Latominen eli tekstinvalmistus 1918-2009        

1918:  New York Times hankkii Intertypejä.

1918:  Kirjatyö-lehden kirjoittaja erittelee seikkaperäisesti, kuinka Linotypet jouduttavat kapitalistista kehitystä, nujertavat pienyritykset ja vaikeuttavat työläisten toimeentulonsa puolesta käymää taistelua.

1918:  Suomeen tuodaan luokkasotavuonna Saksasta ja Ruotsista 583 kiloa kirjakkeita, kun niitä 1916 tuotiin 9713 kiloa.

1919:  Saksalainen insinööri Ernst Wilhelm Legér suunnittelee rivivalinkonetta, joka muistuttaa Typographia.

1920-luvun alku:  Käkisalmelainen faktori anoo lupaa matkustaa Helsinkiin oolien hankintaan, koska ei ole varma, saako haluamiaan tilaamalla.  Johtokunta hyväksyy asian useana vuonna.  Vihdoin johtokunnalle selviää, että oolit ovat latojan suorapiikkisiä naskaleita.

1920-30-luvut:  Monotypeen saa useimmat suositut kirjaintyypit, sillä leikataan kirjainmallit Baskerville, Bell, Bembo, Centaur, Ehrhardt, Fournier, Garamond, Gill Sans, Perpetua, Poliphilus ja Times New Roman.

1920:  Päätoimittaja Kustaa Rafael Paasio (1903-80) aloittaa kirjaltajan työnsä Helsingissä Varjorannan kirjapainossa.  Hän liittyy käsinlatojien jäseneksi.  Paasio toimii levikkiasiamiehenä, Työläisnuorison toimittajana ja Turun Päivälehden (entinen Sosialisti) päätoimittajana.  Myöhemmin hän on kansanedustaja, ministeri ja pääministeri sekä lukuisissa muissa tehtävissä.

1921:  Valimot Turlot, Renault, Allainguillaume, Berthier & Durey ja Huart yhtyvät Pariisissa valimoksi Fonderie Typographique Francaise - FTF.  Se myydään 1974 Barcelonaan valimolle Fundición Tipográfica Neufville.

1921:  Monotype-tehtaiden asentaja Gamon tulee Suomeen neljäksi kuukaudeksi korjaamaan ja huoltamaan Monotypejä.

1922:  Mergenthalerin monivuotinen työntekijä Frederik W Letsch tuo markkinoille latomakoneen Supertype ja perustaa Baltimoreen yhtiön.

1922:  Suomessa on 229 latomakonetta, joista 133 Linotypeä.

1923:  Leningradin kirjakevalimon museossa on matriiseja niillä neuvostokansojen kielillä, joilla ei ollut kirjallisuutta ennen vallankumousta.  Matriiseja käytettiin muun muassa valittaessa kirjaimia kabardin-tsherkesin ja karatshain-balkarin kielille.

1923:  Ranskassa kirjakevalimot Deberny ja G Peignot yhdistyvät valimoksi Fonderie Deberny & Peignot.  Deberny palautuu Honoré de Balzacin kehnoihin liiketoimiin painajana, kustantajana, kirjakkeenvalajana ja paperitehtailijana.  Peignot on Gustave Peignotin 1875 perustama.  Yritys tuottaa AM Cassandren (Adolphe Jean-Marie Mouron) (1901-68) kirjaintyyppejä 1929 alkaen.  Yritys kehittää 1950 valolatomakoneen Lumitype eli Photon.  Valimo lopetetaan 1972 ja kirjaketuotanto jatkuu Haas'schen-valimossa.

1923:  Kirjapainonjohtajan K Malmström toimittama kirjapainotaidon ensimmäinen osa Latomisosa ilmestyy.  Toinen osa Painamisosa on tekeillä, mutta ei valmistu koskaan.

1923:  Suomessa on 173 rivilatomakonetta ja 1939 niitä on 350.  Monotype-kirjoittimia on 1929 Suomessa 64 ja -valinkoneita 46.  Kirjoituskoneita 1938 on 70 ja valinkoneita 57.

1924:  T Walton rakentaa Universal Composing Machine -kirjoituslatomakoneen offsetreproduktiota varten.

1924:  Sarajevossa Sergij Baltic patentoi kaksikirjaimisen logotyyppijärjestelmän, jossa kukin konsonantti valetaan yhteen jokaisen vokaalin kanssa.  Latomakastissa on 242 lokeroa.

1924:  Englannin näyttelyssä Wembleyssä esitellään Lino- ja Monotypen yhdistelmä Monometer.

1925:  Sveitsiläisen yrityksen Polygraphische Gesellschaft Typar-kirjoituslatomakone valmistaa sellofaani- tai paperivedoksia syväpaino- ja offsetreproduktiota varten.  Typografisesti suljettu teksti siirretään offsetlevylle.  Koneen parannettu malli on Orotype.

1927:  Monotype alkaa julkaista lehteä The Monotype Recorder toimittajana Beatrice Warde.

1928:  Teletype-rivilatomakone Teletypesetter esitellään New Yorkissa.  Kone rakennetaan Chicagossa Morkum-Kleinschmidtin laboratoriossa.  Entinen Monotype-insinööri Walter Morey viimeistelee sen.  Sanomalehtiketjun omistaja Frank E Gannet kustantaa koneen kehittelyn.  Vain muutamat sanomalehdet ottavat sen käyttöön ennen toista maailmansotaa.  Edinburghilainen The Scotsman lähettää Lontoon uutiset ja pörssitaulukkonsa teletypetekstinä Edinburghiin.

1928:  Kirjakevalimo Berthold on maailman suurin.  Sillä on liikkeitä Berliinissä, Leningradissa, Riiassa, Budapestissä, Wienissä, Leipzigissa ja Stuttgartissa.

1928:  Uusi Monotype esitellään.

1929:  Kirjoituslatomakone Orotype offset- ja syvennyspainolle painaa tekstin paperille.  Siinä on 84 kosketinta ja 225 merkkiä.  Sillä ladotaan 10 000 merkkiä tunnissa.

1930:  Neuvostoliitossa ryhdytään yritykseen ohjata rivilatomakoneen toimintaa ohjelmalla. Kokeiluista vastaa VV Poljakov.  Hän kehittää kauko-ohjattavan linotypekoneen.  Keksinnön idea perustuu tekstiä kirjoittavan lennätinlaitteen käyttöön.  Laite on liitetty linotypelatomakoneeseen, ja on mahdollista latoa monella koneella samanaikaisesti, vaikka koneet ovat eri painoissa ja kaupungeissa.  Tämä tapahtuu elektromekaanisella ohjauksella langallista tietä.  Poljakovin keksintö on selostettu 1931 Graafinen teollisuus -lehdessä.

1930:  Kapellimestari Andrea Ferretto Milanosta konstruoi nuottilatomakoneen.

1932:  Leningradilainen hienomekaaninen konepaja valmistaa ensimmäisen neuvostoliittolaisen rivilatomakoneen Linotip saksalaisella lisenssillä.  Myöhemmin tehdas erikoistuu pienten rotaatiopainokoneiden valmistamiseen.

1932:  Teletype-kaukoladonta Teletypesetter TTS otetaan Yhdysvalloissa käyttöön kymmenessä sanomalehdessä.  Englannissa The Scotsman ottaa 1934 järjestelmän käyttöön.  Järjestelmä on 1967 käytössä yli tuhannessa lehdessä maailmassa.  Teletype-järjestelmässä kirjoittimella lävistetään kuusikanavainen reikänauha, joka välitetään lähettimellä tekstin ja reikänauhan kirjoittavaan vastaanottimeen.  Reikänauha ohjaa rivilatomakonetta, joka latoo 12-15 riviä minuutissa.

1932:  Englannissa lehti The Scotsman ottaa käyttöön Teletypesetterin yhdistämään Lontoon toimiston Edinburghin toimistoon.  The Times ottaa myöhemmin teletypesetterin välittämään parlamentin uutisia parlamenttitalosta lehden latomoon.

1932:  USAssa Coxhead tuo markkinoille kirjoituslatomakoneen Vari-Typer.  Se perustuu Hammondin kirjoituskoneeseen.  Uusi malli valmistuu 1937.

1933:  Tanskassa standardoidaan korjausmerkit oikaisuvedokseen eli korrehtuuriin (latinassa corrigere - oikaista).

1935:  Esitellään ensimmäinen Linotype, jota reikänauha ohjaa.

1935:  Dubliniin hankitaan ensimmäinen Ludlow.

1935:  Tuleva lauluntekijä Reino Repe Reiska Vihtori Helismaa (Helenius 1934 asti, vaihtoehtoinen nimisuomennos Harvikari) (1913-65) menee konelatojaharjoittelijaksi enonsa kirjapainoon Lahdessa.  Hän latoo puolessa tunnissa 6000 merkkiä virheettömästi ja on Suomen nopeimpia konelatojia.  Helismaa menee 1936 Viipuriin Karjalan kirjapainoon ja alkaa kirjoitella salanimillä Masa Palo, Eemil Harsa ja Rudi Halla jatkokertomuksia lehtiin Lukemista kaikille ja Seikkailujen maailma.  Lisäksi hän esiintyy kitaransa säestyksellä.  Helismaa muuttaa 1940 Helsinkiin ja menee Maalaiskuntien Liiton kirjapainoon konelatojaksi ja aloittaa oman lehden Isku tekemisen.  Hän kirjoittaa nopeasti ja latoo lehtensä tekstin suoraan.  Helismaa palaa sodan, jossa hänet etulinjan jälkeen kiinnitetään viihdytysjoukkoihin, jälkeen 1944 kirjapainoon.  Hän latoo nopeasti tekstiä ja keskustelee samalla toisen kanssa runosta, jota tämä pyytää häihin, kastetilaisuuteen tai muuhun tarkoitukseen.  Helismaa kirjoittaa tekstin latomakoneella ja ottaa vedoksen palstasta.  Jos sävel on tiedossa, hän laulaa tekstin latomakoneen äärestä.  Helismaa siirtyy 1947 päätoimisesti viihteen pariin ja kiertelee Suomea laulajana.  Helismaasta tulee johtava lauluntekijä yhteistyössä Toivo Topi Kärjen (1915-92) kanssa sekä lisäksi elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija ja Suomen ensimmäinen kuukausipalkkainen sanoittaja levy-yhtiöön.  Helismaa myös esiintyy omissa elokuvissaan.

1936:  Lontoossa esitellään Linotype 50, jossa on neljä makasiinia, ja Teletypesetter.

1936:  All-Purpose-Linotype on latomakone, jossa matriisit ladotaan käsin erikoisrakenteiseen latomahakaan.  Myös sokeistoa, ornamentteja ja kehyksiä voi koneessa valaa samoin kuin suurikokoisia kirjakkeita.

1936:  Orotype-kirjoituslatomakone valmistaa painetun filmin tai kalvon, jota voidaan käyttää laaka- ja syväpainossa.  Orotypen näppäimistö käsittää 121 kosketinta, joiden järjestys on kirjoituskoneen standardinäppäimistön mukainen.

1937:  Latoja Walto Malmiola (1893-1950) saa latomalla aikaan Jean Sibeliuksen muotokuvan.  Se on oikea latomisnäpertelytaidon mestarituote.  Hän latoo laiva- ja muita tauluja.

1939:  EE Happonen laatii Kirjapainoalan alkeiskirjan.  G Allardtin kirja Handledning för typografelever on tarkoitettu ruotsinkielisille oppilaille.

1940-luku:  Kuusikanavaista reikänauhaa aletaan käyttää useimmissa rivilatomakoneissa.  Kirjoitusteho kasvaa, kun erotetaan toisistaan kirjoitustyö ja koneenhoito rivinvaluineen.

1943:  Yrjö Syväojan laatima opaskirjanen Linotype-latomakoneen toiminta ja hoito ilmestyy.

1945:  Uusi Vari-Typer -kirjoituslatomakonemalli tulee markkinoille.

1945:  Natsi-Saksassa kirjakevalimot Klingspor ja Ludwig & Mayer tuhoutuvat toisessa maailmansodassa.  Valimot Bauer ja Stempel vahingoittuvat.

1945:  Englannissa komitea laatii korjaussäännöt, jotka poikkeavat huomattavasti pohjoismaisesta käytännöstä.

1945:  Romaniassa kirjaltajasta Teohari Georgescu tulee sisäministeri.

1947:  Yhdysvalloissa Commercial Controls Corporation of America kehittää ladontakirjoituskoneen Justowriter.  Sillä kirjoitetaan tasattua tekstiä eri painomenetelmiä varten reikänauhalle.  Toisessa yksikössä kirjoitetaan korjattu teksti.  Koneella voi kirjoittaa suoraan alumiini- tai paperioffsetlevylle.

1948-53:  USAssa melkein tuhat sanomalehteä siirtyy teletypeladontaan.  Euroopassa siihen siirrytään 1950-luvun lopulla. 

1949:  Berliinissä Linotypen valmistus jatkuu sodan jälkeen.

1940-luvun loppu:  Suomeen tuodaan niin sanottuja Molotov-latomakoneita eli Neuvostoliitossa valmistettuja Linotypejä Linotip N-1 ja N-2.

1950-luku:  Reikänauhan lävistimiä ovat Fairchildin Multiface, Hellin Perfoset T 101 ja Crosfieldin Roboset.  Sähköisiä reikänauhan lukijoita valmistaa Starparts nimellä Auto Setter sekä Linotype ja Crosfield.

1950-luku:  Teletypeä varten valmistetaan latomakoneita Linotype Comet ja Intertype High Speed.

1950:  Maailmassa on käytössä noin 75 000 Linotype-latomakonetta.

1950:  Suomessa on 417 rivilatomakonetta.

1952:  Saksassa asennetaan ensimmäinen Teletypesetter- eli TTS-latomakone Intertype C-4.  Reikänauhaohjattu rivilatomakone kohottaa latomisnopeutta merkittävästi.  TTS-järjestelmä yleistyy nopeasti.

1953:  Italialainen insinööri Dal Molin tarkastelee mahdollisuutta käyttää tietokonetta nuottien latomiseen.

