperia.
1883:
JM Eder kuvailee hopeakloridibromidikehitepaperin.
1883-88:
Ranskalainen lääketieteen professori Étienne Jules Marey (1830-1904),
jota suuresti kiinnostaa liikkeen mekaniikka ja fysiologia, tutkii lintujen
lentoa kiväärikameralla, jossa filmi on pyörivällä levyllä. Marey kuvaa liikettä myös valottamalla saman
levyn useamman kerran. Valokuvasarjat
innoittavat elokuvakameran keksimistä.
1883:
FJM Gerland patentoi apuvalotusmenetelmän huippuvaloja varten. Bassani Company parantaa 1925 sitä.
1883:
KE Holm kustantaa teoksen Finska Konstnärer, joka sisältää 15 valokuvaa
nimekkäimmistä kuvataiteilijoista.
Muotokuvat painetaan valopainomenetelmällä F Liewendalin kivipainossa
Helsingissä.
1883:
Juhani Ahon Siihen aikaan kun isä lampun osti ilmestyy. Näihin aikoihin päreet alkavat väistyä.
1883:
Wadén anoo maistraatilta lupaa sähkölaitoksen perustamiseksi
Helsinkiin. Helsingin
Sähkökeskusvalaistus perustetaan 1884, ja Esplanadilla neljässä talossa lamput
valaisevat kauppoja. Lehdistö kehuu,
ettei hehkulamppu kuumenna ilmaa kuten kaasuvalo.
1884: C
Egli ja Arnold Spiller suosittelevat hydroksylaminin käyttöä kehitteenä.
1884:
Joseph Maria Eder (1855-1944) keksii erythrosiinin, joka on
ortokromaattinen väriherkistin.
Erythrosiini on 50 vuotta lähes ainoa ortokromaattisten materiaalien
väriherkistin. Hän julkaisee teoksen
Ausführliches Handbuch der Photographie - Valokuvauksen seikkaperäinen
käsikirja, josta otetaan useita painoksia.
1884:
HW Vogel keksii menetelmän, jolla levyt herkistetään oranssille ja
vihreälle värille.
1884:
JB Obernetter Münchenissä tuo Aristokopiointipaperin kauppaan. W Abney esitti 1882
hopeakloridigelatiinikopiopaperille valmistusohjeet.
1884:
Saksalainen Otto Schott kehittää bariumlasin, jolla on suurempi
taittokerroin kuin aikaisemmilla lasilajeilla.
1884:
Helsingin ensimmäinen sähkölaitos valmistuu.
1885:
Eastman American Film esitellään.
Se on nylkyfilmi. Eastman valmistaa valokuvapaperia. Yhtiö avaa toimiston Lontoossa. Eastman on eräs ensimmäisistä
yhdysvaltalaisista teollisuudenharjoittajista, joka palkkaa 1886 kokopäiväisen
tutkijan. Hän alkaa kehittää taipuisaa
filmiä.
1885:
Saksalainen Ernst Abbe (1840-1905) suunnittelee apokromaattisen
objektiivin.
1885:
Kaasulamppuja käytetään pinnakkais- eli kontaktikopioinnissa.
1885: USAssa ilmestyy teos Animal Locomotion: an
Electro-Photographic Investigation of Consecutive Phases of Animal Movements,
University of Pennsylvania 1872-85. Siinä
on koottuna Eadweard Muybridgen työt.
Hän käytti 1884-85 yli 100 000 Cramerin kuivalevyä. Teos on 11-osainen, ja siinä on yli 20 000
liikeotosta 781 suurena mezzotintakaiverruksena. Kirjasta tehdään myös pienempi versio.
1885:
Saksassa on käytössä 20 000 hehkulamppua, 1500 kaarilamppua ja
viisi miljoonaa kaasulamppua.
Hehkulamppujen hinta on 1890 niin huokea, että kaasuvalo alkaa syrjäytyä.
1885:
Kauppaneuvos Grigori Dementjeff rakennuttaa Katajanokalle sähkövalaistun
asuintalon, jossa on oma höyrykone ja generaattori sadalle hehkulampulle. Sähköntuotto lopetetaan 1886
kannattamattomana.
1886:
Eastman ja FM Cosset saavat patentin kameralle, josta No. 1 Kodak Camera
kehitetään. Eastman palkkaa kemistin
Henry M Reichenbach keksimään taipuisan läpinäkyvän filmin. Sellainen on selluloosanitraatti eli
nitroselluloosa eli selluloidi. Se
patentoidaan 1889. Eastman on
ensimmäisiä USAssa kokopäiväisen tutkijan palkanneita yrittäjiä. Kodakilla on 1980 yli 6500 tutkijaa.
1886:
"Salapoliisikamerat" ovat erittäin suosittuja.
1886:
Iirishimmennin alkaa yleistyä.
1886:
Valokuvaaja Hjalmar Sjöman siirtyy Oulusta Vaasaan, jossa toimii Julia
Widgren.
1887:
Yhdysvaltalainen pappi Hannibal Goodwin kehittää nitraattiselluloosasta selluloidin
läpinäkyväksi ja joustavaksi valokuvaemulsion pohjamateriaaliksi, jota voi
käyttää elokuvafilmiin. Selluloidimuovi
on keksitty kymmenkunta vuotta aikaisemmin. Liikkuvan kuvan teknisen perustan eri
osat ovat valmiit. Goodwinin patentti
hyväksytään vasta 1898, sillä Eastman myös patentoi
nitraattiselluloosafilmin.
Patenttikiista kestää vuoteen 1914 saakka.
1887:
Étienne Jules Marey rakentaa kronovalokuvauskameran, jolla voi ottaa
liikekuvasarjoja valonherkälle rullamateriaalille.
1887:
Saksalaiset Adolf Miethe (1862-1927) ja Johannes Gaedicke (1853-1916)
keksivät salamavalopulverin - Blitzlichtpulver.
Se on magnesiumin, kaliumkloraatin ja antimonisulfidin räjähtävä
seos. Magnesiumsalamavalo otetaan 1888
käyttöön.
1887:
Actien-Gesellschaft für Anilin-Fabrikation eli Agfa aloittaa
valokuvakehitteen valmistuksen ja Bayer 1891.
Agfa valmistaa negatiivikalvoa 1893.
Bayer aloittaa valokuvakiinnitteen valmistuksen 1897. Bayer valmistaa 1903 yhdessä Liesegangin
kanssa valokuvapaperia ja -filmiä.
1887-1914:
JM Eder julkaisee valokuvauksen ja reprotekniikan vuosikirjaa Jahrbuch
für Photographie und Reproduktionstechnik ja tämän jälkeen täydennysosilla
1920-luvulla.
1887:
JA Palménin johtamalla Kuolan niemimaalle suuntautuvalla
tutkimusretkellä päävalokuvaajana toimii Wilhelm Ramsay.
1887:
Viipurissa aloittaa valokuvaajana Fredrik Diehl. Siellä vaikuttavat M Seifert ja J Indurski.
1887-1926:
Puolalaissukuinen Victor Barsokevitsch (1863-1933) työskentelee
Kuopiossa.
1887:
Pariisin Opéra Comiquen tulipalon jälkeen teattereissa aletaan siirtyä
sähkövaloon.
1888:
George Eastmanin Kodak-laatikkokamera n:o 1 aloittaa
harrastelijavalokuvauksen. Sana Kodak ei
merkitse mitään, vaan se on keksitty kansainvälisiä markkinoita varten. Eastmanin mielestä K-kirjain on vahva ja
terävä kirjain, jolla sanan pitää alkaa ja loppua. Monien eri kirjainyhdistelmien tulos on
Kodak. Kameran objektiivin polttoväli on
57 millimetriä ja aukko f/9. Kamera
käyttää paperista 100 ruudun (kuva on ympyrän muotoinen) rullafilmiä, jossa on
kehityksen jälkeen kuvanvalmistusta varten irroitettava
bromidigelatiiniemulsio. Kodak-kamera
maksaa 25 dollaria, joka hinta sisältää filmin ja sen kehityksen. Kamera palautetaan tehtaalle kuvanvalmistusta
varten, ja haluttaessa kamera lähetetään uudella filmillä ladattuna 10 dollarin
hintaan asiakkaalle. Eastman siirtyy
1889 käyttämään läpinäkyvää nitroselluloosa- eli selluloidifilmipohjaa, jonka
hänen tutkijakemistinsä on kehittänyt.
Selluloidiliuoksella päällystetään pitkä lasipöytä. Kun liuotin on haihtunut, selluloidi
päällystetään emulsiolla. Kuivumisen
jälkeen filmi leikataan halutun kokoisiksi nauhoiksi rullafilmiä varten tai
arkeiksi. Filmi mahdollistaa 1891 Thomas
Edisonin elokuvakameran. Muodostetaan
uusi yhtiö Eastman Company.
1888:
Sveitsiläinen yritys Orell Füssli saa patentin Photochrom-menetelmälle.
1888: Frederick Ives esitelmöi Philadelphiassa
aiheesta Helychromy. Sillä
valmistetaan väripaperikuvia punaisen, vihreän ja sinisen suotimen läpi
otetuista värinerottelukuvista.
1888:
Berliiniläinen M Andresen patentoi kolmen diamiinin käytön
kehitteinä. Hän patentoi 1891
paraminofenolin johdannaisineen. Näistä
monometyyli-paraminofenoli tunnetaan kauppanimellä metol.
1888:
Tanskalainen Yhdysvaltoihin muuttanut Jacob August Riis (1849-1914)
julkaisee valokuvia New Yorkin slummeista.
Hän toimii New York Tribune -lehden rikostoimittajana ja on ensimmäisiä
valokuvaajia, jotka käyttävät salamavaloa.
Hän julkaisee 1890 kirjan How the Other Half Lives - Kuinka toinen puoli
elää. Riis vaikuttaa lainsäädäntöön.
1888: M
Bech julkaisee Pariisissa kuvankorjailu- eli retussikirjan.
1888:
Philadelphialaiset veljekset Louis F ja Max Levy viimeistelevät
ristikkorasterin. He päällystävät
hyvälaatuisen optisen lasin syövytyksessä käytettävällä aineella, johon
yhdensuuntaiset viivat piirretään viivauskoneella. Viivat syövytetään fluorivetyhapolla ja
täytetään Kanadan balsamilla. Viivat
näkyvät terävänä kontrastina. Kaksi
lävistäjän suunnassa viivoitettua lasilevyä liimataan yhteen niin, että viivat
muodostavat 90 asteen kulman.
1888:
Geografiska Föreningen i Finland käynnistää valokuvien kokoamistyön,
joka huipentuu 1894 Ateneumin maantieteellisten valokuvien näyttelyyn.
1889:
TA Edison valmistaa 35 millimetrin molemmilta reunoilta rei'itettyä
filmiä.
1889:
Saksalainen Paul Rudolph (1858-1935) laskee Jenassa kuvareunoiltaan
tarkasti piirtävän epäsymmetrisen anastigmaattisen objektiivin Protar. Valmistaja on Zeiss Jenassa. Lähilinssit alkavat yleistyä. Kitattuja kaksoisanastigmaatteja rakennetaan
myöhemmin: Goerzin Dagor, Zeissin Kaksoisprotar, Steinheilin Ortostigmat,
Voigtländerin Collinear, Reichertin Combinar ja muita.
1889:
John Carbutt Philadelphiasta alkaa valmistaa
nitraattiselluloosapohjaista rullafilmiä jälleenmyyntiin. Eastman vaihtaa rullafilminsä materiaalin
nitraattiselluloosaksi ja perustaa myyntiliikkeen Lontooseen.
1889: A
Marion tuo Englannissa markkinoille kloridipaperin nimellä Alpha, ja Leo
Baekeland Yhdysvalloissa nimellä Velox.
1889:
Itävaltalainen Alexander Lainer (1858-1923) ja tohtori Momme Andresen keksivät toisistaan
tietämättä neutraalia kiinnitettä kestävämmän happaman kiinnitteen. Agfan kehite Eikonogen tulee markkinoille.
1889:
Englantilainen lääketieteen tohtori Peter Henry Emerson (1856-1936) julkaisee teoksen Naturalistic Photography,
jossa hän väittää valokuvauksen olevan riippumaton taide ja kannattaa
luonnonmukaista valokuvausta. Hän
toteaa, että jos fotoetsaustekniikka eli heliogravyyri joutuisi unohduksiin,
niin valokuvaajat lopettaisivat kuvaamisen.
Emerson vetää takaisin mielipiteensä 1891 teoksessa The Death of the
Naturalistic Photography ja väittää, ettei valokuvaus olekaan itsenäistä
taidetta.
1889:
Agfa perustaa Wolfeniin tervaväritehtaan ja perustaa Berliiniin
valokuvaosaston. Agfa aloittaa 1893
kuivalevyjen tuotannon, 1895 laakafilmien ja 1898 nitroselluloosapohjaisen
rullafilmin valmistuksen.
1889:
Kodak mainostaa kameraansa lehdessä Photographic Journal.
1889:
Valokuvaharrastuksen edistämiseksi perustetaan Fotografiamatörklubben i
Helsingfors sittemmin Amatörfotografklubben i Helsingfors - AFK. Se kokoaa yhteen sekä harrastajia että
ammattivalokuvaajia. Herrasmiesjoukko
vertailee kokemuksia, kuuntelee esitelmiä, tekee kuvausretkiä ja keskustelee
valokuvauksesta. AFK järjestää
ensimmäisen valokuvanäyttelyn Wreden pasaasissa 1892. Esillä on 24 jäsenen töitä, yhteensä 375
kuvaa.
1889:
Insinööri Karl Emil Ståhlberg (1862-1919) perustaa Helsinkiin valokuvaamon
Atelier Apollo. Hänen tavoitteenaan on
kaupunkiemme ja luonnonnähtävyyksiemme kuvaaminen. Ståhlberg lähettää valokuvaajia muun muassa
Frans Engström ja IK Inha kiertämään Suomea.
1889-90:
Into Konrad Inha, alkuaan Nyström, (1865-1930) opiskelee valokuvausta
Saksassa ja Itävallassa. Hän
työskentelee Uuden Suomettaren ulkomaanosaston toimittajana sekä kirjailijana
ja kääntäjänä.
1889:
Pariisin maailmannäyttelyä varten sähköinsinööri Sébillot ja arkkitehti
Bourdais suunnittelevat 360 metriä korkean aurinkotornin Colonne-Soleil, jonka
huipulla valokaarilamppu valaisisi Pariisia 5,5 kilometrin säteellä. Gustaf Eiffelin halvempi torni voittaa.
1889:
The Times julkaisee mainoksen, jonka mukaan Lontoon vastavalmistuneessa
Savoy-hotellissa sähkövalaistus on käytettävissä koko päivän ja yön.
1890-luku:
Rakennetaan salapoliisikameroita.
Lontoossa valmistettu Demon Detektiv kuvaa 4x6 neliösenttimetrin
levyille. Grey suunnittelee USAssa
kameran, jota Stirn valmistaa. Kameran
pyöreälle lasilevylle saa kuusi pyöreätä kuvaa.
Saksalainen Krügener-kamera on kirjan muotoinen. Rolleiflexin kaksisilmäisen
peiliheijastuskameran edeltäjä kokoon painettava paljekamera tulee
markkinoille. Kamera-kehittimessä Nodark
(ei pimeää) filmi kehitetään kameran sisällä.
Kodak syyttää tehtailijaa kauppamerkin loukkaamisesta, ja nimi
poistetaan.
1890-luku:
Suomessa yleistyy magnesiumvalon käyttö.
1890:
Englantilaiset Ferdinand Hurter (1844-98) ja Vero Charles Driffield
(1848-1915) julkaisevat tieteellisen tutkimuksensa valokuvaprosessin
sensitometriasta ja hallinnasta Society of Chemical Industryn
Journal-lehdessä. Vuodesta 1876 lähtien
he valottivat valaanrasvalampulla levyjä pyörivän sektorilevyn läpi vanhasta
ompelukoneesta tehdyllä laitteella yhä kasvavin valotuksin. He mittasivat tummuuden omatekoisella
valomittarilla ja piirsivät ominaiskäyriä.
Heidän mukaansa herkkyys ilmoitetaan lineaarisilla H & D
luvuilla. Tästä järjestelmästä muokataan
ASA ja DIN herkkyysluvut.
1890:
Ranskalainen Gabriel Lippmann (1845-1921) kehittää ensimmäisen
käyttökelpoisen värivalokuvauksen menetelmän.
Hän saa fysiikan Nobelin palkinnon 1908.
1890:
George Eastman patentoi kuivalevyn.
1890:
Görlitziläinen Herbst & Firl valmistaa ateljeekameran, jonka
negatiivin koko on 30x40 neliösenttimetriä.
1890:
Nürnbergissä rakennetaan taikalyhtyjä, joilla voi esittää kuvarainoja.
1890:
Sinitakkipäälliköt riisuttavat minneconjout aseista Chankpe Opi
Wakpalassa eli Wounded Knee -joella ja teettävät vielä
ruumiintarkastuksen. Sotilaat löytävät
kaksi kivääriä, joista toinen on nuoren minneconjoun Musta Kojootti uusi
Winchester. Sotilaat tarttuvat
kivääriin, jonka hän aikoo laskea alas, jolloin se laukeaa. Sotilaat vastaavat heti tuleen ja alkaa
summittainen tappaminen. Kun hullu
tulitus päättyy, minneconjoupäällikkö
Suuri Jalka ja yli puolet hänen kansastaan ovat kuolleita tai vakavasti
haavoittuneita. Sotilasosasto lastaa
elossa olevat vankkureihin ja jättävät kuolleet makaamaan lumimyrskyyn. Lumimyrskyn jälkeen hautausryhmä löytää
Wounded Knee -joelta ruumiit jäätyneinä irvokkaisiin asentoihin. Päälliköstä Suuri Jalka ja muista jäätyneistä
ruumiista otetaan valokuvia samoin kuin joukkohautaamisesta.
1890:
Yhdysvaltalainen Alfred Stieglitz (1864-1946) palaa Berliinistä
opiskeltuaan koneenrakennusta ja perehdyttyään valokuvaukseen muun muassa HW
Vogelin johdolla. Stieglitz kirjoittaa
lehteen Camera Notes, mutta hänen suhteensa lehteen katkeaa
erimielisyyksiin. Häntä pidetään liian
radikaalina ja yksipuolisesti taidekuvia suosivana.
1890:
Helsingin observatorioon hankitaan laitteet tähtien valokuvaamiseen, ja
Anders Donnerin johdolla aloitetaan 20 vuotta kestävä järjestelmällinen
taivaankannen kartoitus, joka liittyy kansainväliseen tähtiluettelon kokoamiseen.
1890:
Karl Emil Ståhlberg julkaisee Suomen ensimmäisen suurelle yleisölle
tarkoitetun opaskirjasen Valokuvauksenharrastaja ja sama ruotsiksi. Hän julkaisee 1891-93 harrastajajoukolle
suunnattua valokuvalehteä Cameran.
Ståhlberg järjestää alan koulutuksen ja myy samalla tarvikkeita.
1890:
Daniel Nyblin valokuvaa studiossaan taiteilijat Axel Gallén, 1907 Akseli
Gallen-Kallela, ja Louis Sparre.
1890:
Daniel Nyblin avaa kuvaustarpeiden myymälän ja kokoaa jouluksi edellisen
kesän yli 200 maisemakuvaansa eri puolilta Suomea myyntinäyttelyksi. Sen menestys saa Ståhlbergin esittelemään
oman kokoelmansa jouluna 1892.
1890:
Ivan Timirjasev nimitetään Suomen kenraalikuvernöörin adjutantiksi. Hän toimii lehtikuvaajana 1900-luvun alussa.
1890:
Akseli Gallen-Kallela hankkii kaksi kameraa.
1891:
Ranskalainen Gabriel Lippmann valmistaa ensimmäisen kiinnitetyn
värivalokuvan luonnosta käyttäen interferenssiperiaatetta. Tätä mahdollisuutta olivat tähdentäneet W
Zenker 1868, lordi Rayleigh 1887 ja O Wiener 1890. Menetelmässä läpikuultavalla rakeettomalla
emulsiolla päällystetään lasilevy, joka valotetaan pinnakkaisesti heijastavan
aineen, tavallisesti elohopean kanssa.
Heijastunut valo synnyttää interferenssin. Valotettu ja kehitetty hopea on järjestynyt
puolen aallonpituuden kerroksiin, ja heijastaa valoa antaen kirkkaat
värit. Levyt ovat epäherkkiä, ja kuvien
katselu on epämukavaa.
1891:
Englantilainen Dallmeyr ja saksalainen Steinheil suunnittelevat
teleobjektiivia.
1891:
Eastman markkinoi ensimmäistä päivänvalossa ladattavaa kameraa ja rakennuttaa
1893 tehtaan, jossa valmistetaan laatikko- ja paljerullafilmikameroita. Eastman julkistaa 1895 taskukameran, jossa on
pieni ikkuna rullafilmin ruudun numeron tarkistamista varten.
1891:
Thomas Edison keksii toimivan elokuvakameran, joka käyttää Kodak-filmiä.
1891:
Itävalta-Unkarissa Wienissä järjestetään ensimmäinen vain taiteellisen
valokuvauksen yhteisnäyttely.
1891: A
Bogisch käyttää ensimmäisenä metolia kehitteenä. Yritys Hauff patentoi kehitteet Metol, Glyzin
ja Amidol. Agfan yleiskehite Rodinal
tulee kauppaan.
1891:
JM Eder julkaisee valokuvauksen historian Geschichte der
Photogrphie. Se neljäs painos ilmestyy
1932.
1891:
Wienin kamerakerho perustetaan.
1891:
Itävaltalainen Auer von Welsbach keksii kaasuvaloon kirkkaasti
valaisevan hehkusukan, joka on harvinaisilla maametalleilla kyllästetty. Auervalosta tulee petrooli- ja hehkulampun
kilpailija. Sähköjohtoja revitään irti
ja niitä korvataan kaasujohdoilla.
1891-93:
Suomessa ilmestyy Cameran.
1891:
Suomessa alkaa ilmestyä Uusi Kuvalehti.
Faktorin Emil Vainio ansiota on, että lehdestä tulee valokuvien
julkaisemisen uranuurtaja Suomessa.
Lehti julkaisee Daniel Nyblinin kuvaaman kaupunkinäkymän Kuopiosta. Autotyyppi eli kohopainokuvalaatta
valmistetaan Wienissä, mutta F Tilgmannin kemigrafialaitos ryhtyy 1892
valmistamaan autotypioita Suomessa.
1892: O
Magerstedt keksii valopihasuojakerroksen.
1892:
Lumière-veljesten elokuvakameran rakentaja Jules Carpentier (1851-1921)
suunnittelee tarkkuuskameran ja antaa sille nimen Photo-Jumelle, koska se
muistuttaa kaksine samanlaisine objektiiveineen kiikaria - ranskaksi
jumelle. Toinen objektiivi muodostaa
5,7x3,8 neliösenttimetrin kuvan filmille ja toinen tähyslasille. Jousikäyttöisen sulkimen valotusaika on
1/60-osa sekuntia.
1892-93: Lumière-veljekset käyttävät jyvätöntä
hopeabromidiemulsiota ja herkistävät sen kaikille väreille. Huolimatta ongelmista he saavat aikaan
Lippmann-menetelmällä loistavia värejä.
1892:
Boston Camera Manufacturing tuo markkinoille Bull's Eye -kameran, jonka
keksijä on Samuel N Turner.
Selluloidifilmi on kiinnitetty pitkään mustaan paperinauhaan, jossa on
valkoisia numeroita. Ne näkyvät kameran
takaosan ikkunassa. Kuvattaessa filmi
papereineen kelataan puolalle. Musta
paperi mahdollistaa kameran lataamisen päivänvalossa. Eastman hankkii 1894 lisenssin menetelmään,
1895 oikeudet Turnerin keksintöön ja alkaa valmistaa kameroita.
1892:
James McDonough kehittää kolmivärirasterin värivalokuvaukseen. Hän saa patentin värilliselle
mosaiikilleen. Menetelmä tulee 1897
markkinoille.
1892: M
Skladanowski rakentaa kameran ja bioskoopin.
1892:
Yhdysvaltalainen Frederick Eugene Ives (1856-1937) rakentaa
Photochromoscope-laitteen. Se yhdistää
optisesti kolme diakuvaa ja 1893 stereodiakuvaa. Kukin kuva valaistaan oman suotimensa -
punaisen, vihreän tai sinisen - läpi.
Näin saadaan värillinen kolmiulotteinen kuva. Kuvausvaiheessa värierottelu tehdään
puoliläpäisevien peilien ja suodatinten avulla kolmelle eri kohdissa kameraa
olevalle filmille Clerk-Maxwellin periaatteella. Ives valmistaa 1893 kolmivärimenetelmällään
kuvia, jotka painetaan. Ne ovat
luultavasti ensimmäiset valomekaanisesti painetut värikuvat.
1892:
Englannissa perustetaan The Linked Ring -veljeskunta. Se edistää valokuvausta itsenäisenä
raidemuotona ilman puhtaan tieteellisiä tai teknisiä vaatimuksia. Seura pitää 1893 alkajaisiksi valokuvien
yhteisnäyttelyn, joka heidän kutsumanaan on The Photographic Salon.
1892:
KE Ståhlberg lähtee kuvaamaan apulaisensa Frans Engström kanssa purjeveneellä
Etelä-Suomen kaupunkeja. Ståhlberg
kiinnittää IK Inhan kuvaamaan Pohjois-Suomea.
Ståhlberg saa lokakuussa Pariisin kansainvälisessä valokuvanäyttelyssä
kullatun hopeamitalin medaille de vermeil.
Kunnianosoitus painetaan maisemakuvien aluspahveihin. Ståhlberg ostaa marraskuussa Charles Riisin
valokuvaamon ja avaa joulunäyttelyn. IK
Inha ja Vivi Richter kuvaavat 1893 Suomea.