1953:  Uuden Suomen sanomalehtilatomossa Helsingissä otetaan käyttöön Suomen ensimmäinen Teletypesetter-järjestelmä, joka valmistaa reikänauhaa rivilatomakoneeseen Intertype V.  Reikänauha ohjaa rivilatomakonetta.  Teletypesetter-laitteita otetaan käyttöön Keuruulla, Lahdessa, Porvoossa ja Tampereella.

1954:  Saksaan asennetaan ensimmäinen reikänauhaohjattu Lino-Quick -latomakone.  Linotype-latomakoneita on valmistettu yli 100 000 kappaletta yrityksen 100-vuotispäivään mennessä.

1954:  Imprimerie Nationalen pääinsinööri Georges Bafour, Société d'électronique et d'automatismen omistaja Francois Raymond ja menetelmän pääedistäjän Louis Chéreau edustaja André Blanchard saavat tietokoneladonnasta ensimmäisen patentin, joka tunnetaan nimellä BBR-patentti.  Huolimatta asennuksista muutamiin ranskalaisiin painoihin ei BBR-järjestelmä menesty kaupallisesti.

1955:  Die Welt aloittaa ensimmäisenä eurooppalaisena lehtenä kaukoladonnan, jolla Hampuri, Essen ja Berliini liitetään toisiinsa.  Lehti kokeilee 1980 faksimile-uutisten toimittamista merille saksalaisille laivoille.

1955:  Monotype lopettaa metallilatomakoneen valmistamisen ja siirtyy valoladontaan.

1955:  Svenska Tidningsutgivareföreningen julkaisee käsikirjan Handledning för teletypeperforatörer.

1955:  Konelatoja Kale Teuronen vaihtaa alaa.  Edvin Laine valitsee hänet Tuntemattoman sotilaan Rokan kaverin Suen Tassun osaan.

1956:  Saksassa otetaan käyttöön ensimmäinen Teletypesetter- eli TTS-kaukoladontajärjestelmä.

1956:  Aamulehti ottaa käyttöön Teletypesetter-ladonnan.

1956:  CCJ Davies saa ajatuksen kirjaimista läpinäkyvällä kalvolla, jolta ne voi siirtää paperille tai muulle pinnalle.  Hän perustaa 1959 Letraset-yhtiön valmistamaan siirtokirjaimia.  Ensimmäiset kirjaimet on kostutettava ennen siirtoa.  Davies kehittää 1961 kirjaimet, jotka siirretään kuivana.  Aluksi Letraset mainostaa, ettei siirtokirjaimien käyttöön tarvita mitään kykyä.  Davies esittelee 1970 Letragraphica-kirjaintyypit, jotka on valittu johtavilta muotoilijoilta.  Letraset-tuotteita on 1977 saatavana yli 90 maassa.  Letraset liitetään 1981 ruotsalaiseen Esselte-ryhmään.  International Typeface Corporation tulee 1986 osaksi Esselte Letraset -yhtiötä.  Letraset-kirjaintyyppejä on noin 800.

1957:  Suomessa on 577 rivilatomakonetta, joista 212 Helsingissä, sekä 81 Monotype-näppäinpöytää eli -kirjoituskonetta ja 72 -valinkonetta.  Grafica julkaisee Teletypekirjoittajan käsikirjan.

1958:  Brysselin maailmannäyttelyssä neuvostoliittolainen rivilatomakone N-7 saa kultamitalin.

1958:  American Type Founders rakentaa Justowriter-kirjoituslatomakonetta eli ATF-Typesetteriä.  Teksti kirjoitetaan reikänauhalle, jolla teksti siirretään kirjoituskoneeseen.  Merkeillä on viisi eri leveyttä.  Toinen kirjoitus tapahtuu automaattisesti ja tuottaa kuusikanavaisen reikänauhan.

1958:  Imprimerie Nationale Pariisissa alkaa työskennellä tietokoneohjatun ladonnan parissa tavoitteena kirjan ladonta ja sivutaitto.  Pääinsinööri Georges Bafour johtaa tutkimusta.

1958:  Magneettista merkintunnistusta Magnetic Character Recognition MCR kehitetään.

1959:  Esitellään Intertypen Monarch, joka on ensimmäinen reikänauhaohjattu nopea latomakone.  Siitä puuttuu näppäimistö.  Kone valaa lähes 30 000 merkkiä tunnissa eli jopa 14 riviä minuutissa, kun muut nopeat koneet valavat 10-12 riviä minuutissa.

1959:  Olympia SG 1 voi käyttää puoliaskeleen sanaväliä tasauksessa toisessa kirjoituksessa.

1960-luku:  Varityper-koneessa on kirjaimilla kolme leveyttä ja toinen kirjoitus.

1960-luku:  Nuottien ladonnassa siirrytään tietokoneen käyttöön.  New Yorkissa Barry S Brook kirjoittaa Queen’s Collegessa musiikin koodauskielen Plaine and Easie code aluksi bibliografiseen käyttöön.  Stefan Bauer-Mengelberg kirjoittaa 1963 ohjelman Digital Alternate Representation of Musical Scores DARMS.  Molemmat ovat käytössä 1990-luvulla.  Illinoisin yliopistossa työryhmä Lejaren Hiller, RA Baker, Robert M Oliver ja Cecil Effinger kehittävät Effingerin Musicwriteristä sähkökirjoituskoneen, joka varustetaan reikänauhan lävistäjällä ja lukijalla.  Nuotit kirjoitetaan ensin Musicwriterillä reikänauhalle, joka luetaan ILLIAC-tietokoneeseen viivastojen suoristamista ja oikean reunan tasaamista varten.  Saatu korjattu reikänauha luetaan Musicwriteriin, joka kirjoittaa muotoillun nuottisivun.

1960:  Burroughs tuo markkinoille magneettisten merkkien lukijan, jonka nopeus on 3200 merkkiä sekunnissa.

1960:  Sisarukset Raili Sainio ja Arja Grahn tulevat tekstinkirjoittajiksi Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen offsetpainoon.  He aloittavat varsikoneilla ja siirtyvät pallokirjoittimiin, joissa on erikoismerkkejä.  He saavat 1984 koekäyttöönsä sanojenkäsittelylaitteen, jolla voi taittaa lehden sivun.

1961:  Elektroninen Lino Quick -reikänauhanlävistäjä esitellään.

1961:  Yhdysvalloissa Compugraphic asentaa ohjelman Directory Tape Processor, joka valmistaa täydellisen reikänauhan luettelon latomiseksi rivilatomakoneella.  Järjestelmä käsittelee suuren osan Yhdysvaltojen puhelinluetteloiden ladonnasta.

1961:  Dagens Nyheter hankkii teletypevalinkoneen Intertype Monarch ja 1962 neljä nelimakasiinista konetta Linotype Quick.  Lehdellä on viisi 5-10 vuotta vanhaa Comet-konetta.  Latomossa on 11 Multiface-lävistintä, ja hankitaan neljä Lino Quick -lävistintä.  Valinosastolla on kolme puhtaaksikirjoituskonetta uutistoimiston Tidningarnas Telegrambyrå reikänauhalähetyksiä varten.  Kymmentä rivivalinkonetta kohti on 15 reikänauhanlävistintä.

1961:  Letraset tekee otsikoiden valmistamisen helpoksi, sillä kirjaimet voidaan siirtää suoraan kuivana alustalle.

1962:  Yhdysvalloissa Arizona Journal kokeilee tietokoneladontaa, epäonnistuu ja päätyy vararikkoon.  Lehti latoo tietokoneella rivi- eli pikkuilmoitukset, jotka tietokone järjestelee oikean otsikon alle haluttuun järjestykseen kuten aakkos- tai suuruusjärjestykseen.  Tietokone tekee sitten teletypenauhat, jotka syötetään Justowriter-koneeseen, jotta saadaan paperikopio, sillä lehti painetaan offsetissa.  Toistuvat ilmoitukset tallennetaan magneettinauhalle tai poistetaan peruutusohjeilla, kun ilmoituksia ei enää julkaista.  Tietokone tuottaa ilmoituslaskut ja kirjapitotiedot.

1962:  RCA toimittaa kaksi 301-tietokonetta sanomalehtien käyttöön.

1962:  South Bend Tribune Yhdysvaltain Indianan Oklahomassa ottaa ensimmäisenä maailmassa käyttöön IBM-tietokoneohjatun kuumametalliladonnan.  Floridan Palm Beachissa otetaan RCA-kone käyttöön.  Los Angeles Times ja Perry-yhtiö saavat tietokoneladonnan toimimaan, mutta tarkistavat 1963 ohjelmiaan.

1962:  Saksalainen elektroninen lävistäjä Lino Quick Perforator tulee markkinoille.  Sillä valmistetaan reikänauhaa saksalaiseen Linotype Quick -rivivalinkoneeseen.  Linotype kehittää pian New Yorkissa teletypekoneen Electron, joka valaa 15 riviä minuutissa.

1962:  Suomeen tulevat siirtokirjaimet.

1963:  Compugraphic tilaa Wang-laboratorioilta ladontaa varten erikoistietokoneen Linasec - rivi sekunnissa, joka toimii reikänauhan kirjoituksen ja rivinvalun välissä.  Reikänauhan kirjoittajan ei tarvitse keskittää huomiotaan rivien sulkemiseen ja sanojen tavuttamiseen, vaan tämä työ siirretään Linasecille.  Kirjoituskapasiteetti kasvaa 30-50 prosenttia.  Linasecille annetaan tiedot kirjainasteesta eli -koosta ja rivin pituudesta eli palstan leveydestä.  Laite sulkee rivin automaattisesti, jos se voi tapahtua sanaa jakamatta.  Kun sana on tavutettava, Linasec pysähtyy ja esittää rivin viimeisen sanan kuvaputkella.  Laitteen hoitaja valitsee tavutuskohdan.  Linasecilla voidaan käsitellä 3-4 reikänauhan kirjoittajan nauhat ja antaa nauhat 5-6 Linotype-pikalatomakoneelle.  Englantilainen Chaucer Press hankkii ensimmäisten joukossa Linasecin.

1963:  IBM tuo kauppaan optisen merkkien lukijan, jonka nopeus on 480 merkkiä sekunnissa.

1964:  Yhdysvalloissa kehitetään tietokoneladonta eli rivien sulkeminen ja tasaus sekä sanojen tavutus tarvittaessa.  Tavuttaminen tapahtuu joko tavutussääntöjen mukaan tai sanakirjan avulla.  Molemmat menetelmät voidaan yhdistää.  Vuoden loppuun mennessä toiminnassa on 77 tietokoneladontajärjestelmää.

1964:  Kaleva ottaa käyttöön Teletypesetter-ladonnan, Satakunnan Kansa 1966 ja Hämeen Sanomat 1969.

1965:  Turun Sanomat ryhtyy ensimmäisenä eurooppalaisena sanomalehtenä käyttämään tietokonetta tekstinkäsittelyssä ja aloittaa lähes ensimmäisenä Euroopassa tietokoneohjatun metalliladonnan sanomalehdessä.  Baijerilaisessa Regensburgin kirjapainossa otettiin muutama päivä aikaisemmin käyttöön IBM 1440-tietokone sanomalehden ja kirjojen ladontaan.  Aamupäivisin tietokonetta käytetään hallinnollisiin tehtäviin.  Samoja tietokoneita on tilattu kolmeen muuhun Saksan Liittotasavallan kirjapainoon.  Turun Sanomat käyttää vuokraamaansa IBM 1401-tietokonetta.  Lehti julkaisi 1964 ensimmäisen kerran Euroopassa tietokoneella tavutettua tekstiä, mutta se oli rivikirjoittimella tulostetusta tekstistä tehty kuvalaatta.  Ensimmäinen Euroopassa tietokoneella ladottu kirja on Toivo Jokiniemi, Paimion kunnanvaltuusto 1865-1965, Polytypos, Turku 1965.  Turun Sanomien tietokonetta käytetään myös kaupallisiin ja hallinnollisiin tehtäviin kuten tilaajarekisterit ja levikkitiedot.  Ranskassa asuva yhdysvaltalainen kielitieteen maisteri Vermillion on laatinut suomenkielen tavutusohjelman, jota Turun Sanomat muuntavat omaan käyttöönsä.  Vermillion täydensi Uppsalassa opintojaan, tutustui suomenkieleen ja tutki sen rakennetta.  Tavutusideansa hän sovelsi Helsingissä tietokoneohjelmaksi.  Irja Ketonen hankkii Suomen puhelinluetteloiden valmistuksen Polytypokseen.  Eri maissa on tietokoneladontaa toiminnassa 156 järjestelmää ja tilattuna on sata konetta.  Erikoiskone Linasecia on myyty 62 kappaletta.

1965:  Englannissa Tekniikkaministeriö ja Newcastlen yliopisto tekevät tutkimussopimuksen tietokoneen soveltamisesta ladontaan ja painamiseen.  Readingissa ilmestyy tietokoneen avulla ladottu lehti Evening Post, joka painetaan rainaoffsetissa.  Käytössä on Thomson Computerset -järjestelmä ja Lumitype 713 Textmaster -valolatomakoneita.  Samanaikaisesti toimii 12 näppäimistöä, jotka lähettävät merkit tietokoneeseen Elliot 803.  Se käsittelee informaation ja tulostaa reikänauhan.

1965:  Yhdysvaltojen sanomalehtien lyijyladoksen koneella valmistamiseen käytetään 2601 reikänauhan lävistintä ja 9065 käsin tai reikänauhalla ohjattavaa rivilatomakonetta.  Edellisenä vuonna oli käytössä 11 405 latomakonetta.  Vähennys osoittaa reikänauhaohjauksen, automaattisen ladonnan ja valoladonnan lisääntymistä.

1965:  Kansan Lehti hankkii Englannissa valmistetun kuumametallirivilatomakoneen Intertype.  Noin kymmenen vuoden kuluttua uusi tekniikka syrjäyttää sen.

1965:  Saksalainen 23-vuotias Jürgen May Erfurtista on nopeimpia käsinlatojia maailmassa.  Hän parantaa Peter Snellin 1000 metrin juoksun maailmanennätystä 0,4 sekunnilla aikaan 2.16,2.  Erfurtista oli maailmanennätysuimari käsinlatoja Gerhard Hetz.

1965:  Itävallan uusi presidentti Franz Jonas, 66, on ammatiltaan latoja.  Ammattiopin jälkeen hän oli 13 vuotta kirjaltajana.  Saksan Liittotasavallan talousministeri Schmücker aloitti uransa latojana.  Yhdysvaltain presidentti LB Johnson oli nuoruusvuosinaan etelävaltioissa eräässä paikallislehden kirjapainossa korrehtuurin vetäjänä.

1965:  Paikallislehti Puruvesi Savonlinnan lähellä kokeilee omaa tekstinvalmistusta.  Lehteä seuraa Kotiseutu-uutiset Liperissä.

1965-90:  Eeva Venäläinen työskentelee latojana Näkövammaisten keskusliiton kirjapainossa.  Hän kuuntelee äänikirjoja ja lukee pistekirjoja.

1966:  Saksaan hankitaan ensimmäinen IBM 72 Composer ja seuraavana vuonna ensimmäinen magneettinauhalla varustettu Composer-järjestelmä.

1966:  Yhdysvaltain painatuskeskus United States Government Printing Office GPO ohjelmoi elektronisen eli tietokoneladontajärjestelmän.  GPO huomaa, että jos tietokonetulosteet reprodusoidaan muokkaamatta, tarvitaan 40 prosenttia enemmän sivuja kuin käytettäessä perinteistä typografiaa.  Painatuskeskuksessa on 7800 työntekijää.

1966:  Englannissa Estates Gazette julkaisee 824-sivuisen kirjan, jossa on 800 sivua verotaulukoita.  Ne tehdään tietokoneella NCR-Elliot 4100, joka tuottaa reikänauhan.  Taulut ladotaan Evening Postissa valolatomakoneella Lumitype (Photon) 713 Textmaster.  Säästö tavalliseen metalliladontaan verrattuna arvioidaan olevan 50 prosenttia.

1966:  The Los Angeles Times hankkii ensimmäisenä sanomalehtenä koneen IBM Computer System 360, joka käsittää kaksi model 30 -konetta.

1966:  Turun Sanomat hankkii tietokoneen IBM System/360.  Se on toinen lehtitaloon sijoitettu tietokonealan kolmannen sukupolven automaattinen tietojenkäsittelylaitos.  Tietokone rivittää ja tarvittaessa tavuttaa tekstin.  Latominen tapahtuu edelleen latomakoneilla.  Laitteistoon kuuluvat keskusyksikön lisäksi rivikirjoitin, levymuisti, reikäkorttien luku- ja lävistyskone sekä reikänauhanlukija.

1966:  Markkinointi Viherjuurella työskentelee pitkään mainosfaktori Kati Sysimetsä, Frederik-laulajan äiti.  Sysimetsä kirjoittaa kirjapainon vedokseen korjaukset ja huomautukset kahdesti.  Hänen mielestään kirjapainojen faktorit ovat niin helvetin tyhmiä, että niille pitää kertoa ja kirjoittaa asiat vähintään kahteen kertaan.

1967:  Tietokoneladonnan käyttäjiä on lähes 300 jo 19 valtiossa.  Linasec on käytössä 65 latomossa ja saman valmistajan Justape 34 latomossa.  Justapea odottaa 28 ostajaa, kun Linasecia vain kaksi.  Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjapainossa on Linasec.  Amsterdamilaisella iltalehdellä Het Parool on IBM 1130 -tietokone ensimmäisenä Euroopassa.  Sananjako perustuu sääntöihin ilman poikkeusluetteloa.

1967:  Suomalainen käsinladonnan kirjakkeiden tilauksissa käytettävä kirjakelajitelma astuu kirjapainojen koekäyttöön.

1967:  Reikänauhan kirjoitusta varten on käytössä laskevia ja suoraa eli niin sanottua idioottireikänauhaa valmistavia lävistyskoneita, molempia toista kymmentä mallia.  Laskevan lävistyskoneen reikänauha on suljettu eli sillä voidaan suoraan ohjata latomakonetta.  Idioottinauha on suljettava tietokoneella.  Tietokonejärjestelmiä on käytössä 374 erilaista.  Näistä Mergenthalerin Linasecejä on 67 ja Justapeja 62.  IBM 1130 -tietokone on yleistynyt, ja niitä on 41 kappaletta.  Digital Equipment PDP-8 -tietokone alkaa saavuttaa suosiota 26 koneen osuudellaan.

1967:  Linasec tuottaa suljetun tekstin reikänauhaa latomakoneille.

1967:  IBM Executive -koneessa on neljä eri leveyttä kirjaimilla

1968:  Kirjoituslatomakoneen Vari-Typer uusi malli valmistuu.

1968:  Aamulehden kirjapaino ottaa käyttöön Justape-erikoistietokoneen, joka on tarkoitettu sulkemattoman eli suoran reikänauhan rivitykseen ja tarvittaessa tavutukseen.  Tuloksena on latomakoneen ohjausnauha.

1968-69:  Tutkimusinsinöörin ja suunnitteluosaston päällikön Hannu Kautto johdolla Otavassa toteutetaan tietokonepohjainen IBM 1130 -valoladonta Photon 713/10 -valolatomakoneella.  Ensimmäinen kokonaan valoladottu kirja on Pasi Rutanen, Loistava Apollo.  Se painetaan 1969 Otavan laakapainossa Helsingissä.   Metalliladonta lopetetaan 1969 Helsingin latomossa ja 1971 Keuruun tuotantolaitoksissa.

1968:  Taiwanissa United Daily Newsin kirjapainossa otetaan käyttöön ensimmäinen kiinankielen latomakone.  Kiinan sanamerkeistä on arkikäytössä noin 4000.  Näistä lehden johto valitsi 2376 yleisintä merkkiä.  Japanilainen tehdas rakensi reikänauhan lävistimen ja valinkoneen.  Näppäimistössä on 1188 näppäintä 27 pystysuorassa ja 44 vaakasuorassa.  Kukin näppäin vastaa kahta eri merkkiä.  Kirjoitusnopeus on 60-70 merkkiä minuutissa.  Valinkone valaa 120 merkkiä minuutissa.

1968:  Gummerus hankkii IBM-Composerin.

1968:  Suomen Tietotoimisto STT ja Graafinen Keskusliitto laativat kaukoladontastandardin.  Lehti saa lävistinlaitteestaan rivitetyn ja tavutetun reikänauhan, joka sopii TTS-latomakoneeseen, ja kirjoittimesta rivitetyn vedoksen.  Graafinen Keskusliitto julkaisee myös typografisten mittojen muuntotaulukot.

1968:  Suomessa on noin 370 rivilatomakonetta ja 70 reikänauhaohjattua rivilatomakonetta, 85 Monotypevalinkonetta ja 35 käsivalinkonetta sekä 10 valolatomakonetta.

1969:  The Los Angeles Times hankkii IBM 360 mallit 40, joista toinen käsittelee hallinnollisia tehtäviä ja toinen sekä toimitustekstin että luokiteltujen ilmoitusten ladontaa yli 90-prosenttisesti. 

1969:  Ensimmäiset näyttöpäätteet ladottavan tekstin oikolukuun ja korjaukseen otetaan käyttöön.

1969:  Data Generalin tietokone Nova tulee markkinoille.

1969:  Teknillisessä korkeakoulussa Espoon Otaniemessä käynnistyy SITRAn rahoittama Computer Graphics Project CGP, jota johtaa professori Hans E Andersin.  Mukana ovat Sanoma, Turun Sanomat ja Nokia Electronics.  Projektissa työskentelee muun muassa Hannu Kautto tuotesuunnittelijana.  Tietokone on Digital Equipmentin PDP-15/30-Graphic-15.  Projekti saa 1971 valmiiksi sanomalehden INE-sivuntaittojärjestelmän ja IDA-kuvailmoitusten taittojärjestelmän.  Projekti jatkaa kaupallisena nimellä Typlan, joka on 1980-luvulla osa Nokia Dataa.

1970-luku:  Thomas Hall kehittää Princetonissa tietokoneella toimivan nuottien ladontajärjestelmän, jota A-R Editions alkaa käyttää.  Järjestelmä käyttää yksinkertaista koodia, jonka Hall on johtanut FASTCODEsta ja DARMSista.  Koodi syötetään tavallisella päätteellä.  Nuotit tulostetaan valolatomakoneella.  Muita järjestelmiä kehittävät Leland Smith Stanfordissa: SCORE, Donald Byrd Indianassa: System for Music Transcription - SMUT ja Richard Vendome Oxfordissa: Oxford Music Processor.  Norbert Böker-Heil kehittää Berliinissä järjestelmän, jossa musiikki syötetään Plaine and Easie -koodilla.  Saksassa Kurt Maas kehittää Amadeus-järjestelmän.

1970-luvun alku:  Leningradilainen painokonetehdas aloittaa Rossija-merkkisen vakiomallisen rivilatomakoneen valmistuksen.

1970-luku:  Suomen sanomalehtipainot siirtyvät kuumametallitekniikasta valolatomatekniikkaan.  Latomon järjestelmissä yleisimpiä ovat Digital Equipmentin PDP-8 ja -11 -tietokoneet.  Ladontajärjestelmien jälkeen otetaan toimituksiin näyttöpäätejärjestelmä ja painaminen siirretään offsetpainokoneille.

1970-luku:  Suomalainen Typlan valmistaa ohjausjärjestelmiä sekä kuumametalli- että valoladontaan.  Sellaisen ostavat muun muassa Kaleva metalliladontaan, Etelä-Saimaa, Satakunnan Kansa, Itä-Savo ja Länsi-Savo valoladontaan.

1970:  Ranskalainen Imprimerie Nationale kehittää Euroopan ensimmäisen tietokoneladonnan teollisessa mittakaavassa.

1970:  Tekstinkäsittelyä varten monet yritykset valmistavat alfaskooppeja kuten Cossor, SE Laboratories, ICL, Ferranti, Sintra ja Olivetti.

1970:  Euroopassa on ladonnan erikois- ja yleistietokoneita ladontaohjelmineen 295 kappaletta, joista Pohjoismaissa 45 ja Suomessa kuusi.  Luvut 1967 olivat 71, 10 ja kaksi.

1970:  Maailmassa on erikois- ja yleistietokoneladontaa 1324 koneella, joista 962 konetta on USAssa ja Kanadassa.  Tilauksessa koneita on vastaavasti 91 ja 38 kappaletta.

1970:  Dal Molin kehittää tietokoneella nuottien latomisjärjestelmän, jolla nuotit valotetaan filminegatiiville.  Tästä hän kehittää 1977 edelleen Musicomp-järjestelmän, johon kuuluu tietokone kaksine näppäimistöineen.  Toisella koodataan korkeus ja toisella tavallisella näppäimistöllä nuotti-, kirjain- ja numeromerkit.  Nuotit esitetään näyttöpäätteellä.  Järjestelmää käytetään Molinin yrityksessä Music Reprographics, joka tuottaa nuottien originaaleja musiikin kustantajille.

1970:  Mogens Kjaer alkaa kehittää Tanskassa nuottien tietokoneladontaa Scan-Note.  Tanskalainen ohjelmistoyritys Dataland kehittää sitä edelleen ja saa 1976 ensimmäisen version valmiiksi.  Japanilainen paino Toppan ottaa 1984 Scan-Noten käyttöönsä, samoin Bärenreiter.

1970:  National Library of Health Bethesdassa Marylandissa kerää 150 000 viitettä vuodessa ja varustaa ne avainsanoilla.  Tietokone indeksoi viitteet ja tulostaa sivut, joista painetaan Index Medicus IM.  Sen julkaiseminen alkoi 1879.  National Library of Medicine NLM käyttää tietokoneita lajittelemaan, järjestämään ja tulostamaan aineistoa haun mukaan järjestelmässä Medical Literature Analysis and Retrieval System MEDLARS.

1970:  Turun Sanomat laatii ATK-ladontasysteemin sisäiset koodit.  Siinä on hauskoja oivalluksia: la tilde ~ on mato ja aksentti ^ on hattuy.

1971:  Ensimmäinen näyttöpäätepohjainen tekstinvalmistusjärjestelmä otetaan käyttöön Daytona News Journal -lehdessä Yhdysvaltain Floridassa.  Järjestelmä on Xylogicsin (myöhemmin Dymo ja Itek) toimittama.

1971:  Suomen tietotoimisto STT aloittaa uutisaineiston kaukoladonnan, ja lehdet hankkivat uutistekstin vastaanottoon reikänauhan lävistimiä.  Kaukoladonnan tilaa aluksi 19 lehteä.

1971:  Savon Sanomain Kirjapaino ei saa uusittua puhelinluetteloiden painatussopimuksia, sillä paino ei pysy mukana tekniikan kehityksessä eli siirtymisessä ATK-kauteen.

1972:  Harris tuo markkinoille ensimmäiset kuvailmoitusten taittopäätteet Harris 2200.

1972:  USAssa The Davenport Times-Democrat käyttää sivunvalmistuksessa 50 minuuttia sivua kohti, kun lehti käytti kuumametalliladonnan aikana kahdeksan miestyötuntia.  Miami Herald käyttää alle kolme tuntia sivua kohti uudella tekniikalla, kun ennen kului yli yhdeksän miestyötuntia.

1972:  WSOY siirtyy tietokonein ohjattuun valoladontaan.

1973:  Yhdysvalloissa näyttöpäätteet tulevat sanomalehtien toimituksiin.  Detroit News siirtyy ensimmäisenä maailmassa toimituksen tekstinvalmistukseen tietokoneella ja näyttöpäätteillä.

1973:  USAssa aloitetaan tekstin- ja kuvankäsittelyjärjestelmän ATEX markkinointi.  Niiden osuus USAssa 1987 on noin puolet ja Suomessa niitä on kuusi.

1973:  Integroidut tekstinvalmistusjärjestelmät, automaattinen sivunladonta ja digitaaliset skannerit alkavat tulla kauppoihin.