Inha kuvaa 1894 Vienan Karjalassa, jota rahoittaa Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
1892:
Suomen Kirjapainolehti: Saattaapi höyrykonetta käyttää muuhunkin
tarkoitukseen, kuten esimerkiksi Kuopiossa OW Backmanin kirjapainossa, jossa
sama höyrykone pyörittää painokoneita ja sähkökonetta, josta saadaan valoa
kirjapainoon. Tämä onkin ensimmäinen
sähkövalo Kuopiossa.
1893: H
Dennis Taylor suunnittelee anastigmaattisen objektiivin, jossa on kolme
linssiä. Tripletin nimi on Cooke. Valmistaja on 1894 Taylor, Taylor ja Hobson. Triplettejä ovat Voigtländerin Heliar
(Harting 1902), Zeissin Tessar (Rudolph 1902) ja muut.
1893-94:
Irlantilainen John Joly (1857-1933) ottaa kolmen eri värisuotimien läpi
otetun kuvan sijaan yhden kuvan. Hän
käyttää rasteria, jossa on pienet alueet punaista, vihreää ja sinistä,
kontaktissa valokuvalevyn kanssa eli du Hauronin additiivista
järjestelmää. Kehitetystä negatiivista
valmistetaan diapositiivi, joka yhdistetään pysyvästi värirasteriin. Jolyn värikuvaus tulee 1905 kauppaan. Menetelmää käyttävät Lumière-veljekset 1907 Autochrome-filmissä.
1893:
Metolihydrokinonikehite otetaan käyttöön.
1893:
Hampurin taidehallin johtaja Alfred Lichtwark järjestää museossaan
amatöörivalokuvaajien kansainvälisen näyttelyn.
1893:
Gabriel Lippmann kehittää väriaineettoman värivalokuvauksen. Hän ottaa kuvan erikoiskameralla erittäin
hienorakeiselle filmille elohopeahöyryssä.
Interferenssin vaikutuksesta tuleva ja heijastunut valo muodostavat
väri-informaation emulsiolle seisovana aaltomuodostelmana. Värikuvaa katseltaessa voimakas valolähde
sijoitetaan tarkasti kuvalevyn taakse, jolloin katsoja näkee kuvan etupuolella.
1893-94:
Quebecilainen kapteeni George Comer (1858-1937) ottaa valokuvia
kuivalevylle Hudsonin lahdella. Hän
kehittää ja kopioi 1898 kuvat laivassaan.
1893:
Suomi 19. vuosisadalla on tieto- ja kuvakirja, jossa on viivapiirroksia,
autotypioita ja heliogravyyrejä.
Taiteilijat kopioivat valokuvia muun muassa Väinö Blomstedt signeeraa
Inhan lohipadon ja Eero Järnefelt Barsokevitschin nilsiäläisen töllin pihan.
1893:
Teos Karjalan kuvia ilmestyy.
Sitä kuvittaa 30 valokuvaa, jotka on ottanut sortavalalainen Impi
Backman.
1893:
Mikkelin kadut valaistaan petroolilampuilla.
1893:
Porvoossa WSOY perustaa sähkölaitoksen.
Lehdessä todetaan, että kirjapainossa löytyy nyt 70 sähköliekkiä. Söderström jakaa valoa varakkaille
kaupunkilaisille. Kunnallinen sähkölaitos
perustetaan vuosisadan vaihteessa.
1894:
Saksalainen astronomi Jules Scheiner kehittää kynnyspisteeseen
perustuvan filmin herkkyyden.
Herkkyysasteikko on logaritminen.
1894:
Antwerpeniläinen valokuvaaja Lieven Gevaert (1868-1935) perustaa Mortseliin
tehtaan, joka tuo 1903 markkinoille valokuvauspaperin Gevaert matt. Ridax-paperin valmistus alkaa 1905 ja
myöhemmin Artos-suurennuspaperin valmistus.
1894:
Lumière-veljekset huomaavat, että James McDonoughin tapainen menetelmä
saadaan aikaan värjätyillä perunatärkkelysjyväsillä. Heidän värikuvalevynsä Autochrome tulee 1907
markkinoille.
1894:
Saksalainen Bernitt rakentaa valokuva-automaatin Bosco. Se kuvaa ferrotypialevylle, jonka reunat on
taivutettu kupin muotoon niin, että se toimii kehitysastiana.
1894:
Helsingissä Lördagskvällen julkaisee kuvan keisarin Aleksanteri II
patsaasta Helsingin Senaatintorilla vain muutama päivä patsaan
paljastamistilaisuuden jälkeen. Valokuvaaja
on KE Ståhlberg.
1894:
Into Konrad Inha (1865-1930) ja KF Karjalainen tekevät Vienan Karjalaan
tutkimusmatkan, jonka tuloksena on myös runsas valokuvasaalis.
1895:
Saksalainen Wilhelm Conrad von Röntgen (1845-1923) keksii Würzburgissa
röntgensäteet eli X-säteet ja perustaa röntgenvalokuvauksen.
1895: O
Wiener esittelee valkaisuvärikuvanvalmistusmenetelmän periaatteet.
1895:
Frederick Ives esittelee parannetun järjestelmän Photochromoscope. Laite tulee markkinoille nimellä Kromskop.
1895:
FW Lanchester esittelee menetelmän, jossa valkoinen valo hajoitetaan
rasteripisteiksi ja tallennetaan filmille prismalla. Kuvaa tarkastellaan vastaavalla
prismalaitteella.
1895:
Ducos du Hauron saa patentin kolmen päällekkäisen filmin
menetelmälle. Zürichiläinen JH Smith
kehittää periaatetta, mutta ei jalosta sitä kaupalliseksi. Frederick Ives ottaa 1916 periaatteen
käyttöönsä.
1895:
Lumière-veljekset patentoivat subtraktiivisen menetelmänsä.
1895:
Yhdysvaltalainen Mac Farlan Moore valmistaa kaupallisen
hohtopurkauslampun. Se on pitkä putki ja
vaatii jännitettä 500 volttia metriä kohti.
Täytekaasu on typpi, hiilidioksidi tai ilma.
1895:
Saksalainen August Kircshmann ehdottaa värijärjestelmäksi kallistettua
kaksoiskartiota.
1895:
Ranskalainen taiteilija Edgar Degas (1834-1917) ostaa kameran.
1895-1904:
Adam Clark Vroman (1856-1916) valokuvaa intiaaneja
Lounais-Yhdysvalloissa.
1895-96:
Into Konrad Inhan kuvateos Suomi kuvissa on ensimmäinen muodollisesti ja
kuvallisesti täysipainoinen valokuvateos Suomesta. Kirja sisältää myös muutaman JA Sandmanin kuvan
Länsi-Lapista. Inhan valokuvausopinnot
ovat peräisin Saksasta ja Itävallasta 1889-90.
Teoksen kuvalaatat autotyypit on valmistettu Wienissä Angerer &
Göschlin kuvalaattalaitoksessa. Inha
käyttää joskus vilunkia eli laittaa talvipalttoonsa jäälle hyljettä esittämään. Inha tekee kuvausretket polkupyörällä, johon
hän lastaa 23 kilon kuorman. Kustantajat
ovat kirjakauppias W Hagelstam ja varatuomari U Wasastjerna. Pääosa kuvasivuista painetaan Wienissä. Suomi kuvissa ilmestyy erillisinä
vihkoina. Ateljee Apollo painattaa 1899
Tilgmannilla pääosin Inhan kuvista teoksen La Finlande. Inhan negatiiveista osa on tallessa. Hän tiettävästi antaa lasinegatiivejaan
pestäväksi Pekka Halosen huvilan kuistin ikkunaruuduiksi.
1896:
John Joly esittää värirasterimenetelmää.
1896:
Pieniä kokoonpantavia rullafilmikameroita markkinoidaan.
1896:
Kodak-kameroita on valmistettu 100 000 kappaletta. Taskukameran hinta on 5 dollaria. Eastman alkaa valmistaa röntgenkuvauksia
varten levyjä ja paperia sekä erikoisesti elokuvakäyttöön päällystettyä
filmiä. Kodak perustaa haaraliikkeen
Berliiniin.
1896:
Müncheniin perustetaan optiikkatehdas Optische Anstalt A Heinrich
Rietzschel, joka valmistaa 1900 kameraa Clack.
Bayer ostaa 1925 tehtaan. Siitä tulee myöhemmin Agfa Camera-Werk.
1896:
Edward S Curtis (1868-1952) ryhtyy valokuvaamaan intiaaneja. Hänen kuvissaan alkaa näkyä valokuvauksen
kaikkien keinojen hallinta, suuri synteesi sekä sisällön ja muodon tasapaino.
1896:
Yhdysvalloissa Alfred Stieglitz kannattajineen järjestetävät ensimmäisen
taiteellisesti painottuneiden kuvien luokan kansallisessa
valokuvanäyttelyssä. USAn
kansallismuseon johtaja lunastaa museon kokoelmiin 50 vedosta.
1896:
Society of Amateur Photographers ja New York Camera Club yhdistyvät
järjestöksi The Camera Club.
1896:
IK Inha kirjoittaa Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirjaan jutun
Valokuvaus matkoilla. (...)
Tottuneinkaan valokuvaaja ei aina saata arvata kuinka paljon levyt kulloinkin
vaativat valon vaikutusaikaa, ellei hän tuon tuostakin saa levyä kehittää. (...) pyrogallushapon, vesimäärän ja soodan
keskinäistä suhdetta muuttamalla saattaa kehittää levyn jyrkemmäksi tai
vienommaksi. (...) Jos vähennämme
vesimäärää, niin vaikuttaa kehittäjä pontevammin, vettä enentämällä lievemmin
ja vienommin. (...) Mutta eivätkö ns
filmsit ole käytännöllisemmät, ne kun ovat monta vertaa keveämmät kuin lasi
eivätkä säry? (...) Värjäämällä levyt
muutamilla punaisilla väreillä (tavallisesti eosiinilla tai erytrosiinilla)
sekä käyttämällä keltaisia laseja objektiivin edessä saadaan värien valoarvo
jotakuinkin samaksi kuin se silmälle esiintyy.
Sinisen masentamisesta on seurauksena, että maisemissa etäisyydet,
viheriät metsät ja taivaalla pilvet tulevat erinomaisen kauniisti esille. (...) maalla saa riihistä ja saunoista
kelvolliset laboratoorit vähällä vaivalla.
(...) soveltuu kesällä polkupyörä erittäin hyvin valokuvauskoneen
kantajaksi.
1896:
Norjalaissyntyinen Daniel Nyblin luennoi Helsingissä ihmeellisistä
x-säteistä amatöörivalokuvaajien kokouksessa.
1896:
Siemensin kemisti Werner Bolton päätyy tantaaliin hehkulankana. Lamppuja valmistetaan 1903. Lyhytaikainen markkinointi alkaa 1905.
1896:
Radioaktiiviset säteet löydetään.
1897:
McDonough-rasterilevy tulee markkinoille.
1897-1902:
Saksalaissyntyinen Alfred Stieglitz (1864-1946) toimittaa Camera Notes
-lehteä Yhdysvalloissa. Hän oli American
Amateur Photographer -lehden toimittaja 1893-96 sekä perustaa Camera Work
-lehden 1903 ja toimittaa sitä vuoteen 1917 saakka.
1897:
Ruotsalaisen August Andréen kuumailmapalloretkikunta tekee pakkolaskun
napajäätikölle matkallaan pohjoisnavalle.
Kaikki retkikunnan kolme jäsentä kuolevat vaellettuaan etelään
Huippuvuorille. Heidän viimeinen
leirinsä löytyy yli 30 vuotta myöhemmin päiväkirjoineen ja kameroineen. Valokuvat saadaan kehitettyä.
1897:
JW Benetto rakentaa värikameran, jolle saa Englannissa patentin.
1897:
ET Butler patentoi kaksipeilisen värikameransa, joka muistuttaa
Kromskopia. Hän ilmoittaa 1905 paremman
menetelmän.
1897:
Kodak perustaa haaraliikkeen Ranskaan.
1898:
Davidson ja W Lascelles rakentavat ensimmäisen kolmiobjektiivisen
kameran väriotoksiin.
1898:
Kodak markkinoi taskupaljekameraa, jonka kuvakoko on 5,7 cm x 8,2 cm.
1898:
Tutkimusmatkailija Robert E Peary
ottaa stereokameralla kuvia eskimoista.
1898:
Auer von Welsbach käyttää hehkulampussa osmiumlankaa. Lamppua valmistetaan 1902 alkaen.
1898:
Otto von Bismarckin ollessa sairasvuoteella lehtimiehet päivystävät
majatalossa. Valokuvaajat Willy Wilcke
ja Max Priester lahjovat Bismarckin henkilökunnan ja pääsevät kuvaamaan
kuolleen. He aikovat myydä vainajan
kuvan Berliinissä, mutta heidät pidätetään luvatta kuvaamisesta ja tuomitaan
vankeusrangaistuksiin.
1899:
Eastman Kodak tuo markkinoille uuden elokuvafilmin, jota Thomas Edison
(1847-1931) käyttää ensimmäisen elokuvansa teossa. Filmi on selluloosanitraattipohjainen. Filmi valmistetaan jatkuvassa menetelmässä,
kun aikaisemmin filmi päällystettiin pitkillä pöydillä. Selluloidiliuosta levitetään jatkuvasti
suuren hyvin kiiltäväpintaisen rummun päälle.
Rummun pyöriessä liuotin haihtuu ja filmipohja irroitetaan rummulta
arkkeina, jotka kierretään rullalle.
Sitten filmipohja päällystetään emulsiolla jatkuvassa toiminnassa
purkamalla filmipohjarulla. Voidaan
valmistaa 300 metriä pitkiä filmirullia.
Värifilmi päällystetään useilla erilaisilla emulsiokerroksilla. Kuivunut filmi leikataan rulliksi tai
arkeiksi. Kanadaan Torontoon perustetaan
jakelukeskus Kodak Canada.
1899:
CS Loumley, TK Barnard ja F Gowenlock patentoivat Englannissa
järjestelmän Kromaz, jolla tuotetaan kerrallaan kaksi stereokuvaparia levylle.
1899:
Worel kehittää valkaisumenetelmää.
1899: R
Wood patentoi monimutkaisen menetelmän additiivisten väriotosten katseluun.
1899-1902:
Stereokuvaajat valokuvaavat Etelä-Afrikkaa buurisodan aikoina.
1899:
Saksalainen kuvaamataidon opetuksen ja valokuvaharrastuksen edistäjä
Alfred Lichtwark tuottaa Hillin ja Adamsonin valokuvat Saksaan.
1899:
Professori HW Nernst suunnittelee hehkulampun, jota AEG alkaa
valmistaa. Lampussa on thoriumin,
zirkoniumin ja ceriumin oksideista valmistettu hehkupuikko.
1899-1900:
Yhdysvaltalainen valokuvaaja George R Lawrence rakennuttaa JA
Andersonilla suuren kameran, jonka pituus on kuusi metriä ja kuvakoko 2,43x3,04
neliömetriä. Kamera nimetään
Mammutiksi. Valotusaika on 2,5
minuuttia.
1899:
Ståhlbergin kuvaamo muuttaa nimekseen Atelier Apollo. Sillä on haaraliikkeitä Tampereella,
Vaasassa, Viipurissa ja Imatralla.
1800-luvun loppu: Saksalainen valokuvaaja Reinhold Thiele
(1856-1921) kuvaa todellisuuden mukaisesti buurisotaa, kuinka haavoittuneet ja
sairaat englantilaiset sotilaat makaavat liassa ja ulosteissa.
1800-luvun loppu: Yhdysvalloissa kehitetään väriruisku eli
retussiruisku.
1900-luvun alku: Englannissa kymmenesosa
väestöstä omistaa kameran.
1900-luvun alku: Suomessa nitraattipohjaiset filmit yleistyvät
ja syrjäyttävät osin lasit, joita moni ammattikuvaaja pitää filmiä parempina.
1900-luvun alku: Hämeenlinnalainen kirjakauppias ja
valokuvaaja Enok Rytkönen julkaisee valopainoteoksen Karlberg, Aulanko.
1900:
Lumière-veljekset esittävät värikuviaan.
1900:
Valmistetaan ferrotyyppikameroita Quta.
1900: E
von Höegh suunnittelee laajakulmaobjektiivin Hypergon, joka on
periskooppityyppiä, mutta siitä huolimatta anastigmaattinen. Sillä on 140 asteen kuvakulma ja suurin
valovoima F:22.
1900:
Goerz rakentaa dialyytit eli kittaamattomat symmetriset anastigmaatit
Celor ja Syntor sekä 1912 Dogmar. Dialyyttejä
ovat myös Buschin Omnar ja Meyerin Aristostigmat.
1900:
Saksalainen Karl Schwarzschild (1873-1916) julkaisee sensitometriaa ja
densitometriaa käsittelevät tutkimustuloksensa.
1900:
Valokuvauskonferenssi hyväksyy Pariisissa aukon asetussarjan f/2; 2,8;
4; 5,6 ... Aikaisemmin valmistajalla oli
oma merkintänsä.
1900:
Yhden dollarin hintainen Kodak Brownie -kamera näkee päivänvalon. Suunnittelija on Franz Brownell. Filmi maksaa 15 senttiä. Valokuvaus on nyt taloudellisesti lähes
jokaisen ulottuvilla. Kameraa myydään
ensimmäisenä vuotena 100 000 kappaletta.
Myyntiliike on Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja monissa muissa Euroopan
maissa. Kodak-tuotteita myydään
myöhemmin yli 150 maassa.
1900-04:
Yhdysvaltalainen Albert Henry Munsell (1858-1918) kehittää
pääajatuksensa värijärjestelmäänsä varten.
Hän suunnittelee ja rakentaa 1901 fotometrin lumenometer, jolle saa
patentin. Munsellin järjestelmä on
pallomainen. Hän julkaisee 1905 kirjan A Color Notation ja 1913
Color Balance, Illustrated. Vähän
ennen Musellin kuolemaa perustetaan 1918 Munsell Color Company, joka tuottaa
värikarttoja.
1900:
"Uuden yhdysvaltalaisen koulukunnan" näyttely tulee
Lontooseen. Näyttelyn rakentajina ovat
Eduard Steichen ja Alvin Langdon Coburn.
1900:
Insinööri KE Ståhlbergin perustama Atelier Apollo Helsingissä avaa
ensimmäisen täysin sähköistetyn kuvaamon.
1900-21:
Nicolai Leibowitsch toimii osatoimisena kuvaaja Helsingissä, mutta
elättää itsensä hierojana.
1900:
Helsingin Yleisen sairaalan kirurgisen osaston lääkäri ja valokuvauksen
harrastaja Richard Faltin hankkii sairaalaan ensimmäisen röntgenkoneen. Koneita on yksityislääkäreillä kuten 1902
Arthur Clopatt.
1901:
Yhdysvalloissa piktorialistit perustavat yhteisön Photo-Secession. Se järjestää valokuvanäyttelyjä.
1901:
Hampurilainen valokuvaaja Rudolf Dührkoop kirjoittaa:
"Jälkeläisemme tulevat hämmästelemään, miten kauniit ja ilmeettömät kasvot
heidän esi-isillään oli vuosien 1860-1900 välillä, sillä juuri tänä aikana retussi
raivosi turmiollisimmin".
1901-5: Daniel Nyblin toimittaa
Fotografiamatörklubbenin julkaisemaa Fotografiskt Allehandaa. Kun lehti kaatuu yhdistyksen varattomuuteen,
Nyblin jatkaa omalla julkaisullaan Nyblins Magasin - Nyblinin tietolipas
1906-10.
1901:
Hewitt esittelee elohopeahöyryyn perustuvan purkauslampun.
1902:
Saksassa P Rudolph suunnittelee Zeiss Tessar f/3,5 objektiivin, joka on
nelilinssinen.
1902:
Davidson ja W Lascelles suunnittelevat uuden kolmipeilisen kameran
väriotoksia varten.
1902:
Sanger-Shephard -värikamerassa on kaksi peiliä.
1902:
Kodakin kehityskone yksinkertaistaa rullafilmin käsittelyä, ja
harrastelijat voivat kehittää filmin valoisassa huoneessa. Kodakin käyristelemätön filmi esitellään
1903. Kodakilla on 1907 maailman
laajuisesti 5000 työntekijää. Kodak siirtyy
1908 selluasetaatin käyttöön helposti syttyvän sellunitraatin sijaan.
1902:
Yhdysvaltalainen tavarataloketju ja postimyyjä Sears & Roebuck
esittelee postimyyntiluettelossaan kameroita ja valokuvaustarvikkeita.
1902-16:
Suomalainen maantieteilijä Johannes Gabriel Granö (1882-1956) valokuvaa
Siperiassa. Hänen pääkohteensa on Altain
vuoristo.
1902:
Jyväskylässä syttyy sähkövalo.
1903:
Saksalaiset Adolf Miethe (1862-1927) ja Arthur Traube (1878-1948)
keksivät filmin emulsion optisen yleisherkistimen etyylipunainen. Filmi on nyt herkkä myös oranssille eli
pankromaattinen.
1903:
Leon Didier patentoi Ranskassa pinatypian.
1903:
Aktinometrilla mitataan säteilyä.
1903-4:
E König keksii filmin yleisherkistimiä ortochrom T, pinaverdol ja
pinakromi.
1903:
Kodakin taskukokoinen paljekamera tulee markkinoille.
1903:
Alfred Stieglitz perustaa New Yorkissa lehden Camera Work, jota hän
toimittaa ja kustantaa. Lehteä painetaan
muun muassa Münchenissä laadun vuoksi.
Levikki on niin pieni, että kuvat valmistetaan käsityönä. Viimeinen numero ilmestyy 1917.
1903:
Saksassa Mainzissa pidetään kansainvälinen valokuvaus- ja graafisten
taiteiden näyttely.
1903:
Ateneumissa pidetään kaikille avoin, yleinen valokuvanäyttely. Sen järjestää Helsingin Valokuvauksenharrastajain
Klubi (perustettu 1889). Uusi Suometar
kirjoittaa näyttelystä: "Tämä ensimmäinen yleinen suomalainen
walokuwausnäyttely, jossa sekä harrastajat, että ammattimiehet mainitun taiteen
alalla owat edustettuina, ansaitsee täydessä määrin yleisön huomion. Se osottaa, että maamme walokuwaajat owat
aikansa tasolla sekä tekniikan että taiteellisen käsittelyn puolesta."
1903:
Helsingin Kaiku ja Veckans Krönika alkavat luoda pohjaa
uutisvalokuvaukselle.
1904:
Markkinoille tulee ensimmäinen lähes pankromaattinen levy (Perutz) ja
filmi 1905.
1904:
Kodak on valmistanut 3,3 miljoonaa metriä kinofilmiä.
1904:
Du Pont hankkii lakka- ja nitroselluloosayrityksen. Ranskalainen Eleuthère Irénée du Pont de
Nemours (1771-1834) muutti vallankumouksen takia Yhdysvaltoihin ja perusti 1802
Delawaren Wilmingtoniin mustaruutitehtaan.
Hän on ranskalaisen kemistin Antoine Laurent Lavoisier (1743-94)
oppilas.
1904:
Zeissin uudessa teleobjektiivissa iirishimmennin on linssien välissä.
1904:
Saksalainen Robert Krayn patentoi viivarasterin valmistusmenetelmän ja
alkaa tuottaa värifilmiä.
1904:
Lumiére-veljekset patentoivat värirasteriprosessin.
1904:
Alexander Just ja Franz Hanaman käyttävät Wienissä wolframia
hehkulankana. Wolframlamppu syrjäyttää
kaasuvalon.
1904-05:
Burton Holmes esittää käsin väritettyjä valokuvia Mantshurian
taisteluista laterna magicalla.
1904:
Lontoossa Daily Mirror julkaisee valokuvin kuvitettua painosta.
1904:
Helsingin Kaiku palkkaa lentävän valokuvaajan Harald Rosenberg
(1883-1931). Hän on Suomen ensimmäinen
vakinainen lehtivalokuvaaja.
1904:
Helsingin Sanomat julkaisee ensimmäisen valokuvansa.
1905: B
Homolka keksii ensimmäisen aidon filmin punaherkistimen pinasyanol, joka
herkistää voimakkaasti koko punaisen valon alueella. Nyt on mahdollista valmistaa hyviä
pankromaattisia levyjä.
1905: T
Manley patentoi pigmenttigelatiinimenetelmän Ozobrome. Siinä värierottelun jälkeen kehitetty
hopeavedos kiinnitetään telaamalla pigmenttipaperiin, joka on kyllästetty kaliumferrisyanidilla
ja bikromaatilla. Suolat siirtyvät
hopeakuvaan ja valkaisevat sen.
Reaktiotuotteet kulkeutuvat takaisin pigmenttigelatiiniin muuttaen sen
liukenemattomaksi kuvan hopeamäärän suhteessa.
Lopullinen kuva muodostuu kolmesta päällekkäin asemoidusta kerroksesta,
jotka pehmennyskarkaisuvaiheiden jälkeen saadaan liittämiskelpoiseksi. Lopputulos on sama kuin jos pigmentti olisi
valotettu negatiivin läpi. Ducos du
Hauron valmisti samantapaisella menetelmällä värikuvia 30 vuotta aikaisemmin.
1905:
Itävaltalainen Karl Schinzel kehittää värikuvausta ehdottamalla kolmella
emulsiolla päällystettyä levyä.
Valotettu levy kehitetään mustavalkokuvaksi ja käsitellään sitten
vetysuperoksidilla. Hän antaa
menetelmälle nimen Katachromie.
1905:
Kolmivärinen karbro-painatus keksitään.
Se tulee 1919 markkinoille.
1905:
GE Rawlins ottaa jälleen käyttöön E Mariotin 1866 ehdottaman
menetelmän. Gelatinoitu paperi
herkistetään bikromaatilla, kuivataan, valotetaan negatiivin läpi, poistetaan liika
suola ja värjätään rasvaisella värillä, joka tarttuu vain valottuneisiin
kohtiin.