1973:  Suomen ensimmäisenä ja Pohjolan toisena Värmlands Folkbladin jälkeen Hufvudstadsbladets Tryckeri ottaa tuotantokäyttöön tietokonepohjaisen näyttöpäätejärjestelmän.  Metalliladonnassa ja aluksi valoladonnassa teksti oikoluettiin ladotuista korjausvedoksista.  Uudelleen ladotut korjatut rivit vaihdettiin metalliladonnassa virheellisten tilalle ja liimattiin valoladonnassa virheellisten rivien päälle.  Näyttöpäätteillä korjaukset voidaan tehdä ennen palstojen valoladontaa.

1973:  Keskisuomalainen saa ensimmäisenä lehtenä Suomessa Typlanin levymuistilla ja näyttöpäätteillä varustetun tietokonejärjestelmän ladontaan.

1973:  Gummerus ottaa tietokoneavusteisen tuotantotekniikan käyttöön.  Se romuttaa viimeiset Heidelberg-kohopainokoneensa.

1973:  Helsingin Sanomain ilmoituksissa aletaan käyttää valoladontaa.

1973:  Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon SKL kuluu 222 tekstinkirjoittajaa, 1980 jo 870 ja 1988 peräti 1123.  Heitä on 2000 enää 567, jossa on myös työttömät tekstinkirjoittajat.

1974:  Sivunvalmistukseen tulee kuva mukaan digitaali- eli numeromuodossa.

1974:  Ruotsalainen Abba-yhtye voittaa euroviisut.  Pienen paikkakunnan pienen kirjapainon käsinlatoja latoo kuolinilmoitukseen etunimien Ebba Sylvia tilalle Abba Sylvia.  Lehden levikki on 5000 kappaletta.  Paikkakunnalle muuttaa uusi rovasti, ja he saavat nimensä lehden Seurakuntaan muuttaneita -otsikon alle.  Rovastin ja lasten nimet ovat oikein, mutta ruustinnan nimi väärin.  Se on Kylli, mutta y:n sijaan on ladottu u.  Jouluna ei tule perinteistä täytekakkua, ja päätoimittaja pystyttää oman kirjapainon.

1974:  Tyrvään Sanomat ottaa ensimmäisenä Euroopassa tietokoneavusteisen tekstinvalmistusjärjestelmän toimituksen käyttöön.  Se on Typlanin kehittämä.  Pari vuotta myöhemmin Etelä-Suomen Sanomat ja Vasabladet seuraavat.

1975:  Neuvostoliiton Litsenzintorg tarjoaa lisenssiä elektrografiselle menetelmälle valmistaa metalliladelmista tekstidiapositiiveja.

1975:  Otavan tietokoneilla ja valoladonnalla ladotaan 50 kertaa nopeammin kuin 1910-luvun tekniikan Monotypellä.

1975:  Suomessa on 16 sanomalehteä siirtynyt tietokoneavusteiseen tekstinvalmistukseen.  Näyttöpäätteitä on lehdissä 20 kappaletta.

1975:  Suomen sanomalehdistä ladotaan 71 prosenttia kokonaan tai osittain metalliladonnalla, mutta 1979 vanhaa menetelmää käytetään vain kolmessa lehdessä.

1975:  Helsingin Sanomain toimitustekstissä aletaan käyttää valoladontaa.

1975:  Suomessa viisi maakuntalehtiyhtiötä alkaa yhteistyöhankkeen Yhteistyöryhmä YTR tutkiakseen mahdollisuutta siirtyä tietokonetekstinvalmistukseen.  Kaleva, Keskisuomalainen, Satakunnan Kansa ja Savon Sanomat ottavat 1978 käyttöön tekstijärjestelmän.  Vaasa ei vielä hanki järjestelmää.  YTR lopettaa 1979 toimintansa.

1976:  Minneapolis Star & Tribune -lehden Roger Adams esittelee suunnitelmansa toimituksen sivunsuunnittelujärjestelmän toiminnasta graafisin näyttöpäättein ja liittämisestä tekstinvalmistusjärjestelmään.

1976:  Euroopassa 19 sanomalehdessä on sivufaksimilelaitteisto, joka useimmissa on Muirhead ja muutamissa Hell.  Lehdet ovat: 1963 Rizzoli Editiore, Milano - Rooma; 1963-79 Expressen ja Dagens Nyheter, Tukholma - Jönköping ja Malmö; 1964 Aftonbladet, Tukholma - Malmö ja Göteborg; 1965 Daily Express, Lontoo - Glasgow ja Manchester; 1965 Daily Mirror, Manchester - Belfast; 1970 Aktuelt, Kööpenhamina - Erritsö; 1970 Il Resto del Carlino, Bologna - Rooma; 1972 Avennire, Milano - Pompei; 1972 La Stampa, Torino - Rooma; 1973 El Moudjahid, Alger - Oran ja Constantine; 1974 Hurriyet, Istanbul - Ankara ja Izmir; 1974 Corriere della Sera, Milano - Rooma; 1974 Daily Mail, Lontoo - Manchester ja Edinburgh; 1974 International Herald Tribune, Pariisi - Lontoo; 1974 Berlingske, Kööpenhamina - Kolding; 1976 Le Parisien Libéré, Pariisi - Chartres, Saint Ouen ja Amiens; 1976 Guardian, Lontoo - Manchester ja 1976 Daily Mirror, Lontoo - Plymouth.

1976:  Xenotron esittelee halvan kuvailmoitusten taittopäätteen Xenotron VideoComposer.

1976:  Linotype lopettaa metallilatomakoneiden valmistuksen.

1976:  Carterin ja Fordin vaalikeskustelu jaetaan valmiiksi editoituna 1,5 tuntia television vaalikeskustelun päättymisestä.  Kennedyn ja Nixonin vaalikeskustelun nauhoitus, editointi, puhtaaksikirjoitus ja kopiointi kesti 1960 kolme päivää.  Nopeutuminen johtuu uusista sanojenkäsittelyjärjestelmistä.

1976:  Suomen ensimmäiset aluetoimituspäätekokeilut tehdään Vasabladetissa.  Lehden kuudessa aluetoimituksessa on 1980 näyttöpäätteet ja floppylevyasemat.

1977:  Pohjoismaissa sanomalehdissä on 100 näyttöpäätettä ja USAssa 9867.  Vastaavasti optisia lukijoita on 16 ja 738 ja valolatomakoneita 397 ja 2864.

1977:  Turun Sanomat on sopinut Typlanin kanssa tekstinvalmistusjärjestelmän toimittamisesta.  Siihen kuuluu osajärjestelmiä (tekstinvalmistus toimituksessa ja latomossa, ilmoitusten vastaanotto ja käsittely sekä sivutaitto), jotka sisältävät kymmenen tietokonetta ja 44 ohjelmoitavaa tekstinkäsittelypäätettä.  Viimeiset toimitukset muun muassa sivutaitto tapahtuvat 1980-81.

1977:  Suomalainen Typlan Systems Projects on saanut 33 systeemiasiakasta Suomesta ja yhdeksän Ruotsista.

1978:  Neuvosto-Karjalassa pidetään konelatojien ammattikilpailut P Anohinille nimetyssä kirjapainossa kolmessa ryhmässä kirjatekstin, tasavallan lehtien tekstin ja piirilehtien tekstin ladonnassa.  Samassa kirjapainossa pidetään Maailman XI nuorisofestivaalille omistetut talkoot.  Sortavalan kirjapainossa pidetään käsinlatojien kilpailu taulukkojen ja lomakkeiden ladonnassa.

1978:  Pohjoismaissa on seuraavat tekstinkäsittelyjärjestelmät: Comtec 37 sanomalehdessä, Typlan 24, Hendrix 11, Nortext (GMS) yhdeksässä, Linotron seitsemässä, Itek Dymo kuudessa ja muita yhdeksässä lehdessä.

1978:  Neljään suomalaiseen sanomalehteen hankitaan Itekin (entisen Dymon) tekstinkäsittelyjärjestelmä.  Siihen otetaan mukaan aluetoimituspäätteet, joita asennetaan lehteä kohti puolenkymmentä.

1978:  Turun Sanomien Artukaisten lehtituotantolaitos saa tekstinsä Typlanin järjestelmän TEXT-80 kautta.

1978:  Helsingin Sanomat ja Ilta=Sanomat saavat käyttöönsä järjestelmän SDC TEXT-II, johon kuuluu 73 näyttöpäätettä, neljä tietokonetta ja kuusi rivikirjoitinta.  Latomakoneet ovat kolme Mergenthaler 505 ja yksi 404.  Kilpailijat olivat SDC, Harris ja ATEX.

1978:  Kalevan Dymo Copy Processing System CPS -toimitusjärjestelmän seitsemän näyttöpäätettä asennetaan aluetoimituksiin, 24 päätoimitukseen ja neljä latomoon.  Keskisuomalainen ja Savon Sanomat hankkivat Dymon sekä sijoittavat näyttöpäätteitä aluetoimituksiin.

1979:  Neuvostoliiton vanhin 125 vuotta täyttänyt Leningradin kirjakevalutehdas valmistaa kirjakkeet yli 5000 Neuvostoliiton kirjapainolle ja monien muiden maiden kirjapainoille.  Tehtaan kirjakkeilla voidaan painaa kirjoja ja lehtiä yli sadalla maailman kansojen kielellä.

1979:  Hendrix perustaa Hastechin vastaamaan kokosivuntaittojärjestelmän kehittämisestä Chicago Tribune -lehdelle.

1979:  Pohjoismaissa sanomalehdillä on 120 tekstinkäsittelyjärjestelmää, kun niitä 1974 oli viisi.  Näyttöpäätteitä on 1024, kun niitä 1974 oli 50.

1979:  Aamulehti tilaa Typlanin tekstinkäsittelyjärjestelmän Text-80.  Siihen kuuluu kolme tietokonetta PDP-11 levymuisteineen, 44 kuvaputkipäätettä Megadata, kuusi rivikirjoitinta sekä liitännät neljälle ilmoituksentekopäätteelle ja kahdelle valolatomakoneelle.  Typlan on toimittanut Suomen ja Ruotsin sanomalehdille yli 60 tekstinkäsittelyjärjestelmää.

1979:  Typlan ja Sveitsin tietotoimisto SDA solmivat sopimuksen, että Typlan toimittaa SDAlle uutisvälityksessä käytettävän tietokonejärjestelmän.  Koko järjestelmä koostuu viidestä tietokoneesta PDP-11 ja noin 50 näyttöpäätteestä Megadata.  Vähän aikaisemmin tehtiin vastaavat sopimukset Saksaan uutistoimistolle Reuter ja Ruotsin tietotoimistolle TT.  Lisäksi Typlan myy 1980 kolmelle sveitsiläiselle sanomalehdelle tekstinkäsittelyjärjestelmät toimituksen ja latomon käyttöön.

1979:  Suomen sanomalehdillä on noin 30 tietokoneavusteista tekstinvalmistusjärjestelmää, joihin kuuluu 70 tietokonetta ja yli 300 toimitus- tai tuotantokäytössä olevaa näyttöpäätettä.  Kymmenellä lehdellä on jonkinlainen yhdistetty toimitusjärjestelmä ja viidellä aluetoimitusjärjestelmä.  Käytössä on kaksi optista lukijaa OCR, toinen Kouvolan Sanomissa (hankittu 1978) ja toinen Pieksämäen Lehdessä.  Erillisiä näyttöpäätteitä on korjauslukuun ja tekstinsyöttöön.  Erillisiä eli off-line -näyttöpäätteitä on 31.  Monimutkaisten kuvallisten display-ilmoitusten valmistukseen ja muokkaukseen tarkoitettuja järjestelmiä on kymmenessä lehdessä.  Suomessa on keskimäärin viisi näyttöpäätettä lehteä kohti, kun luku Ruotsissa on neljä, Norjassa kaksi ja Tanskassa neljä.  Ruotsissa ja Norjassa ei ole yhtään toimituksen järjestelnmää, mutta Tanskassa on 11 prosentilla lehdistä.

1979:  Viisi maakunnallista lehteä muodostavat tekstinvalmistuksen yhteistyösuunnittelun TT-ryhmän.

1979:  Eteenpäin, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Salon Seudun Sanomat ja Västra Nyland käynnistävät tekstinvalmistuksen yhteistyösuunnittelun nimellä YS-ryhmä.

1980-luku:  Apple Macintosh ja IBM henkilökohtainen tietokone PC tulevat markkinoille.  Nuottien ladontaohjelmat SCORE, SMUT ja Oxford Music Processor sovitetaan niihin.  Marco ja Diego Minciacchi kehittävät Apple II -tietokoneeseen ohjelman Music Editing and Graphics MEG.  Sitä käyttää muun muassa Stockhausen ja Universal Edition.  Musiikki voidaan soittaa suoraan tietokoneeseen Musical Instrument Digital Interface MIDI -liitännällä.  Lippold Haken ja Kurt Hebel kehittävät vuorovaikuttavan musiikkijärjestelmän Interactive Music System IMS Illinoisin yliopistossa.  Severo Ornstein ja John Maxwell ohjelmoivat Mockingbird-järjestelmän Xeroxin tutkimuslaitoksessa.  Keith Hamel laatii MusPrint-ohjelman Macintoshille.  Yhdysvaltalainen Stephen Dydo ohjelmoi The Music Factory -järjestelmän ja espanjalainen Llorenc Balsach laatii La Ma de Guido -järjestelmän IBM mikrotietokoneelle.

1980-luvun alku:  Typlan ryhtyy yhteistyössä ruotsalaisen Liber Grafiskan kanssa luomaan sanomalehdentuotantoon sopivaa tekstin- ja kuvanvalmistusjärjestelmää.

1980:  Petroskoilainen konelatoja Irja Karhu kirjoittaa Neuvosto-Karjalaan jutun Olen latoja.  Hän latoo suomen lisäksi saksaa, ruotsia ja ranskaa, sillä Petroskoilla on ystävyyskaupunki Neubrandenburg Saksan Demokraattisessa Tasavallassa, Uumaja Ruotsissa, La Rochelle Ranskassa ja Varkaus Suomessa.

1980:  Aamulehden urheiluosasto käyttää Lake Placidin talviolympialaisissa ensi kertaa toimittajapäätettä Scrib kisaselostusten välittämiseen kotitoimitukseen.

1980:  Kainuun Sanomat ottaa käyttöön tuotannon ja toimituksen tekstinkäsittelyjärjestelmän Text ja 1981 Typlan käynnistyy.

1980-85:  Sanomalehden sivunvalmistus tietokoneella on painopistealueena, kun se aikaisemmin oli jutunvalmistus.

1980:  Suomen sanomalehdistä kolmella prosentilla on metalliladonta, 87 prosentilla valoladonta ja 10 prosentilla metalli- ja valoladonta.  Luvut1973 olivat 70, 20 ja 10.

1981:  Wechester-Rockland Newspapers ottavat käyttöön Hastechin kehittämän PagePro-taittojärjestelmän sanomalehden kokosivun tekstitaittoon.

1982:  Pasadena Star-News -lehti ottaa käyttöön tekstin ja kuvat kokonaisuudessaan elektronisesti käsittelevän III-sivuntaitto- ja -tulostusjärjestelmän.

1982:  USAssa aloitetaan elektronisen julkaisujärjestelmän XYVISION markkinointi.  Järjestelmiä asennetaan 1987 mennessä 200, joista Suomeen yksi ja yksi koekäyttöön.

1982:  Xerox PARCin palveluksessa työskennelleet henkilöt perustavat Adobe Systemsin.  Yhtiö keskittyy kehittämään tulostukseen muuntoprosessoreille (Raster Image Processor RIP) soveltuvaa yleistä sivunkuvailu- eli tietojenesityskieltä Postscript, jonka avulla teksti ja kuvat voidaan esittää yht'aikaa tulostimelle lähetettävässä muodossa.  Kielen luoja on Xerox PARCin entinen työntekijä John Warnock, joka kehitti Xeroxille kielen Interpress.

1982:  The Times siirtyy kokonaan valoladontaan.  Teksti valmistetaan 60 näyttöpäätteellä, viidellä tietokoneella ja kolmella valolatomakoneella.  Sunday Times siirtyy pian käyttämään samaa menetelmää.

1982:  Xerox Integrated Computer System 9700 XICS kehitetään Xerox Star-ohjelmasta.

1982:  Turun Sanomat hankkii kaksi Compugraphic AdVantage -ilmoitustentekopäätettä ja neljä MDT-350 -tekstinkäsittelypäätettä.

1982:  Kainuun Sanomain Kirjapaino hankkii järjestelmän Typlan Text-80.

1982:  Valtion Painatuskeskuksen Typlanin latomojärjestelmän Text-80 laitteisto ja ohjelmiston ensimmäinen vaihe on asennettu.  Tavutusohjelma on suomen, ruotsin, englannin, saksan ja venäjän kieliä varten.  Suomen suurimman metallilatomon ja kohopainon toiminta päättyy.  Sivutaitto ja syöttö optisella lukijalla käynnistyvät 1983 alussa.

1982:  Typlan on asentanut Kaukoladonnan laitteiston CTS III.

1982:  Pohjois-Karjalan Kirjapaino ja Lehtisepät tilasivat Typlanin latomojärjestelmän Text-80.

1982:  Tampereen Kirjapaino tilaa Aamulehdelle toimitusjärjestelmän Typlan Text-100, johon kuuluu kolme tietokonetta PDP 11/44.  Järjestelmä muodostaa kokonaisuuden latomo- ja toimitusjärjestelmien Text-80 kanssa.  Vaasa tilaa järjestelmän Text-100.  Kaksi tietokonetta sijoitetaan Vaasaan ja yksi Seinäjoelle.

1983:  Kahdeksan sanomalehtiyritystä Sanoma, Tampereen Kirjapaino (Aamulehti), Turun Sanomat, Savon Sanomain Kirjapaino, Kirjapaino Kaleva, Keskisuomalainen, Esan Kirjapaino (Etelä-Suomen Sanomat) ja Satakunnan Kirjateollisuus (Satakunnan Kansa) aloittavat integroituun tekstinvalmistukseen liittyvän hankkeen Sivunvalmistuksen suomalainen integraatio SISU, jonka taustavoimia ovat Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT ja Teknillinen korkeakoulu TKK.  Suomen Sanomalehtimiesten Liitto SSL ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto SKL ovat mukana kolmikantaryhmässä.  SISUn kohteena ovat tietokannat ja arkistot, tietoliikenne, ilmoitusjärjestelmät, toimitusgrafiikka, kuvajärjestelmät, taittojärjestelmät ja tulostusjärjestelmät.

1983:  Paikallislehti Tyrvään Sanomat tilaa uuden tietokoneen ja 10 näyttöpäätettä.

1983:  Suomalainen Typlan, joka on Nokian tytäryhtiö, saa valmiiksi tekstin- ja kuvankäsittelyn järjestelmän Text and Image Processing System TIPS ensimmäisen vaiheen.

1983:  Esan Kirjapaino tilaa Typlanin tekstin- ja kuvankäsittelyjärjestelmän TIPS.

1983:  Uuden Suomen, Iltalehden ja Kauppalehden toimitukset ottavat käyttöön Typlanin tekstinkäsittelyjärjestelmän TEXT-100.  Suomalaisen Lehtipainon tilaus on Typlanin suurin Suomessa tekemä kauppa, johon kuuluu kolme tietokonetta PDP 11/44 ja noin sata Nokian näyttöpäätettä TM-1000.

1983:  Suomessa 74 sanomalehdellä on toimitusjärjestelmä eli näyttöpäätteitä toimituksessa.  Sellaisen aikoo hankkia 59 toimitusta.  Aluetoimituksissa 22 lehdellä on 132 näyttöpäätettä ja 16 lehteä aikoo hankkia niitä 156.  Toimittajapäätteitä on 14 lehdellä 22 ja kuusi aikoo hankkia niitä 10.

1984:  Apple esittelee uudenlaiseen käyttäjäliitäntään perustuvan Macintosh-mikrotietokoneensa.  Hiiren, putkahdusvalikkojen ja ikkunoinnin avulla syntyy uusi käsitys tietokoneen käyttäjäystävällisyydestä.  Apple yhdistää seuraavana vuonna kuvan- ja tekstinkäsittelyn.  Tämä helpottaa kirjoituspöytäjulkaisemista - Desk Top Publishing DTP, ja Macit leviävät nopeasti käyttöön.

1984:  Yhdysvaltalainen Digital Technology International DTI tuo markkinoille kuvailmoitusohjelmiston Display Ad Makeup System DMS.

1984:  Paasipaino tilaa Typlanin latomojärjestelmän TEXT-100, jossa on kaksi tietokonetta PDP 11/44 ja 15 päätettä TM1000 eli Teemu.  Niitä on tilattu lähes 500.

1984:  Typlanin tekstin- ja kuvankäsittelyjärjestelmä Text and Image Processing System TIPS muodostuu osajärjestelmistä toimituksen ja latomon tekstinkäsittely, toimituksen sivunsuunnittelu TEXT-100, ilmoitusten käsittelyjärjestelmä ADS-200, tekstin arkistointi- ja hakujärjestelmä FILE 300, logojen arkistointi ja käsittely LOGO-400, kuvankäsittely IMAGE-500, liitäntä sähköisiin viestimiin EPM-600, sivuntaitto PAGE-700, kokosivuntulostus valolatomakoneella PHOTO-800 ja tulostus suoraan painolevylle PLATE-900.  Typlanilla on tytäryhtiöt tai jälleenmyyjät Sveitsissä, Saksan Liittotasavallassa ja Liber Systems Ruotsissa.  Näille alueille on asennettu yli 100 Typlanin järjestelmää.

1984:  Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto SKL seuraa teknistä kehitystä.  Sen mukaan tekstinkirjoittimia on 160 (1980 niitä oli 331 ja 1978 oli 479), manuaalisia valolatomakoneita (393, 307), tekstin syöttö- ja käsittelypäätteitä 1206 (799, 490), näyttöpäätteitä tuotannossa (406, 183) ja toimituksissa 862 (202, 18), pallopääkirjoittimia (41, 48), optisia lukijoita 11 (15, 14), tietokoneohjattuja tulostuslaitteita 205 (131, 115), tietokoneita tuotannossa 194 (78, 86) ja käytössä olevia rivilatomakoneita 124 (206, 281).

1984:  Helsingin Sanomien toimitus siirtyy tietokoneaikaan.

1985:  Macintosh-tietokoneelle kirjoitetaan Professional Composer -ohjelma.

1985:  Ensimmäinen PostScript-tulostin ja painofilmitulostin tulevat kauppaan.

1985-90:  Koko sanomalehden tekeminen tietokoneella on painopistealueena.

1985:  Monigraafin kehittämää toimituksen tietojenkäsittelyohjelmistoa Toti käyttävät monet lehdet.  Tiedonantajan toimitus käyttää Helsingin Lauttasaaressa 18 päätettä ja Totia päivittäisen tekstin tuotantoon.  Lohjan Sanomalehti- ja Kirjapaino tulostaa tekstin Helsingin toimistossaan ja toimittaa valmiit paste upit Lohjalle painettavaksi.  Muita Monigraafin asiakkaita ovat Pääkaupunki, Elanto, Juoksija ja vanhempana Borgåbladet.

1985:  Uudenkaupungin Kirjapaino hankkii Norsk Datan tekstinkäsittelylaitteiston, joka sisältää keskustietokoneen ND 100 CX Compact, seitsemän näyttöpäätettä toimituksessa, kolme latomossa sekä Nokian Mikromikko Laitilan aluetoimituksessa.

1985:  Suomessa lähes kaikilla sanomalehdillä on toimituksen tekstinkäsittelyjärjestelmä.  Suomen sanomalehdistön koko tekstimäärästä yli 90 prosenttia tuotetaan näyttöpäätteillä.  Luku on maailman korkeimpia ja Euroopan korkein.

1986:  Geoff Brown laatii Macintoshille Deluxe Music Construction Set -ohjelman, joka käyttää Adoben nuottimerkkejä lasertulostukseen.

1986:  Insinöörilehdet ja sen osakkuusyritys Tietoviikko tekevät Nokian graafisten järjestelmien kanssa sopimuksen toimitusjärjestelmistä.  Ne perustuvat koneisiin MikroMikko 3 ja paikallisverkkoon Ethernet/3Com+.  Yhteistyössä on vantaalainen Monigraaf.  Samaan ratkaisuun ovat päätyneet 1986 yhtiöt Uusi Suomi ja Raahen Seutu.  Insinööriuutiset ottaa 1987 käyttöön Nokian julkistamat koneet MM 3, toimitusohjelmiston Text-110 ja paikallisverkon 3Com.

1986:  Mercantile Computer on myynyt Suomeen noin 150 Applea, joka on varustettu PageMaker-ohjelmalla.  Rank Xerox alkaa tuoda Documenteriä.

1986:  Kirjapainotaito Graafikko vertailee tekstinkäsittelyohjelmat MultiMate, WordPerfect, WordStar, MS Word, EasyWriter II, Volkswriter, PFS:write, PerfectWriter, PC-Writer ja Teksti64.

1986:  Oululainen Kaleva hankkii norjalaisen tekstijärjestelmän ND Comtec, joka korvaa vanhan järjestelmän ITEK.  Järjestelmässä on kaksi keskusyksikköä ND 530 CX ja ND 100 sekä kaksi levymuistia 300 megatavua, 19 päätettä ja tulostimia.

1986:  Lehdistön Sanomapalvelu jaTyöväen Sanomalehtien Tietotoimisto hankkivat Monigraafin toimitusjärjestelmän TOTI.

1986:  Suomen sanomalehdissä on 55 toimituksellista tekstijärjestelmää.  Päätteitä on yli 1400.  Nokia Informaatiojärjestelmien (Typlan) järjestelmissä on 400 päätettä, System Integrators Internationalilla SII yli 300 Helsingin Sanomissa ja Itekillä noin 250.

1987:  Turun Sanomissa lehti taitetaan järjestelmällä Hastech.  Latomossa on Typlanin Text-80, jossa on laajennuksen jälkeen kolme tietokonetta PDP 11/44 ja 16 Megadatan päätettä.  Tulostuksessa on APS Micro 5.  Siviilipuolella on käytössä Compugraphicin MCS-järjestelmä Serioffsetissa ja Ornamentumissa.  Koekäytössä on Harrisin järjestelmä 8300 PLS.  Hastechista tekstiä siirretään Scitex Response 350 -järjestelmään.  Käytössä on kaksi skanneria Hell 399 L.  Tulostus tapahtuu Erayllä ja Raystarilla.  Turun Sanomien toimituksessa on 80 Nokian päätettä TM 1000 ja aluetoimituksissa noin 20 päätettä TM 1010.  Text 100 E korvaa järjestelmän Text 80.  Ilmoitusjärjestelmä ILS otetaan käyttöön.  Postitusjärjestelmä System Ferag on tietokoneohjattu.  Luetteloryhmä on myös ohjelmistotalo.

1987:  Suomessa ATK-kauppiaat myyvät noin 2000 julkaisuohjelmaa koneille PC, Macintosh ja Atari.  Taitto-ohjelma on Alduksen PageMaker tai Xeroxin Ventura tai Documenter.  Hewlett Packardilla on tulostimet Laserjet 2 ja Jumbojet sekä tasoskanneri.  Apollolla ja Sunilla on Interleaf ja Nokialla Mikko 3 Tabletop.  Huokeimmassa julkaisujärjestelmässä on tekstinkäsittely-PC ja -ohjelma sekä matriisikirjoitin.  Hieman kalliimmassa on laajennettu tekstinkäsittely ja laserkirjoitin.  Kuvat saadaan mukaan Desktop Publishing -järjestelmässä XT, AT, Macintosh, Atari, julkaisuohjelma, laserkirjoitin ja kuvalukija eli skanneri.  Kalliimpi kokoonpano on Technical Documentation -järjestelmä SUN, APOLLO, VAXstation, Documenter, laserkirjoitin, kuva- ja tekstilukija.  Kallein on valoladontajärjestelmä kuten Compugraphic, Linotype, Monotype ja AM Varitype.