1905:
John J Powrie saa patentin viivarasterin valmistamisesta
valomekaanisesti ja alkaa tuottaa värivalokuvauslevyjä.
1905:
Butler rakentaa ja patentoi parannetun värikameransa.
1905:
Sosiologi Lewis W Hine toimii Jacob August Riisin työtoverina ja työn
jatkajana. Hänen tunnetuin
kuva-aineistonsa on lapsityövoiman käytöstä muun muassa 1910 puuvillanpoimija
ja pikkutyttöjä trikootehtaassa.
Kongressille luovutettujen kuvien perusteella tiukennetaan lainsäädäntöä
ja sen valvontaa.
1905:
New Yorkissa avataan Photo-Secessionin omat näyttelytilat. Siellä 30 puhtaan suoran valokuvauksen
kannattajaa pitää 1912 näyttelyn, ja 1913 Stieglitz. Hän näyttää, mitä valokuvauksessa on
sellaista, mitä maalauksessa ei ole. Hän
kehottaa yleisöä tutustumaan maalarien näyttelyyn ja selvittämään, mitä näitten
töissä on sellaista, mitä valokuvassa ei ole.
1905:
Suomen ensimmäiseksi lehtikuvaajaksi sanottu Harald Rosenberg kuvaa muun
muassa lehdille Helsingin Kaiku, Veckans Krönika ja ruotsalainen Hvar 8
Dag. Hän siirtyy pian rikospoliisin
kuvaajaksi, jona toimii 1909-31.
1905:
Kauppias Uuno Finnilä kuvaa Vaasassa suurlakon aikana torille
kokoontuneita ihmisiä.
1906:
Wratten ja Wainwright alkavat valmistaa ja myydä pankromaattisia
materiaaleja, jotka ovat herkkiä kaikille spektrin eli kirjon väreille.
1906: A
Tellkampf ja A Traube kehittävät ferrogelatiinimenetelmän. Sinikopio kiinnitetään telaamalla kostean
gelatiinin pintaan, poistetaan ja pinta värjätään rasvaisella värillä. Näin saadaan positiivinen kuva, joka voidaan
siirtää paperille.
1906:
GA Smith ja C Urban keksivät Kinemacolor-värimenetelmän.
1906:
Sanger-Shephard käyttää värinsiirtoa, mutta hänellä on ongelmana, että
se vaikuttaa värinpuhtauteen.
1906:
Englantilainen Ticka on taskukellon kokoinen taskukamera. Sen kuvakoko on 12x16 neliömillimetriä.
1906:
Saksalainen fyysikko Arthur Korn (1870-1945) lähettää kruununprinssin
Wilhelm valokuvan lennätinjohdoitse 1800 kilometrin matkan.
1906:
Auer von Welsbachin yhtiö Deutsche Gasglühlicht valmistaa osmiumin ja
wolframin seoksesta hehkulangan Osram-lamppuihin. Osmium jätetään pian pois.
1906-08:
Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951) ottaa 1300 valokuvaa ja kerää
käsikirjoitusjäänteiden kokoelman tiedustelumatkallaan Aasian halki. Ratsain halki Aasian julkaistaan 1940
englanniksi.
1906:
Norjalainen valokuvaaja Daniel Nyblin (1853-1923) aloittaa Helsingissä
asiakaslehden Nyblinin Tietolipas, joka ilmestyy ruotsiksi nimellä Nyblins
Magasin. Nyblin muutti 1905
valokuvaamonsa yhtiöksi Suomen Valokuvaustarpeiden Kauppa ent Daniel
Nyblin. Lehdestä ryhdytään 1908 perimään
postimaksua ja 1909 tilausmaksua. Niinpä
lehden ilmestyminen päättyy 1910.
1907:
Ranskalaiset veljekset Louis (1864-1948) ja Auguste (1862-1954) Lumière
tuovat Lyonissa ensin markkinoille värirasteriemulsioon perustuvan
värivalokuvauslevyn Autochrome, jota he alkoivat 1904 kehittää. Menetelmä perustuu kalvotasossa vierekkäin
oleviin mikroskooppisen pieniin puna-viher-sinivärisuotimiin, jotka ovat
värjättyjä tärkkelysjyväsiä, ja näiden muodostamaan additiiviseen
sekoitukseen. Levy valotetaan
takapuolelta. Kehityksen jälkeen
negatiivi muutetaan positiiviksi kääntömenetelmällä. Värikuva saadaan siis yhdellä
valotuksella. Diamateriaali on
epäherkkä. Autochrome on ensimmäinen
tekniseen ja kaupalliseen menestykseen yltänyt värivalokuvausmenetelmä. Kuvia katsellaan heijastamalla ne
skioptikon-koneella seinälle tai ripustamalla valoa vasten ikkunaan. Autochromen valmistus lopetetaan 1932.
1907:
Sanger-Shephard esittelee stereovärikameran.
1907:
FW Donisthorpe soveltaa värinsiirtoa julkaisemassaan menetelmässä.
1907:
Ducos du Hauron ja R de Bercegol kehittävät värivalokuvaukseen
rasterimenetelmän. Yritys Jougla alkaa
valmistaa levyjä nimellä Omnicolore.
1907:
Hewitt ja EJ Wall kehittävät bromiöljyvedostuksen, joka perustuu GE
Rawlinsin menetelmään. Sitä työstää
edelleen Welborne Piper. Hän hyödyntää
Howard Farmerin periaatetta vuodelta 1889.
Gelatiinissa oleva hienojakoinen hopea reagoi bikromaatin kanssa ja
muuttaa kolloidin liukenemattomaksi.
Bromidikopio käsitellään kovettavalla ja valkaisevalla liuoksella,
kiinnitetään, pestään ja kuivataan. Sitten
se turvotetaan vedessä ja värjätään rasvaisella värillä, joka tarttuu niihin
kohtiin, joissa oli hopeaa.
1907: B
Homolka valmistaa perusväreistä koostuvan värikuvan valotetun kuvan
kehiteaineiden kautta synnyttävien väriaineiden avulla.
1907:
Kehitetään ensimmäinen additiivinen kaksivärinen elokuvafilmimenetelmä
Kinemacolor.
1907:
Ranskalainen insinööri Edouard Belin (1876-1963) lähettää valokuvan
lennätinjohdoitse Pariisista Lyoniin ja takaisin.
1907:
Yhdysvaltalaisen valokuvaajan Edward Sheriff Curtis (1868-1952)
ensimmäinen kirja sarjassa The North American Indian ilmestyy. Hän alkoi 1900 kuvata Amerikan alkuperäisiä
asukkaita. Sarjan 20. ja viimeinen kirja
ilmestyy 1930.
1907:
Helsingin muinaismuistolautakunnan (perustettu 1906) nimittämä Signe
Brander (1869-1942) alkaa valokuvata Helsinkiä.
Lautakunta valitsee kuvauskohteet, mutta Brander saa kuvata
itsenäisesti. Brander ottaa 1913
mennessä 907 valokuvaa häviävistä ja muuttuvista kaupunkinäkymistä. Hän opiskeli piirustuksenopettajaksi.
1907:
Suomen toinen valokuvanäyttely järjestetään Ateneumissa Helsingissä.
1907: Ruotsista
muuttanut Karl-Johan Borlin kuvaa Vaasassa Suomen ensimmäisten yleiseen
äänioikeuteen perustuvien valtiollisten vaalien ääntenlaskentaa.
1907:
Helsingin Sanomat julkaisee ensimmäisen uutisvalokuvansa moottoritehtaan
tulipalosta.
1907:
Suomalaisen valokuvauksen isä Daniel Nyblin esittelee
Tietolipas-lehdessään Lumière-tehtaan Autochrome-värimenetelmän ja tuo filmiä
Suomeen.
1907:
Helsinkiläinen sekatavarakauppias Wladimir Schohin sekä lehti- ja
myöhemmin poliisikuvaaja Harald Rosenberg värikuvaavat Helsingissä ja
venäläinen kirjailija Leonid Andrejew Karjalan kannaksella.
1907:
Senaatin oikeusosasto tuomitsee kirjakauppiaan Yrjö Weilin sakkoihin,
koska hän käytti Daniel Nyblinin valokuvia postikorttisarjassaan. Alemmat oikeusasteet katsoivat, ettei
valopaino ole valokuvaamalla tapahtuvaa jäljittelyä.
1908:
CL Finlay kehittää Lontoossa kaupallisen additiivisen
viivarasteridiapositiivilevyn Thames, jota myöhemmin valmistetaan erillään
filmistä käytettävänä rasterina.
1908:
Ranskalainen Louis Dufay kehittää värivalokuvaukseen rasterimenetelmät
diopticolor ja dioptichrome. Niistä
Spicers ja Ilford kehittävät Dufaycolor-menetelmän ja korvataan 1917
Versicolor-rasterilevyllä.
1908:
JH Christensen saa värirasterimenetelmälle patentin.
1908: R
Berthon ja A Keller-Dorian kehittävät Keller-Dorian -menetelmän, joka on
lentikulaarinen additiiviseen järjestelmään perustuva elokuvafilmi, jossa
filmin eteen asetettu optinen linssimäinen hajoitinkerros jakaa kuvan
vaihteleviin kolmivärisiin viiva-osakuviin.
1908:
Kodakin selluloosa-asetaattifilmi syrjäyttää herkästi palavan
selluloosanitraattifilmin.
1908:
Yhdysvaltalainen sosiologi Lewis Hine (1874-1940) aloittaa
lapsityövoimaa dokumentoivan valokuvauksen.
Hän alkoi 1905 kuvata köyhiä siirtolaisia, kaivostyöläisiä jne. Hän toimii Punaisen Ristin valokuvaajana I
maailman sodassa.
1909:
Saksan Wolfeniin perustetaan filmitehdas. Siellä valmistetaan 1912 jo 20 miljoonaa
metriä kinofilmiä. Työntekijöitä on 396. Tehtaasta tulee II maailmansodan jälkeen VEB
Fotochemisches Kombinat Wolfen.
1909:
Belgialainen tiedemies Callier huomaa, että valokuvanegatiivin mustuma
näyttää suunnatussa valossa suuremmalta kuin hajavalossa (Callier-efekti). Tällä on suuri merkitys valokuvien suurentamisessa.
1909:
Tutkimusmatkailija Robert E Peary ottaa Pohjoisnavalla kuvia Kodakin
Autographic-kameralla ja nitraattifilmillä.
Insinööri Peary ymmärtää taloudellisia arvoja ja julkaisee Kodakin
kanssa kuvauksen The Kodak at the North Pole by RE Peary.
1909-31:
Ranskan juutalainen pankkiiri Albert Kahn (1860-1940) kokoaa 72 000
värivalokuvaa ja 183 000 metriä filmiä 50 maasta. Värivalokuvat otetaan Lumièren
autochrome-menetelmällä. Kokoelma on Les
Archives de la Planéte.
1909:
Valokuvaaja Harald Rosenberg (1883-) palkataan Helsingin Rikospoliisin
leipiin. Hän on ensimmäinen valokuvaaja,
joka elättää Suomessa itsensä ammattimaisella lehtivalokuvauksella muun muassa
lehdissä Weckans Krönika ja Helsingin Kaiku.
1909-12:
Tsaarin Nikolai II (Verinen) valokuvaaja Sergei Mihailovitsh
Prokudin-Gorskij (1863-1944) kuvaa suunnitelmansa mukaan Venäjää ja jatkaa
työtään 1915.
1909:
Kirjailija, lehtimies ja valokuvaaja IK Inha (1865-1930) on myös yksi
suurimmista suomalaisista valokuvataiteen uranuurtajista. Hänen teoksensa Suomen maisemia ilmestyy ja
Kalevalan laulumailta 1911.
1909:
Helsinkiläinen PJ Bögelund on Kodak tehtaiden pääasioimisto Suomessa.
1909-14:
B Berthon ja A Keller-Dorian luovat linssirasterivärifilmimenetelmän
periaatteet..
1910:
Tohtori Jacques Brandenberger keksii sellulasin eli sellofaanin.
1910:
Valentin Linhof suunnittelee väännettävän kameran, joka on käsi- ja
jalustakäyttöinen.
1910:
Chicago Ferrotype valmistaa ferrotyyppikameroita Wonder Cannon. Tällaisen kameran omistaja ruotsalainen
runoilija Nils Ferlin julkaisee 1943 runokokoelman Kanonfotografen -
Kanuunavalokuvaaja.
1910:
FE Ives valmistaa värikameraa Tripak.
Hän käyttää värinsiirtoa valmistaessaan väridiapositiiveja.
1910:
Lumiéren Autochrome-värifilmille kuvattu kuva julkaistaan ensimmäisen
kerran painettuna Suomessa Luonto tieteen valossa -julkaisussa. Se on Into Konrad Inhan Kaisaniemestä ottama
kuva.
1910:
Siemens & Halske keksii menetelmän valmistaa vahvaa wolframlankaa,
joka ripustetaan kuten tantaalilampussa.
Siitä tulee lampun nimi Wotan.
Hehkulanka on zigzag-muodossa.
Hiililankalamppuja on käytössä enemmän kuin metallilankalamppuja, mutta
1920 pari prosenttia hehkulampuista.
1910:
Pariisin autonäyttelyssä hohtaa neonvalomainos, jossa käytetään
ranskalaisen Georges Clauden keksimiä neonputkia.
1910:
Helsingissä Nyblinin liikkeessä erittäin herkkien levyjen Imperial Flash
Light ja rullafilmien Edwards Ensign herkkyys on ISO 6-8. Tavallisten materiaalien herkkyys on noin ISO
1,5-2.
1910:
Suomen kolmas valokuvanäyttely pidetään Ateneumissa Helsingissä. Järjestäjä on näyttelykomitea, jossa ovat
edustettuina Suomen Valokuvaajain Liitto sekä Helsingin, Viipurin ja Vaasan
valokuvauksenharrastajain yhdistykset.
1910:
Helsingin opas ilmestyy. Into
Konrad Inha (1865-1930) valokuvasi siihen 120 lasinegatiivia, joista 60 kuvaa
on oppaassa.
1911:
Saksalainen Rudolf Fischer (1881-1957) julkistaa kromogeenikehityksen
periaatteen p-fenyleenidiamiinilla ja moniemulsiovärifilmin. Hänen kehittämänsä kemiallinen kolmikalvofilmi
perustuu subtraktiiviseen värisekoitukseen.
Latentti kuva muunnetaan värikuvaksi kehitysaineiden
hapettumistuotteiden ja erityisten värinmuodostuskemikaalien värikupplereiden
avulla. Perusta käytännölliselle
värifilmille luodaan. Fischer saa 1912 patentin.
1911:
Aaron Hamburger käyttää värinsiirtoa menetelmässään Polychromide.
1911-14:
Leitzin työntekijä Oskar Barnack suunnittelee ja rakentaa
kinofilmikameran. Se on alku-Leica. Hän suunnittelee 10 vuoden aikana 30 mallia
tutkiakseen markkinoita. Leica on 1925
sarjatuotannossa.
1911:
Saksalainen teoreetikko Emil Schönewald esittää, että valokuvaus ei ole
taidetta, koska on laskettavissa, miten kuvaan saadaan oikeat sävyt (mitkä ne
ovat? HaKa). Maalarille ei kukaan kerro,
miten hänen on värinsä järjestettävä.
1911:
Uusi Suometar, Kaleva ja Työmies julkaisevat ensimmäiset valokuvansa.
1911:
Helsingin Sanomat julkaisee ensimmäisen kuvakertomuksensa Kamala
tapaturma uutisrakennuksella.
Työtapaturmassa kuoli kolme, ja HS kertoo siitä sivun verran. Tekstin lisäksi julkaistaan neljä valokuvaa
ja kolme piirrosta.
1912-14:
Virolainen valokuvaaja Johannes Pääsuke (1892-1918) kiertelee Virossa
valokuvaamassa ihmisiä heidän työssään ja lepohetkinään. Hän valokuvaa 1915 alkaen maailmansodassa. Pääsuken ottamat 1300 valokuvaa on talletettu
Viron kansallismuseoon.
1912:
Saksassa keksitään Compur-suljin.
1912:
Gaumont keksii kronofilmin.
1912:
Markkinoille tulee Speed Graphic lehtikuvaajan 9x12 käsikamera, jossa on
verhosuljin 1/10-1/1000 sekunnin valotusajoilla.
1912:
Kodak perustaa tutkimuslaboratorion ja kameratehtaaseen optiikan
suunnitteluosaston. Eastman Kodak tuo
1913 markkinoille muotokuva-arkkifilmin korvaamaan lasilevyt ja 1914
ensimmäisen pankromaattisen filmin. Sitä
käytetään lähinnä elokuvaukseen, kunnes sen käyttö 1925 yleistyy.
1912:
Lontoossa Geoffry S Whitefield keksii menetelmän valmistaa värikuvausta
varten säännöllinen rasteri. Se
tunnetaan nimellä Paget Colour.
1912:
Saksassa ilmestyy siirtomaitaan kuvaavan sarjan Eine Reise durch die
Deutschen Kolonien - Matka Saksan siirtomaissa VI nide Kiautschou. Aikaisemmat osat ovat I Deutsch-Ostafrika, II
Kamerun, III Togo, IV Deutsch-Südwestafrika ja V Südsee.
1912-15:
Hjalmar Renvall valokuvaa Turkua.
1912:
Hufvudstadsbladet julkaisee ensimmäisen valokuvansa.
1913:
OS ja HW Dawson patentoivat värirasterimenetelmän Leto Colour.
1913:
Värikopiomenetelmä Raydex tulee markkinoille.
1913:
Laakafilmi Eastman Portrait tulee markkinoille.
1913-14:
Ensimmäinen inuk- tai eskimovalokuvaaja Peter Pitseolak (1901-73) ottaa
ensimmäisen valokuvansa, kun Robert Flaherty on elo- ja valokuvaamassa Baffinin
saaren rannikolla. Pitseolak näkee 1921
ensimmäisen elokuvansa, kun kuunari Bowdoin talvehtii satamassa. Hän ottaa 1930-luvulla valokuvan jääkarhusta
valkoiselle miehelle, joka ei itse uskalla.
Pitseolak hankkii ensimmäisen oman Brownie-kameransa 1940-luvulla. Hänen vaimonsa Aggeok avustaa valokuvien kehittämisessä
ja kopioinnissa. Kanadan valtio ostaa
1976 negatiivit Aggeokilta, ja ne sijoitetaan McGill-yliopiston
valokuva-arkistoon.
1913:
Yhdysvaltalainen Langmuir keksii kaasutäytehehkulampun, jossa käytetään
typpeä tai jalokaasua. Se syrjäyttää
ulkovalaistuksessa kaarilampun.
1914:
Yleisvärikamera Hicro tulee kauppoihin.
1915:
Kodakin Kodachrome-värimenetelmä tulee markkinoille. Se on kaksivärinen kromogeeninen värifilmi,
jonka kehittäjä on JG Capstaff.
1915:
WB Westscott, DF Comstock ja H Kalmus luovat
Technicolor-värifilmimenetelmän perusteet.
1915:
Ilmavalokuvakamera kehitetään.
Kodak valmistaa ilmakuvakameroita ja kouluttaa 1917 ilmavalokuvaajia
Yhdysvaltain viestintäjoukoille ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan viitenä viimeisenä kuukautena armeijan
kuvaajat ottavat 1,3 miljoonaa ilmakuvaa.
1915: H
Workmanin Englannissa patentoidussa värikamerassa on prismaryhmä.
1915:
Englannissa aletaan vaatia passivalokuvia.
1915:
Muotokuvaaja Alfred Nybom tulee helsinkiläisen Atelier Apollon
johtoon. Nybom opiskeli Saksassa ja
toimi valokuvaajana Berliinissä ja Wienissä.
1916: Agfan additiiviseen menetelmään perustuvat
värirasterilevyt Komraster tulevat kauppaan.
Ne perustuvat JH Christensenin patenttiin 1908. Kokeelliset rasterilevyt esiteltiin 1912.
1916:
Kamera saa optisen etsimen.
1916:
Valokuvaaja Ansel Easton Adams (1902-84) aloittaa valokuvaamisen
Yosemiten kansallispuistossa isänsä antamalla kameralla Kodak No 1 Brownie.
1917: G
Kögel kehittää diatsotypiamenetelmän piirustusten kopiointiin. Diatsoyhdisteillä päällystetty paperi
valotetaan, jolloin diatsoyhdisteet hajoavat.
Kehitys tapahtuu aineella, joka muodostaa valottumattoman
diatsoyhdisteen kanssa väriaineen.
1917:
Saksalainen kemisti Wilhelm Ostwald (1853-1932) tapasi 1905 Munsellin,
perehtyi Munsellin työhön ja alkaa julkaista viisiosaista värioppia Farbenlehre,
mutta ei mainitse lainkaan Munsellia kirjoissaan.
1917:
Arsène Gitzhoven perustaa yrityksen Gitzo, joka valmistaa kameroita (6x9
ja 6,5x11), lankalaukaisimia, sulkijoita ja filmipakan kehyksiä.
1918:
Christensen saa patentin värihajotus- tai -valkaisumenetelmästä.
1918:
USAssa Kodak lahjoittaa kameran jokaiselle syntyvälle vauvalle.
1918:
Suomessa pulakaudella käytetään pärevaloa.
1918:
Karl-Johan Borlin kuvaa suojeluskuntalaisia Vaasan kaupungintalolle
leiriytyneinä.
1918: Valkosuomalaiset
samoin kuin myöhemmin hitleriläiset valokuvaavat suorittamiaan teloituksia ja
jättävät siten heitä itseään syyttäviä valokuvadokumentteja. Pyöveleiden tahdosta riippumatta monet noista
valokuvista todistavat punaisten erinomaista hengenvoimaa.
1918:
"Vapaussodan" ylin johto ylipäällikkö Carl Gustaf Emil
Mannerheim, kenraalimajuri Hannes Ignatius ja kenraalimajuri Carl Gustaf Gösta
Theslöf valokuvataan Atelier Rembrandtissa Helsingissä.
1918:
Gunnar Lönnqvist, Eric Sundström ja Aarne Tengén kuvaavat luokkasodan
tuhoja Helsingissä. Harald Rosenberg
kuvaa valkoisen armeijan voitonparaatin 16.5.
1919:
Kolmivärinen karbropainatus tulee markkinoille.
1919:
Neuvosto-Venäjällä Kansankomissaarien neuvosto antaa asetuksen koko maan
elokuva- ja valokuva-alan kansallistamisesta.
1919:
Suomen Ammattivalokuvaajain Liitto perustetaan ammattivalokuvaajia
yhdistäväksi järjestöksi. Liitto
määrittelee minimihintatason ja järjestää oman maahantuonnin Suomen Valokuvaajain
kautta. Liiton ammattilehti Suomen Valokuvaaja (Valokuvaaja, Valokuva)
alkaa ilmestyä 1921 toimittajanaan Otto Penger.
Liiton nimeksi otetaan myöhemmin Suomen Valokuvaajain Liitto.
1910-luvun loppu: Helsingin tunnetuimpia kuvaamoita ovat
Atelier Rembrandt (Arthur Hedström), Atelier Universal (PL Schier), Ernst
Ovesen ja Atelier Paris (Tyyne Savia).
1910-20-lukujen vaihde: Ranskalainen kirjailija Marcel Proust
(1871-1922) kirjoittaa teoksensa Kadonnutta aikaa etsimässä viimeisessä osassa
Jälleenlöydetty aika: Mutta koska voima voi muuttua toiseksi voimaksi, koska
lämpö varautuessaan lopulta muuttuu valoksi, koska salaman sähköllä voi ottaa
valokuvia ja koska meidän sydämessämme jomottava mykkä tuska saattaa näyttää
jokaisen meihin iskevän uuden surun pysyvänä kuvana...
1920-luku:
Laszlo Moholy-Nagy, Man Ray ja Christian Schad innostuvat tekemään
valokuvia ilman kameraa.
1920-luku:
Neuvostoliittolaiset valokuvaajat keskustelevat lehtien Sovietskoje Foto
ja Novyi Lef palstoilla. Venäjän
proletaariset valokuvaajat eli ROPF-ryhmä haluaa kääntää dialektisen filosofian
kuvakielelle. Valokuvaaja Boris
Ignatovitsh kuuluu Oktjabr-ryhmään.
1920-luku:
Pienpaineisia natriumlamppuja valmistetaan.
1920-luku:
Suomessa ilmakuvaus alkaa helpottaa karttojen tekoa. Koko Karjalan kannas kartoitetaan niin
tarkasti, että Suomen tykistö pystyy ampumaan karttojen avulla.
1920-luku:
Suomessa 9x12 neliösenttimetrin kuvakoon taitettava levypaljetaskukamera
maksaa 200-2000 markkaa. Kelvollisen
kameran saa 800 markalla (1993 rahan arvon mukaan).
1920-luku:
Valokuvaaja J Lindh työskentelee Suomen Kuvalehdelle. Kyläkuvaajien joukko pitää huolta koko Suomen
kattavasta uutiskuvatarjonnasta.
1920-30:
Phoebus-kartelli rajoittaa hehkulampun paloajan 1000 tuntiin, vaikka
käyttöikä olisi 1500-2500 tuntia. Sitä
ennen lamput kestivät pidempään. Tästä alkaa sisäänrakennettu kuluminen, jolla
edistetään tavaran myyntiä.
1920:
Gevaert Photo-Producten perustetaan.
Se tuo 1923 markkinoille rullafilmit ja filmipakat. Laaka- ja elokuvafilmejä aletaan 1925 valmistaa. Nitroselluloosatehtaan rakentaminen alkaa
1928, ja 1929 tulevat markkinoille röntgen- ja äänielokuvafilmit.
1920:
Du Pont tuo markkinoille selluloidipohjaisen kamerafilmin ja
1930-luvulla graafisia filmejä.
1921: P
Rudolph suunnittelee symmetrisen kaksoisanastigmaatin, jota Meyer valmistaa
nimellä Kaksois-Plasmat.
1921:
GO Gutekunst keksii infrapunaherkistimen karbotsyaniidi.