1988:  Aldus PageMaker, Letraset Ready,Set,Go, Quark XPress ja Xerox Ventura Publisher sopivat myös sanomalehden sivuntaittoon.  DTP-välineet ovat yhdistettävissä, ne sisältävät tärkeimmät data- ja kommunikaatiostandardit ja voidaan ajaa PC-, Macintosh- ja unix-työasemilla, jotka on kytketty Ethernet-tietoverkkoon.  Teksti, kuvat ja grafiikka voidaan yhdistää PostScript-sivuiksi ja tulostaa lasertulostimella tai valolatomakoneella.

1988:  Otavassa on kehitetty ammattikirjoittajille ja opiskelijoille työväline KIRJOITAN!, joka vaatii IBM-yhteensopivan tietokoneen.

1988:  Gummeruksella on Saarijärvellä latomo, jonka  Digital PDP/8A vaihdetaan Macintoshiin.  Teksti käsitellään PageMakerilla.

1988:  Espoolainen Otakustantamo (Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan TKY perustama 1964) hankkii tuotantojärjestelmän desktop publishing.  Yritys toimii Teknillisen korkeakoulun TKK yhteydessä, painaa oppikirjoja ja huolehtii tekniikan ylioppilaiden opetusmonisteista.

1989:  DTI markkinoi uusia versioita AdSpeed, PageSpeed ja ClassSpeed.

1989: Ensimmäinen japaninkielinen PostScript-tulostin tulee markkinoille.

1990:  Suomessa 85 sanomalehdellä on 117 tekstinvalmistusjärjestelmää, joista 28 Nokia-Typlan, 20 Macintosh, 13 Monigraaf, 11 Hastech-Crosfield ja 11 Hell-Siemens-Xenotron.  Pohjolassa joka neljäs järjestelmä on ND-Comtec.  Suomessa on 42 taittojärjestelmää.  Suomessa 47 lehdessä on CRT-valolatomakoneita ja 42 lehdessä laservalolatomakoneita.  Norjan 143 lehdestä niitä on 86 ja 37, Ruotsin 109 lehdestä 79 ja 40 sekä Tanskan ja Islannin 44 lehdestä 33 ja 19 lehdessä.

1994:  AdobePageMaker tulee kauppaan.

2001:  Adobe Acrobat eBook Reader esitellään.

2003:  Adobe Acrobat-perhe (Elements, Standard ja Professional) julkistetaan.

2004:  Anygraaf toimittaa toimitusjärjestelmän Dagens Nyheterille, ilmoitusjärjestelmän Talentumille ja levikkijärjestelmän Keski-Uusimaalle.

Valolatomakone 1918-2009

1920-luku:  Japanissa tulee markkinoille valoladontakoneita Morisawa.

1922:  Englantilaiset J Robertson, TW Brown ja A Orell ilmoittavat Photoline-valolatomakoneen patentoitavaksi.  Kone perustuu Linotypeen, jonka messinkimatriiseihin asennetaan merkkien lasinegatiivikuvat.  Matriisit menevät valinpyörän sijasta kameraan.

1922:  Englantilainen AE Bawtree saa valmiiksi Discotype-valolatomakoneen, jota hän on kehitellyt vuodesta 1914 lähtien.

1922-25:  Englantilaiset E Kenneth Hunter ja JRC August rakentavat Monophoto-valolatomakoneen.  Nimensä mukaisesti se perustuu Monotypeen.  Monophoto tai Thothmic käyttää 10 metriä pitkää filminauhaa, jossa on 30 erilaista 90 merkin sarjaa.  24 pisteen kokoiset merkit voidaan pienentää kuuteen pisteeseen ja suurentaa jopa 96 pisteen kokoisiksi.  Kone on otsikkolatomakoneen edelläkävijä, mutta ei varsinaisen Monophoto-koneen.

1923:  Englantilainen Arthur Dutton rakentaa Photoline-valolatomakoneen, joka muistuttaa Typographia.  Yhdysvaltalainen R Smothers ehdottaa rivilatomakoneen käyttöä siten, että  matriisiin sijoitetaan läpinäkyvät lasiset merkit.  Tämä on Harris-Intertype Fotosetterin edeltäjä.

1925:  Unkarilainen insinööri Edmond Uher esittelee valolatomakoneen prototyypin.

1925:  Yhdysvaltalainen RJ Smothers patentoi valolatomakoneen, joka käyttää kiertäviä matriiseja.  Niissä on lasiin kiinnitettynä kirjaimen kuva.  Linssijärjestelmä valottaa kirjaimen filmille.

1928:  Edmond Uher kehittää Luminotype-valolatomakoneen, joka on toiminnassa valtionkirjapainossa Budapestissä.  Se esitellään 1929 Yhdysvalloissa.  Koneen sanotaan latovan 7000 merkkiä tunnissa.

1930:  Edmond Uher julkistaa Uhertype-valolatomakoneen offset- ja syväpainoa varten.  Kone lienee samantapainen kuin Luminotype.  Uher on 1935 ensi kerran yhteydessä Bertholdiin.  Koneen rakentaa saksalainen MAN Augsburgissa, mutta yhteistyö päättyy 1939 II maailmansodan alkamiseen.  Lasisylinterissä on 11 negatiivisarjaa aakkos- ja muita merkkejä.  Lisäksi siinä on rivi erikoismerkkejä, ornamentteja ja viivoja.  Kirjoituskoneen ja sulkulaitteen lisäksi järjestelmään kuuluu kirjainprojektori ja taittokone.  Koneessa on tekstin korjausmahdollisuus.  Kone kehittää, kiinnittää ja kuivaa filmin automaattisesti.  Nopeus on 2500-5000 merkkiä tunnissa.  Kirjainnäytekirja ilmestyy 1935 muotoilijana Imre Reiner.

1931:  Otsikkovalolatomakone Photonymograph kehitetään.

1933:  Ogden Rutherford -otsikkovalolatomakone tulee markkinoille.  Se käyttää hyväkseen negatiivisen filmimatriisin merkkien suurentamista ja pienentämistä.  New Yorkissa Photo-Lettering tarjoaa sillä tehtävää ilmoitusten valoladontaa.

1935:  Berthold ottaa ensi kerran yhteyttä valolatomakoneen Uhertype rakentajaan Uher.

1936:  Näyttelyssä International Printing Exhibition ei ole yhtään valolatomakonetta.

1936:  Yhdysvaltalainen HK Freund kehittää Intertype Fotosetter -valolatomakoneen.  Rivilatomakoneessa on matriiseissa ladottavan kirjaimen kuva.  Rivin tasaaminen tapahtuu suurentamalla kaikkia välejä eli sekä kirjainten että sanojen välejä. Koneen makasiinissa on 117 kanavaa.  Nopeus on merkki sekunnissa.  Konetta myydään parannusten jälkeen yli 250 kappaletta.  Valoladonta tulee kaupalliseksi ja kannattavaksi 1930-luvulla.

1936:  Edward Rondthaler (1905-) perustaa Harold A Hormanin kanssa valoladontapalvelun Photo-Lettering New Yorkiin.  Se aloittaa otsikoiden ja mainostekstien kaupallisen valoladonnan.  Hän julkaisee 1959 kirjainluettelon Thesaurus Vol. 1, jota seuraavat osat 1965 ja 1971.

1939:  William C Huebner patentoi valolatomakoneen kirjainkiekon.  Kone on tarkoitettu sekä käsin näppäilemällä että reikänauhalla ohjattavaksi.

1944:  Ranskalaiset René A Higonnet ja Louis Moyroud kokeilevat valolatomakoneen toimintaa ja saavat patentin.  Negatiivinen merkki valotetaan erittäin nopealla salamavalolla filmille tai paperille.  Rivien sulkeminen ratkaistaan 1946.  Käytössä on 82 merkkiä.  Latomakone Lumitype on Photonin prototyyppi.

1946:  Intertype Fotosetter -valolatomakone voi vaihtaa kirjainkokoa optisesti.  Sen valotusnopeus on 10 merkkiä sekunnissa.  Kone hankitaan Yhdysvaltain hallituksen painatuskeskukseen GPO, jossa se on vielä parinkymmenen vuoden kuluttua käytössä.  Ensin valoladotaan 16-sivuinen vihkonen The National Gallery of Art.  Fotosetterillä ladotaan 1952 ensimmäinen kokonaan valoladottu kirja Handbook of Basic Microtechnique.

1946:  Mergenthaler-yhtiö kokeilee katodisädeputkea, mutta se ei ole vielä käytännöllinen.

1946:  Ranskalainen René A Higonnet vierailee USAssa, jossa Lithomat kiinnostuu valolatomakoneesta.  Toinen 88 merkin versio valmistuu.  Merkkien leveyksiä on 18.  Kone esitellään 1949 teollisuudelle.

1948:  Hollantilainen HJA de Goeij rakentaa puoliautomaattisen Hadego-otsikkovalolatomakoneen.  Siinä käytetään käsinladottavia muovisia kirjainmatriiseja, jotka valokuvataan haluttuun kokoon rivi kerrallaan.  Minuutissa ehtii kuvata 14 riviä.  Koneella ladotaan myös lastenkirjoja, joista ensimmäiset ovat A Child's Book of Horses ja A Child's Book of Dogs.  Ne kustantaa 1952 Publicity Products Lontoossa Florin Colour Books -sarjassa.

1948:  Monotype-insinööri George Westover rakentaa Rotophoto-valolatomakoneen.  Järjestelmään kuuluu Monotype-näppäimistö, valolatomakone, projektiolaite ja taittokone kuten Uhertypessä.  Teksti valotetaan 35 millimetrin filmille kolmen pisteen koossa.  Filmi suurennetaan kolmannessa yksikössä korjauslukua varten.  Neljäs yksikkö tuottaa lopullisen filmin.  Valmistaja on Coventry Gauge & Tool.  Kone on käytössä Lontoon kirjapainokoulussa, jossa sillä ladotaan ensimmäinen Englannin valoladottu julkaisu The Rotophoto Process.  Monotype kehittää 1949 mallista Monophoton.

1948:  Intertype tuo markkinoille Fotosetter-valolatomakoneensa.  Niitä on 1967 käytössä 421 konetta.  Nopeus on 5-10 merkkiä sekunnissa.

1949:  Ranskalaiset René A Higonnet ja Louis Moyroud yhdessä Gréan kanssa saavat valmiiksi elektronisesti ohjatun Lumitype-valolatomakoneen.  Kone esitellään Bostonissa ja 1956 Pariisissa. Yhdysvaltalainen Graphic Arts Research Foundation Cambridgessä alkaa 1949 valmistaa konetta nimellä Photon 100.  Se käyttää kahdeksankanavaista reikänauhaa.  Filmillä on 90 merkin sarjoja 16 kappaletta.  Valotusnopeus on 10 merkkiä sekunnissa.  Yritys Photon perustetaan 1951.  Ensimmäinen koneella ladottu kirja on Albro T Gaul, The Wonderful World of Insects, joka julkaistaan 1953 New Yorkissa ja Torontossa.

1949:  Harris-Intertypen Intertype-valolatomakoneen kaupallinen sarjatuotanto alkaa.

1950:  Chicagossa esitellään joukko lyijyttömiä latomakoneita eli valolatomakoneita.  Mergenthaler Linotype esittelee Linofilm-valolatomakoneen, jossa rivilatomakoneessa on matriiseissa hyvin näkyvät eboniittimerkit.  Suunnittelija on yhdysvaltalainen James Plastaras.  Rivi tasataan kaksoiskiiloilla ja valokuvataan.  Mallin suunnittelua ei enää jatketa.

1951:  Suomalaisissa graafisen alan ammattilehdissä ilmoitellaan Fotosetter-valolatomakonetta valokuvaukselliseen ladontaan.

1952:  Otsikkovalolatomakone Filmotype tulee kauppaan.

1952:  Berthold tekee Berliinissä sopimuksen Diatypen kehittäjän kanssa.

1954:  Mergenthaler Linotype esittelee uuden Linofilm-valolatomakoneen Brooklynissä USAssa.  Kone tulee 1955 kauppaan.  Koneessa on näppäimistö ja valotusyksikkö.  Kääntöpyörässä on viisi kirjainmatriisihilaa - character grids.

1954:  Lumitype-Photon asennetaan USAssa maaseutulehteen Quincy Patriot Ledger, Massachusetts.  Photonilla on ladottu yksi kirja.

1954:  Charles Armand Peignot (1897-1983) ostaa oikeudet valmistaa Lumitype-valolatomakonetta.  Elektroninen valolatomakone Photon 200 valmistuu 1955.  Se tulee 1956 markkinoille. Sen nopeus on 8-10 merkkiä ssekunnissa.  Koneita on 1967 käytössä 270 kappaletta.

1955:  Monophoto Filmsetter tulee markkinoille.  Sen nopeus on 2-2,5 merkkiä sekunnissa.  Matriisikehyksessä on 15x17 eli 255 merkkiä, mutta 1963 jo 16x17 eli 272 merkkiä.  Monophotoja on 1967 käytössä 221 yksikköä.  Esitteeksi ladotaan On the Invention of Typography.  Ensimmäinen Monophotolla ladottu kirja on saksasta käännetty Karl Hils, The Toy, jonka painaa Straker Bros ja kustantaa Edmund Ward.

1955:  Photon 200 esitellään.

1955:  IPEX-näyttelyssä Lontoossa esitellään lukuisia uusia valolatomakoneiden prototyyppejä sekä niiden varhaisia versioita.  On kulunut 500 vuotta Mainzin raamatun julkaisemisesta.

1957:  Ensimmäinen kokonaan valoladottu kirja Eric Linklater, Private Angelo painetaan Englannissa offsetissa.  Sitä painetaan ensin 2000 kappaletta yksityiseen käyttöön ennen Penguin-painosta.  Erikoispainoksen kolofoni: Kirja on ladottu kokonaan metallikirjakkeitta; se on ensimmäinen Isossa Britanniassa Intertype Fotosetterillä valoladonnalla tuotettu kirja.

1957:  Ranskassa Photon-Lumitype -koneella valoladotaan kirja Beaumarchais, Le Mariage de Figaro kirjaintyypillä Méridien, jonka suunnittelija on Deberny & Peignot -valimon taidejohtaja Adrian Frutiger.  Kustantaja on pariisilainen Berger-Levrault, ja kirja painetaan Nancyn painossa.

1957:  Ensimmäinen Monophoto asennetaan Pretorian valtion kirjapainoon Etelä-Afrikassa.

1958:  Mergenthaler Linotype esittelee Düsseldorfin DRUPAssa Linofilm-järjestelmän, joka latoo tekstin filmille.  Kone tulee 1959 markkinoille.  Sen nopeus on 18 merkkiä sekunnissa.  Koneessa on 88 merkin sarjoja 18 kappaletta.  Linofilm-koneita on 1967 käytössä 236 konetta.

1958:  ATF B-8 -valolatomakone tulee markkinoille.  Sen nopeus on 5-6 merkkiä sekunnissa.  Konetta aletaan 1963 tuoda Eurooppaan.  Niitä on 1967 käytössä 285 konetta.

1958:  Berthold esittelee DRUPAssa aksidenssivalolatomakoneen Diatype prototyypin.  Sen sarjavalmistus alkaa 1960.

1959:  Lumizip-valolatomakoneen nopeus on kaksi miljoonaa valotusta tunnissa eli 555 merkkiä sekunnissa.  Photon 900 ZIP tulee 1964 markkinoille.  Sen nopeus on 500-600 merkkiä sekunnissa.  Niitä on 1967 tuotannossa viisi konetta.

1959:  Yhdysvaltalainen Murray Friedel rakentaa otsikkovalolatomakoneen Visual Graphics Corporation VGC Photo Typositor.

1959:  Tohtori Michael P Barnett Massachusetts Institute of Technologyssa MIT tuottaa teknisiä julkaisuja näppäimistöllä, tietokoneella ja valolatomakoneella, jota ohjaa hänen kirjoittamansa tietokoneohjelma.

1959:  National Geographic -lehti hankkii Linofilmin.

1960:  Saksaan asennetaan ensimmäinen Monophoto-järjestelmä.

1960:  William Bill Garth ja Ellis Hanson, Photonin pääinsinööri, perustavat Compugraphicin Massachusettsin Brooklineen.  Yritys julkistaa 1985 lasermallit.  Agfa ostaa 1988 sen ja nimeksi tulee Agfa Compugraphic.

1961:  Filmotype Alphatype -valolatomakone tulee markkinoille.  Sen nopeus on 5-6 merkkiä sekunnissa.  Niitä on 1967 käytössä 141 konetta.

1961:  Photon 513 -valolatomakone tulee kauppaan.  Sen nopeus on 10 merkkiä sekunnissa.  Niitä on 1967 käytössä 33 konetta.  Seuraaja Photon 713 tulee 1965 markkinoille, ja sen nopeus on jo 20-30 merkkiä sekunnissa.  Tuotannossa on 1967 jo 108 konetta.

1961:  Photo Typositor mahdollistaa ilmoitusten ladonnassa monenlaiset muunnelmat ja vääristelyt newyorkilaisessa mainostoimistossa.  Otsikkokoneen suunnitteli 1959 Murray Friedel.

1963:  Compugraphic tuo kauppaan reikänauhan käsittelyyn latomatietokoneet Linasec I ja II.

1963:  Otsikkolatomakone Monophoto Photolettering esitellään.

1963:  Yhteiskirjapaino siirtyy valoladontaan ensimmäisenä Suomessa.  Monophoto-valolatomakonetta käytetään tekstin latomiseen.  Konetta ohjataan lävistetyllä paperirainalla kuten Monotypea.  Matriisikehyksessä on kirjain- ja muut merkkinegatiivit, joilla saadaan kirjainkoot 6-24 pistettä.  Valotusnopeus on 9600 merkkiä tunnissa eli 2,6 sekunnissa.

1964:  Harris-Intertype Fototronic 480 -järjestelmän sarjavalmistus alkaa.  Koneen nopeus on 20 merkkiä sekunnissa.  Niitä on 1967 käytössä 16 kappaletta.

1964:  Linofilm Quick -valolatomakoneen nopeus on 11 merkkiä sekunnissa.  Niitä on 1967 tuotannossa 36 konetta.

1964:  Rudolf Hellin Digiset 50T1 -valolatomakone julkistetaan.  Se on ensimmäinen kone, jossa on digitaalimuisti.  Merkit muodostetaan katodisädeputkella.  Nopeus on 300-600 merkkiä sekunnissa, kun merkit syötetään reikä- tai magneettinauhalta.  Tietokoneen ohjaamana nopeus on 1000 merkkiä sekunnissa.

1964:  Suomen Pankin Setelipaino hankkii ATF-valolatomakoneen.  Setelipaino myy seitsemänkanavaisen laitteen Paasipainolle, koska kahdeksankanavainen kone sopii paremmin tietokonetyöhön.  Valolatomon muodostaa kaksi kirjoituskonetta ja valotusyksikkö.  Kirjoituskoneilla lävistetään reikänauha, jossa rivit on automaattisesti tasattu ja suljettu.  Valotusyksikkö valottaa tekstin filmille 20 000 merkkiä tunnissa eli 5,5 sekunnissa.

1965:  Linofilm Quick -valolatomakone tulee kauppaan.

1965:  Monophoto Filmsetter Mark 3 esitellään.  Matriisikehyksessä on 340 matriisia.

1965:  Katodisädeputkella varustettu valolatomakone Harris-Intertype Fototronic CRT -järjestelmä esitellään.  Siinä on digitaalinen merkkiensyöttö, ja sen nopeus on yli 100 merkkiä sekunnissa.

1965:  American National Library of Medicine julkaisee luetteloa Cumulative Index Medicus, jossa on nyt 5700 sivua ja kirjainmerkkejä arviolta 60 miljoonaa.   Se ladotaan Photon 900 Zip (Lumizip) -valolatomakoneella magneettinauhaohjausta käyttämällä 120 tunnissa.  Tavallisella rivilatomakoneella työ vaatisi neljä latojatyövuotta.

1966:  RCA Videocomp 820-valolatomakoneen nopeus on 600 merkkiä sekunnissa.  Niitä on seuraavana vuonna kaksi konetta tuotannossa.

1966:  Saksaan hankitaan ensimmäinen Linofilm-High-Speed -valolatomakone.

1966:  Bell Telephone kehittää USAssa valolatomakoneen prototyypin, jonka nopeus on 150 merkkiä sekunnissa.  Merkki muodostetaan katodisädeputkella.

1966:  Bertholdin otsikkovalolatomakone Staromat on parannettu malli koneesta Starsettograph.

1966:  Sanomapaino (Sanoman kirjapaino) Helsingissä aloittaa tiettävästi ensimmäisenä Euroopassa tietokoneohjatun valoladonnan siviilituotannossaan.

1967:  Maailman arviolta 150 000 painosta vain lähes 1500 käyttää valoladontaa.  Euroopassa on 410 valolatomakonetta.  Tekstiä on kätevämpi säilyttää filmillä kuin metalliladelmana.  Leo Tolstoin romaani Sota ja rauha vatii filmillä 0,0056 kuutiometriä ja metallilla 0,62 kuutiometriä eli 111 kertaa suuremman tilan kuin filmillä.

1967:  Yli 20 eri valmistajaa tarjoaa maailmanlaajuisesti kaupan valolatomakoneita ja -laitteita.  Koneita ovat muun muassa:  Fairchild PTS 2000 nopeudella 10-12 merkkiä sekunnissa ja Fairchild PTS 8000 nopeudella 40-50 merkkiä sekunnissa, KS Paul PM Filmsetter nopeudella 200-400 merkkiä sekunnissa, Harris-Intertype Super Speed nopeudella 1000 merkkiä sekunnissa sekä Alphanumeric/IBM, jonka nopeus on peräti 3000-4000 merkkiä sekunnissa katodisädeputkien ansiosta.

1967:  Berthold Fototypen Diatype-otsikkovalolatomakoneen nopeus nostetaan 3000:sta 4100:an valotukseen tunnissa.  Maailman ensimmäinen näppäimistöllä käytettävä aksidenssivalolatomakone Diatronic tulee markkinoille.

1967:  Linotron 505 ja 1010 -valolatomakoneet tulevat markkinoille.  Linotron 505 valottaa 138 merkkiä sekunnissa ja Linotron 1010 tuhat merkkiä sekunnissa katodisädeputkella CRT.  Linotron 1010 asennetaan USAn valtion painatuskeskukseen GPO Washingtoniin.  Linotron 505 on KS Paul PM, sillä Linotype ottaa KS Paulin haltuunsa.  Linotron 505C -mallissa on 1971 yhdistetty ladelmanlaskija.  1972 markkinoille tulee reikänauhaohjattu Linofilm-Europa ja Linofilm VIP, jossa on yhdistetty ohjelmoitava ladelmanlaskija.

1967:  Monophoto Mark 4 esitellään.  Siinä on 17x20 eli 340 merkkiä.  Matemaattiset merkit helpottavat kaavojen latomista.

1968:  Tukholman postisiirtokeskus ottaa käyttöön valoladonnan ja automaattisen offsetpainatuksen shekkivihkojen valmistuksessa.  Jokaiseen shekkiin painetaan asiakkaan nimi, osoite ja siirtonumero.  Ennen käsinladonnassa ja kohopainossa tarvittiin 20 työntekijää, mutta nyt kahdeksan vähemmän.

1968:  Chicagon Print '68 -näyttelyssä esitellään useita valolatomakoneita: Harris-Intertypen Fototronic CRT, Hellin Digiset, IBM 2680, joka voidaan liittää IBM 360-tietokoneeseen, Photon 713/70 Textmaster ja Linotron 505 katodisädeputkikone. Compugraphic  esittelee seitsemän yksinkertaisen ja taloudellisen valolatomakoneen sarjan muun muassa CG 4961 ja CG 2961.

1969:  Rudolf Hellin Digiset 50T20/21 -valolatomakone tulee markkinoille ja 50T3-valolatomakone on kehitteillä.  Ladottavat merkit siirretään magneettinauhoilla koneen muistiin.  Katodisädeputkella merkit valotetaan piste pisteeltä filmille.  Suurentamisen lisäksi kone voi leventää, kaventaa tai kursivoida merkkejä.  Ladontanopeus vaihtelee mallista riippuen 300-8000 merkkiä sekunnissa.  Ultra-Digiset voi latoa myös monipalstaista tekstiä.

1969:  Monophoto Photolettering Mark 2 tulee markkinoille.  Monophoto Mark 5 valmistuu.  Milanossa esitellään GEC-näyttelyssä Monophoto 600 -valoladontajärjestelmä, jonka nopeus on 120 000 valotusta tunnissa eli 33 merkkiä sekunnissa.  Merkkejä on 597 kappaletta.

1969:  Compugraphic tuo markkinoille latomakoneen 7200 Headliner.

1969:  Otava siirtyy diplomi-insinöörin Hannu Kautto johdolla kehitettyyn tietokonevaloladontaan kolmantena Suomessa Turun Sanomien siviilipainon ja Sanomaprintin jälkeen.

1960-luvun loppu:  Hyvinkään Sanomat, Karjalan Maa ja Koillis-Häme ottavat valoladonnan käyttöön.

1970:  Kustannusliike William Morrow & Comp julkaisee New Yorkissa ensimmäisen täysin koneellisesti ladotun kirjan.  Optinen lukukone lukee käsikirjoituksen ja Linotron 1010 valolatomakone taittaa ja latoo tekstin.  Tietokone tuo kirjapainoalalle tieteellisteknisen vallankumouksen.

1970:  USAssa ANPA-näyttelyssä esitellään Harris 1100, joka on näytöllä varustettu digitaalinen valolatomakone.  Sillä voi muokata tekstiä ja latoa ilmoituksia.

1970:  Compugraphic esittelee teksti- ja ilmoituslatomakoneen Area Composition Machine ACM 9000.

1971:  Crosfield Magnaset valmistuu ja myydään Saksaan yritykseen Klett.

1971:  Suomessa on saatavana useita valolatomakoneita kuten ATF Photocomp 20, H Bertholdin Diatronic, Compugraphicin CG 2961 TL/HS, Compuwriter 4961 TL, 4962 S/TL ja ACM 9000, Crosfieldin Magnaset 226, Fairchildin 4000 ja 8100, Harris-Intertypen Fototronic 600, TxT, 1200 ja CRT, Mergenthaler Linotypen Linofilm Europa, VIP, Linofilm Super Quick, Linotron 505 ja 1010, Monotypen Monophoto Mark 5 ja 600, Photonin Minisetter, Pacesetter, Taskmaster, Textmaster, Classmaster, Fontmaster ja Zip 902, RCAn 800-sarja, Singer-Fridenin Justotext 70 ja Photomix 70, Star Partsin Comp Star 190 ja 191 sekä Vari Typerin AM 707 ja 747.

1971:  Otsikkovalolatomalaitteita ovat muun muassa American Type Foundersin ATF JD/KD-84, H Bertholdin Diatype, Diatype Headliner, Starsettograph ja Staromat, Dr Böger Photosatzin Copytype ja Copytype 500, Compugraphicin CG 7200, Guttenbergin Letterphot Automatic ja Letterphot Vario Composer, Harris-Intertypen Display Photoletter, Monotypen Studio Letering ja Photolettering, Morisawa Photo Typesetting Machinen Morisawa 202, Quod Bonumin Hadego, Singer-Fridenin Photo Display 70, Visual Graphicsin Photo Typositor, Vari Typerin Varityper Headliner ja Phototypen Phototype Compositor.

1971:  Tekstin muokkaus- ja ilmoituslatomakoneet Hendrix 5200 ja Mergenthaler CorRecTerm tulevat markkinoille.

1971:  Hertso, Tilgmann, Weilin + Göös, Yhteiskirjapaino ja Hufvudstadsbladet perustavat Helsinkiin yhteisen valoladontakeskuksen Foto-Set.  Latomakone on Suomen ensimmäinen englantilainen Linotron 505C.  Se latoo sata merkkiä sekunnissa.  Ohjaustietokone on Honeywell 316.