1921:
Helsingin Amatööri-Valokuvaajat perustetaan. Nimeksi 1929 tulee Kameraseura.
1921:
Suomen Sähkölampputehdas aloittaa toimintansa korjaamalla aluksi loppuun
palaneita lamppuja. Se aloittaa 1925
Airam-lamppujen tuotannon.
1922:
Saksalaissyntyinen Heinrich Iffland (1897-1944) aloittaa valokuvaamisen
Helsingissä. Hän erikoistuu
arkkitehtuurikuvaukseen.
1923:
Englantilainen yritys Spicer hankkii ranskalaisen Louis Dufayn
patentin. Hän kehitti 1908-17
diopticolor- ja dioptichrome-värivalokuvausmenetelmät. Näistä Spicer kehittää Dufaycolor
additiivisen värirasterimenetelmän.
1923:
Leopold Mannes (1899-1964) ja Leo Godowsky (1900-83) esittävät hallitun
diffuusion periaatteen ja patentoivat sen.
He patentoivat 1924 kaksivärimenetelmän.
1923:
Vedosmenetelmä: värierottelulla tehdyistä negatiiveista valmistetaan
gelatiinimatriisit, joilla valmistetaan sopivalle pohjalle positiivivärikuva
kovettamalla negatiivikuva, jolloin väripigmentit eivät tartu siihen. Tämä on Dye Transferin edeltäjä.
1923:
Agfan värirasterifilmi tulee kauppaan.
1923:
Keller-Dorian ja Berthon esittelevät linssirasterikinofilmin.
1923:
Neonmainosvaloja aletaan valmistaa.
1924: G
Koppmann keksii menetelmän Jos-Pe, joka perustuu värinsiirtoon.
1924:
Yhdysvaltalainen Edward Weston (1886-1958) aloittaa Uudessa Meksikossa
valokuvauksen suoran lähestymistavan luonnollisessa muodossa.
1924:
Neuvostoliittolainen monipuolinen taiteilija Aleksandr Rodtshenko
(1891-1956) alkaa valokuvata. Hän loi
1923 valokuvakollaasit Sterenbergin ottamista kuvista Majakovskin runoelmaan
Pro eto - Tämän puolesta.
1924:
Ernemann-Werke tuo Dresdenissä markkinoille Ernostar-objektiivin, jonka
valovoima on f/2 ja myöhemmin f/1,8.
Polttoväli on 10 senttimetriä.
Objektiivi asennetaan Ermanox- tai Ernox-kameraan, jonka kuvakoko on 4,5x6
neliösenttimetriä.
1924:
Saksassa E. Leitzin mikroskooppien suunnittelija Oskar Barnack
(1879-1936) julkistaa ensimmäisen pienen kuvakoon 24x36 kameran Leica (LEItz
CAmera). Valovoima on f/3,5 ja yhdellä
lataamisella voidaan kuvata 36 kuvaa.
Tästä alkaa pienkuvatekniikan aikakausi.
Barnack valmisti Leican prototyypin 1911-13 omaan käyttöönsä. Hän oli tietämätön siitä, että Yhdysvalloissa
oli 1914 tullut kaksi kinofilmikameraa markkinoille: Herbert & Huesgenin
Tourist Multiple ja Multi-Speed Shutterin Simplex Multi-Exposure. Leican sarjatuotanto alkaa 1925.
1924:
Saksassa valmistetaan lehtikuvaajille tarkoitettu Ermanox-kamera, jossa
on valovoimaltaan f/2 objektiivi.
Valovoimaa lisätään, ja se on f/1,8 yksittäislevyisessä 4,5x6
kamerassa. Kameraa saa myös koossa 6x9.
1924:
Kansainvälinen valaistusjärjestö Commission internationale de
l'éclairage CIE julkaisee päivänäkemisen spektriherkkyyskäyrän.
1924: E
Riipisen Valokuvaopas ilmestyy parannettuna painoksena.
1925:
Kodak tuo markkinoille ensimmäisen infrapunalevyn ja
linssirasterimenetelmään perustuvan Kodacolor-värifilmin.
1925:
Paul Vierkötter keksii salamavalolampun.
Syttyvä aine on lasikuvun sisällä tyhjiössä. Heikko sähkövirta sytyttää salamavalolampun. J Ostermeier parantaa lamppua täyttämällä sen
alumiinifoliolla. Se tulee 1929 Saksan
markkinoille nimellä Vacu-Blitz.
Englannissa se on Sashalite ja Yhdysvalloissa The Photoflash Lamp.
1925:
Suurennuskoneet ja valokuvausharrastus alkavat yleistyä.
1925:
Jospè suunnittelee kameran värivalokuvien ottamiseen. Sillä voi ottaa yhden kuvan ennen
uudelleenlatausta.
1925:
Kööpenhaminassa rakennetaan käyntikorttikamera, joka ottaa kerralla 24
kuvaa.
1925:
Yhdysvaltalaisen National Geographic Societyn valokuvaaja Jacob Gayer
ottaa Grönlannissa värivalokuvia Autochrome-levyille.
1925:
Aamulehti hankkii auton, jonka kuljettaja Martti Staf ottaa
valokuvia. Hänestä tulee Suomen
ensimmäinen lehtivalokuvaaja. Staf
joutuu kerran polkemaan samana päivänä 160 kilometriä, kun lasinegatiivin
kalvosta puuttuu kolmasosa. Kuvauskohde
on kyläkauppa, jonne Staf palaa. Staf
perustaa myöhemmin vaimonsa Olga kanssa valokuvaamon Tampereelle.
1925:
Suomen puolustusvoimain yleisesikuntaan muodostetaan valo- ja
elokuvaustoimintaa varten kuvatoimisto.
1925:
Osram perustaa valotalousosaston.
1926:
Luonnonvärifilmi Lignose, jossa on epäsäännöllinen mosaiikkirasteri,
tulee markkinoille. Agfa hankkii sen
oikeudet.
1926:
Saksassa työläiskuvaajat perustavat lehden Arbeiter-Fotograf -
Työläisvalokuvaaja, joka käsittelee ilmaisun ja tekniikan, sisällön ja muodon
ongelmia.
1926:
Paavo Poutiainen perustaa Helsingissä valokuvausliikkeen Kuvakeskus, on Uuden Suomen valokuvaajana
1927-29 ja perustaa yrityksensä Kuvavalmistamo Poutiainen.
1926:
Opettaja Aleksi Väisänen perustaa lukutuvan Suomussalmelle Laajan
taloon. Tuntematon valokuvaaja ottaa
lukutuvasta kuvan. Lehtihyllyssä ovat
muun muassa Uusi Suomi, Panu, Kotoa ja Kaukaa, Työläisnuoriso, Urheilulehti ja
Suomen Kuvalehti.
1927: L
Godowski ja L Mannes esittävät valikoivan jälkivalotuksen
Kodachrome-periaatteen ja patentoivat sen.
He kehittävät 1928 kolmiemulsiofilmin.
1927:
Konishi Honten valmistaa kameraa Pearlette, joka on ensimmäinen
japanilainen 120-rullafilmiä käyttävä kamera.
1927:
Kodakilla on maailmanlaajuisesti 20 000 työntekijää.
1927:
Aamulehden ensimmäinen päätoiminen lehtivalokuvaaja on Arvo Tamminen.
1927:
Olavi Paavolainen esittelee dadaa Aitan joulunumerossa 16 sivulla. Man
Ray, Raoul Hausmann ja John Heartfield esittäytyvät suomalaisille. Paavolainen mainitsee: "Kuvasuunnitelma
kirjoittajan". Paavolainen
suosittelee 1929 kirjassaan Nykyaikaa etsimässä koneromantiikkaa ja kubismia
riihen ja järvimaiseman sijaan.
1927-29:
Paavo Poutiainen on Uuden Suomen valokuvaajana.
1927:
Laki oikeudesta valokuviin takaa monessa kohdin valokuvaajalle
samanlaisen oikeuden kuin tekijänoikeuslaki henkisen työn tekijälle jäljentää,
monistaa ja saattaa julkisuuteen hänen tekemänsä valokuva. Oikeus on voimassa, kunnes 10 vuotta on
kulunut sen vuoden päättymisestä, jona kuva ensin saatettiin julkisuuteen. Jollei sitä ole saatettu julkisuuteen, niin
10 vuotta sen vuoden päättymisestä, jona kuvaaja kuoli.
1928: K
Baukloh keksii hyperherkistämisen elohopeahöyryssä.
1928:
Kamera Agfa Billy tulee tunnetuksi.
Agfa esittelee uudet herkistimet ortho- ja pankromaattisille
negatiivimateriaaleille.
1928:
Kazuo Tashima perustaa japanilais-saksalaisen kamerayhtiön Nichi-Doku
Shashinki Shoten (sitten Minolta Camera virallisesti 1962). Sen ensimmäinen kamera 1929 on Nifcalette.
1928:
Saksan juutalainen lakitieteen tohtori Erich Salomon (1886-1944) alkaa
ottaa Berliinissä rehellisiä kuvia yhteiskunnallisista, poliittisista ja
musiikkitapahtumista sekä valtiomiehistä Ermanox-kameralla. Natsit vainoavat häntä ja lopulta murhaavat
hänet perheineen. Salomonia sanotaan
tunkeilijoitten kuninkaaksi, ja hän on ensimmäisiä kuvatoimittajia. Hänen kuviaan julkaistaan muun muassa
Berliner Illustrirte Zeitungissa BIZ.
Salomonin ohella varhainen kuvatoimittaja on Hans Baumann alias Felix H
Man, joka aloitti uutispiirtäjänä.
Wolfgang Weber jättää kansatieteen opintonsa ja ryhtyy
lehtivalokuvaajaksi. Otto Umbehr eli
Umbo on Bauhaus-koulun kasvatteja.
1928:
Saksalainen valokuvaaja Albert Renger-Patsch julkaisee kuvateoksen Die
Welt ist schön - Maailma on kaunis.
Kuvat ovat teollisuusmaisemia tai yksityiskohtia.
1928:
Ilfordin pankromaattinen rullafilmi tulee markkinoille.
1928:
Yritys Colour Photographs kehittää uuden värimenetelmän.
1928:
Englantilainen Colour Snapshot kehittää William Tarbienin patentin
pohjalta kolmen filmin menetelmää, mutta tekee 1929 konkurssin. Sen lisenssillä Agfa-Ansco menestyy USAssa
nimellä Colorol. Amira käyttää 1932
samanlaista menetelmää.
1928:
Kodacolor lentikulaarinen eli linssirasteri- ja additiivinen 16
millimetrin elokuvafilmi valmistetaan Keller-Dorianin menetelmällä. Kodak esittelee 16 millimetrin mikrofilmin.
1928:
Leitz tuo markkinoille projektorin 35 millimetrin linssirasterfilmejä
varten.
1928:
Kuvien retusoinnissa otetaan käyttöön väriruiskut.
1928:
Saksassa perustetaan osuuskunta Dephot - Deutscher Photodienst. Se kehittää uuden tyylin kunnes natsit
ottavat 1933 sen haltuunsa.
1928:
New Yorkissa perustetaan yhdistys Worker's Photo & Film League. Aluksi esitelmätilaisuuksissa kertovat
työstään muun muassa Dorothea Lange, Ansel Adams, Edward Weston, Robert Capa,
Roy Stryker, Margaret Bourke-White ja Henri Cartier-Bresson. Myöhemmin
pidetään kursseja valokuvauksen historiasta, tekniikasta ja estetiikasta. Paul Strand, Lifen kuvaaja Eliot Elisofon,
Berenice Abbot ja muut luennoivat ja ohjaavat työtä kursseilla. Koulun käy 1949 mennessä 1500 valokuvaajaa
tai harrastajaa.
1928:
Aamulehteen palkataan valokuvaaja Veikko O Kanninen (1907-85) ja
Hufvudstadsbladetiin kemigrafikuvaajaksi koulutettu Hugo Sundström (1907-73),
joka tuli taloon lehden ostettua kliseelaitoksen Kuva. Sundström kuvaa myös Nya Pressenille
1950-luvulle asti. Kanninen perustaa
1936 oman valokuvausliikkeen.
1928:
Suomen Kuvalehdessä on ilmoitus, jossa kuvan patjalla lepää alaston
nainen. Teksti: Suora selkä - Pietisen
patentti. Sänky- ja patjatehtailija
Aarne Pietinen (1884-) on Suomessa mainosvalokuvauksen uranuurtaja. Hän harrastaa valokuvausta. Hän ryhtyy tehtaan konkurssin jälkeen
ammattimaiseksi valokuvaajaksi 1929 Uuteen Suomeen ja perustaa Helsinkiin
liikkeen Aarne Pietinen.
1929:
Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa aletaan tutkia ja löytää uusia
emulsion väriherkistimiä.
1929:
Herzog ja Mroz kehittävät saksalaisen menetelmän Duxochrom.
1929:
Mustavalkoinen Sakura-filmi tulee markkinoille ja 1933 Sakura
röntgenfilmi.
1929:
Saksassa järjestetään filmi- ja valokuvausnäyttely.
1929:
Plaubel Makina -kamera tulee kauppoihin.
1929:
Saksalainen Franke & Heidecke tuo markkinoille ensimmäisen
kaksiobjektiivisen peiliheijastuskameran eli twin lens reflex TLR-kameran. Se on 6x6 Rolleiflex.
1929:
Tschichold ja Franz Roh julkaisevat valikoiman kansainvälisiä valokuvia
foto-auge - valokuvasilmä. He
järjestävät valokuvanäyttelyn Film und Foto Stuttgartissa. John Heartfield järjestää yhden huoneen:
Käytä valokuvausta aseena.
1929:
Saksalaisen valokuvaajan August Sander (1876-1964) teos Antlitz der Zeit
- Ajan kasvot julkaistaan. Siinä on 60
muotokuvaa sarjasta Menschen des 20. Jahrhunderts - 20. vuosisadan
ihmisiä. Natsit takavarikoivat 1936 kirjan
ja tuhoavat painolaatat. Hänen studionsa
Kölnissä tuhoutuu 1944 pommituksessa.
Sanderin arkistossa 1945 on yli 40 000 valokuvaa.
1929:
Neuvostoliitossa aletaan juurruttaa sosialistista realismia, joka tulee
myös valokuvaukseen ja elokuvaan.
1929:
Bremeniläinen valokuvaaja Grienwaldt kirjoittaa: "Yli 50 vuotta
olemme viljelleet nuorentamista kuvissa kauneuden nimissä. Mikään ei ole pidättänyt meitä peittämästä
kunnianarvoisia, elämän uurtamia vakoja ja ryppyjä, koska kauneus on merkinnyt
meille vain nuoruutta tai ulkonäön muuttumattomuutta".
1929:
WSOY julkaisee teoksen Valoa ja varjoa, joka on koottu Kameraseuran
jäsenten kuvista. Suomessa valokuvaa
esitellään ensi kertaa taiteena.
1929:
Veikko O Kanninen kuvaa Kuru-laivan haaksirikon Näsijärvellä. Hän valottaa hermostuksissaan kaksi
ensimmäistä kasettia kahteen kertaan, mutta loput neljä kuvaa onnistuvat. Ne julkaistaan myös ulkomailla.
1929:
Aamulehden valokuvaaja Martti Staf menee Lapualle kuvaamaan liikkeen
perustavaa kokousta ja pääsee lounaalle Vihtori Kosolan pöytään.
1929-39:
Aarne Pietinen on Uuden Suomen valokuvaajana.
1920-luvun loppu: Neuvostoliitossa on vajaa 30 ammattimaista
kuvatoimittajaa, mutta lehtiä avustaa säännöllisesti satatuhantinen
työläisvalokuvaajien joukko. Näistä
siirtyy ammattilaisiksi useita. Lehdillä
tiedonvaihto on kaksisuuntainen.
1920-luvun loppu: Suomessa ensimmäiset Leicat myydään.
1920-luvun loppu: Aarne Pietisen valokuvia julkaistaan Uudessa
Suomessa ja Kansan Kuvalehdessä. Hänen
Helsingin studiossaan opiskelevat omien poikien Otso ja Matti Pietinen ohella
joukko tulevia lehtikuvaajia.
1920-luvun loppu: Vilho Uomala palaa kuvauksesta, kaatuu
polkupyörällään ja kaikki valotetut lasilevyt rikkoutuvat. Kuvausta ei uusita, sillä kyseessä olivat hautajaiset.
1930-luku:
Salamalamput tulevat myyntiin.
Teiden valaisussa käytetään kuumakatodisia elohopea- ja
natriumhöyrylamppuja.
1930-luku:
Porvoolainen Kansan Kuvalehti solmii vakituisen avustussuhteen
valokuvaajan Aarne Pietinen kanssa.
Hänen valokuviaan julkaistaan Suomen Kuvalehdessä 1934 alkaen, kun
Yhtyneet Kuvalehdet sulauttavat Kansan Kuvalehden Suomen Kuvalehteen. Helsinkiläisen valokuvaustarvikeliikkeen
omistaja Akseli Neittamo, Paavo Poutiainen ja Vilho Uomala kuvaavat
aikakauslehdille, Neittamo myös urheilua Helsingin Sanomille. He kaikki toimivat myös päivälehtien
uutiskuvaajina. Kuukausipalkkaisia
lehtikuvaajia tulee 1930-luvun puolivälissä lisää: Sulo Markkanen ja Eero
Troberg Aamulehteen, Osvald Hedenström ja Kauko Kivi Uuteen Suomeen sekä
Oulussa kemigrafista kuvaajaksi siirtyvä Uuno Laukka Kalevaan. Neittamo kuvaa 1940-luvulla Yhtyneille
Kuvalehdille.
1930:
Neuvostoliiton optomekaaninen tehdas (perustettu 1914) valmistaa
ensimmäisen kameran, 1933 elokuvakameran ja 1939 käsielokuvakameran.
1930:
Leicaan on saatavana vaihto-objektiiveja.
1930:
Värikamera Hillmann patentoidaan, ja Adam Hilger tuo sen markkinoille.
1930:
Exacta 4x6,5 on ensimmäinen pienikokoinen yksisilmäinen
peiliheijastuskamera.
1930:
Osramin salamavalolamppu tulee markkinoille. Nyt pystytään valokuvaamaan sisätiloissa ja
yöllä vaarattomasti.
1930:
Ruotsissa julkaistaan Ljuskulturs Handbok.
1930:
Suomen Sähkölaitosyhdistys perustaa Valotaloustoimiston.
1930: Rochesterin Henriettaan perustetaan School of
Photographic Arts and Sciences, joka on osa koulua Rochester Institute of
Technology. Instituuttiin liitetään 1937
Empire State School of Printing. Sinne
perustetaan Graphic Arts Research Center.
1930:
Neuvostoliittolainen työläisvalokuvaaja Arkadi Shaihet siirtyy lehteen
SSSR na stroike - SNTL rakentaa, jossa myös Maks Alpert on kuvatoimittajana.
1930:
Yhdysvaltalaisen valokuvaajan Lewis W Hine kuvateos Men at Work
palkitaan vuoden parhaana lapsille sopivana kirjana.
1930:
Sakari Pälsin Autochrome-kuva Balkanilta painetaan Bosna Ponosna
-kirjaan. Pälsin Näppäilkää hyviä kuvia
-opas sivuuttaa värikuvauksen.
1930:
ABISS-ryhmä järjestää valokuvanäyttelyn Strindbergin
taidesalongissa. Ryhmään kuuluvat
elokuvamiehet Heikki Aho ja Björn Soldan, graafikko Hanns Brückner, valokuvaaja
Heinrich Iffland ja pienkamerakuvaaja (Leica) Vilho Setälä.
1930:
Saksalaissyntyinen Heinrich Iffland jatkaa Atelier Apollon toimintaa.
1931:
Syntyy tuotemerkki Agfacolor.
1931:
Lumière tuo markkinoille rasterifilmin Filmcolor.
1931:
Kopiointimenetelmää Vivex parannetaan.
1931:
Yhdysvalloissa J Thomas Rhamstine tarjoaa valokuvaajille valosähköistä
valotusmittaria Electrophot. Mittari
määrittää näkymän kokonaisluminanssin.
Asteikkokiekko on kalibroitu aukkomerkinnöin tavalliselle pankromaattiselle
filmille, jonka valotus on 1/32-osa sekuntia eli elokuvakameran tavallinen
valotusaika. Mittarissa on sähköpatteri.
1931:
Harold E Edgerton (1903-90) Massachusetts Institute of Technologysta MIT
suunnittelee elektronisen stroboskooppisen salamavalolampun liikkuvien
koneenosien tarkastelua varten.
Kondensaattorilla kehitetään korkea jännite, jonka annetaan purkautua
kaasutäytteisessä lasiputkessa. Lamppu
soveltuu hyvin valokuvaamiseen. Yhdellä
välähdyksellä voi kuvata maitopisaran aiheuttaman roiskahduksen, luodin
lennossa ja kolibrin siivenlyönnin.
1931:
Franz Piller esittelee menetelmän valmistaa väripaperikuvia. Se perustuu additiiviseen värinkopiointiin.
1931:
Kodak esittelee Kodalith-filmin ja -levyn, jotka korvaavat märät kollodiumlevyt
graafisessa teollisuudessa, ja Kodak Verichrome -filmin, jossa on hienompi rae
kuin Kodak NC -filmissä. Kodak ostaa
Saksasta August Nagel -kameratehtaan.
1931:
Alkuperäinen DIN herkkyys määritellään.
1931:
Kansainvälinen valaistuskomissio Commission Internationale de
l’Éclairage CIE hyväksyy kansainväliseen käyttöön CIEn väridiagrammin.
1931:
John Heartfield vierailee Moskovassa esittelemässä, kuinka tehdään
fotomontaaseja.
1932:
Josef Maria Eder esittää valokuvauksen historiassaan Geschichte der
Photographie filmien herkkyyden kehityksen valotusaikoina: 1827 Niépcen
asfalttikuva kuusi tuntia, 1839 daguerrotypia, hopeajodidi 30 minuuttia, 1841
talbotypia, gallolikehitys kolme minuuttia, 1851 kollodiummärkälevy 10 sekuntia,
1878 gelatiini, hopeabromidi uutuutena 1-1/50 sekunti ja 1900 gelatiini,
hopeabromidi 1/100 sekunti.
1932:
Ensimmäinen Technicolor on kolmivärinen elokuvafilmi, jossa käytetään
Dye Transfer -menetelmää.
1932:
Kodak tuo markkinoille 8 millimetrin kaitafilmin.
1932:
Ikon Zeiss tuo markkinoille Leican tapaisen kameran Contax. Siinä on etäisyysmittari, jonka avulla
valokuvaaja voi helposti tarkentaa kuvan.
1932:
Leica varustetaan etäisyysmittarilla.
Siinä on erilliset etsijät eri polttoväleille.
1932:
Polttoväliltään muunneltava eli zoom-objektiivi keksitään.
1932:
Willy Merte suunnittelee valovoimaisen f/0,85 objektiivin Zeiss R-Biotar
röntgenkuvausta varten.
1932:
Agfan rasterifilmi Agfacolor ja huokea kamera Preisbox tulevat
markkinoille.
1932:
Amira esittelee filminsä Tripack.
1932:
Weston Exposure Meter -valotusmittari tulee markkinoille. Mittarin valokenno tuottaa virran eikä
sähköpatteria tarvita. Aukkoasteikon
lisäksi mittarissa on valotusaika-asteikko.
Mittarilla voi määrittää luminanssin myös kohteen eri alueilta. Mittarin valmistajat määrittelevät
Weston-herkkyyden.
1932:
Nuoret valokuvaajat Ansel Adams (1902-84), Imogen Cunningham
(1883-1976), John Paul Edwards, Sonia Noskowiak, Henry Swift, Willard Van Dyke
(1906-86) ja Edward Weston (1886-1958) perustavat Westonin ja hänen töittensä
vaikuttamina yhdistyksen Group f:64.
Heidän estetiikkansa perustuu suoralle lähestymistavalle
valokuvauksessa. Se on vastareaktio
konservatiiviselle estetiikalle, jonka Encyclopaedia Britannica määrittelee
1929: valokuvaus sovelletaan tuottamaan
kuvia, jotka taiteellinen perinne hyväksyy.
1932:
Aarne Pietinen pääsee Mäntsälään kuvaamaan kapinaa maksamalla jokaisesta
kuvasta jonka sai ottaa Lapuanliikkeen kassaan.
1932:
Suomen Kameraseurojen Liitto perustetaan.
1933:
Kodak ja Western Electric kehittävät huippunopeaa teollisuusvalokuvausta
rakentamalla kameran, joka voidaan tahdistaa kellolaitteella.
1933:
Lentikulaarinen eli linssirasterifilmi Agfacolor on ensimmäinen
pienkameran värifilmi diapositiivien tuottamiseen.
1933:
Saksalainen valokuvien yhdistämisen eli fotomontaasin kehittäjä,
taiteilija ja kustantaja John Heartfield (1891- 1968) karkoitetaan
natsi-Saksasta. Hän vaihtoi 1916 nimensä
Helmut Herzfelde englantilaiseksi poliittisena eleenä vastalauseena
kiihkokansalliselle propagandalle. Hänen
tekemiensä aikakauslehden kansikuvien, julisteiden ja kirjankansien määrä on
valtaisa.
1933:
Hitlerin valtaannousun jälkeen myös valokuvaajia pakenee
natsi-Saksasta. Erich Salomonin lisäksi
lähtevät muun muassa Kurt Hübschman, joka Picture Postin kuvaajana Englannissa
ottaa nimekseen Kurt Hutton, Alfred Eisenstedt yhdysvaltalaisen Lifen
kuvaajaksi ja unkarilainen André Friedman Pariisiin, jossa ottaa nimekseen
Robert Capa. Ranskassa ovat ennestään
unkarilaiset kuvatoimittajat Lucien Aigner ja Guyla Halasz eli Brassaï, joka
siirtyi maalarista valokuvaamaan nähtyään maanmiehensä André Kertész
kuvia. Kuvatoimittajat Kurt Korff ja
Kurt Szafranski suunnittelevat Life-lehteä USAssa.
1933:
Ranskalainen Denise Bellon (1902-99) aloittaa valokuvaajana. Hän on 1934 kuvatoimiston Alliance Photo
perustajajäseniä. Bellon kuvaa 1939
Suomea. Hänen Suomi-juttunsa julkaistaa
Matchissa.
1933:
Alfred Nybom perustaa Helsinkiin Polyfoton, joka elvyttää käyntikorttikuvien
perinnettä. Kuvasarjat todistavat
ihmisen tunnistamisen tarpeesta: ajo-, viina- ja jäsenkortit, passit ja
viisumihakemukset tulevat.
1933:
Tampereen Hämeensillalla helatorstaina Suomen lippujen lomaan nostetaan
punalippuja sosiaalidemokraattien puoluekokouksen kunniaksi, mutta
everstiluutnantin Aaro Pajari johdolla suojeluskuntalaiset poistavat ne. Martti Staf kuvaa tapahtuman ja toimittaa
saman kuvan sekä Uuteen Suomeen että Kansan Lehteen. Kuvatekstit ovat erilaiset. US: Suomen lippu häpeää näiden punaisten
lippujen keskellä ja KL: Uljaasti liehuvat punaiset liput.
1933:
Osvald Hede Hedenström pääsee Aarne Pietisen oppiin. Hedenströmillä oli laatikkokamera Zeiss Ikon
Box Tengor 6x9 ja levykamera Ihagee 9x12.
Pietisen studiossa hän tutustuu kameroihin Zeiss Ikon Nettel 10x15,
Plaubel Makina 6x9 ja Contax.
1933:
Valokuvaaja Esa Hilli (1897-1961) muuttaa Lohjalta Helsinkiin. Hän harrastaa ryhmäkuvausta viimeisinä
vuosinaan Hasselbladilla 6x6, jossa on laajakulmainen superwide objektiivi.
1934:
Saksassa valokuvamateriaalin herkkyys määritetään normilla DIN 4512.
1934:
Bela Gaspar kehittää hopean vaalenemiseen eli väripigmenttien
hajoitukseen perustuvan Gasparcolor-värimenetelmän.
1934:
Kodak esittelee ensimmäisen kinofilmiä käyttävän tarkkuuskameransa Kodak
Retina.
1934:
Hehkulampun wolframlanka osataan kiertää kaksoiskierukaksi. Se saadaan pieneen tilaan, ja lampun
valmistus helpottuu.
1934:
Tehokas elohopeapurkauslamppu esitellään.
1935:
Ranskalainen Dufaycolor-rullafilmi esitellään.
1935:
Kodak tuo markkinoille Kodachrome Safety -kääntövärifilmin. Ammattimuusikot Leopold Mannes ja Leopold
Godowsky kehittävät Rudolf Fischerin 1910-14 keksimän subtraktiivisen värikuvan
periaatteen käytännössä toimivaksi. Se
on kolmikalvoinen subtraktiivinen diapositiivifilmi, jossa filmissä ei ole
väritekijöitä. Ne ovat
kehitekemikaaleissa. Ensimmäinen filmi
on 16 millimetrin Cine-Kodak.
1935: W
Schneider ja A Fröhlich esittävät Agfa-Kuppler -periaatteen. Vesiliukoinen peittausaine sisältää pitkäketjuisia
alkyyliryhmiä. Ensimmäisessä
subtraktiivisessa värikääntöfilmissä väritekijät on sisällytetty
emulsioihin. Patentti on Agfacolor Neu
tai New erotukseksi aikaisemmasta Agfan additiiviseen rasterimenetelmään
perustuvasta filmistä. Kinofilmi ja 16
millimetrin filmi tulevat markkinoille.
1935:
E-J Birr käyttää triazaindolisiiniä emulsion vakavointisuolana.
1935:
Kopiointimenetelmä Defender Chromatone tulee markkinoille.
1935:
USAn liittohallitus perustaa maatalousministeriön alaisuuteen maatalousväestön
ongelmia tutkimaan ja ratkaisemaan yksikön, joka myöhemmin saa nimen Farm
Security Administration FSA. Sen
valokuvaajaryhmän järjestää sosiologi Roy Stryker. Valokuvaajia ovat muun muassa Dorothea Lange,
Arthur Rothstein, Russel Lee ja Walker Evans.
Tunnetuimpia FSA-kuvia painetaan yli 10 000 kertaa kuten Dorothea Langen
Migrant Mother - Siirtotyöläisäiti 1936.
1935:
Osvald Hedenström on Uuden Suomen lehtivalokuvaaja.
1936:
Washingtonissa käytetään valon lähteenä ensimmäisen kerran neonputkia.
1936:
Julkistetaan 16 millimetrin Kodachrome-äänifilmi, 8 millimetrin
kaitafilmi ja kinofilmi. Kodakin
kohokuva-syövytysmateriaali tulee markkinoille.
Menetelmällä valmistetaan värivedoksia.
Se on Dye Transferin edeltäjä.
Vilho Setälä kokeilee Kodachromea.
1936:
Agfa-kemisti Robert Koslowsky keksii kultaefektin. Kompleksit kultasuolat parantavat
Isopan-filmien hienorakeisuutta ja lisäävät herkkyyttä.
1936:
Valokuvaaja James Agee ja kirjailija Walker Evans tallentavat valokuvin
ja tekstein USAn eteläosan valkoisten vuokraviljelijöiden elämää. He julkaisevat 1941 aineistosta teoksen Let
us now praise famous men - Ylistäkäämme nyt mainioita miehiä. Kirjaa myydään 600 kappaletta, mutta siitä
otetaan 1960 toinen painos.
1936:
Robert Capa eli André Friedmann ottaa valokuvan kuolevasta sotilaasta
Espanjan sisällissodassa.
1936:
Margaret Bourke-White (1904-71) ryhtyy Life Magazinen
valokuvaajaksi. Hän on ensimmäinen
naissotakuvaaja. Bourke-White kirjoittaa
1937-46 useita kirjoja työskenneltyään eri puolilta maailmaa.
1936:
Taideteoreetikko Walter Benjamin kirjoittaa, että on hedelmätöntä
pohtia, onko valokuvaus taidetta.
Olennaista on pohtia, kuinka tämä uusi väline on muuttanut taiteen käsitettä
ja itse taidetta.
1936:
Valokuvaajat Tuovi Nousiainen, Ukko Tauno Ovaskainen ja Waldemar Vuorela
perustavat yrityksen Valokuva Kolmio mainos- ja lehtikuvauksiin. Vuorela eroaa pian ja tilalle tulee
valokuvaaja Aili Heinonen.
1936:
Paavo Poutiainen kuvaa Kyösti ja Kaisa Kalliota heidän
maatalossaan. Kuvat ilmestyvät Suomen
Kuvalehdessä ja ulkomailla.
1937:
Kolmiemulsioinen värinegatiivifilmi Agfacolor kehitetään. Se on subtraktiivinen filmi, joka tulee
tunnetuksi negatiivi-positiivi -prosessina.
Sen kehittäjät ovat tohtorit Gustav Willmanns, Alfred Fröhlisch ja
Wilhelm Schneider. Menetelmällä
valmistetaan 1939 elokuvafilmiä ja 1942 väripaperia.
1937: R
Rzymkowski esittelee ensimmäisen elektrolyyttisesti kehitetyn kuvan.
1937:
Gevaert korvaa nitroselluloosan triasetaattifilmillä.
1937:
Saksalaiset valmistavat ensimmäisen yksilinssisen peiliheijastuskameran
- single lens reflex eli SLR-kameran. Se
on Exacta kinofilmikamera. Kamera on
tahdistettu salamalampuille.
1937:
Rolleiflex Automat 6x6 saa Pariisin maailmannäyttelyssä palkinnon Grand
Prix.
1937: Minolta
Flex on ensimmäinen Japanissa valmistettu kaksilinssinen peiliheijastuskamera.
1937:
Pienkuvakamera Coloretta patentoidaan.
1937:
Kodaslide-projektori ja metallikehykset julkistetaan. Milwaukee Journal -lehden valokuvaaja ottaa
operettinäytännöstä kuvia Kodachromelle.
Viidestä kuvasta tehdään kokosivu.
Look ja Life alkavat käyttää Kodachrome-filmiä.
1937:
New Yorkin messuilla esitellään loistelamppuja. Ne yleistyvät 1940-luvulla.
1937:
Valokuvaaja Sam Sheere valokuvaa ilmalaivan Hindenburg räjähdyksen
Lakehurstissa New Jerseyssä. Tämä on
Ensimmäinen väriuutiskuva.
1937:
Helsingin Sanomissa julkaistaan ensimmäinen sähkökuva eli telefoto
ilmalaivan Hindenburg tuhosta.
1937:
Natsidiktaattori Führer Adolf Hitler hymyilee valokuvassa elokuvaohjaajalle
Leni Riefenstahl. Myöhemmin Hitler antaa
retusoida kuvasta pois propagandaministerin Joseph Goebbels, jota hän epäili
mustasukkaisesti Riefenstahlin rakastajaksi.
1937:
Atelier Apollo ottaa Mannerheimista valokuvan, jota hän antaa
ystävilleen. Kuvasta tehdään tauluja.
1938:
Saksalainen tohtori Edith Weyde (Agfa) kehittää hopeasuolojen
diffuusiomenetelmän. Tästä tietämättä
belgialainen tohtori André Rott (Gevaert) kehittää siirtokopiomenetelmän.
1938:
Yhdysvalloissa Kodak julkistaa ensimmäisen rullafilmikameran Super
Six-20 Kodak, jossa on valotusmittari.
Se ohjaa valosähköisesti himmennintä, kun kamera laukaistaan. Ammattikuvaajien Kodachromet tulevat
markkinoille. Kodachrome-diat
toimitetaan pahvikehyksissä.
Kodachrome-kehitystä parannetaan.
1938:
Saksalaiset kouluttajat pitävät kuvauskurssit Suomessa uusien
kinofilmikameroiden Contax haltijoille.
Valokuvaajat valmistautuvat Helsingin olympialaisiin, jotka sotien vuoksi
peruutetaan, mutta TK-kuvaajat käyttävät niitä sodissa.
1938: Kaksi
yhdysvaltalaista yritystä tuo myyntiin loisteputket. General Electric esittelee
kylmäkatodisen fluoresenssiputken, jossa
elohopeakaasun ja argonin säteilemä ultraviolettivalo muutetaan näkyväksi
putken sisäpinnan fosforipinnoitteella.
Sylvania esittelee loisteputkensa vähän myöhemmin. Hehkulamppu saa kilpailijan.
1938-50:
Dufayn additiivisia rasterielokuvafilmejä käytetään, ensin
kääntömenetelmää ja sitten negatiivi-positiivi-menetelmää.
1938:
Valokuvakustantaja Hélène Roger-Viollet (1901-85) ostaa Laurent
Olivierin valokuvaliikkeen. Siitä tulee
Valokuvaliike Roger-Viollet, joka on Ranskan vanhimpia.
1939:
Saksalainen Hans Wagner tekee värikuvausmatkan Suomeen.
1939:
Yhdysvaltalaisen Life-lehden kuvaajat Théresè Bonney ja Eliot Elisofon
tekevät kuvareportaaseja 1940 olympiakisoihin valmistautuvasta Suomesta. Bonney antaa talvisodan Karjalan evakoille ja
sotalapsille kasvot mustavalkoisina.
1939:
Kuvatoimisto Suomen Kuvapalvelu perustetaan Helsingin olympialaisia 1940
varten. Kisakuvauksia aikovat hoitaa
Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Uusi Suomi ja Yhtyneet Kuvalehdet. Toimisto järjestää urheilukuvauskurssin
Ammattienedistämislaitoksella Helsingissä.
Toimistolle ostetaan Contaxeja.
Olympialaisia ei tullut, vaan sota.
Suomen Kuvapalvelu jää Yhtyneitten Kuvalehtien omistukseen.
1939:
Maailman lehdistön valokuvaajat käyttävät Helsingissä mustavalkoista
filmiä kuvatessaan "Talvisodan ihmettä".
1939:
Osvald Hedenström perustaa Helsinkiin Hede-foton.
1939:
Antti Hämäläinen värikuvaa Turun pommitusten tuhoja. Propagandaosastoa muodostettaessa unohtuvat
valo- ja elokuvaus. Valokuvaaja Aarne
Pietisen pojat Otso ja Matti lähtevät vapaaehtoisiksi. Lehdistölevityksen hoitaa Finlandia Kuvan ja
uutistoimiston yhteyteen perustettu kuvatoimisto, oikeastaan Eino Mäkinen. Kansainvälistä levitystä hoitaa myös
lehtikustantajien Suomen Kuvapalvelu, joka oli perustettu olympiakisoja
varten. Eino Mäkinen lavastaa
japanilaiselle lehtimiehelle sotakuvauksen Helsingin Käpylään. Kädet ylhäällä antautuvia venäläisiä
tähtäilevät sotilaat pääsevät Chicago Tribuneenkin, joka julkaisee ensimmäiset
autenttiset rintamakuvat Suomesta. Myös
Karvian sotavankien keskitysleirillä Ylä-Satakunnassa lavastetaan venäläisten
sotavankien antautuminen. Tunnettuja
toimittajia ovat Thérèse Bonney (Life), englantilainen Martha Gellhorn,
saksalainen Max Mehlem ja italialainen Indro Montanelli.
1930-luvun loppu: Neuvostoliitossa valokuvanäyttelyt alkavat
harventua.
1930-luvun loppu: Natsi-Saksan armeijan Propaganda Kompanie- eli
PK-joukkoihin ei pääse ilman rintamakokemusta.
1930-luvun loppu: Suomessa Osvald Hedenström on ensimmäinen
pelkästään lehdille työskentelevä valokuvaaja.
1930-luvun loppu: Muutama suomalainen valokuvaaja ryhtyy ennen
1940 peruuntuneita olympiakisoja kokeilemaan hankittuja pienkameroita. Aarne Pietinen ostaa Contaxiin ja
suurennuskoneeseen yhden yhteisen objektiivin.
Kerran hän seisoo odottamassa kuvattavaa pelkkä kamerarunko mukana. Oppipoika juoksee studioon hakemaan
suurennuskoneeseen unohtuneen objektiivin.
1940-luvun alku: Ranskalainen valokuvaaja Henri
Cartier-Bresson (1908-2004) on sotavankina Natsi-Saksassa. Paettuaan vankileiriltä hän liittyy Ranskan
vastarintaliikkeeseen. Cartier-Bresson
on oikean hetken kuvaaja mustavalkofilmille, ei käytä salamavaloa, lavastusta,
retusointia eikä osasuurennoksia.
1940:
Eastman Kodak kehittää Ektachrome-kääntöfilmin ja ilmakuvaukseen
värifilmin sotilaallisia tarkoituksia varten.
1940:
Japanissa valmistetaan Japanin ensimmäistä värifilmiä Sakura Natural
Color. Tehtaan nimeksi otetaan 1943
Konishiroku Photo Industry.
1940:
View-Master stereokuvien katselulaitetta aletaan markkinoida. Suomi-aiheisia kuvakiekkoja ei ole julkaistu
1960-luvun jälkeen. Vesa Keskinen ja
Taneli Haro julkaisevat 2000 kolme kiekollista Helsinki-aiheisia kiekkoja. Vanhin kuva on vuodelta 1898 ja uusin 2000.
1940:
Agfacolor-negatiivi-positiivi -menetelmällä valmistetaan ensimmäinen
elokuva.
1940:
Museum of Modern Art - Nykytaiteen museo avaa valokuvaosaston
Yhdysvalloissa.
1940:
Hitler valokuvauttaa itsensä Pariisissa taustanaan Eiffel-torni.
1940:
Herman Harz julkaisee Suomesta värivalokuvateoksen Petsamo-Ladoga,
Fikentscher Verlag, Leipzig.
1940:
Vilho Setälän (1892-1985) teos Valokuvaus tieteenä ja taiteena
ilmestyy. Se sivuuttaa värikuvan
historiankin.
1940:
Kuvatoimisto Finlandia Kuva perustetaan.
Se on Propagandaliiton (perustettu 1937) yritys.
1941:
Kodachrome-dioista tehdään suurennoksia.
1941:
Espanjan sisällissotaa Ranskaan paennut valokuvaaja Francisco Boix (1920-51)
joutuu natsien vangitsemaksi. Hänet
viedään Itävaltaan Mauthausenin keskitysleirille, jossa hän työskentelee
valokuvalaboratoriossa. Boix saa muiden
avulla varastettua pari tuhatta negatiivia ja lähetettyä ne leirin
ulkopuolelle. Sodan jälkeen kuvia
julkaistaan Pariisin lehdissä. Boix on
kuultavana Nürnbergin oikeudenkäynnissä, jossa kuvia käytetään todisteina.
1941:
Natsilehti Signal julkaisee värivalokuvia Suomen rintamalta.
1941:
Aukusti Tuhkan värivalokuva Kiväärimies Hangon rintamalta julkaistaan
Hakkapeliitan liitteenä. Se on
ensimmäinen painettu suomalainen TK-värivalokuva.
1941-4:
Suomessa kuvaajat tulevat propagandakomppanioihin, joiden nimet
muutetaan tiedoituskomppanioiksi. Malli
saadaan natsi-Saksan armeijasta.
Armeijakunnilla tai vastaavilla sotatoimiyhtymillä on
tiedotuskomppaniat. Ilma- ja
merivoimilla sekä kotijoukoilla on omat tiedotuskomppaniat. Enimmillään komppanioita on 12. TK-miesten tulee kertoa rintamantakaiselle
väestölle kenttäarmeijan toiminnasta, taisteluista ja lepohetkistä. Koko kansa tuli saada eläytymään päivittäin
armeijan taistelutoimintaan, mikä terästäisi kansan voitontahtoa. Hankitaan myös propaganda-aineistoa ulkomaita
varten. Tiedotuskomppanioiden
valokuvaajina toimii 80-100 miestä. Joka
komppaniassa on neljä TK-valokuvaajaa.
Monet kirjeenvaihtajiksi tai elokuvaajiksi määrätyt TK-miehet ottavat
myös valokuvia. TK-valokuvaajalla on
tavallisesti vaihto-objektiivein varustettu 35 millimetrin Contax, mutta myös
6x6 Rolleiflex ja 6x9 Plaubel Makina ovat käytössä. Peräti yksi 400 millimetrin teleobjektiivi on
käytössä, mutta 133 ja 200 millimetrin useampia. Filmi on Agfa ISS 21 DIN. Contaxia varten on kertakäyttöisiä
salamavalolamppuja. Lisävaloa saadaan
magnesiumilla ja petromaxeista. Useimmat
kuvat otetaan normaaliobjektiivilla, jolloin taistelun kuvaus 200-300 metrin
etäisyydeltä antaa heikon tuloksen.
Lisäksi on piirtäjiä, kenttälehden toimittajia, radiotoimittajia ja
teknisiä avustajia. Suomalainen TK-mies
käyttää polkupyörää tai suksia, kun saksalaisilla fasisteilla on
panssariajoneuvoja, joista he kuvaavat 800 millimetrin
kauko-objektiiveilla. TK-valokuvaajien
negatiiveja kertyy Pääesikunnan kuvakeskukseen 200 000 kappaletta, joista
väitetään tuhotun 20 000 arkaluontoista.
Tallella lienee noin 150 000 negatiivia.
Kuuluisin sensuroitu valokuva on tupakkaa poltteleva Jermu, jonka
puseron napit ovat auki. EJ Paavilaisen
TK-kuva ilmestyy Työmies-tupakan mainokseen.
Jonkin verran kuvia otetaan Lapin sodasta, jossa toimii yksi
tiedotuskomppania.
1941:
Pääesikunnan Kuvalaitos muutetaan Päämajan Kuvalaitokseksi. Siitä tulee päämajan alainen kuvaosasto, joka
koostuu valokuvatoimistosta, elokuvatoimistosta ja yleisestä toimistosta.
1941:
Majuri Heikki Parkkonen ja talvisotaa kuvanneet Tuovi Nousiainen, Matti
ja Otso Pietinen, Olavi Gunnar, Alvar Hamberg ja Erik Blomberg perustavat
yhdistyksen Kamera-aseveljet.
1941:
Osvald Hede Hedenström kuvaa Vuokkiniemellä sotajermun, joka katsoo
valokuvaavaa koiraslottaa. Rintamamiesten
mielestä TK-miehet ovat verrattavissa lottiin, mutta antavat täyden tuen
rintamalla kuvaavalle TK-miehelle.
1941:
TK-kuvaaja Theodor Vuorela valokuvaa, kun korpraali Ville Niemi nostaa
Suomen lipun Petroskoin hallintorakennuksen katolle.
1941:
Suomen ensimmäiset loistelamput otetaan käyttöön.
1942:
American Standards Association ASA määrittää herkimmän filmin
herkkyysluvuksi ASA 100. Herkin filmi on
1954 ASA 400, ja 1959 jo ASA 3000.
Filmiä voi prässätä, jolloin herkkyys 1954 on käytännössä ASA 1280 ja
1959 peräti ASA 10 000.
1942: M
Martinez, Jelly ja Vittum omistavat patentin, jonka mukaan valmistettu
Kodacolor-värifilmi (negatiivi-positiivipaperikuva -menetelmä) tulee
markkinoille. Kodacolor-paperia
valmistetaan.
1942:
Värillisiä paperikuvia valmistetaan Agfacolor-negatiivi-positiivi
-menetelmällä.
1942:
Ansco valmistaa USAssa värikuvia lähes Agfacolor-menetelmällä. Filmiä Ansco Color valmistetaan
sotilaallisiin tarkoituksiin.
1942:
Marski Mannerheim hyväksyy 14 valokuvasta kolme, joita nuorennetaan
retusoimalla hänen 75-vuotispäiväkseen.
1942:
Saksalainen Hitlerin kuvaaja Helmut Laux ottaa kaksi
75-vuotisvärivalokuvaa ylipäälliköstä Mannerheim. Niitä pidetään ensimmäisinä Suomessa
valmistettuina Agfa-Gevaertin värivalokuvina.
Värikuva ilmestyy Hitlerin natsipropagandalehdessä Signaali. Signal ilmestyy lähes kaikkien Saksan
miehittämien tai yhteistoiminta- eli asevelimaiden kielillä kuten
suomeksi. TK-kuvaaja Lars Johnsson ottaa
kuvan Mannerheimista, Hitleristä ja Rydistä, kun he askeltavat tasatahtiin
junaratojen välissä. TK-elokuvaaja Felix
Forsman tallentaa elokuvaksi Hitlerin Kaukopään Immolan vierailun.
1942:
Natsisaksalaisen elokuvan Die goldene Stadt - Kultainen kaupunki
esityksessä Dresdenissä näytetään sitä mainostavat väripaperikuvat, jotka ovat
ensimmäiset laatuaan.
1942:
Ateneumissa on natsisaksalaisten taistelukuvaajien näyttely Jäämereltä
Mustallemerelle. Taidehallissa on
natsisaksalaisten värivalokuvien näyttely.
Kuvat on vedostettu Agfan väripaperille.
1943:
Kamera Kodak-Retina esitellään.
1944:
WT Hanson patentoi väriainenaamiomenetelmän.
1944:
Kodacolor on subtraktiivinen negatiivifilmi, jossa on integraalimaski-
eli yhdistetty naamiokerros.
1944:
Auschwitzin keskitysleirissä erikoiskommandon vangit onnistuvat ottamaan
valokuvia ja salakuljettamaan filmin leiristä Auschwitzin taisteluryhmän
avustuksella. Filmi päätyy Krakovaan
puolalaisen vastarintaliikkeen käsiin.
Kaksi kuvaa esittää erikoiskommandon vankeja palavien ruumiiden edessä
krematorion pihalla ja yksi kuva esittää naisia, joiden täytyy riisuutua ulkona
ennen kaasukammioon joutumista.
1944:
Sotavalokuvaaja Robert Capa (1913-54) valokuvaa Normandian maihinnousun
(D-Day). Suurin osa hänen kuvistaan
tuhoutuu kehityksessä inhimillisestä erehdyksestä eli kuivauksessa liian
korkeassa lämpötilassa, jolloin valoherkät kalvot sulavat. Vain 11 kuvaa säilyy.
1944:
Patricia Erkko kuvaa, kuinka Laatokan Valamon luostarin kirkonkelloja
lastataan junaan Lahdenpohjassa.
1944:
Osvald Hede Hedenström kuvaa Andrei Zhdanovin saapumisen junalla
rautatiehallituksen rakennuksen katolta 250 millimetrin objektiivilla 9x12
levylle.
1945:
Juri Grebnev kuvaa Neuvostoliiton lipun pystyttämisen Berliinissä. Talon katolla tapausta ikuistamassa on useita
valokuvaajia.
1945:
Joe Rosenthalin kuva Iwo Jimalta taistelun jälkeen on lavastettu. Siinä useat sotilaat pystyttävät suurta
lippua. Aito kuva kertoo väsyneistä ja
hermostuneista miehistä tökkäämässä pientä lippua sattumalta löytämäänsä
rakoon.
1945:
Wolfenin filmitehdas jatkaa valmistamalla ORWO-filmejä.
1945:
Holokaustikuvat alkavat levitä maailmalle ja kertovat natsi-Saksan
fasistisesta toiminnasta.
1945:
Kalevan valokuvaaja ja entinen kemigrafi Uuno Laukka (1914-78) jää
freelanceriksi Ouluun.
1945:
Uuden Suomen valokuvaaja Erkki Johannes Viitasalo perustaa yrityksensä
Tilanne- ja mainoskuvaamo EJ Viitasalo.
1946:
Kodakin Ektachrome-värifilmi tulee kauppaan. Se on ensimmäinen diapositiivikääntöfilmi,
jonka valokuvaaja voi kehittää itse.
Prosessin E-1 kehitysaika on 90 minuuttia, mutta kolme vuotta myöhemmin
67 minuuttia. Kodakin maailmanlaajuinen
henkilökunta on 60 000 työntekijää.