1971:  Helsingin Sanomat aloittaa valoladonnan.  Helsingin Sanomat käyttää rinnalla metalliladontaa ja siirtyy 1972 kokonaan valoladontaan.  Laitteistossa on IBM 1130 tietokone, reikäkortinlukija, rivikirjoitin sekä kahdeksan reikänauhanlukijaa ja kahdeksan -lävistäjää, kaksi Linotron 505 C valolatomakonetta, kahdeksan Intertype-rivilatomakonetta, joissa on reikänauhanlukija ja kaksi rivikuljetinta, 16 Intertypeä ja Linotypeä, kolme Ludlow-otsikkolatomakonetta ja 16 reikänauhanlävistintä.  Lehti kokeili Harris Intertype 1100 -näyttölaitteen soveltuvuutta sanomalehden valmistukseen.  Computer Graphics Projectin interactive display ad- eli IDA-järjestelmän niveltäminen tuotantoon on huomioitu.  Sanoma ja Turun Sanomat osallistuivat järjestelmän kehitystyöhön.

1971:  WSOYn painotalossa valoladonta tulee käyttöön.

1971:  Frenckellin Kirjapaino siirtyy valoladontaan.

1971:  Salon Seudun Sanomat siirtyy valoladontaan.  Siihen kuuluu valolatomakoneen lisäksi kaksi lävistintä, rivikirjoitin ja korjausyksikkö.  Ilmoitusten ja otsikoiden ladontaan hankitaan 1973 Compugraphic ACM 9000 ja 1977 valoladonta- ja korjailuyksikkö Compugraphic.

1972:  Leipzigilainen Interdruck hankkii tietokoneohjatun valolatomon, jossa valotetaan noin 70 merkkiä sekunnissa.  Vuosittain ladotaan noin 1500 kirjaa ja kirjasta sekä 35 aikakauslehteä.

1972:  Varityper 1010 valoladontajärjestelmä tulee markkinoille.

1972:  Aamulehti ja Turun Sanomat ottavat valoladonnan käyttöön.

1972:  Gummerus ottaa käyttöön valoladontakoneen VIP.

1973:  USAssa Detroit News siirtyy ensimmäisenä maailmassa toimituksen tekstinvalmistukseen tietokoneella ja näyttöpäätteillä.

1973:  Compugraphic tuo markkinoille koneet VideoSetter I ja II.  Compugraphic myy enemmän valolatomakoneita kuin Photon.

1973:  Kirjatyö-lehti siirtyy tietokoneella ohjattuun valoladontaan.

1973:  Suomessa 30 sanomalehteä käyttää valoladontaa.

1974:  Linotype suunnittelee täysin yhdistettyä järjestelmää System 5.

1974:  Compugraphic tuo kauppoihin sarjat Unified Composer, jossa on levyke eli lerppu, ja ExecuWriter.

1975:  Berthold esittelee mikroprosessoripohjaisen koneen diatext.

1975:  Linotronic on ilmoituslatomakone, jossa on oma tietokone ja näyttö.

1975:  Compugraphic valmistaa malleja UniScan ja UniSetter.

1975:  Suomessa 27 sanomalehteä käyttää pelkästään valoladontaa ja 26 lehteä sekä valo- että metalliladontaa.  Metalliladontaa käyttää 39 lehteä.  Suurin osa aikakauslehdistä ladotaan reikänauhalla ohjatulla valolatomakoneella.  Pienissä aikakauslehdissä käytetään metalliladontaa kauemmin kuin pienissä sanomalehdissä.

1976:  Neuvostoliittolainen VNII Poligrafmash kehittää näyttöpäätteen FKT valoladontaa varten.  Päätettä käytetään toimituksessa ja latomossa.  Leningradin kirjapainokonetehdas aloittaa 1979 päätteen sarjatuotannon.

1976:  Monotype esittelee ensimmäisen RIP-laservalolatomakoneen Lasercomp.  Siinä merkit ovat digitaalimuodossa.  Sen nopeus on 3-33 neliösenttimetriä sekunnissa.  Ladottavien merkkien määrä sekunnissa riippuu merkkien koosta.  Katodisädeputkella varustettu latomakone, jossa on optinen tai digitaalinen merkkimatriisi, latoo 40-1500 merkkiä sekunnissa.  Optisella matriisilla varustettu latomakone, jossa on xenonsalama, latoo 10-100 merkkiä sekunnissa, tai jossa on halogeenilamppu, latoo 10-20 merkkiä sekunnissa.  Hehkulampulla varustettu valolatomakone latoo vain 1-2 merkkiä sekunnissa, mutta reikänauhaohjattuna 3-4 merkkiä sekunnissa.

1976:  Elektronista RIP-valolatomakonetta Linotronic aletaan valmistaa.

1976:  Berthold esittelee DRUPAssa aksidenssijärjestelmän ads 300, jossa on näyttö ja levyke.  Tätä seuraa 1978 apu 3608.

1976:  Harris 1250 tulee kauppoihin.

1976:  Compugraphic EditWriter 7500 yhdistää näppäimistön ja valotuksen siten, että juttua voi valottaa samalla kun toista juttua kirjoitetaan.  WordCom ja AdVantage valmistuvat 1978.

1976:  Lehtisepät myy kaksi käytettyä valolatomakonetta: Diatype ja Morisawa.

1977:  Leningradin kirjapainokonetehdas valmistaa reikänauhan lävistyslaitteita FPV 1000 ja FPV 500.

1977:  Palm Beach Post-Times käyttää DLC-1000 RIP -laservalolatomakonetta.  Sen huippunopeus on 17 riviä sekunnissa.  Koneeseen voi tallentaa 300 erilaista kirjasintyyppiä, ja sillä voi latoa myös otsikot.  Merkkejä on 128 erilaista.

1977:  Hendrix HS 43 tulee markkinoille.

1977:  Berthold ADS/APU tulee kauppoihin.

1977:  Compugraphic MDT 350 tulee markkinoille.

1977:  Suomessa on nelisensataa tietokoneen ohjaamaa Compugraphic-valolatomakonetta.

1978:  Poligrafmash-tehdas tuottaa uutta valolatomakonetta.  Niitä tullaan käyttämään Moskovan kirjapainoissa, joissa painetaan eri kielillä 1980 olympiakisojen aineistoa.

1978:  Bobst Eurocat 150 tulee markkinoille.

1978:  Japanissa lehti Nihon Keizai Shimbun siirtyy valoladontaan ja tietokoneavusteiseen sivuntaittojärjestelmään.

1978:  Linotype tuo markkinoille halvan katodisädeputki- eli CRT -valolatomakoneensa Linotronic 202.

1979:  Leningradin kirjapainokonetehdas valmistaa valolatomakonetta FA1000 ja valolatomoa F500.

1979:  Berthold esittelee Imprintassa koneen acs 3200 ja vuorovaikuttavan näyttöpäätekoneen sbs 3001.

1979:  Linotype tuo markkinoille pienikokoisen digitaalisen valolatomakoneen CRTronic.

1979:  Saksan ensimmäinen Monotype Lasercomp asennetaan yritykseen Libro.

1979:  AM Comp/Edit tulee kauppoihin.

1979:  Hämeen Sanomat tilaa Suomen ensimmäisen ilmoitusten valoladontaan tarkoitetun Linoscreen Composer -laitteen.

1979:  Suomeen on myyty kymmenen tietokoneen ohjaamaa Linoscan 3040 -valolatomakonetta.

1979:  Suomen sanomalehdissä on noin 150 reikänauhalla ohjattua tai suoraan tietokoneeseen liitettyä valolatomakonetta, sata käsin käytettävää valolatomakonetta ja 40 otsikkovalolatomakonetta.

1970-luvun loppu:  Neuvostoliiton graafisen alan yrityksissä otetaan käyttöön valoladontajärjestelmä Kaskad.  Sen kehittelytyöstä on vastannut leningradilainen graafisen alan konetehdas.  Vuonna 1981 tämä työ palkitaan SNTLn valtionpalkinnolla.

1980:  Autologic tuo markkinoille CRT-valolatomakoneensa APS-mikro-5 kilpailemaan koneen Linotronic 202 kanssa.

1980:  Linotype Omnitech/2000 tulee kauppoihin.

1980:  Linotype Compact-7 tulee markkinoille.

1980:  USAssa 729 sanomalehteä käyttää valoladontaa 1800 lehdestä.

1980:  Aamulehti ottaa käyttöön kaksi valolatomakonetta Linotron 404 ja neljä ilmoitusladontapäätettä Xenotron.

1980:  Suomessa 87 sanomalehteä käyttää valoladontaa, yhdeksän rinnan valo- ja metalliladontaa sekä kolme metalliladontaa.  Melkein koko lehdistö siirtyi kymmenessä vuodessa valoladontaan.  Åland ja Itä-Häme käyttivät jonkin aikaa kirjoituskoneladontaa eli teksti ladottiin erikoiskirjoituskoneella.  Valoladontaa käyttävissä aikakauslehdissä 40 prosentissa reikänauha ohjaa valolatomakonetta, 20 prosentissa ohjataan näyttöpäätteellä ja 20 prosentissa latomakone on liitetty tietokoneeseen.  Helprint soveltaa ensimmäisenä maailmassa digitaalista kuvanvalmistusta ja kokosivun taittoa aikakauslehtien tuotantoon.

1981:  Compugraphic julkistaa järjestelmän Modular Composition System MCS.

1982:  Berthold esittelee DRUPAssa koneet mft 4000 ja gst 4000 ja tuo markkinoille koneet apu 6016 ja dms 7000.

1982:  Agfa-Gevaert ostaa yhtiön Compugraphic.

1983:  Koneisto tuo Suomeen neuvostoliittolaista valolatomoa Kaskad.  Siihen kuuluvat ladonnan ohjelmointilaitteet 140 kielellä, valolatomakoneet, tekstin korjaus- ja oikovedosjärjestelmä sekä valvontajärjestelmä.

1984:  Linotronic 300 RIP -laservalotus tulee markkinoille.

1984:  T-lehdistö päätyy suosittelemaan sanomalehtitaloilleen Agfa-Gevaertin maahantuomia tekstinkäsittelyjärjestelmiä Compugraphic.

1984:  Loimaan Kirjapaino hankkii valolatomakoneen, jolla kirjaltaja Keijo Koskinen latoo paikallislehteä.  Hän tuli 1938 konelatojaksi painoon.

1985:  Linotypen sarja 400 yhdistää työnkulun luonnoksesta, latomisesta ja taitosta tekstin ja kuvan yhdistämiseen.  Sarjassa 100 PostScript RTP yhdistää henkilökohtaisen tietokoneen Linotypen laservalotukseen.

1986:  Berthold esittelee DRUPAssa sarjan M, jolla yhdistetään tekstin-, kuvan- ja grafiikanvalmistus.

1987:  Monotype esittelee ANPAssa laserlatomakoneet Express ja Pioneer.

1987:  Crosfield esittelee IFRAssa tuotteita Data Systems 2300 ja 2400, jotka kiinnostavat tekstinkäsittely-, ilmoitusmarkkinointi-, sivunsuunnittelu- ja tilanvarausominaisuuksiensa vuoksi.  Järjestelmällä 2300 valmistettu sivu siirretään järjestelmään Studio, jossa sivulle asemoidaan värikuvat.  Telekuvien vastaanotto- ja käsittelyjärjestelmä on Data Systems Newsline.  Liikeilmoitusten valmistukseen on tarkoitettu työasema AdWizard.  Näyttelyssä on esillä sivun kaukosiirtolaitteet PageFax2 ja Datrax.

1988:  Berthold siirtyy Imprintassa Post-Scriptiin järjestelmällään SofHaRIP ja esittelee Ipexissä PC-järjestelmänsä Syntax.  Sarja M yhdistetään 1989 elektroniseen tekstin- ja värikuvanvalmistukseen.  Berthold esittelee 1990 DRUPAssa elektronisen värikuvanvalmistusjärjestelmän.  Värillinen kokosivu voidaan valmistaa.

1988:  Monotype esittelee IPEX-näyttelyssä laserlatomakoneen sarja 3.

1988:  Linotype alkaa valmistaa sarjaa 2000.

1989:  Agfa, Compugraphic ja Matrix yhdistyvät.

1990:  Linotype ja Rudolf Hell yhdistyvät ja muodostavat yrityksen Linotype-Hell.  Sarja 1000 on tekstin- ja kuvanvalmistuksen sekä niiden yhdistämisen kokonaisratkaisu Macintoshilla.

1990:  King Black Associates ostaa Monotype-yhtiön, jonka kirjainkirjasto sisältää 2500 kirjaintyyppiä.  Monotype julkistaa DRUPAssa modulaarisen valotusjärjestelmän.  Käyttäjä saa omien vaatimustensa mukaisen yksilöllisen järjestelmän.

1997:  Linotype-Hell siirtyy Heidelbergille.

1998:  Agfa ostaa Monotypen.  Agfa Monotype luodaan 1999, ja siitä tulee maailman suurin kirjainmuotoihin erikoistunut yhtiö.

Stereotypointi 1918-2009

1920:  Sokeain Jatko-opiston Yhdistys hankkii pistepainolevyjen valmistuslaitteen eli stereotyyppikoneen.  Pisteprässi eli -painokone puuttuu.  Opettaja Jalmari Törmä tekee 1920-luvun oppikirjojen ja kaunokirjallisuuden pistepainolevyjä varastoon.  Niiden prässääminen paperille käynnistyy 1932 Helsingin sokeainkoulussa.

1922:  Filosofi ja sanomalehtimies Walter Lippmann lainaa kirjapainotermin stereotypia tai stereotyyppi, joka tarkoittaa erilaisista ryhmistä mielessämme olevia kuvia.  Stereotypia viittaa odotuksen mukaiseen maailmaan.  Stereotypia on joukko erilaisia ominaisuuksia, jotka liitetään johonkin ryhmään.  Stereotypian kohteena olevan ryhmän jäsenet eivät useimmiten pidä siitä, että heillä oletetaan olevan ominaisuuksia vain ryhmäjäsenyyden perusteella.  Timo K Mukan mielestä 1968 suomalaisesta hevosesta on helppo löytää parempia ominaisuuksia kuin saamelaisesta ihmisestä.  Lippmann kirjoittaa myös imagosta ja toimittajan työstä.

1936:  New Yorkissa ilmestyy kirja George A Kubler, Historical Treatises, Abstracts, and Papers on Stereotyping.