1946:
Yhtyneet Kuvalehdet palkkaa ensimmäisen päätoimisen valokuvaajansa Tuovi
Nousiainen.
1946:
Kameraseuran 25-vuotisjuhlajulkaisu Kameran taidetta ilmestyy.
1946:
Valokuvamateriaalien tuonti Suomeen jää puoleen 1938 määrästä.
1946-9:
Valokuvauspaperia tuotetaan Suomessa pulavuosina. Filmistudio valmistaa Paavo Korhosen
kehittämää Tähti-paperia ja Kuvas-Valmiste Vedox- ja Vedos-papereita. Björn Wiikillä on pieni valokuvapaperitehdas
Littoisissa. Valokuva-alan
tuontisäännöstelystä luovutaan 1957.
1946:
Helsingin Sanomien valokuvaaja Osvald Hede Hedenström saa lehden
julkaisemiin kuviin merkinnän HEDE. Hän
osaa retusoida ja korjailla kuvia muun muassa Alli Paasikivestä ja Ellen
Svinhufvudista.
1947:
Tohtorin Edwin H Land (1909-91) Polaroidkamera valmistaa mustavalkokuvan
minuutissa. Pikakuvausjärjestelmään
kuuluu kamera ja Polaroid-Land -menetelmän mukaisesti toimiva filmi.
1947:
Kodak esittelee Eastman Television Recording -kameran, jolla otetaan
kuvia televisioputkelta.
Yhteistyökumppanit ovat DuMont Laboratories ja National Broadcasting
Company NBC.
1947:
Carl Hans Koch suunnittelee palkkikameran Sinar, jolle saa
patentin. Sinar Norma tulee 1948
markkinoille. Yksi erillinen suljin
riittää 1951 kaikkiin Sinarin objektiiveihin.
S - studio, i -
industry, n - nature, a - architecture ja r - reproduction.
1947:
Unkarilainen tohtori Dennis Gabor muotoilee holografian
pääperiaatteen. Kreikan holos merkitsee
täydellinen.
1947:
Sotavalokuvaajan Robert Capa (1913-54) aloitteesta perustetaan
valokuvaajien yritys Magnum. Muut ovat David Chim Seymor, Henri Cartier-Bresson,
George Rodger ja Bill Vandivert. Magnumissa
kuvaajat säilyttävät oikeuden kuviinsa.
1947:
Elektronisalamalaite tulee lehtivalokuvaajien käyttöön.
1947:
Yrjö Lintunen (1917-87) ryhtyy lehtivalokuvaajana kuvaamaan Työkansan
Sanomiin ja Vapaaseen Sanaan. Hän kuvaa
muun muassa 1948-49 lakkoilevia työläisiä ja heidän joukkokokouksiaan. Vapaana valokuvaajana hän kuvaa
Palkkatyöläiselle, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitolle SAK, eri
ammattiliitoille ja Työväen Urheiluliitolle TUL.
1947:
Yhtyneiden Kuvalehtien ensimmäinen kuukausipalkkainen valokuvaaja Tuovi
Nousiainen kuvaa Kotilieden lisäksi lehtiin Kaunis Koti ja Omin käsin. Nousiainen kuvittaa englanninkielisen lehden
Finlandia Pictorial ja sen ranskankielisen version La Finlande Illustrée
(1946-55).
1947:
Suomen Lehtikuvaajain Kerho - Finlands Pressfotografers Klubb
perustetaan. Yhdistys kirjoittaa
lisenssivirastolle puoltokirjeitä kalustohankintoihin ja neuvottelee poliisin
kanssa, jotta lehtikuvaajat saisivat suljetuilla alueilla saman
liikkumisvapauden kuin toimittajat.
Presidentin kanslian kanssa yritetään sopia kuvausjärjestelyistä, sillä
radiotoimittajat tunkeutuvat mikrofoneineen niin lähelle haastateltavia, ettei
lehtikuvaajille jää tilaa. Yhdistys
pyrkii yhtenäiseen hinnoitteluun, jota Helsingin Sanomien Eljas Erkko ja
Yhtyneiden Kuvalehtien Jorma Reenpää vastustavat. Lehtikuvaajat korostavat yhteistä
esiintymistä ammattikuntana Suurkisoissa 1947.
Nimeksi tulee myöhemmin Suomen Lehtikuvaajat.
1948:
Gevacolor-diafilmin valmistus alkaa ja 1950 Gevacolor-negatiivifilmin ja
-paperin.
1948:
Kodakin Continuous Paper Processor tuottaa 2400 valmista kuvaa
tunnissa. Maailman ensimmäisellä
kehityskoneella kuvat valmistetaan automaattisesti.
1948:
Rashid Nasa Nasretd (1920-2010) perustaa Nasakuvan Helsinkiin.
1948:
Helsingin Sanomat uutisoi ensimmäisestä omasta
telefotolähetyksestään. Valokuvaajan
Reino Loppinen Kuopiosta lähettämä kuva saapuu Helsinkiin puhelinjohdoitse.
1948:
Helsingissä sodan jälkeen syttyvät ensimmäisen kerran mainosvalot.
1949:
Agfacolor-paperi tulee jälleen kauppoihin.
1949:
Kodakin Ektacolor subtraktiivinen värinegatiivifilmi, jossa väritekijät
ovat emulsiokerroksissa, ja Eastman-värifilmi tulevat markkinoille. George Eastmanin koti
avataan museona The International Museum of Photography at George Eastman
House.
1949:
Gevapan 33 (ISO 160/23) tulee kauppoihin ja Gevapan 36 tulee 1955.
1950-60-luvut:
Valokuvaaja Sid Avery (1918-2002) kuvaa Hollywoodin tähtiä. Hän julkaisee kuvansa lehdissä Look, Life,
The Saturday Evening Post ja Colliers.
Averyn jälkeen tähti- ja julkkiskuvaajia aletaan kutsua paparazzeiksi
(Paparazzo) Federico Fellinin elokuvan La dolce vita 1960 valokuvaajan mukaan.
1950-luku:
Matti A Pitkänen uudistaa kuvanäkemyksiä. Uudistajia ovat muun muassa Trond Hedström,
joka korostaa valokuvan totuudenmukaisuutta, ja Pauli Huovila. Otso ja Matti Pietinen erikoistuvat mainos-
ja teollisuuskuvauksiin.
1950-luvun alku: Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK
palveluksessa oleva Kalle Kultala esiintyy Seurassa nimimerkillä Tinala.
1950-luku:
Suurpaineisia natriumlamppuja kehitetään.
1950:
Gitzo valmistaa ensimmäisen kolmijalkansa.
1951:
EH Land kehittää väriaineen diffuusiomenetelmän.
1951:
Sisäänrakennetulla salamavalolla varustettu kamera tulee markkinoille.
1951:
Helsingin yliopiston kuvalaitos perustetaan. Se harjoittaa valo- ja elokuvaukseen
liittyviä tehtäviä ja tutkimusta sekä laitteiden rakentamista. Laitoksella on 16 millimetrin mustavalkoinen
elokuvalaboratorio ja äänittämö.
1951:
Työkansan Sanomat julkaisee Yrjö Lintusen valokuvaaman kuvajutun David
Oistrah soittaa VRn Pasilan konepajan työläisille. Se on lajissaan klassikko.
1951:
Sanoma perustaa kuvatoimiston Lehtikuva.
Sen ensimmäinen valokuvaaja ja johtaja on Reino Loppinen.
1952:
Kodak-Retina -kameraa on myyty 500 000 kappaletta.
1952:
Henri Cartier-Bresson puolustaa näyttelykuvastonsa The Decisive Moment
esipuheessa mustavalkokuvia sillä, että värifilmin epäherkkyys pienentää
terävyysaluetta. 1970-luvulla hänen
mielestään värin käyttö on hylättävä periaatteesta, vaikka värikuvaus on
kehittynyt.
1952:
Suomessa valokuvaaja Jukka Kuusisto järjestää tiettävästi ensimmäisen
kerran värivalokuvauskurssin.
1952:
Helsingin Olympiakisoissa värivalokuvien aika alkaa uudestaan Suomessa. Kuvauksia varten lehtikuvaajien kerho perusti
1951 Olympia Kuvan, jonka on määrä hoitaa koko olympiakisojen kuvaus ja
kuvavälitys maailmalle, mutta Sanoman Lehtikuva ottaa osansa kisoista samoin
kuin eräät ulkomaiset kuvatoimistot.
Kuvauksia hoitamaan nimitetään kolme pääkuvaajaa Valdemar Vuorela,
Osvald Hedenström ja Erkki J Viitasalo sekä värikuvapuolen hoitajaksi Pentti
Pietinen. Kuvaajien käyttöön hankitaan
viimeiset suuret kamerat. Niiden
hitauden vuoksi Paavo Nurmesta ja syttyvästä olympiatulesta ei ole löytyä
kuvaa, sillä kamerat on laukaistu liian aikaisin. Hetken taltioi kinofilmikameraa käyttävä
yhteisyrityksen Volgan mutkassa syntynyt kuvaaja Räshid Nasa Nasretdin
(1920-2010). Tämä ainoa kuva tilanteesta
julkaistaan satoja kertoja, mutta Tekijänoikeusneuvosto ei katso kuvaa
tekijänoikeuslain tarkoittamaksi teokseksi.
Hankitaan 22 kameraa 4x5 neliötuuman Speed Graphic, 15 kinofilmikameraa
Contax ja kuusi 13x18 kameraa Linhof.
Pienten kameroiden yleistyminen Suomessa tapahtuu 1950-luvun puolivälin
jälkeen. Olympia Kuva tekee 1955
konkurssin.
1952:
Olympialaisten aikoihin kuvataan muun muassa kameralla Speed Graphic.
1953:
Ilfordin värikääntöpaperi värikuvien valmistukseen diapositiiveista
toimii hopeavalkaisun periaatteella.
1954:
Sotavalokuvaaja Robert Capa (1913-54), alkuperäiseltä nimeltään Endre
Ernö Friedmann ja taiteilijanimiltään Bandi, André, Fried ja Capa 1930-luvun
loppupuolelta, matkustaa Ranskan Indokiinaan kuvaamaan sotatoimia Lifen
toimeksiannosta. Hän astuu maamiinaan ja
menehtyy kesken kuvausmatkan. Capalta
jää 70 000 negatiivia. Capan toive jäädä
työttömäksi sotakuvaajaksi ei toteutunut.
1954:
Ernesto Che Guevara saa Meksikossa työtä puistovalokuvaajana. Hän huomaa, että valokuvaajalla pitää olla
hyvä kunto ja olla jatkuvasti liikkeellä.
Valokuvaaminen sujuu joten kuten, ja Chellä ei ole muuta varmaa
toimeentulon lähdettä, mutta hän ei tienaa riittävästi. Eräällä viikolla Che saa 60 valokuvasta
pesoja, mutta yksi 30 kuvan rulla valottuu.
Myöhemmin Che kuvaa Argentinan hallituksen rahoittamalle
uutistoimistolle Agencia Latina de Noticias.
Hän voi ehkä saada paikan kirjamyyjänä OASn kojussa kirjamessuilla, kun
ei valokuvilla tienaa tarpeeksi.
1954:
Kodakin herkkä mustavalkofilmi Tri-X esitellään.
1954:
Japanin vientitarkastuslaki määrää, että ulkomaille vietävien
valokuvaustarvikkeiden laatu on tarkistettava.
Japan Camera and
Optical Instruments Inspection and Testing Institute JCII aloittaa toimintansa.
1954:
Suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri Claire Aho (1925-) kuvaa Suomen
neidon Lenita Airisto (1937-). Aho
aloitti 1940-luvulla kuvaajauransa isänsä Heikki Aho ja setänsä Björn Soldan
yhtiössä Aho & Soldan. Claire Aho
kuvasi1952 ainoana naisena Helsingin olympialaisia. Yhdysvaltalainen Warner Bros palkkasi kisojen
jälkeen hänet uutiselokuvaajakseen Suomessa.
1954:
Jussi Pohjakallio ryhtyy Valiolehtien valokuvaajaksi.
1955:
Kodakin uudet filmit Ektachrome on tarkoitettu harrastelijakuvaajille,
ja kehitysprosessi on E-2.
1955:
Hufvudstadsbladet aloittaa kuvatoimiston Pressfoto.
1956:
Agfa esittelee photokinassa rullafilmikameransa Automatic 66 camera,
jossa on automaattinen valotuksen säätö.
Valokenno ohjaa suljinta.
Automaattinen säätö on myös Optima-kinofilmikamerassa 1959. Kodakin Verichrome Pan korvaa Verichromen
vuodelta 1931.
1956:
CN 17 Universal filmi tulee kauppoihin ja 1957 CT 18.
1956:
Yrjö Lintunen (1917-87) alkaa valokuvata Kansan Uutisille. Hänelle tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita
ovat lakkovuosi 1949 ja yleislakko 1956.
Lintunen kuvaa 1960-luvulla työpaikkajuttuja: "Oli tarkoitus
pureutua työolosuhteisiin, niin että sellaisen jutun lukemisen ja kuvien
katsomisen jälkeen tiesi tavanneensa duunarin siinä todellisuudessa, missä hän
työtään teki".
1956:
Valokuvaaja Jukka Kuusisto aloittaa Agfacolor-värivalokuvauskoulun
Suomessa.
1957:
Leipzigiin perustetaan valo- ja elokuva-alan kustantamo VEB
Fotokinoverlag.
1957:
Ensimmäinen japanilainen kinofilmikoon SLR-kamera Nikon on yleisesti
saatavilla.
1957:
Kodakin Brownie Starmatic -kamera esitellään. Sitä myydään seuraavan viiden vuoden aikana
yli kymmenen miljoonaa kappaletta.
1958:
Agfa Isopan Record (ISO 2000/34) tulee kauppoihin.
1958:
Minolta SR-2 on Minoltan ensimmäinen yksilinssinen peiliheijastuskamera.
1958:
Kodakin ensimmäinen automaattinen diaprojektori Cavalcade
esitellään. Kodak X-Omat kehityskone
lyhentää röntgenfilmin kehitysajan tunnista kuuteen minuuttiin. Kodakilla on 1959 osakkeenomistajia 100 000.
1958-62:
Venäläinen Juri Denisjuk huomaa, että Gaborin kaksiulotteinen hologrammi
on kokonaisilmiön osa. Kolmiulotteinen
valokuvamalli seisovista aalloista on kohteen optinen vastine. Kun aaltokuvaan ohjataan valkoista
spektrisäteilyä, syntyy värillinen vääristymätön kolmiulotteinen kuva
kohteesta.
1958: The Ilford Manual of Photography ilmestyy
Englannissa.
1958:
Otso Pietisen teos Valokuvauksen kuvaopas ilmestyy.
1959:
Nikon F esitellään.
1959:
Explorer VI lähettää maahan ensimmäisen avaruudesta otetun kuvan
maapallosta.
1959:
Suomen Mainosvalokuvaajat perustetaan.
Heidän kuvamaailmaansa kutsutaan kapitalistiseksi realismiksi.
1960-luku:
Objektiivien suunnittelu alkaa tietokoneen avulla. Markkinoille alkaa vähitellen tulla
monenlaisia laajakulma-, normaali-, tele- ja vaihtuvapolttovälisiä
objektiiveja. Asfäärisiä eli
pallomuodosta poikkeavia linssejä voidaan laskea.
1960-luku:
Suomessa CocaCola-valokuvauskoneen saa keräämällä 16 CocaCola-pullon
korkkia ja maksamalla 16 markkaa. Näin
hankkii kameran 126 000 suomalaista.
1960-luku:
Neuvostoliitossa Hrustshevin suojasäässä valokuvaus alkaa kehittyä
lyyrisemmäksi ja psykologisemmaksi.
1960-luku:
Uusia näkemyksiä Suomen valokuvaukseen tuovat Salme Simanainen sekä
värinkäyttäjät Kuvasiskot eli Eila Marjala ja Margit Ekman. Lehtikuvaajat saavat nimensä kirjoittavien
toimittajien rinnalle kuten Caj Bremer, Martti Brandt, Helge Heinonen, Kalle
Kultala, Jussi Pohjakallio, Kristian Runeberg, UA Saarinen ja Seppo Saves.
1960-luku:
Suomessa pidetään parikymmentä valokuvanäyttelyä, mutta 1980-luvulla yli
200 näyttelyä.
1960-luku:
Monimetallilamppuja tulee markkinoille.
1960:
Konica "F" on ensimmäinen SLR-kinofilmikamera, jossa on
valotusmittari.
1960:
Rolleimagic 6x6 tulee markkinoille.
1960:
USAssa Theodore Maiman rakentaa ensimmäisen toimivan laserin.
1960:
Halogeenikaasulla täytetty wolframlankalamppu esitellään.
1960:
Pariisin lähelle Biévresiin perustetaan valokuvauksen museo Musée
Francais de la Photographie.
1960-62:
Filmin herkkyydelle laaditaan kansainvälinen standardi ASA/DIN/BS. ASA muuttaa 1970 nimekseen American National
Standards Institute ANSI.
1960-63:
Glenn, Gaynor ja Aftergut tekevät lämpöön ja muoviyhdisteisiin
perustuvia havaintoja, joita sovelletaan värikuvaukseen.
1960:
Kuubalainen valokuvaaja Alberto Diaz Gutíerrez alias Korda (1929-2001)
ottaa kuvan sissisankarista Guerrillero Heroico Ernesto Che Guevara. Kuvaa käytetään kaupallisesti, mutta Korda ei
saa korvauksia. Smirnoff mainostaa 2000
uutta vodkaansa Chen kuvalla, ja Korda haastaa mainostoimiston Lowe Lintas ja
sille kuvan välittäneen kuvatoimiston Rex Features oikeuteen. Ne tarjoavat korvauksen, jonka valokuvaaja
lahjoittaa kuubalaisten lasten terveydenhuoltoon.
1961:
Polaroid-Land -menetelmää kehitetään siten, että negatiivista tulee
säilyvä, ja sitä voi käyttää myöhemmin kuvien vedostukseen. Aikaisemmin negatiivi tuhoutui.
1961:
Kodak esittelee ensimmäisen Carousel-diaprojektorin, jonka pyöreään
diasäiliöön mahtuu 80 diakuvaa. Kodakin
filmille kuvataan 1962 John Glennin reaktiot maan kiertoradalla. Kodak kehittää 1963 kasettiladattavan kameran
Instamatic. Niitä valmistetaan 1970
mennessä yli 50 miljoonaa kappaletta.
Instamaticiin valmistetaan 1965 salamakuutio, jolla voi ottaa neljä
kuvaa vaihtamatta salamalamppua.
1961:
Seppo Saves julkaisee teoksen Kameratulta ja 1964 Yksi ynnä yksi.
1961:
K-G Roos tekee realistisen kaupunkitutkielman Ihmisten Helsinki.
1961:
Viikkosanomien valokuvaajia ovat Caj Bremer, Kristian Runeberg ja Seppo
Saves.
1961:
Valokuvauslinja perustetaan taideteolliseen ammattikouluun Helsinkiin.
1962:
USAssa Nick Holonyak nuorempi kehittää valodiodin.
1962:
John Glenn kärventää avaruusaluksessa Friendship 7 erityisesti muunnetun
kameran Minolta Hi-Matic. Kodakin
filmejä ja erikoiskameroita käytetään lennolla.
1962:
Du Pont ottaa haltuunsa maailman vanhimman valokuvakemian yrityksen
Adox-Fotowerke C Schleussner ja sen 1927 perustaman Neu-Isenburgin
tehtaan. Täällä aletaan valmistaa graafisia
filmejä reproduktiotekniikkaa ja valoladontaa varten sekä fotopolymeerifilmejä
värireproduktion koevedostukseen eli koevedostusjärjestelmää Cromalin.
1962:
Kansan Uutisten valokuvaajaksi tulee Martti Yrjö Lintunen (1945-)
vakituiseen työsuhteeseen.
1962:
Puolustuslaitoksen Tutkimuskeskuksen Kuvalaboratorio ottaa uudeksi nimekseen
Pääesikunnan Kuvakeskus. Sen tehtäviin
kuuluu valo- ja elokuvausalan suunnittelu, toimeenpano ja koulutus
opetuselokuvaa lukuunottamatta.
1962:
Suomessa vuoden lehtikuvaksi valitaan Caj Bremerin kuva presidentistä
Kekkonen Napoleon-tekstin yläpuolella ikkunassa. UKK otti tilanteeseen sopivan asennon.
1962:
Valokuvaaja ja yksi moottoripyöräilijä saavat surmansa Helsingin
Eläintarhan ajoissa sattuneessa onnettomuudessa.
1963:
Konica Auto S on maailman ensimmäinen automaattisesti valottava kamera.
1963:
Yhdysvalloissa Polaroidin värillinen pikakuvaus Polacolor
esitellään. Filmi on monikerroksinen
emulsio, jossa on keltainen, syaani ja magenta kerros. Ne ovat herkkiä vastaavasti siniselle,
punaiselle ja vihreälle valolle.
Kehitettäessä käyttämättömät väritekijät siirtyvät positiiviarkille
synnyttäen positiivikuvan. Polaroid
Automatic 100 Land -kamerassa suljin aukeaa, kun valokuvaaja laukaisee kameran,
ja valokenno sulkee sulkimen.
Valotusaika vaihtelee 1/1000 sekunnista muutamiin sekunteihen.
1963:
Cibachrome värikääntöpaperi tulee markkinoille. Värikuva synnytetään hopeavalkaisulla.
1963:
Hasselblad valmistaa Göteborgissa avaruuskameran.
1963:
Kodak esittelee filmikasettijärjestelmän ja Instamatic-kameran.
1963:
Emmett Leith ja Juris Upatnieks esittävät ensimmäiset laserilla tehdyt
hologrammit. Juri Denisjuk valmistaa
heijastushologrammin, joka voidaan esittää tavallisella valolla.
1964:
Diaprojektori Kodak Carousel tulee markkinoille.
1964:
Saksalainen Agfa (perustettu 1867) ja belgialainen Gevaert
Photo-Produkten (perustettu 1890) sulautuvat Agfa-Gevaert -yhtymäksi. Bayer on omistaja 1981 alkaen.
1964:
Saksan Demokraattisen Tasavallan DDR Agfa muuttaa nimekseen Orwo.
1965:
Mustavalkofilmin herkkyys on kasvanut nopeasti ja kasvaa edelleen:
vuosi H&D ASA
(1942)
1902 650 20
1925 1000 30
1942 3200 100
1954 13 000 400
1965 100
000 3000
Filmi on jo noin 20 miljoonaa kertaa herkempi
kuin alkuperäisen daguerrotypian valonherkän kalvon herkkyys.
1965:
Kodak esittelee Super-8 -kasettijärjestelmän. Avaruuskävely tallennetaan Kodakin filmille.
1965:
Teollisuudelle esitellään holografinen interferometri, jolla tutkitaan
jännitystä.
1965-66:
Kehitetään kolmiväriholografia, jossa kuva tuotetaan tallentamalla kohde
erivärisillä lasereilla valaisemalla.
1965:
Suomessa nuoret lehtikuvaajat perustavat osuuskunnallisen kuvatoimiston
Finnseven.
1965:
Suurpaineiset natriumlamput tulevat markkinoille.
1966:
Leningradin optomekaaninen tehdas esittelee laserin tieteelliseen
tutkimukseen.
1966:
Yksilinssisessä (single-lens reflex SLR) kamerassa Rolleiflex SL 66 on
vaihdettava filmikasetti ja kallistettava palje.
1966:
Prosessi E-4 lyhentää kehitysaikaa 47 minuuttiin. Helsinkiin perustetaan Kodak Oy, Eastman
Kodakin tytäryhtiö. Kodak 2620 Color
Printer valmistaa 2000-3000 kuvaa tunnissa.
Kodakilla on maailmanlaajuisesti 100 000 työntekijää.
1966:
3M kehittää värivedostusmenetelmän Electrocolor, jossa kuva tuotetaan
poistamalla sähköisesti pigmenttejä sähköäjohtavasta materiaalista.
1966:
Kameraseurasta lähtöisin on ryhmä Imago 6, jota kiehtoo puhdas
valokuvauksellisuus.
1966:
Matti Saanio (1925-2006) julkaisee kuvaesseen Musta talvi, valkea kesä
(teksti Paavo Rintala), 1968 Kemi - Pohjoinen kaupunki elää, 1972 Missä
Golf-virta jäätyy ja 1980 Lähdön jäljet.
1967:
Bolivian viranomaiset välittävät maailman lehdistölle lokakuussa
valokuvan Che Guevaran ruumiista, joka on asetettu talliin paareille
sementtikaukalon päälle, ympärillään bolivialainen eversti, USAn
tiedustelupalvelun agentti, lehtimiehiä ja sotilaita.
1967:
Photo-Amateur julkaisee turkkilaisen harrastajan Baha Gelenbevi kuvan
Marché aux puces - Kirpputori. Siinä
mies istuu kirpputorilta poistetun tavaran roskakasassa lukien keskittyneesti
kirjaa.
1967-70:
Biafran sodasta ja nälänhädästä esitetyt kuvat paljastavat kolmannen
maailman hädän.
1968:
Palkkikamera Sinar ottaa käyttöön valikoivan valonmittauksen
filmitasosta. Näin saavutetaan haluttu
valotus sekä sävyarvojen ja kontrastin hallinta. Sinar p (perfection) tulee markkinoille 1970
sekä mallit c ja f.
1968:
Eddie Adams otta kuvan, kun saigonilainen poliisipäällikkö teloittaa
revolverilla pohjoisvietnamilaisen miehen.
Kuvanottohetkellä luoti on tunkeutunut miehen päähän.
1968:
Stephen Benton esittelee tavallisella valolla esitettävän hologrammin.
1968:
Saksassa ilmestyy Otto Croyn teos Retusche von heute - Nykyinen
kuvanparannus.
1968:
Matti Saanio julkaisee kuvateoksen Kemi - Pohjoinen kaupunki elää.
1969:
Kuussa otetaan ensimmäiset valokuvat.
Aldrinilla ja Armstrongilla on Kodakin valmistama stereokamera. He lähettävät kuvia maahan. Myöhemmin väitetään, että Kuussa käynti on
lavastus. Kodakilla on 200 000
osakkeenomistajaa.
1969:
Harrastajat kuluttavat mustavalkofilmejä 35 prosenttia, diafilmiä 17 ja
värinegatiivifilmiä 48 prosenttia.
1969:
Bell Labsin tutkijat keksivät, kuinka valonherkkää Charge Coupled Device
- eli CCD-kennoa voitaisiin käyttää kuvan tallentamiseen.
1969:
Leipzigin valokuvakorkeakoulun professori Bertold Beiler julkaisee
teoksen Die Gewalt des Augenblicks ja 1977 Denken über Fotografie. Beiler jakaa valokuvat kolmeen ryhmään:
yksinkertainen tallenne, esteettistä informaatiota sisältävät kuvat ja
taidekuvat.
1969:
Valokuvaajat Kari Pulkkinen, Tomi Lamminen ja Jukka Tikkanen perustavat
Ateljee Kolmosen muotikuvausta varten.
1969:
Suomen valokuvataiteen museo perustetaan. Perustajina ovat Suomen Kameraseurojen
Liitto, Suomen Valokuvaajain Liitto, Suomen Mainosvalokuvaajat, Suomen
Lehtikuvaajat, Kamerataiteen yhdistys, Opetusministeriö, Puolustusministeriö,
Muinaistieteellinen toimikunta, Valtion kamerataidetoimikunta, Suomen
Museoliitto, Taideteollinen oppilaitos, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi,
Tampereen yliopisto, Yleisradio, Valtionarkisto ja Suomen Taideakatemia.
1960-luvun loppu: Kehitetään valonherkkä Complementary Metal
Oxide Semiconductor eli CMOS, jota voidaan käyttää kuvan tallentamiseen.
1970:
Land-kuvan herkkyys on noin kymmenmiljoonakertainen verrattuna Daguerren
ja Talbotin herkkyyteen 1839.
1970:
Kuvanvalmistuslaitteet valottavat 2000-3000 kuvaa tunnissa, mutta 1980
jo noin 12 000 kuvaa.
1970:
Erilaisia kameroita on 130 vuoden aikana rakennettu noin 10 000
tyyppiä ja kokoa.
1970:
Ismo Hölttö ja Mikko Savolainen kuvaavat marginaali-ihmistä teoksissaan
Suomea tämäkin, 1972 Raportti Suomen mustalaisista ja 1982 Vanhuksia.
1971:
Ruotsi saa valokuvalle omistautuvan laitoksen Fotografiska Museet.
1971:
Pertti Hietasen Kilometri keskustasta esittelee rappioalkoholistien
elämää.
1971:
Lahden taideteollisen opiston Valokuvauksen osasto perustetaan. Valokuvaajaksi valmistutaan kolmessa
vuodessa.
1971:
Suomen Valokuvajärjestöjen Keskusliitto Finnfoto perustetaan.
1972:
AP-valokuvaaja Nick Ut ottaa kuvan Napalm Girl vietnamilaisista
lapsista, jotka pakenevat napalmhyökkäystä saatuaan napalmia päälleen. Joukon keskellä on alaston 9-vuotias tyttö
Kim Phuc.
1972:
Polaroid SX-70 on ensimmäinen yksiosainen (ei erillistä
negatiivi-positiiviosaa) diffuusiomenetelmään perustuva värikuvamenetelmä. Polaroid-kamera tarkentaa automaattisesti.
1972:
RCA kehittää tekniikan, jolla hologrammi korkopuristetaan muoviin.
1972: Texas Instruments saa patentin elektroniselle
kameralle.
1972: Sven Hirnin Kameran edestä ja takaa,
valokuvaus ja valokuvaajat Suomessa 1839-1870 ilmestyy.
1972: Iisalmen Kamera alkaa järjestää tapahtumaa
Iisalmen Kamera.
1972: Lehtikuvaaja Taisto Tuomi (-1972) on
ensimmäinen lehtikuvaaja, jolle myönnetään valtion taiteilijaeläke.
1972: Käpylän ammattikoulussa aloitetaan
valokuvalaborantin koulutus.
1972: Suomen lääketieteellis-luonnontieteellisen
valokuvauksen seura - Medifoto perustetaan.
1972: Valokuvauksen Opiskelijat perustetaan.
1973: Minolta CL on Minoltan ensimmäinen Leican
kanssa yhteistyönä tehty kamera.
1973: Ensimmäinen kaupallinen CCD-kenno tulee
markkinoille.
1973: Tuntematon ottaa viimeisen valokuvan Chilen
presidentistä Salvador Allende. Kuva
valitaan vuoden lehtikuvaksi.
1973: Kuvatoimisto Saftra perustetaan Helsinkiin.
1973: Tukholmassa opiskelevat Ben Kaila ja Risto
Vuorimies kuvaavat samalla Siirtosuomalaisia.
1973: Markku Tanttu tekee työmatkastaan teoksen
Työmatkakertomus, kuvaraportti ruuhkasta.
1974: Izdatelstvo "Progress" julkaisee
Moskovassa kuvateoksen Sokrovishtsha Drevnei Rusi - Keskiajan Venäjän aarteita.
1974:
Izdatelstvo Planeta julkaisee Moskovassa valokuvateokssen Juri
Balanenko, Aleksandr Berezin, Moskva - Moskova.
1974: Pahl-Rugenstein Verlag julkaisee
valokuvateoksen Chile Libro negro - Musta kirja. Se kertoo Chilen vallankaappauksesta
11.9.1973.
1974: Valokuvaaja-toimittaja Lino Manfrotto tuo
kauppoihin ensimmäisen kolmijalan Manfrotto.
1974: Matti Koivumäki kuvaa Helsingin Puu-Vallilaa.
1974: Pertti Hietanen viettää aikaa luostarissa
kuvatessaan Uutta Valamoa.
1974: Ensimmäinen Porin kansainvälinen
valokuvataidetapahtuma järjestetään.
1975: Neuvostoliiton ja USAn yhteisellä
avaruuslennolla Sojuz- ja Apollo-aluksilla käytetään Kodakin filmejä.
1975: Agfa-Gevaertin Colormator 7560 valottimella värinegatiivista
valotetaan 8000 kopiota tunnissa.
Länsi-Saksan kuvanvalmistamoissa
75 kopioijaa valottaa 600 000 kopioita tunnissa. Varioscop valotti 1955 vain 20 kopiota
tunnissa, ja kopioijia oli 750, jotka valottivat 15 000 kuvaa tunnissa. Kopioijat vähenivät kymmenenteen osaan, mutta
tuotanto kopioijaa kohti kasvoi 400-kertaiseksi.
1975: AP Photon kuva esittää, kuinka
pohjoisvietnamilainen tankki ajaa Saigonin presidentin linnan portista sisään
merkiten USAn häviötä.
1976: Izdatelstvo Agentstva Petshati Novosti
julkaisee Moskovassa kuvateoksen USSR The Land and the People.
1976:
Kodak tulee pikakuvaustuotemarkkinoille esittelemällä yksiosaisen
diffuusivedostusmateriaalin Kodak instant print film.
1976:
Värifilmin herkkyys kasvaa hitaammin kuin mustavalkofilmin:
vuosi filmi
H&D ASA (1942)
1907 Autochrome
6 0,2
1934 Dufaycolor
125 4
1935 Kodachrome
320 10
1942 Kodacolor
800 25
1946 Ektachrome
320 10
1976 herkin 13000 400
1976:
Gevachrome 710 elokuvafilmi on herkkä värikääntöfilmi, joka voidaan
valottaa 1000 ASA herkkyydellä.
1976:
Fujicolor II-400 on herkkä värinegatiivifilmi 400 ASA.
1976:
Mikroprosessori ohjaa kameraa.
1976:
Leica ja Minolta esittelevät kameran Leica R3. Minolta valmistaa sitä ja malleja R4 ja R5.
1976:
Kamerassa Rolleiflex SLX on elektroninen ohjaus.
1976:
Hannu Hautala kuvaa kahdeksan vuotta väijyttyään Parittelevat
kotkat. Se valitaan vuoden lehtikuvaksi.
1976:
Ilmestyy teos Pekka Suhonen, Moskovalainen huivi, Otava, Keuruu 1976. (...) jossa oli korvaamaton filmiaarre./ Me
teimme filmeistä savupommeja. (...)
Tässä.
1977:
Izdatelstvo Agentstva Petshati Novosti julkaisee Moskovassa kuvateoksen
SSSR 60 let po puti progressa - SNTL 60 edistyksen vuotta.
1977:
Kodakin prosessi E-6 lyhentää kehitysaikaa 30 minuuttiin. Harraste- ja ammattifilmit voidaan kehittää
samassa prosessissa.
1977:
Susan Sontagin On Photography
ilmestyy. Love kirjat julkaisee 1984 sen
nimellä Valokuvauksesta.
1977:
Kaius Hedenström käyttää ympäristöpoliittisen puheenvuoron
dokumentissaan Maaseutumme tänään.
1977:
Suomen Luonnonvalokuvaajat perustetaan.
1977:
Atelier Nyblin, Museovirasto ja Helsingin Osakepankki järjestävät
näyttelyn Sata vuotta valokuvaustaidetta Daniel Nyblinin ateljeen avaamisen 1877
kunniaksi.
1977:
Teknillisen korkeakoulun TKK Graafisen tekniikan laboratoriossa tehdään
laboratorioinsinöörin Hannu Kautto johdolla köyhän miehen eli kahden
valkokankaan multivisiodiasarja Graafisen tekniikan peruskäsitteet. Käsikirjoittaja on Hannu Kautto, valokuvaaja
Matti Huuhka ja selostuksen lukija Jaani Viherluonto. Tahdistuslaite on Mini Q.
1978:
Palkkikamera Sinar on ensimmäinen, joka ottaa käyttöön mikroprosessorin
digitaalisulkimessaan ja valotusyksikössään.
1978:
Konica esittelee täysin automaattisen kameran.
1978:
Madeiran Funchalissa ilmestyy Luís de Sousa Melon kirjanen Vicentes
Photographos.
1978:
Ismo Kajanderin näyttely Portsa kertoo turkulaisesta
työläiskaupunginosasta.
1979:
Neuvostoliittolaisella tehtaalla Zenith on laaja tuotanto: kinokamera
Cosmic Symbol, kaksilinssinen peilikamera Lubitel 2, valotusmittari Leningrad
4, suurennuskone Zenith UPA5, Photosniper, kinokamerat Zenith Ef/2, f/3,5, EM
f/2, TTL, 6x6-kamera Kiev 80, kinokamerat Fed 4L, Kiev 4 ja 4A.
1979:
Suomen Valokuvaajain Liitto jakaa ensimmäiset mestariarvot SVLM sekä
muoto- että mainoskuvauksen osa-alueilla.
Arvon saamiseksi on valokuvaajan muodostettava 20 kuvan sarja raadin
arvioitavaksi.
1979:
Teollisuuden hopeasta menee 38 prosenttia filminvalmistukseen. Viidennes käytetystä hopeasta otetaan
talteen.
1979:
Philips tuo markkinoille kierrekantaisen pienen loistelampun.
1979:
Pentti Sammallahden Cathleen Ni Houlihan, Irlantilainen kuvasalkku
ilmentää taidegrafiikasta omaksuttua teosajattelua. Hän tekee 1984 valo- ja äänikuvakokeilun
Andante. Sammallahden Rannalla ilmentää
suoraa valokuvaa.
1979:
Valokuvataiteen seura/Hippolyte perustetaan.
1979-85:
Erikoisopettaja Hannu Kautto luennoi valokuvaustekniikkaa Teknillisessä
korkeakoulussa TKK.
1970-luvun loppu: Yhdysvaltalainen kuvatoimittaja Steve McCurry
(1950-) kuvaa Afganistanin sotaa.
1980:
Mustavalkofilmin valotusaika on lyhentynyt rajusti valokuvauksen
alkuajoista. Seuraavassa on valotusaika
auringonvalossa, joka vaaditaan hyvän negatiivin saamiseksi aukolla f/11:
Vuosi Negatiivi Valotusaika sekuntia
1826 heliografia 28 800
1839 daguerrotypia 4000
1840 bromattu
daguerrotypia 80
1864 märkälevy
8
1880 varhainen
kuivalevy 1/2
1885 kuivalevy 1/10
1900 kuivalevy 1/50
1931 kuivalevy 1/100
1980 herkkä
filmi 1/500
1980:
Polaroid esittelee luonnoksen elektroniseksi pikakameraksi.
1980:
Moskovassa kansainvälisessä näyttelyssä Telekinotehnika-80 esitellään
Neuvostoliiton holografiaa.
1980:
Hollannin toimittajaliitto esittää, ettei kirjoittavia toimittajia voida
pakottaa valokuvaamaan eikä valokuvaavia toimittajia kirjoittamaan. Sovitaan nimekkeistä fotojournalist -
valokuvaaja ja fotograferende journalist - kuvaava toimittaja. Asia ei koske freelancereita.
1980:
Keski-Suomen AVn Pekka Kolari kehittää laukkuprojektorin Diacase, jonka
Kodak kopioi.
1980:
Valokuvaajan Leena Saraste (Salokangas) (1942-) Valokuva, pakenevan
todellisuuden kuvajainen ilmestyy.
1980:
Kirjayhtymä julkaisee Matti Saanion ja Paavo Rintalan kuvateoksen Lähdön
jäljet Efter uppbrottet. Ruotsinkielinen
teksti: Leif Salmén.
1980:
Tammi julkaisee kuvateoksen Kalle Kultala Kohtalona Kekkonen.
1981:
VEB Fotokinoverlag Leipzig julkaisee valokuvateoksen Erich Rinka,
Fotografie im Klassenkampf - Valokuva luokkataistelussa.
1981:
Kodak esittelee Ektaflex PCT
-värikuvan valmistustuotteet, joilla harrastelijat voivat kotipimiöissään
valmistaa värisuurennoksia. Ektaflex on
kaksiosainen diffuusi värivedostusmenetelmä sekä negatiiveille että
diapositiiveille. Kodakilla on yli 50
tytäryhtiötä. Yhtiöllä on
tuotantolaitoksia kymmenessä maassa.
1981:
Sony esittelee Japanissa sähköisen kameran Mavica (Magnetic Video
Camera), joka tallentaa kuvan sähköisesti muistiin kahden tuuman
levykkeelle. CCD-ilmaisin tuottaa
videosignaalin 570x490 pixeliä eli kuvapistettä. Sonya seuraavat Canon, Copal ja Panasonic.
1981:
Kulttuurivihkot julkaisee valokuvakansion, jonka kuvaajat ovat Ari
Hietala, Ben Kaila, Keijo Kansonen, Pentti Sammallahti ja Jukka Uotila. Terho Turunen vastaa reproduktiosta. Painopaikka on Kursiivi, Helsinki.
1982:
Kölnin Photokinassa esitellään Agfachrome Speed yksiosainen diffuusi
värivedostusmateriaali, jolla tehdään värikuvia dioista.
1982:
Kodacolor VR 1000 -filmi esitellään.
Siinä käytetään uutta T-rae -emulsiotekniikkaa, joka on
hopeahalogenidiemulsion huomattava parannus.
Hopeahalogenidikide on litteä, jolloin se kerää tehokkaammin valoa. T-rakeen ansiosta voidaan valmistaa entistä
herkempää ja terävämpää filmiä harrastelijoille, ammattilaisille,
elokuvatuotantoon, lääketieteelliseen valokuvaukseen ja graafisen alan
sovellutuksiin. Kodak laskee liikkeelle
kiekkovalokuvauksen. Kompaktikamera
kuvaa pyörivälle filmikiekolle. Niitä
tuodaan vuoden loppuun mennessä yli kahdeksan miljoonaa markkinoille. Kodak on valmistanut yli 150 miljoonaa
kasettiladattavaa kameraa.
1982:
Dai Nippon Printing esittelee DRUPAssa videotulostinjärjestelmän, jolla
videokuva voidaan valottaa värifilmille.
1982-85:
Rolleiflexin malleja tulee markkinoille: SL66E, 6006, SL66SE, SL66X ja
6002.
1982:
Englannin Islas Malvinas - eli Falkland-saarten sodasta ei tiedetä juuri
mitään, koska sotaan pääsi mukaan kaksi valokuvaajaa eikä yhtään
televisiokameraa.
1982:
Englannissa Daily Mail julkaisi 1981 kuvan Brixtonin mellakoista. Valokuva esitti nuorta mustaa miestä, joka
huusi poliisille vasten kasvoja.
Kuvateksti kuului: "Viha ja auktoriteetti - kasvotusten mutta silti
mailien päässä toisistaan".
Lehdessä Time Out oli samantapainen kuva, mutta mies ja poliisi olivat
kauempana toisistaan, ja näiden välissä näkyi toinen poliisi. Daily Mailin
kuva oli leikelty.
Lehdistöneuvosto katsoo, että leikkely on muuttanut alkuperäisen kuvan
välittämää sanomaa. Daily Mailia vastaan
tehty kantelu todetaan aiheelliseksi.
1982:
Ranskalainen oikeistolehti Figaro magazine julkaisee värikuvan, jossa
toimituksen mukaan poltetaan Nicaraguan hallitusta vastustaneita
miskito-intiaaneja. Otsikko Ranska
kohentaa tulta tässä likaisessa sodassa viittaa siihen, että Ranskan
sosialistinen hallitus antaisi tukea Nicaraguan hallitukselle. Kuva oli otettu neljä vuotta sitten, kun
Punaisen Ristin valvonnassa poltettiin sisällissodassa kaatuneiden ruumiita
kulkutautivaaran vuoksi.
1982:
Pirkko Tanttu erittelee yhdysvaltalaisuutta huvittuneesti valokuvateoksessaan
Aito asia. Pirkko Tantun motto on: Mistä
ei voi puhua, sen voi valokuvata.
1982:
Kuvatoimittajia ei ole yhdessäkään suomalaisessa aikakauslehdessä, mutta
on muutamassa sanomalehdessä.
Sanomalehdissä on yksi valokuvaaja 10-20 kirjoittavaa toimittajaa kohti
ja aikakauslehdissä 4-6 toimittajaa kohti.
Valokuvakriitikoita Suomessa ei ole.
Yleisradiossa TV1 ja TV2 molemmat työllistävät kuvatoimittajan sekä
televisiouutisilla on kaksi kuvatoimittajaa.
Mainostelevisio MTV ei ole palkannut kuvatoimittajaa.
1983:
Leningradin optomekaaninen tehdas tuo markkinoille kompaktin kameran
LOMO-compact.
1983:
Diapositiivifilmi 3M Color Slide 1000 on erittäin herkkä 1000 ASA.
1983:
Agfa-Gevaert luopuu harrastetuotteista.
1983:
Luis de Sousa Melo ja Susan E Farrow julkaisevat Madeiran historiasta
kuvateoksen Impressions of Madeira in the Past.
1983:
Englannissa työskentelevä Sirkka-Liisa Konttinen löytää aiheet
lähiympäristöstä teoksiinsa Byker ja 1984 Step by Step.
1983:
Stefan Bremer kuvaa yön kasvoja teoksessaan Helsinki by Night.
1983:
Jouko Leskelä esittää katuteatterin kohtauksia teoksessaan Katutanssit.
1983:
Leena Saraste kuvaa palestiinalaisia Libanonissa teokseensa Rakkaani,
Palestiina.
1983:
Topi Ikäläisen ja Anna-Liisa Hämäläisen Tuhat sanaa - ei yhtään kuvaa
ilmestyy.
1984:
Suomen Kodak luopuu diojen pahvikehyksistä ja siirtyy muovikehyksiin.
1984:
Erittäin herkkiä värifilmejä tulee markkinoille: Fujichrome 1600
Professional D ja Kodak P800-1600.
1984:
Sinar p2 tulee markkinoille.
Mallit f1, f2 ja c2 tulevat 1986 kauppoihin.
1984:
Julkistetaan digitaali- eli stillvideokameroiden prototyyppejä: Copal
CV-1, Hitachi (300 televisiojuovaa), MegaVision (1000 televisiojuovaa) ja
Panasonic (600x500 pixeliä eli kuvapistettä).
1984:
Matti Saanio ja Mikko Savolainen kuvaavat tutkijan kenttätyömenetelmin
Suomen Akatemialle 1970-luvun kulttuurin murrosta tehtyään kuvaussuunnitelman
teokseen Neljä pohjoista yhteisöä.
1984:
Merja Salo suhtautuu ironisesti luontokuvaukseen Mustassa
kasvistossa. Luontokuvaajia ovat Hannu
Hautala, Eero Kemilä, Seppo Keränen, Jorma Luhta, Eero Murtomäki, Teuvo
Suominen ja Matti Valta.
1984:
Matti Jokiniemi lehtikuvia yli 30 vuotta ilmestyy Kouvolassa. Jokiniemi on Kouvolan Sanomien pitkäaikainen
lehtikuvaaja.
1985:
VEB Fotokinoverlag julkaisee valokuvateoksen Sowjetische Fotografen
1941-1945 - Neuvostovalokuvaajat 1941-1945.
1985:
Kodak Pathén kuvavalmistamo Pariisissa kehittää 3,5 miljoonaa värifilmiä
vuodessa 400-600 työntekijän henkilökunnalla.
Kodachrome-kehityskone kehittää noin 600 filmiä samanaikaisesti. Kodak esittelee yhden megapixelin CCD-ilmaisimen
1320x1035.
1985:
Minolta MAXXUM-7000 on maailman ensimmäinen automaattisesti tarkentava
yksilinssinen peiliheijastuskamera.
Pentax ME-F valmistui 1981, mutta sen automaattitarkennus ei toiminut
kunnolla ja hylättiin.
1985:
Stillvideokamera Fuji ES-1 (640x480 pixeliä) tulee kauppoihin.
1985:
Mikko Hietaharju julkaisee teoksen Levoton mieli.
1985:
Viimeinen luentomoniste Hannu Kautto, Mikko Manninen, Jaakko Reenpää,
Valokuvaustekniikka ilmestyy Teknillisen korkeakoulun TKK Graafisen tekniikan
laboratoriossa. Professori Hannu
Saarelma lopettaa valokuvaustekniikan luennot.
Luultavasti hänen mielestään riittää luennoida sähköistä kuvausta, eikä
ilmeisesti esimerkiksi palkkikameran kuvanmuodostusta ole tarpeen tuntea.
1986:
Kodak esittelee maailman ensimmäisen kunnollisen valosähköisen
kuvailmaisimen, jossa on 1,4 miljoonaa kuvapistettä eli pixeliä. Tietomäärä riittää 12,5x17,5
neliösenttimetrin kuvan tulostamiseen.
Kuvailmaisinta on kehitetty 1970-luvun puolivälistä lähtien. Värinegatiivifilmi Kodacolor Gold tulee
markkinoille.
1986:
Kun Englannin kuninkaalliset Diana ja Charles vierailevat Japanissa,
niin naistenlehden Emma alusvaateilmoituksessa naisella on Dianan pää.
1986:
Eirikuva ottaa käyttöön kaksi Agfa Multi Scanning Printer
-valotuskonetta. Se valottaa noin
18 000 kuvaa tunnissa.
1986:
Jorma Puranen jakaa kolttien elämän kuvatessaan teoksen Maarf Le'udd.
1986:
Jan Kaila tekee yhteistyötä taiteiljan Elis Sinistö kanssa teostaan
Taikuri varten.
1986:
Daniel Nyblinin (1856-1923) valokuvanäyttelystä tehdään kuvakirja, jonka
reproduktio on Terho Turusen ja painatus Matti Eeron.
1987-89:
Valokuva-lehti julkaisee Anri Vartanovin 16-osaisen kirjoitussarjan
Valokuvan estetiikka, joka on ilmestynyt 1985-86 Sovjetskoje fotossa.
1987:
Kodakin informaation hallintajärjestelmä KIMS yhdistää erilaiset
tallenteet kuten mikrofilmin, optisen levyn ja muut tietokoneeseen yhdistetyksi
järjestelmäksi. Kodak esittelee
elektronisen Video-ID -järjestelmän, joka on tietokoneeseen yhdistetty
digitaalinen kuvatietopankki.
1987:
Martti Kapanen eli Kapa julkaisee teoksensa Löytöjä Ajasta.
1987:
Professori Matti Klinge Helsingin Sanomissa Ateenan Arkeologisen Seuran
150-vuotisjuhlasta: Juhlatilaisuus oli arvokas, kaunis ... Vain lehtikuvaajat häiritsivät pitämällä
esteittä peliään kaiken keskellä, täälläkin muista täysin poikkeavasti
pukeutuneina, kuin eri heimoa. Pitäisikö
nykyajan näytelmiin kirjoittaa "lehtikuvaajia" siihen missä entisajan
näytelmissä oli "mustalaisia, sotilaita, markkinaväkeä"?
1988:
Fototeca de Cuba julkaisee teoksen Cuba, La fotografía de los años 60 -
Kuuba, Vuosien 60 valokuvaus.
1988:
Kodak esittelee Ektar-filmin, Ektapress Gold -filmit ja mustavalkoisen
T-Max P3200 -filmin sekä neljän miljoonan kuvapisteen 2064x2064 CCD-kennon.
1988:
Sinar e käyttää mikroelektroniikkaa ja ohjelmia helpottamaan
valokuvaajan työtä.
1988: Maailmassa
otetaan noin sata miljoonaa valokuvaa päivässä.
1988:
Kuvatoimisto Gorilla perustetaan Helsinkiin.
1988:
Jukka Uotila kuvaa neuvostopääkaupungin ihmisiä teokseensa Go, Moskova,
Go.
1988:
Reijo Rinnekangas kuvaa vähemmistökansan elämää teokseensa Baskit.
1989:
Kodakin röntgenfilmikasetti X-Omatic RA vähentää merkittävästi
potilaiden saaman säteilyn määrää. Kodak
myy vuoteen 1992 mennessä 100 000 X-Omatic röntgenfilmin kehityskonetta, joka
tuli 1956 markkinoille.
1989:
Agfa Multi-Scanning-Printer valmistaa jopa 18 000 kuvaa tunnissa.
1989:
Agfa-Gevaert työllistää maailmanlaajuisesti noin 30 000
työntekijää. Tuotantolaitoksia on
Argentiinassa, Ranskassa, Espanjassa ja USA:ssa. Se markkinoi yli 8000 tuotetta 28 tytäryhtiön
kautta ja on edustettuna 120 maassa.
1989:
Japanilainen Shuji Nakamura (1954-) kehittää yhtiössä Nichia Chemical
Industries puolijohteiden tuotantoprosessin, joka mahdollistaa galliumnitridin
kasvattamisen. Kiderakenteisissa
puolijohteissa elektronien siirtyminen korkeammalta energiatasolta alemmas
synnyttää valoa. Nakamura luo 1993
kirkkaan sinisen LED-valon lisäämällä puolijohteeseen indiumia. Edelleen indiumia lisäämällä saadaan 1995
vihreä valo ja uudentyyppistä fosforia yhdistämällä siniseen valoon saadaan
valkoinen. Nakamura julkistaa 1995
sinisen laserdiodin, jolla voidaan tallentaa CD- ja DVD-levyille noin viisi
kertaa enemmän tietoa kuin nykyteknologialla.
Ultravioletilla LED-valolla voidaan puhdistaa vettä.
1989:
Lehtivalokuvaaja Hans Paul kirjoittaa (Sanomalehtimies Journalisten 4),
että ruotsalaisen lentokoneen JAS laskeutumisonnettomuudesta tehdään
tietokoneella koneen ensilennon vanhasta videosta uutiskuvat, koska Ruotsin
television tallentama onnettomuusvideo takavarikoidaan tarkastusta ja
leikkaamista varten. Pressens Bild
varustaa kuvat tiedoilla valmistustavasta ja lähettää ne Suomeen
Lehtikuvaan. Uusi Suomi,
Hufvudstadsbladet, Länsi-Savo, Itä-Savo, Warkauden Lehti, Ilkka ja Iisalmen
Sanomat käyttävät kuvat mainitsematta niiden tekotapaa. Pressens Bild lähettää myöhemmin alkuperäiset
videonauhalta kopioidut kuvat, kehoittaa asiakkaitaan poistamaan tietokonekuvat
ja vaihtamaan ne aitoihin kuviin.
Uutiskuvaa ei saa manipuloida.
Tässä tapauksessa tietokonekuvat olisi voitu korvata piirroksella.
1989:
Helsingin Sanomien 341 mielipidesivulla digitointitekniikan parissa
puuhaava Kai Linnilä esittää väitteen, että "kaikki hyvät kuvat ovat
perustuneet huijaukseen tai todellisuuden rajaukseen". Lehtivalokuvaaja Hans Paul vastaa, että
käännettynä väite kuuluisi: kaikki hyvä kirjallisuus ja verbaalinen viestintä
perustuu huijaukseen ja todellisuuden rajaamiseen. Paul ei halua estää uuden digitekniikan
käyttöä, vaan "taittaa peistä" sen epäeettisen hyväksikäytön eli
manipulaation vastustamiseksi. Linnilä
kutsuu sitä "jonninjoutavaksi sohimiseksi".
1989:
Veli Granö suhtautuu kansantaiteen naivismiin Onnelassa. Hän tuo esiin ITE-taidetta (itse tehty
elämä).
1989:
Jorma Puranen valmistaa näyttelijäryhmän kanssa teoksen Alfa &
Omega.
1989:
Helsingin Sanomat ja Lehtikuva järjestävät näyttelyn Sata vuotta
uutiskuvaa.
1980-luvun loppu: Taideteollisen korkeakoulun valokuvauksen
osastolle hankitaan Macintoshiin yksiväristen kuvien käsittelyohjelma Digital
Darkroom. Osasto hankkii 1992 Kodakin valokuvauslaatuisen
digitaalisen tulostimen. Professori
Philip Dean perustaa tietokoneavusteisen valokuvauksen laboratorion - computer
aided photographic lab CAP. Sinne
hankitaan Mac fx, 35 millimetrin filmiskanneri ja kuvienkäsittelyohjelma
Photoshop. Ensimmäinen Ethernet-verkko
siirtää kahden megatavun kuvan valokuvauksen osastolta graafiselle osastolle
muutamassa sekunnissa. Interaktiivisen
median kasvaessa merkittäväksi perustetaan 1993 Media Lab uutta mediaa varten. Maisteriohjelma alkaa 1994.
1980-90-luvut:
Valokuvan ja painokuvan yhteisyyttä toteuttavat töissään muun muassa
Taneli Eskola, Lumia 1984, Viva Giro 1990; Kristoffer Albrecht, Stilleben 1984,
Kväll 1990; Japo Knuutila, Joka hetki on poikkeus 1987; Ritva Kovalainen,
Valokuvia 1989; Jyrki Parantainen, Maa 1991 ja Kari Holopainen, Viisi lehteä
1992.
1990-luku:
Kiinassa valokuvasta tulee itsenäinen taidemuoto. Kiinassa valokuvataidetta pidetään monesti
länsimaisena tuontitavarana.
1990:
Kodak tuo markkinoille sekä yksiväri- että värikuvaukseen soveltuvan
digitaalisen kameraperän, joka on ensivaiheessa liitettävissä kameraan Nikon
F3. Kodakin passikuvausstudio käsittää
värivideokameran RGB/CCD, väritulostimen 6500 ja värimonitorin SV 1350. Kodak julkistaa Philipsin kanssa kehittämänsä
valokuvausjärjestelmän, jolla kinodiat ja -negatiivit siirretään
CD-levylle. Kuvia voidaan katsoa
televisiolla Kodak Photo CD -soittimella, jotka valmistaa Philips. Samalla soittimella voi kuunnella CD-äänilevyjä. Kodak XL 7700 tulostaa digikuvat
lämpäkopioina.
1990:
Digitaalinen kuvankäsittely ulottuu valokuvataiteen kenttään. Petteri Bülow, Juha Saari ja Touko Yrttimaa
järjestävät näyttelyn M-kaupunki etsii manipuloijaa. Tekijät käsittelevät ironisoiden tunnettuja
kuvaklassikoita. Mannerheim ratsastaa
alasti Helsingin Postitalon edessä, Suomen hallitus vannoo ministerinvalan
sormet ruletin päällä ja Harri Holkeri juo kahvia ulkomainoksessa. Presidentti Nixon pomppii enkelinä napalmia
pakoon juoksevien vietnamilaisten lasten keskellä. Näyttely on Helsingissä Rauhankadulla valokuvataiteen
galleriassa ja kirjakaupassa Laterna Magica.
1990:
Marja Vuorelaisen elämäntyö on Lapin kuvat.
1990:
Juha-Pekka Inkinen jatkaa kokoelmassaan Moraali ja arkkitehtuuri Mika
Ripatin kanssa 1970-luvun suurta teemaa etiikasta tulevaisuuden estetiikkana. Inkinen esittää kulttuuriarvostelua
suomalaisesta todellisuudesta.
1990:
Martti Lintunen kuvaa Karjalan nykypäivää teokseensa Karjala-nostalgia.
1990:
Pohjoisen Valokuvakeskuksen taiteellinen johtaja Jan-Erik Lundström
sanoo, että oleellista on kysyä: kenen uutinen? Kenen kuva? Kenen totuus?
1991:
Persianlahden sodassa USA välittää tiukan sensuurin avulla kuvan
eräänlaisena tietokonepelinä kunnes lehdet alkavat julkaista kuvia Kuwaitista
paenneesta irakilaisjoukosta, joka on napalmipommimatoilla, rypälepommeilla ja
köyhdytetyllä uraanilla ladatuilla kranaateilla tuhottuna maantiellä.
1991:
Ismo Hölttö kuvaa aineistoa toistakymmentä vuotta teokseensa Ihminen
pääosassa.
1992:
Sinarin Expolux suljin- ja valotusjärjestelmä korvaa elektronisen
digitaalisulkimen. Saavutetaan joustava
menuhallinta vaihdettavin ohjelmakortein.
1992:
Ranskalainen Francois Navarre perustaa Los Angelesiin paparazzitoimiston
X17.
1993:
Sinar e yhdessä Leaf CCD -perän ja yhdistetyn VideoLoupen kanssa
mahdollistaa nopean, kohtuuhintaisen ja standardilaatuisen tuotannon
prepress-käyttöön.
1994:
Gitzo valmistaa maailman ensimmäisen hiilikuituisen kolmijalan.
1994:
Taideteollisen korkeakoulun tietokoneavusteisen valokuvauksen
laboratorion (CAP/MediaLab) johtaja Philip Dean, Henrick Duncker ja Yrjö
Tuunanen valmistavat manipuloidun muotokuvan Turun yliopiston matematiikan
professorista Arto Salomaa. Lähtökohtana
on studiomuotokuva, joka luetaan muiden kuvaelementtien kanssa
tietokoneeseen. Kuva luodaan
kuvankäsittelyohjelmassa.
1995:
Minolta RD-175 on SLR-tyylinen 1,75 megapixelin digikamera.
1995:
Ruotsalainen valokuvaaja Ulla Lemberg koostaa valokuvateoksen Världens
kvinnor. Hän aloitti lehtikuvaajana
23-vuotiaana Aftonbladetissa.
1995:
Japanin harrastelijoiden valokuvatuotteiden markkinat ovat maailman
toiseksi suurimmat, ja Kodakin markkinaosuus Japanissa on alle kymmenen
prosenttia. Kodak kierrättää 50. miljoonannen
kertakäyttökameran. Keskimäärin 86
prosenttia kameran painosta kierrätetään tai käytetään uudestaan.
1996:
Kodak on eräs vanhimpia olympialaisten takaajista. Kodak valmistautuu kehittämään Atlantan
olympiakisoissa yli 175 000 filmirullaa, muuntamaan kuvat digitaalikuviksi ja
välittämään ne uutishuoneisiin ympäri maailmaa.
Ektascan Imagelink -järjestelmä muuntaa lääketieteelliset kuvat
digitaalikuviksi ja välittää ne paikallisiin sairaaloihin. Edicon-laitteisto valmistaa toimitsijoiden,
urheilijoiden ja vapaaehtoisten avustajien henkilötodistukset. Kodak on kierrättänyt 70 miljoonaa
kertakäyttökameraa. Miljardista
filmirullasta on kierrätetty metallia ja muovia. Kodak julkistaa yhdessä neljän muun
valokuvausteollisuuden yrityksen kanssa uuden valokuvausjärjestelmän Advanced
Photo System. Se käyttää 24 millimetrin
filmiä. Järjestelmään kuuluu kameroita
ja kuvanvalmistusjärjestelmiä. Kuvaaja
voi valita kolmesta eri kuvamuodosta eli -formaatista.
1996:
Digitaalikamera Sinarcam ja Leaf DCBII voi toimia erillisenä kamerana
tai kameran Sinar p2 kanssa.
1996:
Valokuvaajan Leena Saraste teos Valokuva tradition ja toden välissä
ilmestyy.
1996:
Pressfoto menee vararikkoon.
1997:
Perustetaan säätiö Fondation arabe pour l’image, joka kerää, entisöi, analysoi
ja panee näytteille Lahi-Idän, Pohjois-Afrikan ja Levantin alueen
valokuvia. Kokoelmassa on 50 000
harrastaja- tai ammattikuvaajan kuvaa.
Vanhimmat ovat 1860-luvulta.
1997:
Digikamera Sony Mavica FD5 tulee markkinoille. Kuvat tallennetaan 3,5 tuuman levykkeille,
myöhemmissä malleissa muistitikulle tai CD-levylle.
1997:
Kuvateos Börje Söderholm, Elämäni naiset ilmestyy.
1998:
Muzei Moskovskij Dom Fotografii - Moskovan valokuvamuseo julkaisee
valokuvateoksen SSSR 1917-1991 Istorija v fotografijah - SNTL 1917-1991
Valokuvahistoria.
1998:
Sinarback käy sovitteen kanssa palkkikameroihin, suoraan kameraan
Sinarcam 2 ja useimpiin keskikokoisiin kameroihin. Sinarcam 2 on tietokoneohjattu
digitaalikamera, jossa on LCD-suljin.
1998:
Helsingin Sanomien ja Ilta=Sanomien paperikuva-arkistossa on seitsemän
miljoonaa kuvaa. Lehtikuvan varastossa
on koti- ja ulkomaisia lehtikuvia sekä Helsingin Sanomien negatiiviarkisto
kaikkiaan 6 650 000 kuvaa. A4 Photolla
on koti- ja ulkomaisia lehtikuvia sekä entinen Pressfoton arkisto yhteensä 3,5
miljoonaa kuvaa. Suomen kuvapalvelulla
on kolme miljoonaa ulkomaista lehtikuvaa.
Yhtyneillä Kuvalehdillä on kaksi miljoonaa kotimaista lehtikuvaa. Museovirasto tallentaa arkeologian, historian
ja kansatieteen kuvakokoelmia kaikkiaan runsaat 1,6 miljoonaa kuvaa. Puolustusvoimien kuva-arkisto käsittää 800
000 kuvaa. Suomen valokuvataiteen museo
kerää valokuvauksen historiaa ja valokuvaajien kokoelmia yhteensä 750 000
valokuvaa. Suomessa on yli tuhat
kuva-arkistoa.
1999:
Kodakin pääjohtaja Dan Carp sanoo, että Kodak käyttää mitä tahansa
teknologiaa kuviin. Carp arvelee, että
he saavat ihmiset ottamaan enemmän valokuvia jopa rulla kuukaudessa. Yhdysvalloissa käytettiin 1984 viisi ja
Euroopassa kolme filmirullaa perhettä kohti vuodessa. Luvut olivat 1998 USA kahdeksan ja Eurooppa viisi. Carpin mielestä filmi- ja paperivalokuva sekä
digitaalinen kuva elävät rinnakkain.
Filmin saa myös CD-levyllä.
Kodakin Picture Maker -kioskeissa asiakkaat voivat skannata
paperikuviaan digitaalimuotoon ja teettää niistä uusia kopioita. Kodakilla on 95 000 työntekijää, vaikka se
vähensi 1998 työntekijöitään viidenneksellä.
1999:
NATOn ohjuksiinsa ja lentokoneisiinsa asentamat kamerat näkevät Serbian
toisin kuin tuhoalueella liikkuvat valokuvaajat. Esimerkiksi ohjus syöksyy kohti
matkustajajunaa, ja sen kärkeen sijoitettu kamera kuvaa koko ajan lähestyvää
maalia, tai NATO-lentokoneen tähtäimessä on rakennus Kosovossa.
2000:
Sinarback 23 käsittää kuusi miljoonaa kuvapistettä. Sinar Macroscan ottaa kuvan, jossa on 19
miljoonaa kuvapistettä. Sinar CyberKit
taltioi 1600 kuvaa.
2000:
Eeva ja Simo Ristan Stadin taivaan alla -valokuvanäyttely on
internetissä. Kuva-arkistossa on yli
8300 valokuvaa vuosilta 1969-87.
2001:
Sinarback HR ja Sinar Macroscan ottavat 78 miljoonan kuvapisteen
kuvan. Sinarback 44 ottaa 16 miljoonan
tai mikroskannauksella 66 miljoonan kuvapisteen kuvan.
2001:
Minolta DiMAGE 7 ottaa viiden megapixelin kuvia seitsenkertaisella
optisella zoomobjektiivilla.
2001:
Suomalainen valokuvaaja Kristoffer Albrecht väittelee Taideteollisessa
korkeakoulussa aiheenaan Creative Reproduction. A Practical Study on Ink-printed Photographs, their
History of Production and Aesthetic Identity - Luova
produktio. Painettujen valokuvien tuotantohistoria
ja esteettinen identiteetti, praktinen tutkimus.
2001:
Maailmassa myydään digitaalisia kameroita 17 miljoonaa kappaletta, kun
niitä 2000 myytiin 12 miljoonaa.
Suomessa digikameroita myydään lähes 40 000 kappaletta. Analogiakuvaaja ottaa keskimäärin 300 otosta
vuodessa, kun digitaalikuvaaja näppää 800, säilyttää niistä 560 ja tulostaa
paperille 65 kuvaa.
2002:
Suomen Rauhanpuolustajat ja Like julkaisevat Pystykorvakirjan Kari
Eloranta, Alkupiste Nollapiste. Se
kertoo Afrikasta.
2002:
Sinar p3 on entistä pienempi digitaalikamera. Sinarback 54 sopii sovitelevyn avulla
keskikokoisiin kameroihin ja ottaa 22 miljoonan kuvapisteen kuvan. Se on kehitetty Kodakin kanssa.
2002:
Suomessa myytävistä kameroista kolmannes eli yli 70 000 on digitaalisia,
mutta ne ylittävät arvoltaan filmikamerat.
2002:
Yhdysvaltalainen David Berson Brownin yliopistosta löytää silmän
verkkokalvolta uuden valoherkän reseptorisolun intrinsically photosensitive
Retinal Ganglion Cell ipRGC. Valo
460-480 nanometriä (sininen) lopettaa nopeammin melatoniinin (unihormoni)
erityksen verenkiertoon kuin kellertävä 555 nanometriä, johon viime
vuosikymmenten valaistussuositukset perustuvat.
2003:
Digikameroita myydään maailmassa 49 miljoonaa ja Suomessa yli 200 000
(filmikameroita yli 80 000) kappaletta.
Kameramatkapuhelimia myydään maailmassa 84 miljoonaa kappaletta, kun
2002 myytiin 18 miljoonaa.
2003:
USAn juutalainen Susan Sontag (1933-2004) julkaisee teoksensa Regarding
the Pain of Others - Toisten kärsimystä katsomassa. Muistikuvat sodasta ovat muistikuvia
valokuvista. Lehdet ja televisio
välittävät kuvia hirveyksistä, ja journalismi tekee ihmisten kärsimyksistä
toisten arkipäivää. Kärsimysten
näkeminen on luontevaa auttajille esimerkiksi kenttäkirurgeille, mutta muut
ovat tirkistelijöitä. Kuvat esittävät,
mitä ihminen saa aikaan vapaaehtoisesti, innostuneesti ja itsensä
oikeuttamana. Kuuluisat valokuvat ennen
Vietnamin sotaa ovat lavastuksia.
Vietnamin sodassa televisio voittaa valokuvan, eikä sotakuvaajilla ole
enää varaa lavastuksiin. Sotakuviin
kätkeytyy sama ideologinen valhe ja manipulaatio, joka hallitsee kansainvälistä
mediaa ja politiikkaa. Uhrit eivät ole
samanarvoisia, eikä kuolemaa kuvata tasapuolisesti. USAssa muistetaan holokaustin uhreja, mutta
ei intiaanien tuhoamista eikä mustien orjuuttamista.
2003:
Dubrovnikissä avataan sotavalokuvamuseo War Photo Limited.
2004:
Italialaisista toimittajista, valokuvaajista ja aktivisteista koostunut
ryhmä aloittaa kuvausprojektin Beit Atfal Assoumoud -järjestön kanssa. Libanonin palestiinalaisia pakolaisia
osallistuu 2006 valokuvaus- ja videokurssille Mar Elias -pakolaisleirillä
Beirutissa.
2004:
Ranskalaisen valokuvaajan Marc Riboud (1923-) näyttely Marc Riboud - 50
vuotta valokuvaa järjestetään Pariisissa.
2004:
Valokuvaajan Leena Saraste väitöskirja Valo, muoto vai elämä:
kameraseurat kohti modernia 1950-luvulla valmistuu. Siinä hän tutkii kameraseurojen
valokuvausperinnettä 1950-luvulla.
2005:
Helsingin kaupunginmuseo julkaisee valokuvateoksen Signe Brander
1869-1942, Helsingin valokuvaaja.
2004:
Suomen Rauhanpuolustajat ja Like julkaisevat teoksen Kai Widell, Verdad
y justícia Totuus ja oikeus. Siinä
kuvataan Chileä 2002 eli 29 vuotta vallankaappauksen jälkeen.
2005:
Teknillisessä korkeakoulussa TKK on kehitetty uusi valkoisen valon
lähde, joka tuottaa lasermaista valoa.
Laitetta valmistaa tanskalainen Koheras.
2005:
Coca-Cola uhkaa intialaista valokuvaajaa Sharad Haksar oikeustoimilla
tuotemerkkinsä loukkaamisesta. Haksar
teki Madrasin kadulle julisteen vesipumpusta ja -ämpäreistä, joiden taustalla
on seinään maalattu Coca-Cola -logo.
Juomatehtaat pahentavat Intian vesipulaa.
2005:
Jorma Blomqvistin Kuvaus, kehitys ja hämmästys ilmestyy.
2006:
Ruotsin yksi ensimmäisistä naisvalokuvaajista Ulla Lemberg (1946-)
valmistaa valokuvanäyttelyn Jag vill att du ska veta - Tahdon sinun tietävän.
2006:
Tamperelainen Cavitar tuo markkinoille diodilaservalonlähteen Cavilux,
jolla voi kuvata miljoona kuvaa sekunnissa.
2006:
Mellakkapoliisi pidättää 9.9 Helsingissä anarkistien mielenosoituksessa
Smash Asem Suomen Kuvalehden valokuvaajan Markus Pentikäinen ja pitää häntä 15
tuntia putkassa. Pentikäinen ei saa
lupaa ottaa yhteyttä työnantajaansa.
Poliisi ei anna hänelle selvitystä kiinniotosta.
2006-08:
Kuuba vaihtaa hehkulamppunsa energiansäästölamppuihin sekä kuubalaisten
johdolla ja työllä lamput vaihdetaan seuraavissa maissa: Antigua ja Barbuda,
Belize, Dominica, Grenada, Guyana, Haiti, Jamaika, Nicaragua, Saint Kitts ja
Nevis, Saint Vincent ja Grenadiinit, Saint Lucia ja Surinam.
2007:
Irlannin ympäristöministeri John Gornley ilmoittaa, että maa lopettaa
hehkulampun käytön 2009 alusta.
2007:
Suomessa Valon päivä 3.2 otetaan käyttöön kansallisena valaistuksen
teemapäivänä.
2008:
Susaeta julkaisee Espanjan sisällissodasta 1936-39 kuvateoksen Guerra
civil española, Fotografías inéditas.
2008:
Espanjassa Madridin Centro del Imagen valokuvauskoulussa pidetään Kuuban
vallankumouksen valokuvanäyttely.
Näyttely tuo esille erityisesti 1.1.1959 alkaneen vallankumouksen
ensimmäiset vuodet.
2008:
Korean Demokraattisen Kansantasavallan KDKT Pjongjangin
Chollima-kulttuurikeskuksessa avataan valokuvanäyttely Kuuban vallankumouksen
voiton 50. vuosipäivän merkeissä.
2008:
Saksalainen Leica rakentaa objektiivin, jonka valovoima on 0,95.
2008:
Kodakin omistama Leaf julkistaa 56 megapixelin kameran. Hasselblad ilmoittaa alkaneensa valmistaa 50
megapixelin kameraa, johon kennon tekee Kodak.
Leaf Afi-II 10 -kameran kuvapiste on noin kuusi mikrometriä.
2008:
Suomessa Ifolor aloittaa valokuvakirjojen teon yhdellä
digipainokoneella. Puolessa vuodessa
hankitaan kaksi konetta lisää.
2008:
Seppo Saves julkaisee teoksensa Valokuvaaja - Haastatteluja
1999-2008. Kirjassa on 14 haastattelua.
2009:
Suomessa voi teettää digitaali- eli sähköisistä kuvista kuvakirjan
monessa yrityksessä: Eirikuva, Fotoyks, Color-kolmio, Ifolor (entinen Ifi),
Multikuva, Tee Itse Kirja ja Blurb.
2009:
Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa avataan valokuvanäyttely Kuuban
vallankumouksen voiton 50-vuotispäivän merkeissä.
2009:
Korean Demokraattisen Kansantasavallan KDKT valokuva-, kirja- ja käsityönäyttely pidetään Perussa,
Venäjällä ja Nigeriassa.
2009:
Kuuban Vietnamin lähetystön henkilökunta ja Vietnamissa työskentelevät
kuubalaiset järjestävät Hanoissa juhlatilaisuuden, jossa muistetaan USAn
Sikojen lahdella tekemän maihinnousuyrityksen torjumista 48 vuotta sitten. Tilaisuuden yhteydessä avataan tapahtumista
kertova valokuvanäyttely.
2009:
Kuuban Vietnamin lähetystö ja Vietnam-Kuuba-ystävyysliitto avaavat
valokuvanäyttelyn Hanoissa. Esitellään
muun muassa Moncadan kasarmien valtaamista.
2009:
Yhdistyneissä Kansakunnissa YK avataan neuvostodiplomaatin Andrei
Gromyko (1909-89) syntymän satavuotispäiville omistettu valokuvien ja
asiakirjojen näyttely. Gromyko
osallistui YKn perustamiseen.
2009:
Vietnamissa Ho Chi Minhin kaupungissa järjestetään kulttuuriviikko USAn
asevoimien Vietnamiin levittämän dioksiinimyrkyn Agent Orange uhrien
auttamiseksi. Ohjelmaan sisältyy muun
muassa valokuvanäyttely ja kirjanäyttely.
2009:
Korean Demokraattisen Kansantasavallan KDKT Pjongjangin kansan
kulttuuripalatsissa avataan valokuvanäyttely KDKTn ja Kiinan Kansantasavallan
diplomaattisuhteiden 60-vuotispäivän merkeissä.
2009:
Teheranissa avataan iranilais-pohjoiskorealainen ystävyysviikko. Avajaisissa esitellään muun muassa
valokuvanäyttely.
2012:
EU-direktiivin myötä poistuu markkinoilta viimeinen hehkulamppu.